On itse asiassa täysin subjektiivinen tunteenomainen ja mielivaltainen dogmaattinen valinta väittää, että juuri tämä kohta Raamatussa on se ”Raamatun kanta” johonkin asiaan, että juuri ”näin Raamattu opettaa”. Johonkin toiseen Raamatun kohtaan vetoava uskova voi oikeutetusti kiistää väitteen ja vedota – niin ikään mielivaltaisesti valiten oman opillisen perinteensä perusteella ja tunteenomaisesti – johonkin vastakkaiseen Raamatun kohtaan ja väittää sitä ”Raamatun vastaukseksi” ko. asiaan (pelastus, kuoleman jälkeinen tila, moraalikysymykset jne.). Adventistit pitävät lakioppinsa keskeisenä lähtökohtana Matteuksen evankeliumin mukaista Jeesuksen suuhun laitettua julistusta lain katoamattomuudesta ja koettavat sulauttaa Paavalin täysin erilaisen lakiteologian tuohon lähtökohtaan. Luterilaiset puolestaan korostavat Paavalin lakiteologiaa (joka ei sekään ole täysin yhtenäinen ja johdonmukainen). Kuka sen voi päättää ja varmaksi totuudeksi tietää, miksi juuri Matteus tai Paavali pitäisi olla teologian lähtökohta, josta käsin oppia aletaan rakentamaan? Mikä sen todistaa, että Lutherin väite, jonka mukaan "se mikä ajaa Kristusta" on apostolista - yhtä hyvin joku voisi väittää apostoliseksi sitä, mikä ajaa tekoja, pyhyyttä ja Jumalan kunniaa.
Juuri siksi, koska Raamattu on sisällöltään niin epäyhtenäinen, ristiriitainen ja koska eri suuntaukset päättelevät mielivaltaisesti, mikä kohta Raamatussa on vertauskuvallista ja mikä kirjaimellisesti uskottavaa, meillä on sadoittain erilaisia keskenään kilpailevia ja teologialtaan toisilleen vastakkaisia kirkkoja ja lahkoja. ”Raamatun yksi yksimielinen totuus” – ei sellaista edes ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Juuri siksi, koska Raamattu on sisällöltään niin epäyhtenäinen, ristiriitainen ja koska eri suuntaukset päättelevät mielivaltaisesti, mikä kohta Raamatussa on vertauskuvallista ja mikä kirjaimellisesti uskottavaa, meillä on sadoittain erilaisia keskenään kilpailevia ja teologialtaan toisilleen vastakkaisia kirkkoja ja lahkoja. ”Raamatun yksi yksimielinen totuus” – ei sellaista edes ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Esimerkiksi
1. Moos. 2:17
Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Onko tuota niin vaikea ymmärtää?
Kun lukee sen niinkuin siinä on, nimittäin että jos syöt siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta - sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.
Jokainen tietää mitä kuolema on - elämän loppumista - nyt kuitenkin monet uskovat alkavat "selittämään" asiaa siten että "njaa - ei se TÄSSÄ tarkoita oikeastaan kuolemaa vaan iankaikkista elämää" - mikä vitsi. Ei ole ihme että raamattua on vaikea ymmärtää.
Sama asia kun raamattu kerta kerran perään sanoo että synnin palkka on kuolema ja tuhoutuminen, satoja kertoja tosiasiassa.
Esimerkiksi.
Luuk. 9:25
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?
Uskovat alkavat jälleen "selittämään" asiaa että "njaa - ei se TÄSSÄ tarkoitakaan tuhoa vaan iankaikkista piinaa!! - miksi? - no kun ei kuolemakaan tarkoita kuolemaa vaan iankaikkista elämää - niin eihän tuhoutuminenkaan voi tarkoittaa tuhoutumista - loogiikka pelaa :).. ja raamattua on niiiin vaikeaa ymmärtää..
Raamattua ei ole vaikea ymmärtää jos sitä lukee ILMAN omia ennakkoasenteita.
Toinen asia on jos uskoo sen sanomaan, kuten esimerkiksi minä teen.
