Mikä on nykyhistorian tuomio ko. henkilöstä, oliko hän lahjakas kenraali joka tahtoi uudistaa tasavallan aikansa elänyttä hallintoa, virtaviivaistaa sitä vai häikäilemätön vallananastaja, tyranni? Entä Brutus, Cassius ja muut salaliittolaiset, oliko heillä kansan etu mielessä vai pelkäsivätkö oman asemansa, senaatin vallan menetystä?
Julius Caesar, sankari vai konna?
Historian tuomio
16479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vain yksi Caesariin osuneista paristakymmenestä tikariniskusta oli tappava. Useimmat iskut lienee tarkoitettu vain häpäisemään häntä. Mafian piirissä on säilynyt samankaltainen perinne.
Tasavalta, entisessä muodossaan oli jo tiensä päässä, Ceaser tavallaan antoi sille kuolin-iskun.
Toisaalta, se että valtakunta muuttui Keisarikunnaksi, ei itsessään tehnyt siitä vielä kelvotonta, mutta tulevat Keisarit sen tekivät.
Tasavaltaa olisi varmasti pystytty uudistamaan myös tasavaltana, ehkä niin olisi myös pitänyt tehdä ...
Rooma oli muuttunut paljon, kun siitä tuli suurvalta, yksi muutos näistä sodista oli se, että valtakuntaan ja Italian niemimaalle tuotiin valtavasti orjia, orjien osuus oli nimenomaan Italina niemimaalla yli puolet väestöstä.
Hallinnointiin tarvittiin tämän takia paljon sotilaita, palkkasotilaita.
Alussa Rooma oli tasavalta ja sotilaat asevelvollisia, Keisarikunnan aikaan, sotilaista tuli palkkasotilaita ja orjista suurin väestöryhmä.
Rikkaista ihmisistä tuli myös suunnattoman rikkaita, ne omista valtavia maatiloja joita pyöritettiin orjatyövoimalla, joka oli tuotu vallatuista maista.
oli kuten brittiläinen imperiumi. Se pystyi laajenemaan kuin mustekala lonkeroineen. Keisarivalta pystyi käymään tukalaa puolustustaistelua. Rooma menetti tasavallan mukanaan sen voiman, jonka avulla se oli kasvanut. Nimittäin poliitikko kenraalit, jotka saattoivat toimia kuten varakuninkaat. Näitä olivat mm. Caesar, Sulla, Pompeius, Lucullus, Maurius yms. He osasivat armeijoiden johtamisen lisäksi myös valloittaa maan.
Armeijoiden johtamisesta puheen ollen kenties Lucius Lucullus lienee saavuttanut hienoimmat voitot moninkertaista ylivoimaa vastaan.
"Tasavalta, entisessä muodossaan oli jo tiensä päässä, Ceaser tavallaan antoi sille kuolin-iskun."
Tasavallalle kuoliniskun antoi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen keskinäinen sota ja sitä edeltäneet proskriptiot. Caesar korkeintaan aloitti kehityksen ja sekin on kyseenalaista. Minä vetäisin sen alun Sullan diktatuuriin ja Mariuksen vastaavaan.
"Tasavaltaa olisi varmasti pystytty uudistamaan myös tasavaltana, ehkä niin olisi myös pitänyt tehdä ... "
Enpä usko että olisi pystytty, koska senaattorisuvut olivat niin kaavoihin kangistuneita ja omaa etuaan ajavia ettei mitään merkittäviä muutoksia olisi saatu aikaan. Muista vaikka miten kävi niille jotka koettivat maalaeilla oikoa räikeimpiä vääryyksiä jo yli sata vuotta aiemmin.
