Tympiikö ainanen siivoaminen?

Joku mummo on kuolinvuoteellaan sanonut että niin paljon turhaan siivosin!
Tän mä aina muistan kun /jos muka pitäs siivota!

..ja siitä voi kehittyä vielä vakavampi asteinen...
ellet..hellitä

hyvä alku, kun olet huomioinut tapasi.... ;)


ja...niii..että mistäkö voi johtua..eikös se tule juuri tuosta "pelosta, että joutuu siivoamaan hirveämpiä sotkuja"

miksi sellaista pelkäät ???

pspspspsp

neurooseihinan suositellaan "siedätyshoitoa"

Tuo on kyllä vähän neuroottista!

Tiedän mistä puhun, olen itse ollut samanlainen. Siivoaminen meni ennen muita, paljon tärkeämpiä asioita. Jälkeenpäin, kun olen "tullut järkiini" olen harmitellut miten paljon arvokasta aikaa on mennyt ihan hukkaan tuon siivoamisen takia. Olisi kannattanut antaa se aika lapsille, miehelle, ystäville tai koiralle!!

Onneksi olen päässyt eroon siitä pakkomielteestä. Joskun olen ihan ylpeä itsestäni, kun rauhallisena saatan katsoa ison koiramme sisään raahaamia neulasia, hiekkaa jne ja nurkkiin kerääntyneitä koirankarvapalloja. Silloin huomaan päässeeni neuroosistani!

Yritä ihan tosissasi jättää tuo siivoaminen vähemmäksi. Pane asiat tärkeysjärjestykseen, tee jotain mielekästä sinä aikana kun yleensä kiillottelet koriste-esineitä. Mieti oikein, miten paljon turhaa aikaa tuohon turhanpäiväiseen siivoukseen menee. Loppujen lopuksi kukaan muu ei huomaa miten puhdasta teillä on, ja jos huomaa niin saattaa tuntea olonsa vähän ahdistuneeksikin!
Ellei tämä auta, kannattaisi varmaan mennä psykologin puheille.

pölyä aivoissa? Näin mun siskoni väittivät, että mulla on, kun yksin yritin kotona aikanaan jotain järjestystä ja siivoa pitää.
Siskot vain tykkäsivät löhöillä ja lueskella, eivätkä ollenkaan pitäneet siitä, et yritin töniä heitäkin siivoamaan.
Meillä oli kotona, siis lapsuuden kodissa aina niin kamala sotku, että siitä on jäänyt mulle traumat.
Siivoaminen ei tympäise, usein jopa nautin siitä.
Yleensä kuitenkin lopputuloksesta kuitenkin enemmän.
En ihan joka päivä enää nykyisin siivoa, kerran viikossa kuitenkin pitää pölyt ottaa.
Roskaisuudesta riippuen otan lattioita useamminkin, kun en voi sietää, et jalkoihin tarttuu esim leivän muruja.
Kun oli paljon lapsia ja kaksi koiraa ja kissaa, niin oli joka päivä imuroitava ainakin keittiö ja eteiset. Nyt pääsee jo paaaljoon helpommalla.
Onneksi, ei vanha enää jaksaa samalla tavalla.
Remontin jälkeiset pölytkin näyttäis jo loppuneen, joten siinäkin kohtaa helpottaa.
Vasta perjantaina hilluin höyrypesurin kanssa yöhön myöhään ja oli niin itseeni tyytyväinen, kun sain niin paljon aikaan ja puhdasta kotona.

on jo taakse jäänyttä.
Joskus muinoin kärsin siivousneuroosista, mutta onneksi siitä pääsin.
Siivoan nykyään silloin kun siltä tuntuu, ja olen huomannut, että käden jälkikin näkyy paremmin, kun on mitä siivoaa :=))

Koitas sinäkin opetella rentoutumaan. Kyllä siihen oppii :=))

jouda siivoamaan kokoaikaa, paitsi imuroida pitää melk. joka päivä, muuten ei kohta kengän varret riitä kahlata, meillon niin iso pere, että jostain sitä roskaa ja tomua tulee, silimistäkö tippunee. :/

Sinulle, - entä jos teet semmoisen uskaliiaan hi..kokeen, että siivoat vain kerran kahdessa viikossa, ja katsot sitten kuinka kävi.? :)

Ja vasta pääsiäiseks kämppää siivosin.

