Jos ihminen menettää uskon Jumalan, niin kannattaako hänen enää jatkaa elämäänsä? Ilman uskoa Jumalaan, hänen elämällään ei taida olla tarkoitusta. Toki joku voi sanoa, että omalle elämälleen voi keksiä tarkoituksen. Näin hankittu tarkoitus on pelkkä oma mielipide, josta voi ihan hyvin ajatella toisinkin.
Elämän mielekkyys
kyselijä-xxx
35960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
uskiksilla ole muuta elämää:-)
uskoani jumaliin, ei sellaista ole koskaan ollutkaan.
Elän tämän elämäni kunnes kuolen. On käsittämätöntä, että ihmisen elämän tarkoitukseksi laitetaan se, että hän sitten kuoleman jälkeen eläisi uudelleen.
Miksi sinä haluat elää tämän elämän? Mitä ihmeen merkitystä sillä on? Ehkä sillä on merkitystä läheistesi elämälle, mutta mitä merkitystä heidänkään elämällä on?
Taas noita jankutijankuteja.
Onko sinun merkityksesi sitten olla jumalan lammas? Ei kuulosta kovinkaan merkitykselliseltä.
Me kait haluamme elää koska eläminen on varsin kivaa puuhaa. Jos ei olisi niin kyllä kait tästä olisi itsekukin jo itsensä kaulakiikkuun laittanut?
Lainaus: "Ehkä sillä on merkitystä läheistesi elämälle, mutta mitä merkitystä heidänkään elämällä on?"
Olet psykopaatti.
"Onko sinun merkityksesi sitten olla jumalan lammas? Ei kuulosta kovinkaan merkitykselliseltä. "
Pointti on se, että kaikkivaltias Jumala tietää merkityksen, kun taas vajaavainen ihminen ei sitä tiedä.
Voitko kertoa miksi "kivat asiat" tekevät elämisestä kivaa?
Minun elämälläni on itselleni se merkitys, että ylipäätään olen elossa ja saan tehdä tietyissä rajoissa itseäni kiinnostavia asioita.
Pidän musiikista, tanssimisesta, kirjoista ja olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja haluaisin pystyä vaikuttamaan siihen, että maailmasta, tai edes Suomesta tulisi paikka, jossa ihmisillä olisi vapaus elää tasavertaisina.
En minä sinun ilmeisen toiveesi takia aio itseäni tappaa, vaan katson tarinan loppuun asti.
Selvä eläminen nyt vaan jostain kumman syystä sattuu tuntumaan sinusta hyvältä. No eipä minulla mitään sitä vastaan ole.
"Pointti on se, että kaikkivaltias Jumala tietää merkityksen, kun taas vajaavainen ihminen ei sitä tiedä."
Eli sinulla ei ole tarkoitusta.
Lainaus: "Voitko kertoa miksi "kivat asiat" tekevät elämisestä kivaa?"
Koska ne ovat kivoja perhaps? Surulliset asiat tekevät elämästä surullista. Onneksi elämä on dynaamista, koska pelkässä ilossa tai surussa eläminen tekisi siitä aika tunteetonta ja sitä myöden myös köyhää.
Sinä tietenkin tarjoat selitykseksi että kivat asiat ovat kivoja koska jumala niistä sellaisia teki?
Älä suotta vaivaudu.
Lainaus: "Pointti on se, että kaikkivaltias Jumala tietää merkityksen, kun taas vajaavainen ihminen ei sitä tiedä."
Jos kerran noin on niin miksi minä suotta itseäni vaivaisin mokomalla asialla? Nautin elämästäni ja yritän toimia niin että muutkin niin pystyisivät tekemään.
Onpas.
Elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin se että elät.
Jos jumala on ollut oljenkortesi josta olet pitänyt kiinni, on ilmeisesti vaikea kuvitella elämää ilman sitä.
Kun lapsen tulee aika luopua tutista, se on hirveä paikka lapselle. Tuttiin on perustunut niin paljon turvallisuuden tunnetta.
Oikea elämä alkaa kun luovut henkisestä tutistasi ja astut elämään, niinkuin se on, eikä niinkuin kuvittelet sen olevan.
Siis se, että elää on tuo tarvittavan sisällön elämään. Mutta eikö tämä nyt ole makuasia, josta voi ajatella ihan hyvin toisinkin?
että ilman uskoa johonkin jumalaan elämällä ei olisi merkitystä?
