Vaimoni haluaa lapsen toisen miehen kanssa, koska minä olen aika sairas aviomies. Hän haluaisi avioeron, mutta toivoo, että pysyisimme hyvinä ystävinä aina, koska olen hänelle aina ollut korvaamaton läheinen. Olin kuolla viime tiistaina, mutta selvisin sairaskohtauksesta. Ehkä oliai ollut parempi, etten olisi selvinnyt. Kaikki olisi silloin yksinkertaisempaa.
Välitän vaimostani ja tahdon hänen olevan onnellinen. Siksi haluaisin suostua avioeroon. Haluaisin liittyä myös katoliseen kirkkoon, mutta taidan olla tuossa kirkossa "sylkykyppi" enkä pääsisi koskaan ehtoolliselle, jos olen ymmärtänyt oikein.
Luterilaisessa kirkossa voi olla mukana kaikessa hiljaa eikä minua potkita pois mistään. En ole paha ihminen, vaan hyvä mies, jolla terveys vaan ei ole siitä parhaimmasta päästä. Onko liittyminen katoliseen kirkkoon vain itsensä kiusaamista, kun ei pääse mihinkään mukaan? Täällä on arvotseltu jotenkin aika lailla elämässä epäonnistuneita ja toivottu, että katoliset olisivat menestyneitä ihmisiä. En taida sopia joukkoon? Haluaisin vain mielenrauhan itselleni.
Tämä kirjoitus ei ole mikään provokaatio, vaan aitoa ahdistusta ja epäröintiä. Toivon, että joku voisi auttaa ja tukea, koska harvassa ovat ystävät. Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Välitän vaimostani ja tahdon hänen olevan onnellinen. Siksi haluaisin suostua avioeroon. Haluaisin liittyä myös katoliseen kirkkoon, mutta taidan olla tuossa kirkossa "sylkykyppi" enkä pääsisi koskaan ehtoolliselle, jos olen ymmärtänyt oikein.
Luterilaisessa kirkossa voi olla mukana kaikessa hiljaa eikä minua potkita pois mistään. En ole paha ihminen, vaan hyvä mies, jolla terveys vaan ei ole siitä parhaimmasta päästä. Onko liittyminen katoliseen kirkkoon vain itsensä kiusaamista, kun ei pääse mihinkään mukaan? Täällä on arvotseltu jotenkin aika lailla elämässä epäonnistuneita ja toivottu, että katoliset olisivat menestyneitä ihmisiä. En taida sopia joukkoon? Haluaisin vain mielenrauhan itselleni.
Tämä kirjoitus ei ole mikään provokaatio, vaan aitoa ahdistusta ja epäröintiä. Toivon, että joku voisi auttaa ja tukea, koska harvassa ovat ystävät. Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 58
Vanhimmat
niin täytty sanoa, että kovia olet joutunut kokemaan.
Tarkoitatko todella katolista kirkkoa vai sekoitatko helluntaiseurakuntaan, tämähän on helluntaipalsta?
Oli miten oli, Jumala on se, joka sinua auttaa riippumatta kirkosta. Jeesus on tullut etsimään kadonneita lampaita,, eksynneitä ja sairaita ja epäonnistuneita.
Tärkeätä olisi sinulle löytää oikeassa hengessä olevia uskovia ystäviä. Onko paikkakunnallasi?
Sielunvihollinen sinulle uskottelee, että olisi ollut parempi, jos olisit kuollut sairauskohtaukseesi. Sinun elämäsi on arvokas ja kun pääset jaloillesi, voit olla kertomassa toisille ahdistuneille toivosta.
Ehkä uskovat tällä palstalla voivat löytää sinulle rinnallakulkijan.
Jeesus rakastaa sinua.
kirjoitin sinulle äsken, että olemme helluntaipalstalla. Luulin olevani. "Vahingossa" jouduin palstalle, mutta johdatus siinä oli!!!
Näetkös, miten Jumala rakastaa sinua ja etsii sinua.
Menisitkö kuitenkin helluntaikirkkoon tai johonkin, missä julistetaan elävää Jeesusta?
Kyllä minä oikealle palstalle kirjoitin. Vastauksesi on siis neuvo mennä halluntaiseurakuntaan. Onhan se toki vaihtoehto, mutta haluaisin todella liittyä katoliseen kirkkoon. Ehkä se ei ole mahdollista. Jeesuksen olen mielestäni jo löytänyt. Elämä vain meni pieleen. Etsin mielenrauhaa elämäntilanteeseeni. Tuskin kukaan sairasta miestä kaipaa, joten se siitä muusta.
ei vain saa avioitua uudestaan, ja sitähän sinä et ilmeisesti ole tekemässä?
ja luen rivien välistä, että olet ehkä hieman masentunut. Silloin olisi hyvä hakeutua toisten ihmisten seuraan... Kaikella lempeydellä haluan sinulle sanoa, että älä itse tee päätöstä siitä, ettei kukaan sinua halua :) Ethän sinä sitä voi tietää.
Toivon, että ymmärrät minut oikein, en halua sinua moittia tai määräillä, mutta itsekin vaikeuksien kautta kulkeneena, voin sanoa, että hyvä on hakeutua ihmisten seuraan ja puhua asioistaan. Tietysti luotettaville ihmisille.
Miksiköhän haluat katoliseen kirkkoon?
Asun itse maassa, jossa katolinen kirkko on valtaväestön kirkko. Käyn kuitenkin itsekansainvälisessä evankelisessa seurakunnassa, jossa ylistetään Jeesusta.
mukaan. Jos tunnet vetoa katolista kirkkoa kohtaan, mene sinne tutustumaan, juttelemaan papin kanssa jne. Miksi tuhlata aikaa asian viivyttelyyn. Jumala puhuu meille juuri noin, eli vaikuttaa meidän tahtoomme ja ajatuksiimme. Niin minullekin kävi ja olen onnellinen katolilaisena - toki normaalit elämän murheet itse kullakin.
Rukous ja vilpitön mieli on paljon ja niiden turvin on hyvä suunnistaa.
Tiedätkö, sairauteen voi kätkeytyä suuri siunaus. Uhraa kärsimyksesi Kristuksen kärsimyksiin. Monet pyhät ovat uhranneet omat kärsimyksensä toisten ihmisten hyväksi (heidän pelastumisekseen tms.) ja näin he ovat saaneet olla Jumalan työtovereina tehden paljon hyvää. Kristuskin kärsi puolestamme. Voimme noudattaa Hänen esimerkkiään ja siten tuoda "lunastusta" ja/tai sen hedelmää muillekin. Aattele...
Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä. Avioliittoon ja sen mahdolliseen mitätöintiin liittyvät asiat aivan erityisesti. Ota yhteyttä sen seurakunnan kirkkoherraan, mikäli olet kiinnostunut Kirkkoon liittymisestä.
Tämä pulinapalsta ei ole mikään totuus katolisuudesta, kaukana siitä. Parhaiten teet jos osallistut pyhään messuun ja rukoilet johdatusta. Autuaan Neitsyen esirukoukset ympäröiköön sinua kaikki elämäsi päivät.