"Alussa Rooma oli tasavalta ja sotilaat asevelvollisia, Keisarikunnan aikaan, sotilaista tuli palkkasotilaita ja orjista suurin väestöryhmä. "
Alussa Rooma oli kuningaskunta, sitten senaatin johtama tasavalta. Sen sotilaat eivät olleet asevelvollisia siinä mielessä kuin sanaa nyt käytetään vaan sillä oli miliisiarmeija. Ammattiarmeija Roomalle kehitettiin jo kauan ennen keisarikuntaa. Ammattiarmeijan alku menee mariuksen piikkiin, ja hänelle sen perustaminen oli osaksi pakkorako. Rooman sodat olivat muuttuneet varhaisista tasavaltalaisajoista ja sen lisäksi omistavasta luokasta oli onnistuttu muutamissa tappioissa kuppaamaan hengiltä iso osa taistelukykyisiä sotilaita. Ammattiarmeijaan siirtyminen ei siis tosiaankaan liittynyt keisarikuntaan, mutta se kyllä mahdollisti armeijoiden väärinkäytön kun legioonat samaistuivat enemmän komentajaansa kuin senaattiin. Orjien määrää en kommentoi kun en asiasta nyt mitään muista.
"Rikkaista ihmisistä tuli myös suunnattoman rikkaita, ne omista valtavia maatiloja joita pyöritettiin orjatyövoimalla, joka oli tuotu vallatuista maista."
totta, ja tämä tilanne oli jo puunilaissotien jälkeen, joten tämäkään ei ole keisarikunnan ominaisuus.
Minusta Caesar oli noita kaikkia, mitä luettelit. Selvästikin hänen pyrkimyksenään oli uudistaa ja järkevöittää hallintoa, joka oli aikanaan suunniteltu pienen kaupunkivaltion tarpeisiin. Tämänhän hän tekikin.
Toisaalta on selvää, että hän oli vallananastaja. Yksinvaltias hän myös käytännössä oli, koska keskitti vallan itselleen ja käytännössä syrjäytti senaatin lähes kokonaan päätöksenteosta. Tyranniksikin häntä voi sanoa, koska kritiikkiä hän ei valtakaudellaan paljoa sallinut.
Salaliittolaisilla lienee ollut pääsyynä melko vilpitön halu palauttaa tasavallan ihanteet uudeleen kunniaan. Oletettavaa on, että hekin näkivät vanhan hallinnon ongelmat, mutta heille ratkaisu ei ollut yksinvalta, vaan tasavallan kehittäminen.
Brutus, Cassius ja kumppanit olivat isänmaanystäviä jotka yrittivät pelastaa Rooman tyrannilta? Olikos se Rooma demokratia, kansalaiset valitsivat vapaissa vaaleissa senaatin...
Ei, Rooma ei ollut demokratia. Rooma oli harvainvaltaisesti johdettu tasavalta.
Se, että vaikuttimena mahdollisesti oli yksinvallan vastustaminen ja tasavallan palauttaminen ei tee salaliittolaisista vielä isänmaan pettureita. Pyrin vain arvioimaan heidän vaikuttimiaan Caesarin murhaan, en tuomitsemaan tai ylistämään heidän haluamaansa yhteiskunnan valtajärjestelmää. Selvää on joka tapauksessa, ettei se ollut sama kuin Caesarin.
Jos on Caesarin puolella tai häntä vastaan, ei vielä osoita mitään henkilön pyrkimysten vilpillisyydestä tai vilpittömyydestä.
Kyllä Rooman tasavalta oli tiensä päässä. Johan vallan olivat siepanneet Marius ja Sulla, ja jos Pompeiusta ei olisi murhattu, ensimmäinen keisari olisi voinut olla hän eikä Caesar. Toisalta Marcus Antonius ja Octavius ottivat myös lujaa yhteen.
Varsinainen keisarikunnan perustaja olikin Octavianus (siis Augustus). Valtakunta oli tullut liian suureksi hallittavaksi tasavallan aikaisella koneistolla.
