"Lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta"
Vain jos voit uskoa kuin lapsi Joulupukkiin, voit uskoa myös Jumalaan. Mutta heti kun maistat hyvän ja pahan tiedon puusta (ts. tulet aikuiseksi), lapsuuden paratiisisi on mennyttä. Jotkut eivät vain ole valmiita kasvamaan vastuullisiksi aikuisiksi.
Vain jos voit uskoa kuin lapsi Joulupukkiin, voit uskoa myös Jumalaan. Mutta heti kun maistat hyvän ja pahan tiedon puusta (ts. tulet aikuiseksi), lapsuuden paratiisisi on mennyttä. Jotkut eivät vain ole valmiita kasvamaan vastuullisiksi aikuisiksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ketkä eivät ole valmiita aikuisiksi?
ne niitä, jotka eivät opi koskaan erottamaan satuja todellisuudesta?
Mutta sinähän olet aina tykännyt niistä, miksei niihin sitten uskoisikin?
Sanoisin, että vastuuntunto on yksi tärkeimmistä aikuisuuden tuntomerkeistä. Vastuu itsestä ja lähimmäisistä. Eikä siinä ole pahitteeksi mielikuvituskaan. Kyllä sitä uskoa tarvitaan, että jaksaa elää päivästä toiseen usein ah niin vittumaisten ihmisten seurassa. Itseluottamuskaan ei liene väheksyttävimpiä ominaisuuksia. Satuja vähän siihen siteeksi, niin a vot, johan luistaa elämä kaikkien realiteettien rutistuksessa.
Mitenkäs itse elät? Tiukkaa faktaa? Valtaa? Ilman huumoria? Ilman mielikuvitusta? Ihmisiä vihaten? Että ihan tosissaan, vai?
...tosi uskovainen.
"Kyllä sitä uskoa tarvitaan, että jaksaa elää päivästä toiseen usein ah niin vittumaisten ihmisten seurassa."
Minä olen luullut, että uskoa tarvitaan ihan johonkin muuhun.
Ilman uskoa Mora heilahtaisi helposti ja hankala 'lähimmäinen' putoaisi.
Näkyy se ikkunastakin. Tässä on puolen kilometrin säteellä tapettu kymmenkunta ihmistä vajaassa kymmenessä vuodessa (ja mitä todennäköisimmin ilman uskoa).
Uskovana sitä opettelee rukoilemista kaikkein karmeinpienkin lähimmäisten puolesta.
Tapot ja muut väkivaltateot ovat silti jokapäiväisiä asioita, sitä ei voi kiistää. Muutama irrallaan riehuva sairas yksilö voi saada rumaa jälkeä aikaan. Luotammeko liian helposti sekopäisiin ihmisiin? Onko väkivallan torjumiseksi mitään keinoja? Itse olen havainnut, että rauhallisten ihmisten läsnäolo rauhoittaa kireää ilmapiiriä ilman mitään erityistoimenpiteitä.
ja todellisuudessa, tässä ajassa, paikassa ja jota yritän ymmärtää, josta yritän nauttia, vapaana ilman taikauskoja, harhoja, mielikuvitustakin käyttäen, toiveisiin ja haluihin.
Huumoriakin viljelen, ehkä enemmän kuin täällä ymmäretään, sillä uskovaisethan on tunnetusti tosikkoja.
En vihaa ihmisiä vaan toimin ihmisten keskellä, auttaenkin usein, toki vihaan valehtelua, ihmisten harhautusta, tietämättömien hyväksikäyttöä jne..
Ja aivan tosissaan elän ja harrastan kaikenlaista mistä nautin esm, ihmisten mielen havannoimmista.
Kiitos kysymästä.
sinunkin mielikuvituksesi luo niitä todellisuuksia, joihin uskot. Haet uskollesi vahvistusta tieteestä ja muista tosiasioista, joita sanotaan "faktoiksi". Faktauskovaiset eivät ole sen fiksumpia kuin jumalauskovaisetkaan, molempien perustelut perustuvat uskoon ja olettamuksiin, jotka tuskin lopultakaan poikkeavat toisistaan kovinkaan paljon. Jokainen pyörittelee omia ympyröitään. ("Noli turbare circulos meos!")