Älä usko näitä puheita! Tosikatolilaiset kuten nimimerkit L-M ja Jauch halveksivat sinua eivätkä toivo sinun kaltaisiasi kirkkoon. Tule mieluummin helluntaiseurakunnan pariin. Täällä sinusta välitetään. Ja mitä ulkomaiset papit osaavat sinulle sanoa hoone soomella.
omalla palstallaan.
Kaikki ovat tervetulleet liittymään katoliseen kirkkoon. Katoliset ovat täysin samoja ihmisiä kuin kaikki suomalaiset, kuulumme moniin eri yhteiskuntaluokkiin emmekä siinä eroa mitenkään luterilaisista. Kenenkään tulot ja menot eivät kuulu kenellekkään kirkossamme.
Voit osallistua kaikkiin kirkon toimintoihin, voimiesi mukaan. Kommuuniolle et voi osallistua jos olet eronnut mutta voit hakea papilta siunauksen sen sijaan kommuunion yhteydessä. Katolisessa kirkossa on monia jotka eivät voi osallistua kommuuniolle syystä tai toisesta ja sehän ei kuulu muille seurakuntalaisille, eli mieti liittymistäsi ja ota selvää katolisuudesta etköhän löydä jonkinlaisen ratkaisun asiaasi.
Tämän jo pitäisi avata silmät.
Herramme asetti ehtoollisen sakramentin
syntien anteeksi saamiseksi, kuten hän itse sanoo.
Nyt se kielletään syntisiltä, mutta tarjotaan vain näennäisesti pyhille.
Surkeaa, kun ihmiset vaihtavat esikoisoikeutensa hernerokkaan, elävän Jumalansanan ihmissääntöihin!
Kaiken tämän saa aikaan saatana, tuo suuri varas!
Tietyn kanonisen käsittelyn jälkeen, johon sisältyy absolutio, veljemme Kristuksessa avioeron jälkeenkin on oikeutettu osallistumaan Herran Pyhään Ehtoolliseen. Tiedän, sivusta hyvin intensiivisesti seuranneena ko. prosessin kulun.
Toisaalta täytyy ottaa huomioon vielä tilanne, että Kirkon jäsenyyteen haluava henkilö ei ole vielä edelleenkään katolinen ja jos hän eroaa puolisostaan ennen kirkkoonliittämistä, miten asia pitää tulkita, koska periaatteessa hän lähtee liikkeelle "nollilta"?
Ko. tekstissä ei tullut esille, onko ko. henkilö vihitty vanhan kirkon perinteen mukaisesti, siis room. kat. tai ort. perinteen mukaan, silloinhan ko. avioliitto on tietysti pätevä myös sakramentaalisesti, mutta nähdäkseni, jos kyseessä on ev. lut. vihkiminen, avioero ei ole mikään este kommunioon osallistumiselle, sillä eihän luterilaisilla ole avioliiton sakramenttia, ja näin ollen mitään avioliittoakaan ei koskaan ole ollut olemassa.
Minä olen samaa mieltä. Katoliset leuhkivat sakramenteillaan, että heillä on pätevät leivät ja viinit, mutta sitten eivät jaakaan ehtoollista elämässä täysin ei omasta syystään epäonnistuneille. Haloo! Mitä armoa se sellainen on? Minä sanon, että lyötyjen lyömistä. Pysy vaan luterilaisessa kirkossa ja saat kokea täyden armon.
Katolilaisena tiedät, että kristitty ei voi elää jatkuvasti ilman ehtoollista. Voi olla, että joinain aikoina ei voi osallistua esim koska ei ole paastonnut, mutta jatkuva eläminen ilman ehtoollista ei ole täyttä elämää Kristuksessa. Ehtoollinen nautitaan syntien anteeksiantamiseksi ja vahvistukseksi uskossa, ei merkkinä synnittömyydestä.
"Voit osallistua kaikkiin kirkon toimintoihin, voimiesi mukaan. Kommuuniolle et voi osallistua jos olet eronnut mutta voit hakea papilta siunauksen sen sijaan kommuunion yhteydessä."
Yllä oleva on lainaus Amazonin tekstistä, jossa on virhe.
Kyllä eronneet voivat osallistua kommuunioon, jos he eivät ole uudelleen avioituneet. (Tietenkin pitää olla katolisen kirkon jäsen).
"jos kyseessä on ev. lut. vihkiminen, avioero ei ole mikään este kommunioon osallistumiselle,"
Ei avioero olekaan, mutta uusi avioliitto on.
"sillä eihän luterilaisilla ole avioliiton sakramenttia, ja näin ollen mitään avioliittoakaan ei koskaan ole ollut olemassa."
Höpö höpö, katolisen kirkon opetuksen mukaan kristittyjen solmimat avioliitot ovat sakramentaalisia siitä riippumatta, mitä heidän kirkkonsa avioliitosta opettavat. Pidetäänhän kastettakin (jos se on oikein toimitettu) sakramentaalisesti pätevänä silloinkin, kun kastavassa kirkossa kastetta ei pidetä sakramenttina (esim. helluntailaiskaste). Katolisen kirkon opetuksen mukaanhan aviopuolisot ikään kuin jakavat sakramentin toisilleen, ja kastettujen kristittyjen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että heidän liittonsa on sakramentaalinen avioliitto.
kirjoittele. Ota ensin selvää, ennen kuin puhut puuta heinä. Kyllä avioliitto on avioliitto oli se sitten solmittu ennen tai jälkeen katoliseen kirkkoon liittymistä, kyllä myös ev.lut. jne. kirkossa solmittu avioliitto on kat. kirkon silmissä avioliitto.
Turha täällä on viisastella asioista, joista ei tiedä mitään.
Lue katekismusta sieltähän ne asiat selviää tai kysele rippi-isältäsi.
Aika surkea mielipide sinullakin!
Uskon Jumalan sanan, uskon miehen ja vaimon tulevan yhdeksi lihaksi, uskon tulleeni liitetyksi puolisooni Jumalan sanalla.
En silti usko sen olevan sakramentti.
Te ihmisten perässä hiihtäjät kehtaatte sitten mitätöidä avioliittoni!!
Jumala on todella hylännyt teidät omaan viisauteenne ja ihmisoppeihinne!!
Roomalaiskatolinen usko on hylännyt Kristuksen.
Ensin mennään pakolliselle ripille tunnustamaan synnit, jotta tullaan synnittömäksi.
Uskon perustana on näin tehty teko, eikä Kristuksen sovintoarmo syntiselle.
Sitten mennään nauttimaan sakramentti, jonka pitäisi olla armoateria syntien anteeksi saamiseksi syntiselle.
Siinäkin vesitetään sakramentin tarkoitus, kun sen sanotaan hyödyttävän ilman uskoakin tehtynä tekona, aivan kuin joku hokkuspokkus taikatemppu.
Osaaks joku muuten kertoa, mihin se venkoilu viinin kanssa jäi? Sitähän ei Pyhän Isän erehtymättömällä viisaudella jaettu muutamaan vuosisataan maallikoille. Sitten käännettiin erehtymättömästi kelkkaa. Milloin?
"...mutta nähdäkseni, jos kyseessä on ev. lut. vihkiminen, avioero ei ole mikään este kommunioon osallistumiselle, sillä eihän luterilaisilla ole avioliiton sakramenttia, ja näin ollen mitään avioliittoakaan ei koskaan ole ollut olemassa."
