Erosin liki kymmenen vuotta sitten. Avioliittoni purkautui miehen uskottomuuden takia. En voinut antaa sitä anteeksi.
Eron jälkeen etsin "häntä", joka hyväksyisi ja rakastaisi. En löytänyt, vaikka menin sänkyyn jne. Otin jokaisen suhteen "tosissani".
Luultavasti olen kasvanut uskossa. Nyt seurustelen miehen kanssa, joka pitää uskoa arvossa, muttei kuitenkaan voi ymmärtää sitä, että "tämän hetkinen minäni" tähtää suhteessamme avioliittoon. Hän pitää avoliittona aivan yhtä hyvänä vaihtoehtona.
Harrastamme seksiä ja koen siitä syyllisyyttä. Enhän tiedä, miten tämä "päättyy". Tuleeko meistä pari vaiko ei?
Odottaako minua helvetti vai taivas? Olen rukoillut suhteemme puolesta ja ratkaisua kaikkeen. Tuntuu, ettei Luoja kuule.
Kiitos vastauksestasi.
Eron jälkeen etsin "häntä", joka hyväksyisi ja rakastaisi. En löytänyt, vaikka menin sänkyyn jne. Otin jokaisen suhteen "tosissani".
Luultavasti olen kasvanut uskossa. Nyt seurustelen miehen kanssa, joka pitää uskoa arvossa, muttei kuitenkaan voi ymmärtää sitä, että "tämän hetkinen minäni" tähtää suhteessamme avioliittoon. Hän pitää avoliittona aivan yhtä hyvänä vaihtoehtona.
Harrastamme seksiä ja koen siitä syyllisyyttä. Enhän tiedä, miten tämä "päättyy". Tuleeko meistä pari vaiko ei?
Odottaako minua helvetti vai taivas? Olen rukoillut suhteemme puolesta ja ratkaisua kaikkeen. Tuntuu, ettei Luoja kuule.
Kiitos vastauksestasi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luuletko että seksi on musta asia joka muuttuu valkoiseksi kun käydään alttarilla kääntymässä?
mietin juuri sitä, onko esiaviollinen seksi syntiä?'
Mitä sinä olet mieltä=?
En voi vastata kysymykseesi "kyllä" enkä "ei", koska en hengellistä seksuaalisuutta synniksi tai ei-synniksi.
Mielestäni seksuaalisuus on henkis-fyysinen asia, josta voimme ihan järjellä ja sydämelläkin sanoa koska se on hyväksi tai koska ei.
Uskon että ilolla käytettäväksi ne sukupuolielimet on meille luotu, ei kiusaksi tai syyllisyyden lähteiksi...
Tulee mieleen heti muutamia asioita, kun luen tekstiäsi...
"Miehesi pitää arvossa uskoa". Kuulostaa siltä, että hän ei kuitenkaan ole henkilökohtaisesti elävässä uskossa. Se taas voi merkitä sitä, että hän ei kykene olemaan sinulle se hengellinen pää, joka miehen naiselleen tulisi olla. (Enkä nyt tarkoita tasa-arvoon liittyvää asiaa.)
Jos mies on uskossa raittiisti, hän ottaa sen vastuun naisesta, mikä hänen hengellisesti tulee ottaa. Uskon, että se sisältää myös kosinnan.
Toinen asia on se, että oletko käsitellyt avioerosi ja vihan tunteesi exääsi kohtaan?
Suhteesta toiseen ja sänkyyn meneminen tarkoittaa usein sitä, että ihminen hylkää itsensä. Ja jää kantamaan syyllisyyttä.
Nyt olisit valmis terveeseen suhteeseen, mutta onko jotain vielä käsiteltävä? Viha, syyllisyys, itsensä hylkääminen...
Ja onko nykyinen miesystäväsi se oikea? Joudutko hylkäämään itseäsi hänenkin kanssaan?
Tässä muutamia ajatuksia vain.
vielä koittaa se aika, ettei ihmisten tarvitse mokomia edes miettiä. On käsittämätöntä, että vielä nykyäänkin ihmiset potevat täysin luonnollisista asioista kamalaa syyllisyydentuntoa vain sen takia, että jokin kamelikuskien iltanuotiolorukokoelma tuhansien vuosien takaa käskee niin tekemään.
Uskonnot tulisi kriminalisoida.
kysymyksiä, korvaan soi se että et pystynyt antamaan miehellesi anteeksi, toisaalta myös katkeruus tappaa uskon, katkeruus on kuin syöpä joka leviää kaikkialle ja myrkyttää koko ruumiin, toisaalta myös Jumala vihaa eroa.
