Onko äiti tärkeä naisille?

Mulla oli hyvin samanlaisia fiiliksiä juuri sinunikäisenäsi. Ehkä se oli joku myöhäisteini-ikä, kun varsinainen teini-ikä meni ilman suuria kuohuja.
Sitten kun oli saanut itsenäistyä rauhassa ja repäistä itsensä irti vanhempien vaikutuspiiristä, niin parin vuoden päästä huomasi, että oli ihan eri tavalla "äitiä ikävä" :-)

On ollut mahtavaa tutustua äitiin naisena ja ystävänä. Osittain asiaan varmasti vaikutti, että muutin toiselle paikkakunnalle ja olemme pitäneet yhteyttä sähköpostilla. Tulee kirjoiteltua pitkästi ajatuksistaan ja tunteistaan...

Tietysti riippuu paljon persoonastakin - millainen ihminen äitisi on - mutta toivon, että löydät häneen vielä yhteyden uudestaan. Vanhemmalla iällä sen huomaa, että vaikka ystävätkin ymmärtää, niin kukaan ei silti voi ymmärtää paremmin kuin äiti. Hän on nähnyt sinun jokaisen kehitysvaiheesi, surrut ja iloinnut kanssasi aina. Hänellä on samoja geenejä, hän tietää, kuinka sinut on kasvatettu, joten ajatusmaailmoissanne on paljon samaa. Kun tuskailet ongelmiesi kanssa hän todella kuuntelee ja ymmärtää, ei odota kärsimättömänä vuoroaan kertoakseen omia ongelmiaan. Ja äiti osaa auttaa parhaiten, koska hän tuntee sinut perinpohjin.

No niin, pakko mennä kirjoittamaan äidille :-)
Kirjoittakaas te muutkin, tai soittakaa! Äiti varmasti ilahtuu.

Ei oma äiti ole kaikille naisille tärkeä ihminen.. Tai tavallaan on.. En minä ainakaan äidilleni kaikkia asioitani kerro.. Onneksi toiset saavat iloita ihanasta, hyvästä, rakastavasta äidistä. Minun äitini on minun mielestä henkisesti sairas. On paljon sellaisia asioita, jotka valitettavasti syövät välejämme. En ole huomannut, että äitini antaisi vastakaikua yrityksilleni parantaa välejämme. Ikävää, sillä hän on kuitenkin äitini, vaikka onkin ollut väkivaltainen lapsiaan kohtaan..

Sekakäyttäjä ja pahansuopa ihminen, veli on samanlainen. En jaksa kumpaakaan. Sanotaan että sukua ei voi valita, mutta voi valita olla ilman sukua.

äiti ei ollut nuorena eikä pitkälti yli kaksikymppisenä kovinkaan tärkeä. näimme kerran tai kaksi vuodessa. riitaa ei oikeastaan ollut, vaan välimme olivat kohteliaan viileät. äitini kuoli yllättäen kun olin 27v.

tulin runsas vuotta myöhemmin raskaaksi ja pohdin paljon äiti suhdettani. eli sitä kautta naisen suhde omaan äitiin on kai tärkeä. kuten koko lapsuus ja ydin perhe.

koin samoin sinun ikäisenäsi ja vähän nuorempana. Kaksiviitosen aikoihin tai vähän alle huomasin, et meillähän synkkaa äidin kanssa loistavasti. Ollaan tosi hyviä kavereita. Ja kyl mä joskus kerron äidille jotain miehistäkin, mut yleensä voidaan puhua melkein mistä vaan;) ja se on innoissaan. :) Ollaan tehty yhteisiä reissujakin, äidin kanssa se on niin helppoa ja erilaista kuin kaverien, hän innostuu niin helposti ja on mukana varmasti. Mulla on mummelin näköinen, mut nuorekkaan mielinen äiti.

Ystävieni äiti-tytär- suhteisiin verrattuna mulla on tosi läheiset välit äidinkin kanssa. Ja milloin tahansa menen mielellään käymään kotona, sekä rupattelen hänen kanssaan. Tuntuu tosi oudolta, etteivät jotkut pidä yhteyttä vanhempiinsa tai vanhemmat aikuisiin lapsiinsa kuin vain silloin jos on asiaa tai muutaman kerran vuodessa.

En ole äitini kanssa läheinen minäkään. Hän ei esimerkiksi tiedä että minulta on leikattu rinnasta pahanlaatuinen kasvain pois. Äitini veljen vaimo on minulle paljon tärkeämpi. Äiti on minulle jotenkin niin pyhä että kun muutin pois kotoa niin en ole ajatellut rasittaa häntä omilla murheillani hän kuitenkin on synnyttänyt ja kasvattanut minut, siinä tarpeeksi rangaistusta yhdelle ihmiselle.