Asia ei ole noin!
Katolisen kirkon mukaan avioliitto on pätevä, oli se solmittu ev.lut. kirkossa tai jossain muussa kristillisessä kirkkokunnassa tai maistraatissa. Sillä ei ole merkitystä pidetäänkö sitä noissa paikoissa sakramenttina vai ei. Maistraatti ja sakramentti:))
näytät kirjoittavan. Jos ottaisit ihan oikeasti asioista selvää, tietäisit, että katolinen uskoo ja opettaa Kristuksen sovitustyöstä syntiemme sovitukseksi. Ota huomioon, että kun tulemme Kristuksen luokse ja saamme syntimme anteeksi, me teemme sen jälkeen kuitenkin syntiä. Olemme saaneet anteeksi ja samalla tarvitsemme sitä jatkuvasti. Usko Jeesukseen on jatkuvaa, samoin puhdistus ja sen tarpeellisuus.
Paavi ei ole tietääkseni käyttänyt erehtymättömyyttään ehtoollisviiniasiassa. Keski-Euroopassa ei viiniä edelleenkään useimmiten jaella, vaan ehtoollisleipä eli hostia riittää. Kristus on molemmissa yhtä todellisesti ja kokonaan läsnä. Hän ei ole jaettu.
oikeassa.
Vielä kerran: Jos on eronnut ja uudelleen avioitunut ei voi osallistua kommuunioon, mutta jos on eronnut eikä ole avioitunut uudelleen voi osallistua kommuunioon (edellyttäen että on katolisen kirkon jäsen).
Jos usko Kristuksen uhrikuolemaan on selvä, poistuu myös pakkorippi ja sen avulla puhdistautuminen, eiks totta!
Musta järkeilyä tuo viinin korvaaminen hostialla. aivan selvää sofismia. Herramme sanoi: "ottakaa tästä kaikki". Se tarkoittaa silloin kaikkien kristittyjen osallisuutta maljasta.
koska Jeesus sanoi apostoleille: "Kenen synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut...". Ja Paavali kehottaa syntien tunnustamiseen (ei vain Jumalalle), vaan toisille ihmisille. Miksi? Jotta saisi anteeksi syntinsä.
Mutta jos ei ole viiniä? Mitä silloin pitäisi tehdä? Ollako kokonaan viettämättä ehtoollista, vai viettää sitä pelkästään hostian kanssa?
Kristuksen ruumis vuosi verta. Veri on hostiassa.
Ja toisaalta: veressä on sielu (raamatun kielenkäytössä = yhtä kuin ihminen kokonaisuudessaan; "niin hänestä tuli elävä sielu"). Kristus on läsnä molemmissa muodoissa. Onko Kristus jaettu?
Jos tämä kaikki on totta:
Sinä tarvitset Jumalan lapseutta ja varmuutta siitä, että olet kaikkivaltiaan Jumalan
armon ja huolenpidon turvissa.
Usko siis Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, tapahtui tässä elämässä mitä tahansa.
Ei ole oikein suostua avioeroon.
Katolisessa kirkossa joudut kuolleiden riittien orjuuteen, etkä saa koskaan tuntea aitoa uskon varmuutta ja sielun rauhaa.
Suuremmissa kaupungeissa on Luther-kirkko, ne ovat kirkkomme sisäisen herätysliikkeen SLEY:n kirkkoja. Saat neuvoja elämäsi ratkaisuihin terveeltä kristilliseltä pohjalta.
Ottamatta muuten asiaasi kantaa - sitähän et pyytänytkään - haluaisin todeta, että avioero ei sinällään ole ehtolliisen este katolisessakaan kirkossa. Ongelmallinen tilanne on, jos olet eron jälkeen mennyt toiseen avioliittoon. Tämä tilanne johtaa lähes aina ekskommunikaatioon eli ehtoollisyhteydestä erottamiseen. Se ei nähdäkseni kuitenkaan ollut aikomuksesi.
Voimia ja jaksamista sekä siunausta elämääsi!
Kiitos neuvoista! Hankalaa kaikki tuntuu olevan. Tein virheen nuorena, kun menin naimisiin näköjään. Löysin mukavan ihmisen, mutta sairaudet pilasivat onneni. Joudun elämään siis loppuelämäni yksin, jos liittyisin katoliseen kirkkoon. Isäni toivoisi minun pysyvän luterilaisessa kirkossa. Kummipoikani pääsee sunnuntaina ripille ja ensimmäistä kertaa ehtoolliselle, minä ehkä viimeistä kertaa elämässäni. Ehkä sitä pärjää sitten ilmankin loppuelämän. Jos olisin pysynyt terveenä, elämän olisi ollut selkeää. Minulla ei ole vaaraa joutua uudelleen naimisiin sairauksien takia. Olen monien mielestä varmasti mukava ja lämminhenkinen mies, mutta naiset kiertävät varmasti kaukaa. Olisi silti ollut mukava olla ystäviä.
Kyllä Jumala antaa sinulle kaiken anteeksi. Synnintekijöitä meistä on yksi jos toinen, ei room. kat. yhteisö ole yhtään sen pyhempi kuin muutkaan. Tervetuloa vaan vaan iloiseen joukkoomme!
Kyllä kaikki lutviutuu sitten aikanaan! Onko tuo nyk. avioliittosi kirkollinen vai ev. lut.? Jos se on ev. lut. sen ns. kumoamisessa ei pitäisi mitään olla ongelmaa, koska sitä ei koskaan ole oikeastaan ollutkaan olemassa sakramentaalisesti.
"Jos se on ev. lut. sen ns. kumoamisessa ei pitäisi mitään olla ongelmaa, koska sitä ei koskaan ole oikeastaan ollutkaan olemassa sakramentaalisesti."
Luterilainen avioliitto on toki sakramentaalinen avioliitto katolisen kirkon mukaan. Katolisen kirkon opetuksen mukaan protestanttisissa kirkoissa on kaksi pätevää sakramenttia, kaste ja avioliitto. Myös luterilaisen maistraatissa solmima siviiliavioliitto on katolisen kirkon mukaan sakramentaalinen, koska protestanteilta ei (tietenkään) vaadita sitä, että häissä pitäisi olla läsnä katolinen pappi. Katolisen ilman kirkollista lupaa solmima siviiliavioliitto ei ole sakramentaalinen.
Sinällään on toki mielenkiintoista, että protestanttien avioliittoa pidetään katolisessa kirkossa sakramenttina, protestanttisissa kirkoissahan avioliitto ei ole sakramentti.
Vaikka hankalalta tuntuukin, niin älä lannistu. Yksin sinun ei tarvitse elää katolilaisenakaan, totta kai sinulla saa olla ystäviä, kummastakin sukupuolesta. Ongelmasi alkavat vasta, jos haluat solmia uuden avioliiton, ja se ei selvästikään ole mitenkään ajankohtaista.
