Poikaystäväni teki itsemurhan mun kesäloman ensimmäisenä päivänä, kesäloma alkoi siis erittäin hyvin. Ennen kouluun menoa rinnakkaisluokkalainen tyttö oli kanssa hirttänyt itsensä. En tajua miten maailma voi olla näin paha paikka. Itsekkin ajattelin itsemurhaa poikakaverini kuoleman jälkeen, mutta ajattelin että kestän tän kaiken. Nyt menee hyvin, mutta ihan viellä en kuitenkaan ole toipunut. Puhuin kavereille ajatelleeni itsemurhaa, he auttoivat minua jaksamaan. Kriisiryhmä kävi kotona, mutta en osannut puhua niille mitään, koska olen hiukan ujo. Se ei auttanut yhtään. Poikaystävän äitin kanssa puhuminen helpotti kauheesti. Aika parantaa kyllä haavat !
suru
not alone
1532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
otan osaa suruusi, on minulle itsellekkin käynyt surullisia asioita joista en ole vieläkään toipunut!!! mutta ne eivät ole mitään verrattuna omiin juttuihisi( anteeksi että muistutin)...
niin se mun juttu ...meillä oli berninpaimen koira ja se oli oikeeastaan mun.. se leikki mun kaa kaiket päivät kunne 1 päivä se kompastu ja ontu jalalla viikkon... se jälkeen se vietiin eläin lääkäriin eikä tullu sieltä pois...EN PYSTY ENÄÄ KIRJOTTAA ITKETTÄÄ NIIN PÄLJON!!!!