Mielestäni tässä puhutaan vähän eri asioista nyt. Sinä ohitat elämän itsensä ja kysyt, mistä _muusta_ asiasta tulee tarkoitus elämälle. Jos elämän merkityksen joutuu etsimään jostakin, niin eiköhän se ole juurikin makuasia, mistä sen kukin siihen nitoo.
Sinulle vastannut ihminen taas ei etsi tarkoitusta jostakin muusta, koska elämä itse on hänelle täynnä merkitystä. Ja se riittää.
Sinulle, päätellen kysymyksestäsi, elämä ei ole ns. mitään. Siihen on löydyttävä jostakin merkitys, jotta se olisi jotakin.
Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä merkityksen etsimistä jostakin muusta kun elämä itsessään on tarpeeksi. Merkitystä, sisältöä, tavoitteita ym. toimintaansa toki etsin ja löydän, mutta elämän tarkoitus on ihan eri asia.
No mikä se nyt eliöiden tarkoitus tällä pallolla on? Selviytyä ja lisääntyä...
En minä tiedä elämän tarkoitusta mutta sen tiedän, että kun nyt kuitenkin elän niin voin myös yrittää parhaani mukaan nauttia elämästäni enkä roikkua jonkun mielikuvitusolennon orjana.
Antaa mennä omalla painollaan vaan...
Minun mielipiteeni on minulle henkilökohtaisesti se kaikista tärkein... Se voi _tietenkin_ muuttua mutta silloin on minun oman indulgenssini mukaista mennä sen uudenkin mielipiteen mukaan. Miksi ottaisi jonkun muun ihmisen mielipiteen elämäni tarkoitukseksi? Saatika jonkun toisen ihmisen keksimän mielikuvitusolennon mielipiteen? Kuinka tyhmä ja heikko pitää olla, että moiseen lankeaa?
Alkeellisemmat elämän muodot ovat viettiensä vallassa, mutta ihminen voi toimia myös vastoin viettejään. Ihminen voi jopa kieltää itseltään nautinnon ja ilon.
Sinulle ehkä oma mielipiteesi on henkilökohtaisesti tärkein, mutta onko silläkään nyt juuri merkitystä?
Tosiaan... Ihminen voi toimia viettejään vastaan. Joskus se on järkevää, yleensä ei. Ko. toimintaa kutsutaan myös marttyyriudeksi ja tyhmyydeksi useissa tapauksissa. Ihminen voi kieltää itseltään nautinnon ja ilon? Kyllä... Mutta nautinto ja ilo ovat hivenen määrittelemättömiä asioita sillä jos ihminen kieltää itseltään yhdenlaisen nautinnon ja yhdenlaisen ilon, niin väitän, että 99,99% tapauksista hän tekee sen saavuttaakseen jotain itselleen... Jolloin se on itsekästä toimintaa ja jonkinlaista muuta nautintoa ja iloa.
Ja miksei minun mielipiteelläni, joka on minulle tärkein, olisi _juuri nyt_ merkitystä??? Tämähän on minun elämääni... Koko ajan. Niin kauan kuin elän, sillä on tärkein ja totaalisin merkitys.
"Ko. toimintaa kutsutaan myös marttyyriudeksi ja tyhmyydeksi useissa tapauksissa."
Kaipa sitä voi kutsua tyhmyydeksi, mutta ihan yhtä hyvin sitä voi kutsua myös viisaudeksi. Nimittäin mitä ihmeen arvokasta ihminen menettää vahingoittamalla itseään? Voit tietysti sanoa, että ihmisen elämä on henkilölle itselleen arvokas, mutta miksi ihmeessä?
En oikein ymmärrä mitä ihmeen merkitystä sinun itsesi kannalta sinun omilla mielipiteilläsi voisi olla?
Yksilön elämä on yksilölle itselleen tärkeä koska jos yksilö ei elä niin hän kuolee... Ja silloin loppuu kaikki. Elämä = On. Kuolema = Ei Ole.
Jos et ymmärrä niin et ymmärrä, minkä sille tekee. Kyllä tässä on jos jonkun näköistä idioottia tullut nähtyä, niin ettei sinun ymmärtämättömyytesi yllätä yhtään.
Minun mielipiteeni ovat yhtä kuin minun toimeni ovat yhtä kuin minun elämäni.
Ok, yksilö nyt jostain kummallisesta syystä haluaa elää mukavaa elämää. Tietysti sinun mielipiteesi on tärkeä sen kannalta, että voit elää sellaista elämää minkä itse katsot jostain käsittämättömästä syystä merkitykselliseksi.