Minusta sinun kannattaisi ottaa rauhallisesti aikalisä. Ei sinun ole kiire lähteä mihinkään luterilaisesta kirkosta. Keskustele tilanteestasi vaikkapa jonkun katolisen papin kanssa. Hän pystyy käymään asiaa läpi sekä sielunhoidollisesti että kirkkolain kannalta. Tilanne voi hyvinkin selkeytyä keskustelemalla.
vauhdissa. Älä kirjoittele puuta heinää, kun et mitään tiedä noista avioliittoon vihkimisasioita. Kyllä lut. kirkossa solmittu avioliitto on ihan oikea ja pätevä avioliitto kat. kirkon silmissä.
Jos haluat liittyä ns vanhaan kirkkoon sakramentaalisine pappeuksineen, niin älä unohda ortodoksista kirkkoa, jonka oppi on hyvin lähellä katolilaista mutta moraaliopetus ihmistä ymmärtävää. Sääntöjen mekaanisen noudattamisen asemasta voi käyttää "ekonomiaa" eli tervettä harkintaa.
Anteeksi, tarkoitus ei ole kalastaa naapurin vesillä, mutta tässä tapauksessa asia on tärkeä. Ei kristitty voi elää ilman ehtoollista - sen osaa kertoa luterilainenkin pappi. Miten katolilasilla voi asia olla näin hukassa?
Seuraava tilanne kovaa katolisen opetuksen kovuutta:
Henkilö A on jäänyt puolisonsa jättämäksi. Kirkko ei anna avioeroa. Hlö A on tuomittu loppuelämäkseen lapsettomaksi, perheettömäksi.
Henkilö B pettää puolisoaan, aidosti katuu joka viikko ja päättää lopettaa syntinsä, mutta on heikko ja taas lankeaa. Hän saa osallistua ehtoolliselle.
Kohtuullistako?
Hyvä Mevlana. Sinä kirjoitat raikkaasti ja terveesti. On ilo lukea sinun tervejärkisiä ja rakkaudellisia kirjoituksia. Osasit sanoa napakasti sen, mitä minä olen ihmetellyt tässä. Katolinen opetus on todella sekavaa ja täysin Jeesuksen vastaista. Ei voi kuin ihmetellä. Nuo henkilöesimerkit kuvaavat hyvin katolisuuden älyttömyyttä.
kun ko. kirjoittajaa on nyt kosiskeltu ortodokseihin, helluntailaisiin ja johonkin evankeliseen rukouspiiriin, onko niin kova pula jäsenistä vai mistä on kysymys, kun yritätte kalastella ihmisiä yhteisöihinne. Antakaa ihmisten olla rauhassa älkääkä vouhottako.
olla sen takia niin hajalla, että kaikille löytyy kirkko, missä oma moraali on sopusoinnussa Jahven tahdon kanssa.
Kiitos Mevlana! Kirjotuksesi on taas syvältä luotaava. Roomalaistolilaisuudesta on näköjään tullut täysin hengetöntä filosofiaa.
Jokainen katolilainen on varmasti kuullut ja oppinut, että ehtoollinen on erittäin tärkeä. Jos joku tänne kirjoittava ei mielestäsi niin koe, ei pidä yleistää tyyliin "miten katolilaisilla voi asia olla näin hukassa".
Totuus voi olla joskus kovaa. Mieti Jeesuksen puheita. Avioliitosta Jeesus sanoo, että se on purkamaton. Kun katolinen kirkko tahtoo noudattaa tätä opetusta - ei vain sanoin - vaan myös teoin, se on kovuutta! Noh, onhan se "inhimillisesti" ajateltuna. Lainausmerkeissä sen vuoksi, kun inhimillinen on joskus yhtä kuin "lihallinen" raamatullisessa merkityksessä.
Avioliitto on katolisessa kirkossa sakramentti, jonka se katsoo Kristuksen asettamaksi. Avioliitto on purkamaton. Ei sitä voi ihmisten "syntisyyden" tähden muuksi muuttaa. Tai voi tietysti, mutta silloin toimittaisiin Jumalan tahtoa vastaan.
Jokaisella on omat ristinsä. Joillakin se voi olla juuri mainitsemasi vaihtoehto. Ei meille ole luvattu helppoa elämää, riittää, että seuraamme Kristusta ja noudatamme Hänen opetuksiaan.
Voit muuttaa lauseesi muotoon:
"Seuraava tilanne kuvaa Jeesuksen opetuksen kovuutta:"
Kyse ei ole sääntöjen mekaanisesta noudattamisesta, vaan sakramentista, Jumalan omasta sanasta. Kirkko on tietoinen siitä inhimillisestä hädästä, joka on seurausta ihmisten omista vääristä valinnoista, synnistä ja siitä, että syytön osapuoli joutuu kärsimään. Siitä huolimatta se ei voi muuttaa Jumalan selvää sanaa.
Jokainen meistä joutuu elämässää kärsimään myös syyttömänä. Näin se vaan menee. Tämä ei ole paratiisi, olemme vasta matkalla sinne.
Uskovaiselle luterilaisellekin avioliitto on purkamaton.
Katuvalle pitäisi kuulua ehdoton armo.
Jos on omantunnon nukkuessa mennyt avioliittoon, ei kristityn tarvitse purkaa liittoaan ollakseen Jumalan edessä kelvollinen. Sehän olisi aivan kohtuuton ja tekopyhä vaatimus.
Sakramentin evääminen kertoo siitä, että vanhurkatumisen käsitys perustuu omiin ansioihin, eikä yksin Kristukseen.
Seurakunnan eli kirkon pitäisi kuitenkin olla hengellinen paratiisi, jossa tietä armoon ei suljeta keneltäkään katuvalta.
Varastetun tavaran voi palauttaa, haureellisesta elämästä voi luopua, mutta kerran tehtyä liittoa ei voi muuttaa tai purkaa.
"Sakramentin evääminen kertoo siitä, että vanhurkatumisen käsitys perustuu omiin ansioihin, eikä yksin Kristukseen.
Seurakunnan eli kirkon pitäisi kuitenkin olla hengellinen paratiisi, jossa tietä armoon ei suljeta keneltäkään katuvalta."
Sakramentin eväämisellä tarkoitat varmaankin ehtoollista, vai? Jos, niin:
Ehtoollisen sakramentti ja vanhurskautuminen (vanhurskauttaminen) ovat kaksi eri asiaa. Ehtoollisen evääminen ei liity vanhurskautumis,- vanhurskauttamiskäsitykseen. Ihminen tulee Kirkon mukaan vanhurskaaksi uskon kautta Kristukseen. Se ei ole sakramentti, mutta ehtoollinen on.
On tietysti toivottavaa, että kaikki voisivat/saisivat osallistua ehtoolliseen. Jumalan armo ei ole sidottu ehtoollisen nauttimiseen - onneksi. Toki se on esim. minulle henkilökohtaisesti tärkein asia Kirkossa.
Jo alkukirkon (apostolien ajalta) alkuvaiheessa tietyistä synneistä ihminen erotettiin ehtoollisyhteydestä. Katumusaika kesti usein kuolinvuoteelle. Kohtuutontako? Meidän mielestämme kyllä. Myöhemmin katumusaika lyheni. Nykyään raskaista synneistä pitäisi jokaisen ripittäytyä ennen ehtoollisen nauttimista.
