Käyn vapaaehtoisena terveyskeskuksen asukkaiden luona, syöttämässä, juttelemassa ja ulkoilutan heitä.
Olen ihmetellyt hoitajien käytöstä monesti, kun on ruokailu ja asukkaat tuodaan aulaan syömään, tulee tunne saakohan jokainen edes ruokaa, ainakin jos ei saa itse syötyä.
Ruoka tuodaan vanhusten eteen ja siinä se seisoo nykäisemättä.
Minä yhtenä syöttäjänä kerkeän syöttää kolme vanhusta, hoitajat häipyy omaan ruokahuoneesseen syömään ruokiaan, jos joku hoitaja sattuu kulkemaan käytävällä ja vanhus valittaa, että haluaa jo sänkyynsä, kun koskee selkään, hoitaja vaan nauraa, voi Anna, sinä kerkiät olla siellä sängyssä vielä tarpeeksi.
Tämä Anna itkee ja sanoo, on ne ilkeitä täällä minulle. Kun olen syöttänyt syötettävät, tarjoudun avuksi Annalle, ruoka on nykäisemättä, kysyn söisitkö jos minä antaisin lusikalla suuhusi, sanoo tietenkin syön, syötän vielä tämänkin mummon. Näyttää aika tuskaiselta ja valittaa selkäänsä, sanon lähtisitkö jo petiin, voi sitä ilon pilkettä silmissä, kun autan pyörätuolissa omaan sänkyynsä.
Kysyy oletko sinä uusi hoitaja, sanon että en hoitaja, vaan vapaaehtoinen auttaja.
Sanoo, tulethan vielä uudestaan tänne, sanon joo, kyllä tulen vaikka huomenna, olen lähdössä pois tulee hoitaja ja sanoo minulle, miksi toit Annan sänkyyn?
Sanoin siksi kun kukaan hoitaja ei viitsinyt tuoda, vaikka toinen ei saa syötyä ja on kipuinen ja valittaa ja itkee.
Noh, Annahan valittaa aina, sanoi hoitaja.
Niin, mutta nyt ei valita, sanon.
Annan olisi pitänyt käydä vessassa samalla, nyt meillä on vaan enempi työtä, tuhahti. Anna tuntuu sanovan että eipä ole vessaaan tarvetta, niin, mutta nyt sinne mennään, sanoi hoitaja topakasti.
Vilkutin Annalle lähtiessä ja sanoin hoitajalle kiitos, eipä tuo edes vastannut, muljautti vaan vihaisesti ohimennen.
Voi pyhä pietari mietin asiaa, voiko tämä olla totta, missä arvossa vanhukset ovat tuolla osastolla?
Toimiko oikein hoitaja?
Toiminko minä väärin?
ITKETTÄÄ!
Uskallanko mennä huomenna edes koko osastolle!
Olen ihmetellyt hoitajien käytöstä monesti, kun on ruokailu ja asukkaat tuodaan aulaan syömään, tulee tunne saakohan jokainen edes ruokaa, ainakin jos ei saa itse syötyä.
Ruoka tuodaan vanhusten eteen ja siinä se seisoo nykäisemättä.
Minä yhtenä syöttäjänä kerkeän syöttää kolme vanhusta, hoitajat häipyy omaan ruokahuoneesseen syömään ruokiaan, jos joku hoitaja sattuu kulkemaan käytävällä ja vanhus valittaa, että haluaa jo sänkyynsä, kun koskee selkään, hoitaja vaan nauraa, voi Anna, sinä kerkiät olla siellä sängyssä vielä tarpeeksi.
Tämä Anna itkee ja sanoo, on ne ilkeitä täällä minulle. Kun olen syöttänyt syötettävät, tarjoudun avuksi Annalle, ruoka on nykäisemättä, kysyn söisitkö jos minä antaisin lusikalla suuhusi, sanoo tietenkin syön, syötän vielä tämänkin mummon. Näyttää aika tuskaiselta ja valittaa selkäänsä, sanon lähtisitkö jo petiin, voi sitä ilon pilkettä silmissä, kun autan pyörätuolissa omaan sänkyynsä.
Kysyy oletko sinä uusi hoitaja, sanon että en hoitaja, vaan vapaaehtoinen auttaja.
Sanoo, tulethan vielä uudestaan tänne, sanon joo, kyllä tulen vaikka huomenna, olen lähdössä pois tulee hoitaja ja sanoo minulle, miksi toit Annan sänkyyn?
Sanoin siksi kun kukaan hoitaja ei viitsinyt tuoda, vaikka toinen ei saa syötyä ja on kipuinen ja valittaa ja itkee.
Noh, Annahan valittaa aina, sanoi hoitaja.
Niin, mutta nyt ei valita, sanon.
Annan olisi pitänyt käydä vessassa samalla, nyt meillä on vaan enempi työtä, tuhahti. Anna tuntuu sanovan että eipä ole vessaaan tarvetta, niin, mutta nyt sinne mennään, sanoi hoitaja topakasti.
Vilkutin Annalle lähtiessä ja sanoin hoitajalle kiitos, eipä tuo edes vastannut, muljautti vaan vihaisesti ohimennen.
Voi pyhä pietari mietin asiaa, voiko tämä olla totta, missä arvossa vanhukset ovat tuolla osastolla?
Toimiko oikein hoitaja?
Toiminko minä väärin?
ITKETTÄÄ!
Uskallanko mennä huomenna edes koko osastolle!
Vastaukset 1
Vanhimmat
paha ihminen.