Hyvä sinä... Alat tajuta. :)
Miksi elää huonoa elämää jos voi elää hyvää? Yksilö haluaa elää mukavaa elämää. Haluatko sinä sitten elää tuskassa ja kärsimyksessä? Jos haluat, niin miksi?
Ja kaikki tällien on pääosin subjektiivista. Jos väität; että ei ole, niin osoita minulla vaikkapa absoluuttinen hyvän ja pahan määritelmä.
http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/moraali.htm
:) :)
LMAO
Jaaha... Nyt on kyse keskustelusta ihmisten kesken täällä. Ei jostain linkeistä jossa annetaan yksi rajoittunut määritelmä jollekin määreelle.
Kotini lähellä olevassa metsässä on iso siirtolohkare. Mikäköhän mahtaa olla sen tarkoitus?
Niin... On paljon sellaisia asioita, joiden kohdalla tarkoituksen kyseleminen on ajan hukkaa...
Tarkoitat ilmeisesti jotain sellaista, että on turhaa etsiä elämälle mitään sen kummempaa syytä elää. Se riittää, että oma tai läheisten elämä tuntuu riittävän usein hyvältä?
Ei tälläisessä ajattelussa välttämättä mitään vikaa ole, mutta kovin turhanpäiväiseltä elämä tuossa tapauksessa kuulostaa.
en minä ainakaan keksi itselleni mitään ihmeempää tarkoitusta. Kunhan olla möllötän.
Ja kaiketi minä sitten toisinaan olen puolisoni mielestä mukava ja pidämme yhdessä hauskaa, kun hän tuossa vielä vierellä on. Ja kissakin minua tarvitsee päivittäin. Mutta kuten puolisolleni, niin myös kissalleni, löytyisi ihan varmasti joku toinenkin elinkumppani.
elämällesi jotain tarkoitusta?
Jumala on luonut meidät jostain syystä. Hän myös haluaa pelastaa suurimman osan, jolloin pelastuneet pääsevät takaisin hänen yhteyteen. Jos itse satun pelastumaan, niin ehkä saan tietää mikä elämän tarkoitus on. Vielä en sitä tiedä mutta tiedän, että sellainen on olemassa.
no usko siihen, jos siltä tuntuu. Minä en moiseen satuun usko.
Elämäsi tarkoitus on pelastua eli saada jatkettua elämääsi ikuisesti.
Lyhyemmin sanottuna: Elämäsi tarkoitus on elää.
Tuo nyt ei ole sen kummempi oivallus kuin että toteaisi kiven tarkoitukseksi kivenä olemisen...
Monet (eivät kaikki, huom!!) ovat kutsutut, mutta _harvat_ valitut. Että suurin osa on ainakin kristinuskon mukaan ei-valittuja, matkalla kohti helvettiä josta voivat sitten yrittää huudella taivaassa olevilta pyhiltä apua. Taivaassa olevat eivät kuitenkaan raamatun mukaan siitä välitä; he ovat onnellisia eikä kyynelkään kostuta silmäkulmaa. He vain ylistävät jumalaansa ja heidän rakkaidensa huudot sieltä helvetistä kaikuvat kuuroille korville.
Heikoissa kantimissapa on elämäsi, jos se on riippuvaista pilvenpäällisen satuolennon olemassaolevuudesta.
"Toki joku voi sanoa, että omalle elämälleen voi keksiä tarkoituksen. Näin hankittu tarkoitus on pelkkä oma mielipide.."
Jumaluteen uskominenkin on mielipide, ei fakta.
Kössö heitti tuolla hyvän kysymyksen joka kaipaa tarkempaa pohdintaa.
Miten voi menettää uskon johonkin mihin ei ole ikinä uskonut?
Allegoria...
Miten voi menettää 50e jota ei ole koskaan omistanut?
"Näin hankittu tarkoitus on pelkkä oma mielipide, josta voi ihan hyvin ajatella toisinkin."
Jumalan antama tarkoitus on myös pelkkä mielipide.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Ei elämälle tarvitse _keksiä_ tarkoitusta. Tämä on ELÄMÄÄ! Surullista, jos koet että vain johonkin jumaluuteen uskomalla elämä voi olla mielekästä...
Mikä tuolla tavalla vinksahtaa ihmisen päässä, että ei edes kauppaan halua lähteä, jos ei allahiin usko.