Vastuu on ihmisellä itsellään. Jonkun omatunto voi olla niin löyhä, ettei pidä raskastakaan syntiä kovin kummoisena ja jättää ripittäytymättä ja osallistuu ehtoolliselle. Mitä siitä seuraa? Nauttiiko hän ehtoollisen turmiokseen? Jaa, en tiedä... Vastatkoon joku viisaampi.
"Katuvalle pitäisi kuulua ehdoton armo."
Olen samaa mieltä. MUTTA mutta, kun sittenkin raamatussa sanotaan, että jos menee uusiin naimisiin, tekee huorin eli raskaan synnin. Ei hän voi joka sunnuntai ripittäytyä ja katua syntiään eli avioliittoaan ja silti elää siinä. Pitäisikö tuon ihmisen sitten erota, jotta saisi ehtoollisen? Näköjään pitäisi. Entä jos on lapsia? Huh huh.. ikävä juttu. Summa summarum: jostain syystä avioliitto on pyhä Jumalan silmissä! Siksi se on purkamaton!
Täytyy sanoa, että en oikein ymmärrä, mikä tekee avioliitosta niin erikoisen. Tavallaan muut synnit saa anteeksi, kun katuu, mutta erota ei saisi eikä varsinkaan mennä uudestaan naimisiin. Kirkko tosin tunnustaa asumuseron, mutta ei virallista eroa.
En halua kinata, mutta kommentoin:
>Ehtoollisen sakramentti ja vanhurskautuminen (vanhurskauttaminen) ovat kaksi eri asiaa. Ehtoollisen evääminen ei liity vanhurskautumis,- vanhurskauttamiskäsitykseen. Ihminen tulee Kirkon mukaan vanhurskaaksi uskon kautta Kristukseen. Se ei ole sakramentti, mutta ehtoollinen on.>
- Kiva, että vanhurskaaksi uskon kautta Kristukseen! Mieti, onko se todellista!
- Uskoa ei voi olla eikä Kristusta uskottavaksi
ilman sanaa ja sakramentteja.
Jos ei ole sanaa, ei ole Kristustakaan.
- Kun Kristitty erotetaan/rajataan pois alttarin sakramentilta, hänet erotetaan myös sanasta, osittain.
- Ehtoollinen asetettiin, jotta uskoisimme ja
tarttuisimme sanaan.
Minä ymmärrän niin, ettei usko ole mikään henkipallo, vaan ajatuksen tarttumista johonkin lupaukseen, joka sanotaan jossakin.
Se sanotaan myös sakramentissa.
Aika surkeaa, jos ehtoollisen sakramentista tulee pelkkä jippo, joka tehtynä vaikuttaa jotakin, koska sen pääasia, lupauksen sana armosta jää kokonaan varjoon.
---
>Jos menee uusiin naimisiin, tekee synnin.. ei voi ripittäytyä..>
Minä ihmettelen, mitä se ripittäytyminen tähän kuuluu?
Tässä on vääristynyt koko vanhurskautumisen käsitys. Eihän se ripillä voi tapahtua.
Jos kerran on jo mennyt, se on tehty asia, jota ei voi purkaa. Aika järkyttävää, jos ihmisen väärää tekoa ei voi antaa anteeksi!
Jumalahan katsoo ihmisen sydämeen, eikä väestörekisteriin ja siihen onko ripittäytynyt. Jumala siis antaa anteeksi, Katolinen kirkko ei.
Kumman tuomion luulet kestävän?
Todellisuudessa ihminen ei tiedä kaikkia syntejään.
Kiitän sinua fiksusta tavastasi vastata ja keskustella. Toivotan siunausta!
"Kiva, että vanhurskaaksi uskon kautta Kristukseen! Mieti, onko se todellista!"
- Kyllä se kat. kirkossa todellista on. Aivan varmasti ja kirjaimellisesti.
Mitä kirjoitit sanasta, uskosta, Kristuksesta ja sakramentista; siihen kommentti:
- Tietenkin on selvää, että ilman tietoa Kristuksesta (ilman sanaa), Häneen ei voi uskoa jne.
"Ehtoollinen asetettiin, jotta uskoisimme ja
tarttuisimme sanaan. Minä ymmärrän niin, ettei usko ole mikään henkipallo, vaan ajatuksen tarttumista johonkin lupaukseen, joka sanotaan jossakin."
- Ehtoollinen asetettiin, jotta uskoisimme? Tarttuisimme sanaan? Ja mitä sana sanoo? Sitä et kerro. Ja mikä on mielestäsi se lupaus, johon ajatuksen olisi tartuttava? Jäi epäselväksi.
En löydä raamatusta mainintaa, että ehtoollinen olisi asetettu, jotta uskoisimme. Se on asetettu niitä varten, jotka jo uskovat. Miksi on ehtoollinen? Siihen löytyy montakin vastausta. Nauttiessamme Kristuksen ruumiin ja veren, meillä on elämä eli Kristus itse ja kaikki, mitä tämä elämä pitää sisällään. Me emme vain muistele Hänen ristinkuolemaansa, vaan teemme sen messu-uhrissa (katolinen käytäntö) läsnäolevaksi tässä ja nyt. Kristuksen kertakaikkinen uhri "tuodaan" tähän päivään, koska se kuuluu kaikille. Ehtoollisessa Kristus tulee meihin ja tekee työtään meissä. Siinä yhdistyy inhimillinen ja jumalallinen aivan kuin Jeesuskin oli tosi ihminen ja tosi Jumala. Me tulemme jumallallisesta luonnosta osallisiksi.
"Aika surkeaa, jos ehtoollisen sakramentista tulee pelkkä jippo, joka tehtynä vaikuttaa jotakin, koska sen pääasia, lupauksen sana armosta jää kokonaan varjoon."
- En ymmärrä tuota jippoasi?! Ehtoollinen vaikuttaa niissä, jotka uskovat. Armo on kaikkialla, ei vain ehtoollisessa.
">Jos menee uusiin naimisiin, tekee synnin.. ei voi ripittäytyä..>
Minä ihmettelen, mitä se ripittäytyminen tähän kuuluu?
Tässä on vääristynyt koko vanhurskautumisen käsitys. Eihän se ripillä voi tapahtua."
- Tarkoitin, että raamatun mukaan, jos menee uusiin naimisiin entisen puolison eläessä, tekee huorin eli raskaan synnin. Katolilaisten tulee tunnustaa ripissä nimenomaan raskaat synnit ja saada absolutio eli saada synnit anteeksi. Jos on raskas synti omallatunnolla, ei voi osallistua ehtoolliseen.
- Mitä uudelleen avioituneen pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Käydäkö joka sunnuntai ennen ehtoollista ripittäytymässä, jotta voisi nauttia ehtoollisen ja silti elää kuten ennenkin. Kauanko näin voisi jatkua? Eli tavallaan kysymykseni oli, että pitääkö erota, jotta hyvällä omallatunnolla saisi nauttia ehtoollisen.