Kristityt kumoavat itse oman väitteensä, että Raamattua pitää "lukea ilman ennakkoasennetta"
Eräillä kristityillä on eräs hyvin omalaatuinen vaatimus siitä, miten Raamattuun tulisi suhtautua ”oikein”: heidän mukaansa Raamattua pitää lukea ilman mitään ennakko-oletuksia ja lähtökohtia, mutta kuitenkin lähes samaan hengenvetoon he vaativat, että ”oikea” lähtökohta pitää olla Raamatun tunnustaminen Jumalan erehtymättömäksi sanaksi, jonka alle ihmisjärjen pitää alistua ja että Raamattua on luettava uskoen ja rukoillen viisautta sen ymmärtämiseen. Näin väittäessään nuo kristityt ovat ristiriidassa oman periaatteensa kanssa (eli että pitää lukea Raamattua ilman lähtökohtia ja ennakko-oletuksia) ja kumoavat sen itse: heillähän on vahva, tinkimätön lähtökohta, joka heidän mielestään on se oikea ennakkoasenne! Todellisuudessa kaikilla minkä tahansa kirjoituksen lukijoilla on aina jotain lähtökohtia ja ennakko-oletuksia sekä yleensä myös joitain kysymyksiä, joita tehdään tekstille, jota luetaan. Noiden kristittyjen vaatimus on näin ollen mahdoton psykologisesti. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jäädä lähtökohtiensa vangiksi, vaan Raamatun tutkiminen mahdollisimman monipuolisesti ja kaikkea asiaankuuluvaa materiaalia huomioiden voi johtaa täysin erilaisiin lopputuloksiin, kuin tutkimuksen alussa osattiin odottaa – noin juuri voi tapahtua, jos tutkiminen on vapaata jonkin dogmatiikan kahleista, eikä jo ennen tutkimusta päätä, mikä on oltava toivottu (oman uskonsuunnan oppiperinteen mukainen tai jonkin muun maailmankatsomuksen kanssa yhteensopiva) lopputulos ja kykenee olemaan lisäksi kriittinen omia lähtöoletuksiaan kohtaan.
"Pienet ristiriidat Raamatun kertomuksissa vahvistavat pääasian totuuden ja virheettömyyden, pienet ristiriidat eivät haittaa itse päätotuutta, Jeesuksen pelastustyötä"
voi auttaa, koska olet asennevammainen.
Onko niin, että "Pyhä Henki johtaa rukoillen sanaa tutkivan ja sanan alle alistuvan tuntemaan totuuden" - miksi sitten niitä vilpittömästi ja rukoillen löytyneitä kristinuskoja on sadoittain ja erilaisia jumalakuvia oikeastaan lähes niin monta kuin on kristittyäkin, kun vaan tarpeeksi yksityiskohtaisesti jumalakäsityksiä tutkitaan.
Tosi avartava avaus. Herättää pohdintaa..
heppu ei ymmärrä Raamatustaan mitään, kun tuollaista väittää.
Väite, että "vain uskovaiset ymmärtävät Raamattua" oikealla tavalla tai että tarvitaan "Pyhä Henki" avaamaan Raamatun "todellinen merkitys" on vain tosiasiaväite, jota itseään voidaan arvioida kriittisesti ja edellyttää uskovaisten todistavan väitteensä, sekä osoittavan, että ei-uskovaiset eivät ymmärrä Raamatun tekstiä. Sitä paitsi se on täysin puolueellinen ja mielivaltainen vaatimus, koska kristityt uskovaiset eivät mitä ilmeisimmin itse tunnusta, että Koraania voi ymmärtää vain kun "palaa islamiin" uskoen Allahiin ja Muhammadin auktoriteetin tunnustaen. Mutta silti herätyskristityt varsinkin arvostelevat voimakkaasti islamia ja sen Raamatun kanssa kilpailevaa "jumalan sanaa" Koraania, jota he nähtävästi kuitenkin katsovat kuitenkin ymmärtävänsä, kun Koraania he silti tutkivat ja tulkitsevat Koraanin opetukset "valheeksi", vaikka eivät ole itse muslimeja, eivätkä siten tunnusta Koraania "Allahin ilmoitukseksi". Näin ollen kristityt soveltavat jälleen kerran kaksoisstandardeja - yhdenlaisia omaan pyhään kirjaansa mutta erilaisia toisten uskontojen ihan yhtä pyhinä pidettyihin kirjoituksiin. Jos siis kristitty ymmärtää Koraania "palaamatta islamiin" (kääntymättä muslimiksi) ja pystyy näkemään Koraanin "väärät opetukset" niin aivan samalla tavalla kuka tahansa ei-kristitty voi ymmärtää Raamatunkin kirjoituksia ja päästä perille, mitä Raamatussa sanotaan. Raamatun kuten Koraaninkin kohdalla on kuitenkin kyse tietyllä kielellä tehdystä tekstistä, joka noudattaa kyseisen kielen kielioppia ja sanojen merkityksiä, kuten mikä tahansa kirjallinen esitys.