Sitten tulee se, joka sanoo "Minä olen" ja kaikkien on toteltava häntä. Siinä menevät pienten ihmisten ympyrät sekaisin.
mielikuvitus ei luo todellisuuksia, jos en niitä itse toteuta, vaan toiveita ja haluja jotka eivät ole uskoa.
Ymmärrätkö eron?
En hae uskolleni vahvistusta tieteestä vaan tietoa joka on perusteltua, lähinnä tiedossa olevaa totuutta.
Tieteellinen tieto ei perustu uskoon ja pelkkin olettamuksiin, vaan tutkittuihin ja testattuihin havaitoihin jotka mittalaitteet todistavat ja ovat aivan eriasia kuin usko.
Sinulta meni varmaan sitten ympyrät sekaisin jo lapsena ja ovat näköjään vielläkin.
Ihminen 'viisastui' hyvän&pahan tiedon puun hedelmästä. Hän luottaa itseensä enemmän kuin Jumalaan.
Uskoontulosta ei tarvinnut puhua paratiisissa. Syntiä ei ollut.
Kun synti tuli, tarvitsee puhua uskoontulosta.
Lapsenkaltaisuus on hyvä termi, kun puhutaan uskosta&armosta. Se kuvaa ihmisen asennetta Jumalan edessä. Jumalan teot ovat Isän rakkauden osoitus - synti on voitettu eikä kenenkään tarvitse jäädä synnin sokaisemaksi!
Lapsenkaltaisuus on myös lyömäase. Opetetaan, ettei mitään tarvitse tehdä, vaan 'armo hoitaa'. Ilmainen armo ei ole halpaa. Jumalan armo on vastaanotettavaksi, syntien anteeksianto on vastaanotettavissa. Uskoontulo on Pyhän Hengen vaikuttama elämänmuutos. Synti ei tuota enää hedelmää, vaan kiinnostumme siitä, mikä on Jumalan alkuperäinen tahto tänä päivänä.
Oletko sinä synnitön? Tällaisen kuvan sain viestistäsi. Pyhä Henki on pessyt sinut puhtaaksi kuin valkaisuaine ja synti on voitettu.
Mikä muuten on Jumalan alkuperäinen tahto tänä päivänä?
Jumalan tahto on, että ihminen pelastuu. Kuulee evankeliumin Sanan, kääntyy synneistään=tekee parannuksen, kun Pyhä Henki siihen vetää.
Alkuperäistä oli synnittömyys. Nyt me olemme syntisiä. Jeesus tekee uskovasta armahdetun syntisen. Ja jokaisella uskovalla säilyy loppuun asti taistelu syntiä vastaan. Sen ymmärtää uskoontultuaan.
En ole synnitön. Ylistän Jeesusta syntieni sovittajana&Voittajana. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä sen, ettei synnin himot kiinnosta vaan kyselee Jumalan tahtoa elämäänsä. Täydellisiksi ei ketään uskovaa voida havaita, jokainen tarvitsee Jeesusta! Joka ottaa vastaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, tietää siirtyneensä pimeydestä valkeuteen.
Eikö ole aika pirullista, että sinuakin vaivaavat päivästä toiseen syntiset himot ja haureelliset ajatukset. Et pääse niistä millään eroon. Ja sen mikä on syntiä määrittelee 2000 vuotta vanha kirja. On elämä toisilla vaikeaa...
Mikä sen synnin sinuun tuo? Miksi se ei lähde pois? Etkö ole tarpeeksi uskovainen?
Kun tulet uskoon, ajattelet toisin. :))
Kun olet uskossa, et ajattele.:))
"Lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta"
Jep.
"Vain jos voit uskoa kuin lapsi Joulupukkiin, voit uskoa myös Jumalaan. Mutta heti kun maistat hyvän ja pahan tiedon puusta (ts. tulet aikuiseksi), lapsuuden paratiisisi on mennyttä. Jotkut eivät vain ole valmiita kasvamaan vastuullisiksi aikuisiksi."
Taisi olla ihan oma tulkinta? Mielestäni hiukan sekoittelet asioita enemmän kuin olisi tarpeen. Nomen ist omen?