Eipä tuossa oikein muuta voi kehoittaa kuin että polvistu Jumalan eteen omassa kammiossasi ja kysy Jumalalta mihin Hän haluaa sinut kuljettaa ja pyydä Häneltä johdatusta. Monesti me ihmiset näemme mahtavia tilaisuuksia jotka tarjoavat onnea, mutta Jumala näkee paljon pitemmälle ja haluaa meidät kuljettaa pahimpien karien ohi, jos vain haluamme Häntä kuunnella. Uskossa on kyse Jumalan seuraamisesta ja Hänen tahtonsa etsimisestä eikä meidän oman tahtomme etsimisestä kaikessa.
No kyllä on oudot ohjeet. Jos noin toimii, annat anteeksi ex-miehelle? -Niin kutsu kahville ja rupatelkaa mukavia, ottakoot uuden naisensakin mukaan. Uskovaiset katsos rakastavat kaikkia. Hienoa. Mitä jos aikuisena ihmisenä päättäisit itse elämästäsi. Jätä uskonnon syyllistävä, syyttävä, syrjivä sanoma nyt väliin. Olet terve nainen ja olet ansainnut rakkauden, hyvän parisuhteen. Seksuaalisuus on tärkeä asia, jätä jumalat ja muut höpöhöpöt sieltä sängystä pois.
Nauti, iloitse, elä. Luota vaistoihisi.
Tarkoitin, että en tuolloin voinut antaa miehelleni anteeksi hänen uskottomuuttaan, vaan otin eron. Nykyään hän on minulle täysin vieras ihminen. Lasten kautta tosin tekee välillä elämäni sangen vaikeaksi. Hän ei kunnioita minua äitinä eikä ihmisenä.
En tiedä, onko nykyinen miesystäväni "se oikea!". Ensimmäinen hän on, joka hyväksyy myös lapseni ja tulee tosi hyvin toimeen heidän kanssaan. Hän hyväksyy myös minut, vaikka minulla on mielenterveydellisiä, lieviä ongelmia.
Ehkä mietin ihan suotta. Sen vain tiedän, ettei miesystäväni ehkä kuitenkaan ole "oikeassa" uskossa, koska kiroilee. Myös kaljaa hän ottaa joskus aika reippaasti. Vai voiko uskoa mitata näin.
on siis tärkeää, ettet hylkää itseäsi.
En tiedä tarvitseeko toisen uskoa mitata, mutta
sydämen asenne, suhde Jumalaan on kyllä tärkeä.
Sinulla on ongelmia tunne-elämän alueella, hakeudu terapiaan, jota tekee uskova, uudestisyntynyt kristitty. Saat avun, tukea ja perspektiiviä asioihin.
seksi on kyllä selkeesti Raamatussa kielletty.
kysyisin sinulta itseltään, mihin sinun oma uskosi perustuu ja missä tilassa se on. Monesti me huudamme Jumalaa apuun vasta sitten kun olemme hädässä, mutta ei Jumala näin halua asian olevan. Jumala neuvoo meitä Raamatun sanassa ja Jumala on luvannut johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen.
On hirveän helppo tuomita toisia jos itse on onnistunut paremmin, mutta jos itsellä on mennyt huonommin, niin sitten pitää suunsa kiinni. Mutta tietyllä tavalla tämä edellinen kirjoittaja on oikeassa, meidän pitäisi näissä seksuaalisissakin asioissa pyrkiä elämään Raamatun sanan mukaan ja karttaa haureutta, vaikka se niin vaikeaa onkin tässä maallisessa elämässä.
Jos on lähellä Jumalaa ja rakastaa Jumalaa, niin yrittää etsiä sitä Jumalan tahtoa omaan elämäänsä jopa ohi oman tahdon, eihän se aina onnistu, mutta pyrkimys tähän pitäisi olla, onko sinun kohdallasi näin??? Eli miten näet oman uskon elämäsi missä tilassa se sinusta itsestäsi on?
Raamattu ei tunne meidän juridista avioliittokäytäntöä lainkaan. Nykyinen avoliitto on "raamatullisempaa" jos sellaista haluaa. Avioliitto ei millään tavalla pyhitä seksielämää vaan sen voi "pyhittää" keskinäinen välittäminen, kunnioittaminen ja arvostaminen. Minun mielestäni ääriuskovaisia ei kannata kuunnella näin tärkeässä asiassa kuin oma parisuhteesi on. Minusta syyllisyydentunteesi on toisten ihmisten manipuloima. Ethän tee mitään pahaa kenellekään. Suhteenne on vain teidän kahden välinen asia, joka ei kuulu muille. Mistään parisuhteesta ei voi tietää miten se päättyy. Elämä, myös parisuhde, on aina epävarmaa. Hevettiin vai taivaaseen menoa ei määrittele sinun parisuhteesi. Keskustelkaa yhdessä tästä asiasta vielä ja kerro että haluaisit "virallistaa" suhteenne. Ehkä puolisosi voi tulla sinua vastaan.
Jos teillä menee muuten hyvin ja seksikin vielä toimii, voiko enempää enää toivoakaan? Kiitä Herraa siitä.