Caesar ei ollut ensimäinen keisari vaikka esim. Suetonius aloittaa keisareiden elämänkertansa hänestä. Keisarikunnan voi mielestäni katsoa alkaneen vasta Augustuksesta, vaikka nimellisesti Rooma oli silloinkin tasavalta.
Jos taas palattaisiin alkuperäiseen kysymykseen, niin minä en usko että Caesarilla olisi ollut kovin varhaisessa vaiheessa sen kummempia suunnitelmia kumota tasavaltaa. Hän oli hyvin kunnianhimoinen roomalaispoliitikko joka oletettavasti halusi edetä poliittisella urallaan kuten muutkin. Tavallaan väittäisin että hänen poliittiset vastustajansa Roomassa ajoivat hänet tilanteeseen jossa hän katsoi olevansa selkä seinää vasten. Joku toinen poliitikko olisi samassa tilanteessa antanut periksi ja ottannut vastaan sen karkoitustuomion joka Caesarille olisi luultavasti tullut, Caesar valitsi toisin. Jos jotakuta pitäisi syyttää Rooman ajautumisesta sisällisotaan, niin minä osoittaisin Catoa joka hyvin selkeästi käytti lakeja ja tapoja väärin estäessään senaatissa Caesarille suotuisia päätöksiä esim. puhumalla niin kauan että senaatin istunto päättyi ja asia raukesi ilman päätöstä. Ehkä lain kirjaimen mukaista, mutta ei takuulla hengen.
Caesar ei ollut tyranni oikeastaan missään mielessä. Hän ei sen enempää rajoittanut muiden mielipiteitä kuin muutkaan senaattorit silloin kun näillä oli sellaiseen tilaisuus, ja toisaalta tyranniksi hän armahti uskomattoman paljon vihollisiaan. Hän ei myöskään siinä mielessä ollut laittomasti yksinvallassa, että hänelle oli senaatti (joskin tynkäsenaatti) antanut diktaattorin valtuudet. Tosin sekään ei ollut aivan lain hengen mukaista.
Caesarilla ei siis mielestäni ollut tavoitteena kumota tasavaltaa ja sisällisotaankin hän joutui pakolla. Sodan aloitettuaan hän kyllä kävi sitä voimalla ja ilmeisesti oli myös päättänyt pysyä vallan kahvassa pitkään, vaan kuka sanoo ettei hän olisi Sullan tyyliin luopunut vallasta myöhemmin?
Vallassa ollessaan hän mielestäni tervehdytti hallintoa, laajensi sen pohjaa ottamalla senaattiin uusia jäseniä ympäri valtakuntaa, oli sitten syyt mitkä tahansa ja mm. uusimalla ajanlaskun toimivaksi. Ennen kaikkea Caesar oli kuitenkin sotilas ja hän oli lähdössä parthialaisia vastaan kun hänet murhattiin.
Mitä Caesarin murhaajiin tulee, niin heillä varmaan oli eri motiiveja. Suurimmalla osalla taisi olla oma lehmä ojassa. Oikeastaan ainut josta uskoisin että motiivina oli puhdas halu pelastaa tasavalta oli Brutus. Häntä mm. Plutarkhos tuntuu ihailevan varauksetta ja lisäksi häneen oli varmaan pumpattu pienestä pitäen propagandaa tasavallasta ja tyranninmurhaajasta sukunsa perinteiden johdosta. Oli sitten murhaajien motiivit mitkä tahansa, niin se on varmaa että he arvioivat asiat ja kansan mielentilan väärin. Caesarin murhalla ei pelastettu tasavaltaa, vaan pikemminkin saatiin se pahempaan jamaan.
Caesar olisi pärjännyt paremmin, jos hän ei itsepintaisesti olisi antanut anteeksi roomalaisille vastustajilleen ja päästänyt taisteluissa kukistuneita lähtemään, jolloin nämä vain menivät ja keräsivät uudet joukot.
