haluan tietää millasia kokemuksia muilla on mieliala lääkkeistä onko niistä apua ja miten ne vaikuttaa ja millasia sivuvaikutuksia niistä on muilla ollut. Itselläni on todettu keskivaikea masennustila ja itkunen ja paniikkinen joka paikassa pelkään olla jo ihmisten lähellä.
Käyn koulua ja sinnekkin on vaikeeta mennä kun pelkään, että ihmiset alkaa kyselee mun kuulumisia enkä haluu puhuu omista murheista kellekkään, kun pelkään, et ne katsoo mut ihan kahjoks. En ole yleensä ollut näin ahdistunut, mutta nyt tuntuu, että omien lasten koulu vaikeudet ja taustalla ad/hd epäily lapsellani ja nuorimmaisella on kuulovamma jonka takia hän joutuu pitää kuulokojeita on paljon rasitetta menetin työpaikkanikin sen takia, kun lapsellani oli jatkuvia korvatulehduksia ja jouduin oleen määräajalla pois töistä. Onko muilla ollut tällästä ja miten on selvinnyt yksin.
Käyn koulua ja sinnekkin on vaikeeta mennä kun pelkään, että ihmiset alkaa kyselee mun kuulumisia enkä haluu puhuu omista murheista kellekkään, kun pelkään, et ne katsoo mut ihan kahjoks. En ole yleensä ollut näin ahdistunut, mutta nyt tuntuu, että omien lasten koulu vaikeudet ja taustalla ad/hd epäily lapsellani ja nuorimmaisella on kuulovamma jonka takia hän joutuu pitää kuulokojeita on paljon rasitetta menetin työpaikkanikin sen takia, kun lapsellani oli jatkuvia korvatulehduksia ja jouduin oleen määräajalla pois töistä. Onko muilla ollut tällästä ja miten on selvinnyt yksin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapseni sai äskettäin diagnoosin lievästi kehitysvammainen, toisen kaverisuhteet vaivaa mieltä ja lisäksi parisuhde menee ihan päin mäntyä.. Mulle ehdotettiin myös mielialalääkitystä, mutta en tiedä vielä suostunko. Jaksamista sulle, pakko yrittää uskoa että vielä se aurinko paistaa!
Mulla myös vaikeeta itseni kanssa kun huudan lapsille olemattomista asioista en kestä enää mitään vastoin käymisiä mulla on ollut stressiä, kun pojalla epäillään AD/HD:ta ja kouluni menee päin helvettiä oon ollut jo 3kk putkeen pois koulusta vaikkakin heinäkuu oli lomaa, mutta kesä ja tää elokuu menee masennuksen hoitoon mulla on nyt efexor depot kuuri meillään ja tänään, mutta se on niin alussa vielä, et saa nähdä kestänkö tätä kuuria, kun päässä humisee ja on kurja olo en jaksa odottaa sitä kun se alkaa vaikuttaa kunnolla väsyttää koko ajan ja on vatsa kipeenä.
Ei tästä kyllä nauti ja tuntuu, et ei se näin voi mennä.Minulla on myös kuulovikainen poika syntyi hätäsektiolla meinas kuolla, mutta onneksi ei tullut muuta kuin kuulovika. Jaksamista myös sinulle ja lapsellesi.
Tuli vaan mieleen, että sun pitäis kyllä saada vähän jakaa nyt tuota kuormaasi jonkun toisen kanssa. olisiko mahdollista saada ketään joskus olemaan lasten kanssa, että saisit itse ladata akkuja? Lääkkeet eivät kuitenkaan paranna tilannetta ihan hetkessä. Lastenkin kannalta olis hyvä että saisitte jokainen välillä vähän "hengähdystaukoa". Niin, puhuu nimim. kokemusta on;) Lääkkeitten sivuvaikutukset on tosi yksilöllisiä, ja se miten ne kellekin käy. Tietää vain kokeilemalla. Varmasti kokeilemalla löytyy sopiva.
