Kertokaa näkemyksiänne, mistä ihminen on vastuussa uskonelämässään/pelastuksessaan? Kaikkihan eivät pelastu. Mitä vaikutusmahdollisuuksia ihmisellä itsellään on uskossa kasvamisensa ja rakentumisensa suhteen? Onko uskossa editymisen nopeus joiltain osin myös ihmisen hallinnassa ja näin hänen vastuullaan?
Ihmisen rooli uskonelämässä?
sanna
5164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis, eteneekö uskova uskossaan vain Jumalan laatimien aikataulujen mukaan, vai odottaako Jumala ihmisen itsensä työskentelevän uskonsa eteen? Onko uskossa eteneminen kiinni ihmisestä, Jumalasta vai molemmista? Kummasta enemmän? Tosiasiahan kuitenkin on, että toiset ovat uskossaan kasvaneempia kuin toiset, toiset etenevät nopeammin ja toiset hitaammin. Tällaisiin eroihin eri ihmisten uskoelämän syvyyden välillä etsin selitystä. Pitkällä uskossaan olevina pidän ihmisiä, joilla on käytössään armolahja/armolahjoja, jotka tuntevat Jumalan henkilökohtaisesti, jotka ovat syntyneet uudesti ylhäältä, saaneet Pyhän Hengen kasteen tms... en tiedä, tykkäävätkö kaikki tällaisesta erottelusta, mutta mielestäni se on tarpeellinen, jotta päästäisiin ymmärrykseen siitä kuinka ihminen saa hengelliseen janoonsa tyydytyksen. Lisäksi myös Raamatusta nousee tuo ajatus, uskovia kehotetaan pyrkimään uskossa "täyteen miehuuteen", edistymään maitoa imevän vauvan tasolta aikuisen tasolle (vauva on siis vasta uskoon tulleen vertauskuva), siirtymään uskon alkeista täyteen tietoon (Hepr. 6:1).
'Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla', kertoo Raamattu. Uskoontulo/uudestisyntyminen on siirtymistä pimeydestä valkeuteen, synnintunto uskovassa on sitä uutta elämää - anteeksianto Jeesuksessa!
Tämän Jumala haluaa vaikuttaa ihmisessä.
Mikä tyydyttää uskovan? Vain Jeesus.
Ja jokainen uskova kuin hänen tekonsa tulevat koetelluiksi. Ja kaikki hengellinen on uskovalla Jeesuksessa!
Armolahjat ovat rakennukseksi jokaiselle uskovalle. Jos etsii enemmän armolahjoja kuin Jeesusta, ei tiedä tarvitsevansa koko lahjoja!
'Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa', sanotaan myös Raamatussa. Uskovan pyhyys on Jeesus! Saako Jeesus muotoa ihmisessä? Jumalan rakkaus vie syntisten luo.
Vaikka olisi tullut uskoon vuosia&vuosikymmeniä sitten, vain se merkitsee, onko tänään Jeesuksen oma. Haluaako valvoa uskovana, onko Sana rakkain?
Pitkään uskossa eläneet puhuvat varmasti&vakaasti - armosta. Rakastaen Jeesusta, erottautuen&antautuen Hänen käyttöönsä. Arjessa - yksin - uskovien yhteydessä - kysyen Jumalan tahtoa.
Sanassa on maitoruokaa kuin on vahvaakin - eri vaiheissa puhuu eri jakeet. Riittäen&raviten.
Tämä on hyvin tärkeä kysymys, jota monet pohtivat. Raamattu tarkastelee asiaa hyvin monelta näkökulmalta, jotka ensisilmäyksellä ehkä vaikuttavat ristiriitaisilta ja vaikeilta. Kuitenkin on selkeä kokonaisuus.
Voit tästä lukea perusteellisemmin linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm
Tää nyt on vaan mun käsitys. Kun ihminen saa kontaktipinnan Jeesukseen siitä kannattaa pitää heti vahvasti kiinni. Raamattu sano että roikkukaa minussa. Tottavieköön kyllä se aika-ajoin roikunnalta tuntuukin. Meillä on taistelu kun olemme vähän aikaa olleet uskossa ja taistelu jatkuu, mutta nyt on tullut kokemuksia ja viisautta, ei ole enää pelonhenkeä kun on alkanut elää se kohta että Jumala on uskollinen, vaikka minä en aina uskollinen olisikaan. Armo antaa suuretkin mokat anteeksi, kunhan me itse annetaan anteeksi edes itsellemme ja työnnämme itsemme lankeamuksen jälkeen takaisin Jeesuksen työpöydälle.
Tuosta uskossa kasvamisesta. Olen joskus saanut kuulla semmoisen opetuksen, että kun ihminen tulee uskoon ja antaa kaikki huoneensa avaimet Jeesukselle Jeesus tulee todella sisälle. Hänellä on paljon tavaraa - näet pihallasi seisovan valtavan rekka-auton ja sitä mukaan kun annat Herralle tilaa talossasi Hän tyhjentää omaa rekkaansa sinuun. Jokaisella uskoontulleella on ihan hirmupaljon lahjoja ja siunauksia tulollaan. Nöyrrymmekö ja annammeko valtaa Jeesukselle niinpaljon, että kaikki vaan sisälle?
Minä ainakin olen ajatellut, että Ramatun viisauksien opiskelemisessa menee koko elämä. Ne sananlaskut ja muut viisaudet on niin viisaita, että niistäkin löytää koko ajan syvällisempiä merkityksiä, kun vaan jaksaa niitä tutkia ja opiskella. Kannattaa katsella esim. sananlaskuja, ja huomaa että niitä viisauksia on käyttäneet sellaisetkin ihmiset jotka eivät ole uskossa.
Raamattu on viisas kirja!
Uskovainen on ihminen, jolle tapahtuu elämässä asioita koska hän elää täällä maanpäällä, joten kaikenlaiset mokailut ja muut eivät ole poissuljettuja asioita. Niitähän sitten pyydetään anteeksi Jumalalta.
Uskovaisen on ajateltava omilla aivoillaan, mutta Raamatussa neuvottuja asioita tulee noudattaa. Ja koska ne asiat siellä eivät ole mahdottomia taikka vaikeita noudatettavia, niin sen pitäisi myöskin onnistua.
Eihän kukaan pakota ketään menemään kapakkaan, tilaamaan alkoholia, eikä ainakaan kaada sitä väkisin alas hänen kurkustaan. Tarkoitan siis että jokaisen pitää ajatella omilla aivoillaan,
ei sitäkään ola pakko tehdä, eikä mitään muutakaan sellaista asiaa, jonka tietää itse että se ei ole oikein.
Ihminen itse aivoittelee tiensä, vaikka Jumala johdattaakin uskovaista ihmistä. Ja Hän tuntee kaikkien ihmisten sydämet...!!!