Toisaalta Caesar pystyi olemaan erittäin armoton Rooman ulkopuolisia vihollisiaan vastaan säälimättä edes siviilejä tai jalkoihin joutuneita puolueettomia. Mutta se kaiketi oli sen ajan tapa.
Hän oli myös loistava propagandisti, Britannian "valloitus" oli hyvä esimerkki. Tappio Kanaalin rannalla kääntyi voitoksi Roomassa.
Varmasti vahinko Roomalla, että Caesar murhattiin. Ties mitä hän olisi vielä saanut aikaan.
"Caesar ei ollut tyranni oikeastaan missään mielessä."
Caesarin sanottiin surmanneen mijoona gallialaista ja orjuuttaneen toisen miljoonan. On mahdollista että lukuja on "pöyristetty" ylöspäin.
Yhteiskunnat ja kulttuurit muuttuvat ajan saatossa. Ei ole mitään järkeä arvostella Caesaria, tai ketään muutakaan, sellaisessa kontekstissa, johon hän ei kuulu.
Antiikissa ja vielä pitkään keskiajallakin hallitsijan velvollisuudet koskivat vain ja ainoastaan oman valtakunnan täysivaltaisia kansalaisia, eli naapurien tai esimerkiksi orjien kohtelulla ei ollut merkitystä. Jos Caesar olisi syntynyt ja kasvanut 2000 vuotta myöhemmin, tietysti hän olisi oppinut toimimaan täysin erilaisten (sekä kirjoitettujen että kirjoittamattomien) sääntöjen mukaan.
Jos siis kysymme, oliko Caesar tyranni, meidän on huomioitava se konteksti johon Caesar kuuluu, ja tuossa kontekstissa Rooman pitkäaikaisten vihollisten, kuten gallialaisten, lyöminen taistelussa ja orjuuttaminen, on yksinomaan hyvä ominaisuus. Ei gallialaisten, vaan roomalaisten kannalta. Sotilasjohtajana Caesar oli selvästi yksi historian parhaimmista ja aivan varmasti monipuolisin kenraali mitä tulee erilaisissa olosuhteissa ja erilaisia vihollisia vastaan sotimiseen. Pelkkä sotamenestys ei kuitenkaan tee kenestäkään hyvää tai huonoa hallitsijaa.
En tiedä nykyhistorian tuomiosta, mutta on hyvä muistaa Julius Ceasarista seuraavat asiat;
- hän kävi omavaltaisesti omia sotia ilman senaatin suostumusta,
- julisti polveutuvansa isänsä puolelta Jupiter-jumalasta ja äitinsä puolelta muinaisista kuningaista
- kun senaatissa ehdotettiin, että Julius pitäisi julistaa kuninkaaksi, niin mies vastasi: " Olen Ceasar."
- ennen kuolemaansa testamentasi nimen Ceasar seuraajalle, josta siten kehityi uuden tyypinen monarkia - keisarikunta.
Nämä huomioiten meidän pitäisi päätellä, että Julius Ceasar oli kunnianhimoinen mies, jonka tarkoituksena tarkoituksena oli tuhota tasavalta ja muodostaa uusi hallintomuoto, jonka perustana olisi hänen nimensä. Kun hän seliti isänsä suvun polveutuvan kreikkalaisesta jumalasta ja äitinsä suvun olevan kunkaallista alkuperää, niin ei voi sanoa muuta kuin että hän korotti itsensä muiten yläpuolelle.
Tyräniästä en osaa sanoa muuta kuin että yleensä ylpeät hallitsijat ja valtiaat ovat myös tyränejä, jotka eivät hyväksy itseensä kohdistuvaa arvostelua.
Opettele oikeinkirjoitus.
Ei-roomalaisten vihollisten kohtelua tarkasteltaessa voimme kuitenkin muistaa, että roomalaiste tiesivät, mitä he voittaessaan tekivät roomalaisille. Tietenkin sodan aloitti Caesar
Tai siis Rooma