Entä jos unohtaisit koulun nyt tyystin vähäksi aikaa, onko se mahdollista? Oon sitä mieltä, että aina ei oo pakko jaksaa! Niin aattelen nyt omalla kohdallanikin, että nyt on se aika etten vaan jaksa kaikkea, mutta aika aikaa kutakin!
Jaksamista vieläkin!!
mökillä meillä oli vaan kaksi poikaa mukana ja sitten niillä oli kaveri mukana ja ihan kivasti meni. Ainoo mihin pinna paloi oli se kun he ammuskelivat kuulapyssyillä ja meni jossain vaiheessa vähän överiksi kun ne alko sotaa niil ja ampu toisiaan jouduin ottaa pois ne kuulikset niiltä.
Efexon depot kuuri on niin alussa ja kolmas kapseli meni tänään eilen oli vähän huimaava olo.
Otin neljä siideriä mökillä, mut en huomannu, et siitä mitään olis tullu, mut aamulla oli pää kipeenä vieläkin on vähän. Saako muuten noiden masennus lääkkeiden kanssa ottaa särkylääkkeen pään särkyyn. Krapulaa tää ei voi olla, koska ei oo aijemminkaan särkeny 4 siiderin takia. Lääkkeet jäi kotiin, mut otin nyt vähän aikaa sitten lääkkeen se vähän myöhästyi normaalista rytmistä. Pää on vähän sekava ja on vähän huono olo ja vähän ruokahaluttomuutta.
On mulla yksi kaveri joka on mun kouluajoilta asti ollut mun kanssa tekemisissä kerroin, että mä syön lääkkeitä ahdistukseen ja masennukseen.
Olen jutellut viime vikolla kouluni opettajan kanssa. Mua pelotti mennä kouluun jutteleen, kun ne kyselee koska mä tuun kouluun ja opettaja kysyi, että mikä mulla on päällimmäisenä mielessä?
kaikki opiskelu kaveritkin on inhottavia ja uteliaita mua ahdistaa se. Ei se kivaa ole jos kysellään tuntuu, et paniikki iskee joka kerta kun meen sinne kouluun. Olis kyllä ihanaa saada purkaa tuntojaan jonkun sellasen kanssa jolla on samanlaista kuin minullakin. Mut ei ole kyllä sellasta kun sillä mun kaverilla menee aika hyvin se kyl on ymmärtäväinen, mut ei sillekkään viitsi koko ajan puhua näistä ettei vielä mee välit siihenkin. Mua pelottaa tää tulevaisuus, kun mulla itselläni on tällästä ja en pääse kouluun, kun oon koko ajan kauheen väsynyt ja voimaton.
Tuntuu siltä, ettei ne sielä koulussakaan ymmärrä mua. Mä en ole jaksanu viedä niitä sairasloma todistuksia kouluun tai panikoin sitäkin et en uskalla astuu sinne sisään, kun pelkään, et ne kattoo mua halveksittavasti. =( tuntuu kurjalta viedä niitä sinne vaikka ne pitää viedä, et ne kuitenkin näkee, että lääkäri ei huvikseen kirjoita sairaslomaa näin paljon.
Voit käyttää Efexorin kanssa särkylääkkeitä ihan normaalisti. Tiedän tunteen ettei kukaan ymmärrä.. Totuus ei ehkä oo ihan sellanen, mutta toki esim. äidin huolta lapsesta ymmärtää parhaiten sellainen, joka on asian itse kokenut. Mä oon kans niin väsynyt, että tuntuu töissäolo aivan ylivoimaiselta. Mietin jäisinkö saikulle. Pinna on myös ihan olematon, räjähtelen olemattomista asioista. mulla on myös fyysistä vaivaa, joka taitaa aiheuttaa väsymystä ja huolta ja epätietoisuutta. Eli on tässäkin tosiaan niin kaikenlaista yhtäaikaa!
alkoholi KUMOAA sen lääkkeen positiivisen vaikutuksen!
Ja terapiaa, ei pelkkä lääkitys auta.
Lääkäri on nyt sitten kuitenkin kirjoittanut mulle sairasloman 11.9 asti hyväksyi koulu sen tai ei jotenkin ei jaksa kantaa siitä huolta kun on muutakin josta pitää kantaa huolta.