...monikaan jäbä nyt ei kyllä tähän aiheeseen niinku tartu! Meillä on himassa sama juttu, oon sellanen ikiliikkuja ton rätin ja imurin kanssa. Yksin. Naisena. Onneks sentää ei enää tartte käsintiskata. Meillä ku parhaillaan jos kaikki on koolla noita riskejä jäbejä on himassa neljä. Kolme jo aikuista jäbää ja sit mun mies. Ja kaikilla handut niinku kunnossa. Mut kiltisti ne vaan sittaa ja tsiigaa telkkarii, haiven ei nouse ei..ja korva ei kuule ei. ja huutaa en ala.

Mulla olis IDIS: Tehdään muutos nyt tähän hommaan. Ostetaan niinku noit kaasunaamareita jokaiselle peheenjäsenelle oma. Ja sit ku pölypallerot alkaa niinku hyppii silmille, vedätään nää naamarit vaan boltseihin...mä ainaki hankin itelleni vaaleanpunaisen....oon funtsinut ettei noi munkaan jäbäkät kuitenkaan mitään bonjaa...kiltisti nekin sit kuitenski omat naamarinsa vetäis niinku omiin boltseihinsa. Ettei sillä siivoamisella sit todellakaa ole niinku välii... otetaan niiden "putkiaivo"-ajattelusta vaan mallii, niin hyvin pyyhkii..eiks vaan.

kuin kerran viikossa mutta kyllä se välillä tympii.
Kyllä kämppä viikon siistinä pysyisi ellei muija ja jälkikasvu olis sellasia sottapyttyjä.

Vaikkei oma huusholli yleensä ihan nuoltu ole mutta kyllä häiritsee sotkuisuus kyläpaikassa. Yksi paikka on sellainen, ettei tekisi kenkiä mieli riisua. Häpeisin, jos itsellä olisi sellaista.

Siivosin ennen liian usein ja liian tarkkaan, nykyisin harvemmin ja ilman silmälaseja. :)

Aika on liian kallista tuhlattavaksi siivoamiseen.

Onnellisen yhteneväiset näkemykset vaimon kanssa siivouksesta.

Minä pyyhin pölyt sattumanvaraisesti, ilman aikataulua.

Lattiat ja matot imuroidaan suunnilleen kahden viikon välein.
Mattojen pöllytys ja lattioiden moppaus muutaman kerran vuodessa.

Matkoille lähdettäessä, 5 - 6 krt/vuosi teemme tuon 2-viikkoissiivouksen tai, ajankohdan sopiessa, jopa moppaussiivon.
On mukavampi palata "liki" siistiin kotiin.

Yli 150m2 rinnetalon jälkeen tämä 73m2 tuntuu helpolta vaikka penskatkaan eivät enää ole tekemässä.

Aamuauringon puoleisen keittiön ikkunan olen pessyt kerran tämän 5:n vuoden aikana.
Keskustan katupöly paskaa ne kuitenkin.

Viihdymme molemmat kodissa jossa on asumisen jäljet.

Eikä ole varaa palkata siivoojaa.

Ennen olin todellinen siivouspeto, mutta kai tämä ikä on tehnyt tehtävänsä ettei jaksa tai paremminkin viitsi jatkuvasti mopata. Tilaa n. 250 m2, joten työstä käy paikkojen kunnossa pito. Kun asuu yksin ei siivuosta niin paljon tarvi, kun laittaa kaiken heti paikoilleen, mutta lastenlapset osaavat kyllä kääntää koko huushollin nopeasti sekaisin. Onneksi pääsin eroon siitä siivousneuroosista, se oli todella raskasta aikaa.