- Koko juttu ei liity millään tavalla vanhurskautumiseen. Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman tekoa, kuten Paavali kirjoittaa. Tämänhän tiedät. Menee jo aiheen ohi, mutta käsitykseni mukaan vanhurskautus merkitsee myös pyhittymistä/pyhittämistä: "vanhurskas vanhurskautukoon edelleen" (raamattu). Ekalla kerralla, kun tulemme Kristuksen luo, saamme anteeksi, meidät tehdään vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi jne. Me emme vain saa lahjavanhurskautta, vaan meidät tehdään sellaisiksi. Kun teemme syntiä, saamme anteeksi (en kutsuisi sitä vanhurskauttamiseksi).
"Jos kerran on jo mennyt, se on tehty asia, jota ei voi purkaa. Aika järkyttävää, jos ihmisen väärää tekoa ei voi antaa anteeksi!"
- Ei sellaista syntiä olekaan, jota ei ripissä voisi anteeksi saada. Anteeksi saa, mutta teon seuraukset jäävät - valitettavasti. Jos on potkaissut tahallaan tai vahingossa jotain ihmistä niin, että polvilumpio hajoaa, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja seuraukset jää, vaikka saisi anteeksi. Joku osaa varmaan selittää minua paremmin, miksi juuri ehtoollinen evätään raskaista synneistä. (Raamatussahan siitä on viitteitä kyllä.)
- Jumala antaakin anteeksi. Totta. Suoraan ihmisen katuessa ja halutessa tehdä parannus ja papin kautta ripissä. "Joille te anteeksi annatte...".
- Totta myös se, ettemme tunne tai tiedä kaikkia syntejämme. Jumala kyllä tietää heikkoutemme ja armahtaa.
Ehtoollinen kuuluu kaikille uskoville. Missään kohtaa Raamatussa ehtollista ei kielletä eronneelta ja uudelleen avioituneelta ihmiseltä. Ehtoollinen tuo anteeksiannon, mikä kuuluu myös uudelleen avioituneille. Katoliset puhuvat armosta, mutta eivät oikeasti sitä jaa. Armoa ei katolisuudessa oikeasti ole. Valitettavasti näin on asia. Suosittelen kysyjää pysymään kaukana katolisuudesta. Sakramentit vuodatttavat armoa, mutta katolisten mukaan vain terveet ja synnittömät näköjään tarvitsevat ja saavat sakramentteja. Voi voi tuota surkeutta ja pimeyttä. Ennen Jeesuksen ehtollista ei ollut rippiä!
Kertoisitko, missä raamatun kohdissa:
- kerrotaan, että ehtoollinen tuo anteeksiannon
- kerrotaan, että syntien tunnustaminen (eli rippi) on kielletty ja paha, väärä teko
Jumalan armo ei ole sidottu pelkästään ehtoollisen nauttimiseen. Mitä luulet Jeesuksen ajattelevan, jos elämme jatkuvasti raskaissa synneissä ja silti menemme ehtoolliselle muka saamaan anteeksi, vaikka emme edes halua kääntyä ja tehdä parannusta. Eikö Jeesus itse kehottanut tekemään parannusta teoistamme. Teoistamme. Ei siis vain menemään ehtoolliselle. Ehtoollinen ei anteeksiannon automaatti! Sydän pitää olla mukana.
Olet täysin erehtynyt, jos kuvittelet, ettei katolisessa kirkossa muka koettaisi Jumalan armoa. Kyllä koetaan. Voit olla varma, että jokaisessa kirkkokunnassa ja seurakunnassa koetaan myös päinvastaista. Me olemme vain ihmisiä. Voisit vähän miettiä ehtoollisen merkitystä ja vakavuutta. Mitä se todella merkitsee? Se ei ole hokkuspokkus-ateria.
Minä kerron sulle:
- anteeksiantoa ei tuo mikään teko tai menettely
tai osallistuminen.
- anteeksiannon tuo Kristus uskolla omistettuna
henkilökohtaisena Vapahtajana.
Kristus tarjotaan Jumalan sanan lupauksissa.
"Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut,
että antoi ainoan Poikansa (...)".
Tämän saa jokainen krist., joka uskoo sanan:
"sinun edestäsi vuodatettu syntien anteeksi
saamiseksi" ja "sinun edestäsi annettu"
- Nämä ovat Jumalan sanaa: Kristuksen viaton veri
on vuodatettu SINUN edestäsi, ei yksinomaan
jonkun pyhimyksen edestä.
JOS siis uskot nuo sanat, sinä omistat
hädässäsi kaiken, mitä niissä sinulle luvataan:
anteeksiannon.
TÄTÄ totuutta eivät edes helvetin portit voita!
- ei rippi ole väärä teko, mutta ei se pese
pois syntejäsi. Ne sovittaa vain Kristuksen
uhrikuolema sinun edestäsi.
Ripin tulee olla mahdollisuus, sielunhoito,
vakuutus sille, joka ei jaksa syvässä
masennuksessaan muuten uskoa.
- raskaissa synneissä ehtoolliselle?
Pyhänäkö sinne pitää mennä?
Raskaiden syntien alla olevia Jeesus tuli
pelastamaan, ei pyhiä tai itseään pyhiksi
luulevia.
Syntien raskaus ei meitä kadota, vaan
katumattomuus on se, joka kadottaa, koska
se ei ole uskoa.
- Anteeksiannon automaatti.
Jumala antaa kaikille häntä etsiville ja
syntejään katuville anteeksi, jos
hän saa johdattaa heidät sanansa ja
sakramenttiensa ääreen.
Ei hän tee sitä parannuksen tähden, vaan
rakkautensa tähden - koska parannuskin on
Hänen vaikuttamansa.
"Kukaan ei tule minun luokseni, ellei Isäni,
joka minut lähetti, vedä häntä".
"Ilman minua te ette voi mitään".
Kiitos nuoriradikaali. Sinun kirjoituksesi ovat lisänneet ymmärrystäni ja huomaan, että katolinen kirkko ei taida olla minua varten. Luulin, että katolisuus on jotain suurempaa kristillisyyttä pitkän historiansa takia, mutta siinä näyttää olevan hyvin outoja käsityksiä armosta, kun tarkemmin ajattelee.
Luulisi, että ehtoollinen armonvälineenä kuuluisi tosiaan kaikille syntisille, mutta armo onkin jotain ihan muuta katolisuudessa. En tiedä mitä. Parasta kai käydä sunnuntaisin yksin kirkossa tai kuunnella telkusta messuja.
Olen hämmentynyt. En tiedä, mitä ajattelisin asioista. Minulla ei taida olla kuin yksi ystävä, Jeesus, kirkko on minua parempia ja onnistuneita ihmisiä varten. Nyt en kehtaa mennä mihinkään tilaisuuteenkaan. On helppoa osallistua, jos asiat ovat kunnossa. Pitää vaan kestää. Kiitos kuitenkin kaikille viisaille kirjoittajille täällä. Kun ei tee mitään, ei tee ainakaan mitään väärin.
Minulla ei ole muuta antia tähän keskusteluun kuin, että pitäkää itsestännne huolta ja vaalikaa terveyttänne. Meillä on vain yhdet aivot, yksi sydä ja yhdet raajat. Paljon unta, terveellistä ruokaa ja liikuntaa. Sillä pärjää pitkälle.