Vien todistukset maanantaina koululle.
Toivottavasti ne ymmärtää mun tilanteen.
Rehtori ei ymmärrä se sano kerran kun menin itkien sinne kun silloin oli vaikeeta jo lasten kanssa ja olin väsynyt niin rehtori sanoi, että aina mä tuun kiukutteleen sinne sen luokse kun nimen omaan on sanotu jos on huolia niin niistä voi aina mennä kertoon ja jutteleen ja nyt kun on noin sanottu niin ei voi enää mennä keskusteleenkaan. Toiset kurssi kaveritkin on ollu inhottavia niin niistä mainitsin rehtorille niin se sano, että oiskohan minussakin jotain vikaa kun oon aina valittamassa se kyllä loukkas tosi paljon ja jotenkin tällä hetkellä ei pysty edes mennä jutteleen sen kanssa, koska sanoo kuitenkin mua hulluksi. Siellä on yksi opettaja joka kyllä on ihan kiva, mutta sanoi, että kaikkia päätöksiä hän ei voi tehdä niistä mun on kuulemma juteltava Rehtorin kanssa ja nyt on sellanen tunne, että paniikki taas iskee jos joutuu sen kanssa juttusille, koska sanoi viimeks niin ikävästi. En tiiä mikä niil on kun ei tajuu päivän selvää asiaa mulla kolme lasta ja oon yksin tällä hetkellä niiden kanssa yhdellä kuulovika, yhdellä epäillään AD/HD:ta voimakkaiden tunteenpurkauksien takia. Eiköhän siinä ole lastia kerrakseen kantaa. Jossain vaiheessa ne voimat loppuu ja nyt on mulla se tilanne, et ei kertakaikkiaan enää jaksa.
Kyllä sinunkin kannattaa harkita sairaslomaa ja jos siltä tuntuu niin kannattaa ehkä kokeilla myös sitä mieliala lääkettä, koska nehän on vaan apu ja väliaikainen ratkaisu. Monta lasta sulla on?sairasloma on pidempi jos sulla on se lääkitys ja hoidat masennusta.Ei kannata ainakaan itseään piippuun vetää siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää. Kiitos sulle vastauksista.
Mulla on kaks lasta. Kyllä mustakin tällä hetkellä tuntuu, että työn vaatimukset on enemmän kuin jaksan täyttää. En vaan jaksa nyt millään, en. Täytyy kattoa, mulla on työterveyslääkäri lähiaikoina. Lääkitystä mietin vielä..
Tuo vastaaja oli muuten joku toinen, joka kehotti juomisen välttämistä, joskin myös itse mietin ettei se ehkä tee hyvää..
Oot saanut ikävää palautetta koulussa ihan turhaan. Onko sulla ollut aiemmin sosiaalisten tilanteitten pelkoa, paniikkihäiriötä tms? mietin vaan onko Efexor paras mahdollinen lääke niihin. Itselläni ei ongelmaa olla ihmisten kanssa, ainoastaan että poikani asioista en vielä mielelläni joka paikassa keskustele kun ne asiat sattuvat vielä niin kovasti..
Tullut paniikki häiriöitä ja pelkotiloja siitä, kun häpeen tilannettani ja pelkään jos joudun raivostuun jos mun asioista kysellään koska itse en ole utelias muiden asioista niin toivon, että mun asioistakaan ei sen enempää kyseltäis.
Kyllä minä ihmisten kanssa tulen hyvin juttuun, mutta nyt tuntuu, että mulle ollaan oltu vaan ilkeitä ja haluttu pahaa mennyt mielenkiinto kouluun ja haluun nyt vaan saada lapsille turvaa ja huolenpitoa ja että saan hoidettua myös oman masennuksen pois. Tuntuu, että lääke on jo vaikuttanut sivuoireita ei enää ole ollut.
Olitko se sinä jonka lapsella diaknosoitiin lievästi kehitysvammainen? En ota nyt selvää kuka on kirjoittanu näitä viestejä. Kiitos silti kun vastasit.