Olet toki oikeassa siinä, että raamatusta ei löydy mitään yhtä ainoaa absoluuttista totuutta, vaikka kuinka kovasti dogmeja rakastavat kristityt sellaista tahtoisivat etsiä. Toisaalta tuo ei anna mitään syytä olla etsimättä yhteisiä linjoja ja ajatuksia raamatun kirjoittajien teksteistä. Monet raamatun kirjoittajien ajattelutavoista ja uskomuksista voi myös nähdä toisiaan täydentävinä sen sijaan, että tarvitsisi turhaan ruveta luomaan vastakkainasettelua niiden välille.
Esimerkiksi ruumiin ylösnousemuksen ajatus ja muukin siihen liittyvä eskatologinen aines kehittyy pikku hiljaa VTsta alkaen aina apokalypsiin saakka. :) En ole ainakaan vielä löytänyt mitään vakuuttavaa syytä olla näkemättä tätä raamatun yleisenä linjana (siis näen sen ainakin raamatun kirjoittajien enemmistön uskomuksena). Ei se minun mielestä ole ristiriidassa mikään aiemman näkemyksen kanssa, koska niitä ole ollut.
Viittasit erittäin tärkeään seikkaan... nimittäin raamatun ulkopuolisiin tekijöihin. Luterilaisuus ei syntynyt nykysuomessa eikä adventismikaan. Ei raamattu ole ainoa tekijä tulkinnan ja kuppikunnan synnyssä. Eri aikoina luetaan raamatun tekstiin eri ajatuksia. En tajua, miksi ihmisillä on aina tarve tehdä raamatusta trendikäs...
Adventismin syntyyn on vaikuttanut myös englanninkieliset raamatut joista tiedetään ainakin se, että käännöksinä ne ovat aika heikkolaatuisia varsinkin 'KJV copycat' -ilmiön takia. KJV oli syntyessään loistava käännös (se on kielellisesti vanhentunut ja siksi nykyään ei enää niin hyvä) varsinkin kun ottaa huomioon ne olosuhteet, missä se syntyi (käytössä hyvin vähän eri lähdetekstejä ja nekin kovin nuoria). Sen jälkeen suurin osa englanninkielisistä raamatunkäännöksistä on tyytynyt vain ottamaan KJV:n tekstin ja tärvellyt sitä siihen suuntaan, mitä ihmiset ovat milloinkin halunneet siinä lukevan sen sijaan, että olisivat yrittäneet tehdä alkukielisten lähteiden avulla vielä paremman käännöksen aikansa nykykielelle. Suomalaiset onneksi sentään edes tässä kunnostautuneet.
Mitä yritän siis sanoa? Se yhtenäisen opin ja tulkinnan puute, joka kristikunnassa on vallalla, ei minun mielestä ole pistettävissä pelkästään raamatun itsensä piikkiin. Minun mielestä se on vielä enemmän näiden kaikenmaailman eisegeesiä harrastavien saarnaajien ja raamatunkääntäjien vika. Hajaannusta kun saadaan aikaan silläkin, että pistetään pelkän puhtaan käännöksen sijaan omat lemmikkiopit raamatunkäännökseen...
Odotettaisiinko ensin, että joku tekisi viimeisimpään asiaan liittyvään tieteelliseen tutkimustietoon perustuvan raamatunkäännöksen, ja sitten eliminoidaan ne kirkkokunnat, joiden varmasti tiedetään harrastavan eisegeesiä raamattua tulkitessaan, ja katsotaan paljonko hajaannusta ja oppien kirjoa jää jäljelle?
Tuo on tietysti aivokuolleena syntynyt ehdotus... käytännössä katsoen kaikki kirkkokunnat ovat kiinnostuneet vain mahdollisuudesta pönkittää omaa asemaa, kolikkokirstua ja oikeaoppisuuden mainetta. Tarvittaisiin joku open source raamattuprojekti, että saataisiin luotettava raamatunkäännös aikaiseksi. Eikä tämäkään takaisi meille mitään muuta kuin uuden paremman lähtökohdan kirkkokuntien höpötyksien ja seli-seli-selityksien arviointiin. Toivotonta.
Viisaasti Herramme kokosi Raamatun osat!
Ja varjelee niin, että uskosta osattomat ei sitä
käsitä.
Matt. 11:25
Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. [11:25-30: Luuk. 10:21,22 : Job 37:24; Ps. 119:130; 1. Kor. 1:26-29]
Luuk. 10:21
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. [10:21,22: Matt. 11:25-27]
pitääkin olla todella lapsellinen, että ei huomaa raamatussa olevia ristiriitoja. Selvennä sinä lapsenmielinen, miten ihminen pelastuu .... teoilla vai ilman tekoja :)