Oikein on, että Kristus on verellään lunastanut ja anteeksi antanut. Silti raamattu kehottaa syntien tunnustamiseen. Jeesus antoi apostoleille vallan antaa syntejä anteeksi. Kai sillä jokin merkitys on. Kristus on antanut ja antaa anteeksi ja Hän itse papin kautta antaa anteeksi uskovalle (jo Hänen luokseen tulleelle) hairahdukset, verensä ja uhrikuolemansa kautta.
Em. tuli jo ilmi, ettei rippi ole vain sielunhoito masentuneelle. Ehkä se lut. käsityksen mukaan sitä on, mutta ei raamatun mukaan. Toistan: "kelle te anteeksi annatte..." Toistan vielä senkin, että Kristus on todella kaiken pelastuksen ja anteeksiannon perustus, lähde ja tuoja. Tie, Totuus ja Elämä. Tämä on katolinen uskomme.
Ei meidän pyhinä tarvitse ehtoolliselle mennä, mutta hyvä olisi, jos puhdistettuina. Kristuksessa tosin olemme jo "pyhät" noin hengellisesti ainakin. Jeesus tuli kyllä pelastamaan kaikki syntiset, mutta ymmärräthän, ettei ehtoollinen ole se anteeksiannon automaatti. Sanot, että katumattomuus kadottaa. Voiko katumaton omistaa Kristuksen todella? Kerro. Noin yleensäkin tai ehtoolliselle mentäessä, jossa otamme Kristuksen vastaan.
Silloinhan ehtoollinen olisi hokkuspokkus, jos se vaikuttaisi taikatempun tavoin kaikkiin, uskoviin, ei-uskoviin, katuvaisiin ja katumattomiin. Kyllä uskoa, nöyryyttä ja sydämen oikeaa asennetta tarvitaan. (Huomautuksena kuitenkin, että Jumala voi vaikuttaa mitä tahansa kehen tahansa riippumatta ihmisen uskosta tms., sillä eihän uskomme tai tekomme ole kaiken mittari.)
Oikein sanoit, että Jumala antaa kaikille Häntä etsiville ja katuville anteeksi!
Keskustelua on kai turha enää jatkaa tästä aiheesta. Toivoisin, että oikeasti perehtyisitte katolisen kirkon uskoon ja opetuksiin, ettei tarvitsisi elää ennakkoluuloisten ja vääristyneiden ja ehkä pelokkaidenkin käsitysten varassa. Ettei tulisi annettua väärää todistusta lähimmäisestä.
Hei ahdistunut! Älä luovuta! Jumala haluaa, että ihmiset elävät yhdessä. Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Pelkäät olevasi arvoton ja hyödytön sairauksiesi takia vaimollesi. Ehkä koet seksuaalista häpeää ja tuskaa. Sellainen on tyypillistä suomalaisille. Kuvitellaan, että seksi on tärkeintä avioliitossa. Ajattelet vaimosi parasta ja haluat hänen saavan kokea enemmän. Vai kuinka? Sinulla ei ole hätää. Voit astua katoliseen kirkkoon helpottunein mielin. Sanot, että naiset eivät sinua enää katso. Silloinhan pääset ehtoolliselle miten usein haluat. Ystävät ovat aina tarpeen. Älä sulje portteja!
Se on suoritushurskautta.
Siinä kristitty ei tartu uskolla Jumalan armolupauksiin, esim: "minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun, vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoliittoni ei horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi".
Eikö tämä ole ihanaa evankeliumia?!
Katolisessa kirkossa hankitaan Jumalan suosiota
ripillä ja ehtoollisella, jota ei edes suoda kaikille - vaikka Kristus antoi itsensä ja vuodatti verensä juuri syntisen tähden.
Sittenkin kaikki jää epävarmaksi, rukoillaan Mariaa lepyttämään Jumalaa, vaikka Jumala itse on luvannut kuulla lastensa rukoukset - niin
Jeesuskin opetti.
Lopulta jäädään kiirastuleen killumaan. Katolisen uskon mukaan kristitty ei edes saa olla varma pelastuksestaan.
Oikean apostolisen opin mukaan ongelma ei ole synti, vaan epäusko, ihmisen kyvyttömyys ja haluttomuus uskoa Jumalaan.
Synti ei erota ihmistä Jumalasta, vaan epäusko, epäluottamus Jumalan armahtavaisuuteen.
Tämä EI tarkoita, että kristitty saa vapaasti tehdä syntiä, mutta apostolin mukaan "synti aina tarttuu ja hidastaa matkaamme".
On siis väärin tuijottaa ns. kuolemansynteihin, koska kristitty on ripittäytymisenkin jälkeen syntinen. Eihän ihminen juuri osaa ripittäytyäkään tekemättä syntiä - haluamatta vastalahjaksi Jumalalta jotakin hyvää eli autuuden lahjaksi. Sehän on itsekkyyttä.
Todellinen rakkaus Jumalaa kohtaanhan panee kristityn sanomaan: "tee Herra, mitä tahdot ja mitä oikeutesi vaatii". Tähän ihminen ei itsekkyydeltään pystyisi milloinkaan. Siis tässä jo ihminen jää syntisenä kiinni vilpistä.
Syntisyys on jotain muuta kuin tekemistä, se on koko ihmisen olemus.
"Ei ole siis yhtään kadotustuomiota niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat".
Kuka sitten on Jeesuksessa Kristuksessa?
Sellainen, joka tuntee kurjuutensa ja rikollisuutensa Jumalan edessä, mutta pakenee Hänen poikansa, Jeesuksen Kristuksen sovintotyön turviin, koska muuta sovitusta ei ole.
Kristityn on luotettava Jumalan armoon syntisenä, sellaisena kuin hän on = Kristus on minun syntieni sovittaja, Kristus täytti kaiken sen, mitä minä kurja en pysty Herrani edessä tekemään = rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäni.
Ainoastaan tästä tulee voimaa taistella kiusauksia vastaan, voimaa vaeltaa oikein Herran edessä (vaikka epätäydellisenä).
Ansiosidonnaiset valmistavat itselleen sijan helvettiin. Heidän puolustajansa ja sijaiskärsijänsä ei ole Kristus, vaan luuloteltu oma hurskaus. Hurskauskin voi siis olla syntiä!
"Keille te anteeksi annatte".
On vakuutus Jumalan anteeksiannosta. Siinähän toistetaan Jumalan sanassa kerrottua lupausta siitä, että Jumala on armollinen.
MUTTA Jumalan anteeksianto on JATKUVAA, se ei ole rajoitettu tiettyy (papin) sanomisen hetkeen eikä rippiin.
Se on voimassa 24/7.
Kukaan ihminen ei pysy olemaan hetkeäkään synnitön, eikä kukaan pysty milloinkaan ripittämään itsestään kaikkia virheitään.
Sanotaanhan Pater Nosterissakin, että "anna meille meidän syntimme anteeksi", Eihän siinä pyydetän mitään muuta kuin Jumalan armahtavaisuutta, uskoa ja itselle levollista mieltä ja rauhaa siitä, että Jumala ei muista minun pahoja tekojani, kuten hän on luvannutkin lapsilleen siirtää ne yhtä kauas kuin itä on lännestä.