Puhuitko lääkärille noista paniikki- ja pelko-oireista? Mahtaako Efexor olla niinhin paras lääke? Ei mitenkään pahalla, mutta sivullisena kävi vaan mielessä onko tilanne oikeasti niin että toiset toivovat sulle pahaa? Entä jos he eivät tarkoita mitään pahaa? Ehkä he vaan yrittävät auttaa omalla tavallaan? Sillä vaan, kun itselläkin tahtoo olla sellainen mentaliteetti että koko maailma on mua vastaan, vaikka asia tuskin on ihan niin.. Eihän tilanteessasi ole mitään mitä pitäisi hävetä!? Jaksamista!
Mikä on pahantahtoisuutta ja mikä oikeesti välittämistä ja ystävällistä.
Ei mulla mitään harhoja ole vaan mä koen jatkuvaa ulkopuolisuutta muihin nähden tai sitten en vaan osaa olla niin kuin ne muut. Ja siinä voi olla sekin, että he ovat 20 v ja minä 30 suurin osa ja ei lapsia jne... eivät osaa astua tavallaan mun saappaisiin ja ymmärtää mitä on olla äiti ja mitä vastuuta siihen liittyy. Yksikin oppilas ilmaisi itsensä aika suoraan siihen nähden kun ei tiedä mitään kun on 18 v suoraan sanoen oli pakko vähän antaa takas, kun tommonen kakara ei tiedä vielä muutenkaan mitä kolmen lapsen kanssa on. Tokas pokkana kun yritin ystävällisesti kysyä neuvoa siltä, kun olin ollut korvasairaan lapseni kanssa pois koulusta useamman päivän ja jääny hieman jälkeen niin hän sanoi, että olisit enemmän koulussa niin oppisit. Sit mä hermostuin ja sain kauheen itkukohtauksen ja menin jutteleen mun aineopettajan kanssa siitä, että onko se mun syy jos mun lapsi on sairas? Se todella loukkaa ulkopuolisten ihmisten kommentit siitä jos olen ollut poissa. Eihän kukaan voi tietää elämästään ja mistä se nuori tyttö voi tietää mitä sen elämässä tapahtuu ja sitten minä sanoisin sille yhtä ilkeesti. Itse oli jossain etelässä viikon ja tuli aika ummikkona taas kouluun ja kysyi neuvoa ja sai neuvoa, että mikä mussa on vikana?
Mä en oo tehny kellekkään mitään pahaa vai olisko pitäny antaa turpaan sille likalle ja sanoo, että siinä sulle vitun pikku pentu anna olla viiminen kerta kun puutut mun asioihin noinko olis pitäny sit hoitaa asia? Se oli aika lähellä sen takia mä oon hakenu sairaslomaa, etten vielä oikeesti käy riveleihin kiinni. Mä oon niin monesti pettyny elämässäni mun veli on sairas ja sitäkin kärsiny kärsin vieläkin. Mä olisin iloinen, että muakin joku joskus kehuisi jossain asiassa edes siinä, että mä välitän mun lapsista niin paljon, että koulukin menee sen ohi toivon niille vaan hyvää, mutta itse en saa kun vaan paskaa ja tuntuu, et ne ei ajattele kuin itseään ne sielä koulussa.
Ja kun ne lähtee jonnekkin kahville tai syömään niin mä jään yksin kouluun eikä ne pyydä mua mukaan minnekkään se on todella masentavaa mä en ole mitenkään hiljainen eli olen sosiaalinen ihminen. Olen kertonut parhaalle kaverille joka on jo kouluajoilta ollut mun bestis ja se on todella ihmeissään ja sanoo, et koita jaksaa kun oot käyny sen koulun niin sun ei tarvii koskaan enää niitä nähdä. Mua vaan harmittaa olla sielä kun toisen kurssin oppilaat aina kattoo kun oon yksin ja joskus ne sit tulee jutteleen mun kanssa kun näkee tilanteen et oon yksin. Sain koulun rehtorin kanssa sovittua, että saan vapautuksen koulusta joulukuuhun asti ja sitten tammikuussa kouluun. Saan hoidettua itseni ja lapseni asiat kuntoon. Jaksamista sinullekkin!