Tuon viimeisen lauseen jos irrottaa asiayhteydestä niin siinä on semmoinen itsestäänselvyys että oksat pois.
Luulen, että sinäkin tulkitset Raamattua ja kristinuskoa niin kuin sinulle sopii. Näin on tietenkin pakko tehdä, koska kyse on uskosta.
Sinun pakko olla myös lapsenuskoinen, koska muuten koko uskosi korttitalo romahtaisi.
Kun maailmaa sitten tulkitsee lapsenuskolla, niin johan mennään metsään niin että liito-oravat pöllähtelee.
"Luulen, että sinäkin tulkitset Raamattua ja kristinuskoa niin kuin sinulle sopii. Näin on tietenkin pakko tehdä, koska kyse on uskosta."
Just joo. Tulkintaa ei kokonaan voi välttää.
"Sinun pakko olla myös lapsenuskoinen, koska muuten koko uskosi korttitalo romahtaisi. --->
Kun maailmaa sitten tulkitsee lapsenuskolla, niin johan mennään metsään niin että liito-oravat pöllähtelee."
Yksi johtaa toiseen? Molemmat pitää paikkaansa? En nyt oikeasti jaksa kommentoida. Oma päättely ei aina johda oikeaan.
"Tulkintaa ei kokonaan voi välttää."
Miten sitten voit väittää, että uskot aitoon Raamatun Jumalaan?
"En nyt oikeasti jaksa kommentoida."
Älä turhaan rasita itseäsi ajattelemalla. Jatka lapsenomaista sulountasi.
"Miten sitten voit väittää, että uskot aitoon Raamatun Jumalaan?"
En tiedä vaan uskon vaan. Eiköhän tuo oman uskon todenperäisyys selviä aikanaan harvinaisen selkeästi itse kullekin.
"Älä turhaan rasita itseäsi ajattelemalla. Jatka lapsenomaista sulountasi."
Heitän pallon takaisin.
"En tiedä vaan uskon vaan. Eiköhän tuo oman uskon todenperäisyys selviä aikanaan harvinaisen selkeästi itse kullekin."
Olkoot tämä ohjenuorasi "En tiedä uskon vaan".
Usko on luja luottamus siihen mitä ei näy.
Mikä on oma ohjenuorasi? Uskot vain jos näet etkä aina silloinkaan?
Elämä on ainutlaatuista ja korvaamatonta. Liian arvokasta jonkin jumalolennon mielivaltaisiin käsiin jätettäväksi. On suoranaista elämän halveksimista alistaa se uskonnollisen vakaumuksen kahleisiin.
En usko kaikkea mitä näen. Ehkä sinunkaan ei pitäisi.
Mutta kun olen sitä mieltä että tuo sinun mielestäsi "jokin jumalolento mielivaltaisin käsin" on kehittänyt koko tämän systeemin. Silloin en voi puhua elämän halveksimisesta.
Oletan että luulet uskon pienentävän vapauttani. Voi sen niinkin ajatella. Mieti kuitenkin minkälaista olisi olla tunteista vapaa. Ei kaipaa, ikävöi eikä rakasta ketään eikä mitään. Olisiko elämä elämisen arvoista? Mun mielestä se olisi tyhjää. (Jumala on rakkaus)
En minäkään usko kaikkea mitä näen. Enkä arvosta kaikkea mitä näen. Toisaalta ympäriltä löytyy valtava määrä hyvää kun antaa sen tapahtua.
Ehkä minun on parempi lopettaa sinun ja muiden uskovaisten "kiusaaminen". On ihailtavaa, että jollakin on niin voimakas usko, että se täyttää koko maailman.
Kiusaamisen lopettaminen, en pane vastaan. Meidänkin kanssa pystyy keskustelemaan. Kai.
"On ihailtavaa, että jollakin on niin voimakas usko, että se täyttää koko maailman."
Liian positiivinen kuva? Henki on heikko.
...moista mieltä !?!
Kyl maar nuo n.s. uskikset lienee melkoisen keskenkasvuisia älynlahjoiltaan ym. ,kö?!?
Soisi heidänkin hieman `aikuistua´ ja alkaa jatella omilla aivoillaan,kö ?!?
lol
;-)