Ehtoollisesta tulee taikatemppu, jos siitä irrotetaan uskominen Jumalan sanaan: Ehtoollisen asetussanoissahan toistetaan Kristuksen sanoja: "joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksisaamiseksi". Tämä sanahan todistaa, miksi Jeesus kuoli: minun ja sinun tähden! Se, joka tähän Jumalan sanaan uskoo, se myös saa omistaa annetun lupauksen (syntien anteeksisaamisen).
Uskohan on vain Jumalan antama käsivarsi, joka tarttuu Jumalan sanan lupaukseen, ja sydän on se lipas, johon nämä lupaukset talletetaan.
Tämä on apostolista uskoa.
En tiedä tarkemmin, mutta minua viehättää sinun kirjoituksesi. Sanasi antavat minulle uskoa ja toivoa, että kelpaan tällaisena kuitenkin Jumalalle. En minä itsestäni ihmeitä kuvittele. Minusta tuntuu juuri sellaiselta kuin sinä kirjoitat, nuoriradikaali. Elämä on ohi, mutta töitä teen vielä, minkä pystyn. En kehtaa edes vastata katolisen naisen viestiin, koska hänkin osuu oikeaan. Minulla ei ole mitään annettavaa ei Jumalalle eikä kenellekään muulle, mutta ehkä näin saakin kokea. Jos Jumala on hävinneiden puolella, olen hyvissä käsissä. Eikö voitaisi olla samaa porukkaa kaikki uskovat?
Toisaalta eron antaminen tuntuu olevan puoleltasi vaimoaa kohtaan tuntemaasi rakkautta, mutta jos otat huomioon mitä Kristus sanoi erosta ja synnin tuomiosta raamatussa huomaat nopeasti että eron antaminen on vaimoasi kohtaan suurta julmuutta vaikka se tuntuisikin oikealta.. Katumattomana se voisi johtaa vaimosi tuomioon..
Luterilainen kirkko on samalla tavalla ihmistä kohtaan julma opettaessaan raamattua vastaan että syntiä ei ole tai sitä on hyvin vähän ja taivaaseen pääseminen on helppoa..
Kumpi on suurempaa julmuutta olla vaativa tässä elämässä tietäen että se varmistaa ihmisen pelastuksen vai olla "suvaitseva" tässä elämässä tietäen että se saattaa johtaa ikuiseen tuomioon kyseiselle ihmiselle?
Anteeksi jos kuulostan julmalta mutta vaimosi on ottanut sinut ristikseen myötä ja vastoin käymisessä kunnes kuolema teidät erottaa...
Tästä minulla on henkilökohtaista kokemusta oman äitini ja isäni kamppailessa molemmat omien sairauksiensa (kuoleman vakava astma äidillä, isällä alkoholismi ja kaksisuuntainen mieliala häiriö).. Kumpikaan ei ole koskaan hylännyt toistaan vaikka sairaudet ovat olleet todella julmia heitä molempia kohtaan
Katolisen kirkon pitäisi neuvoa ihmisiä olemaan menemättä naimisiin. Avioliitto tuo vain harmia ja syntiä. Avoliitto ei ole niin paha synti kuin avioero katolisuudessa. Pitäkää mielessä tämä!
Ei se Jumalan edessä ole niin!
Synti on ero Jumalasta.
Avioeron ottanut ihminen voi uskossa eläen olla sata kertaa otollisempi Jumalalle kuin
naimaton tai avioliitossa elävä nimikristitty.
Jumala katsoo näet sydämeen, koska usko on sydämen asia.
Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia. Eilinen usko ja hurskaus ei auta tänään.
Tämä pitää täysin paikkansa..
Olemme vaimoni kanssa sopineet avioerosta. Hän haluaa elää uuden ihmisen kanssa ja perustaa oikean perheen. Toivoin, että hän olisi hakenut avioeroa yksin, mutta hän haluaa myös minut mukaan hakemukseen. Luovun oikeudestani aviopolisoni omaisuuteen eli otan mukaani vain oman omaisuuteni. Varoja sairauden hoitoon ja vuokran maksuun olisin kyllä tarvinnut, mutta vaimoni tarvitsee vielä enemmän rahaa tulevan lapsensa kasvatukseen.
Teen kaiken rakkaudesta vaimoani kohtaan. Jos teen väärin, tuomittakoom yksin minut viimeisellä tuomiolla. Ymmärrän vaimoni tarpeita ja sitä, että en riittänyt hänelle.
Vaihto katoliseen kirkkoon kiinnostaisi, mutta en haluaisi kuulua samaan seurakuntaan nimimerkki L-M tms. kanssa. Hän selvästi halveksii minua ja minunlaisiani epäonnistuneita, sairaita ja köyhiä ihmisiä. Oliisi hienoa, jos katoliseen kirkkoon voisi liittyä hiljaa ja salaa.
Luulen myös muuttavani pois pääkaupunkiseudulta. Täällä kaikki meni pieleen elämässä. Olen tyytyväinen luterilaiseen kirkkoon, mutta minua on aina viehättänyt kuula katoliseen kirkkoon ja sen vanhaan perintöön. Vatikaanissa olen jo käynyt pyhiinvaellusmatkalla ja se oli puhuttelva kokemus.
Jos katolinen kirkkokokemus menee pieleen, voinhan aina siirtyä takaisin luterilaiseen kirkkoon. Sukulaisille jäsenyyden muutos on varmaan järkytys, mutta kaikki tietävät, että olen aidosti uskovainen ihminen, vaikka en sitä toitotakaan jatkuvasti muille. En ole enää varma mistään.
Joskus tuntuu, että kuolema olisi paras tratkaisu meille epäonnistuneille ihmisille. Kun ei ole mitään enää elämässä, on aivan sama elääkö vai onko kuollut. Mikään ei jaksa kiinnostaa. Jos kerran taivaassa on kaikki paremmin, miksei sinne voisi päästä jo nyt. Harva täälläkään tietänee, miten vaikeaa arki voi olla kaikkinen pulmineen. No, meillä on erilaiset ongelmat kullakin. Varmasti on paljon ihmisiä, joilla on vielä paljon vaikeampaa kuin minulla. Pirteää ja liikunnallista viikonloppua jokaiselle!
Tämän päivän evankeliumitekstissä pyhä Paavali kehottaa olemaan tuomitsematta, koska tulee päivä, jolloin kaikkien ajatukset ja sydämet tutkitaan.
"Katolinen" merkitsee yleistä, eli Kirkko on paikka joka on tarkoitettu kaikille ihmisille, rikkaille ja köyhille, pyhille ja pahoille ja johon kaikenlaiset ihmiset kuuluvat.
Pyhässä Kirkossa on ikään kuin oma sisäänkäynti jokaiselle ihmistyypille. Luulen että olet omasi kynnyksellä, joten rukoilen että sinulla olisi voimaa rohkeasti astua sisään omaan hengelliseen kotiisi.
Jos teet itsemurhan, joudut helvettiin katolisuuden mukaan. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, miten viisasta on olla silloin katolinen. Turhaan ruikutat täällä elämääsi. Ei tämä mikään sileunhoitopalsta ole. Ryhdistäydy ja ole mies, äläkä mikään puolukanpoimija. Ja pysy kaukana Antikristuksen joukoista. Etkö tajua omaa parastasi?