Olikohan se Pirkko Saisio, joka joskus ihmetteli tätä mystistä Miehen Mallia kutakuinkin sanoin: Voisin ymmärtää jos olisi edes kyseessä yksi tietty mies-
Mikä siis on se juttu, joka yhdistää kaikkia maailman erilaisia miehiä niin että voidaan puhua kokonaisuudesta Miehen Malli? Mikä on se sama asia, jonka jokainen mies antaa lapselleen tai pojalleen, mutta yksikään nainen ei? (varmaa tietoa: jalkapallon peluu ei ole oikea vastaus)
Tarvitsevatko vain pojat Miehen Mallia, vai tarvitsevatko tytötkin sitä?
Entä onko olemassa Naisen Malli? Ja tarvitsevatko sitä kaikki tyttäret? Entä tarvitsevatko pojat Naisen Mallia?
Oletteko koskaan kuulleet huokaistavan yksinhuoltajaisän tyttärestä, että voi ressukkaa kun siltä puuttuu Naisen Malli? Minä olen meinaan kuullut vain Miehen Mallista.
Miehen malli?
33
991
Vastaukset
- proffa
...jota mieheltä yleensä oletetaan on, että hänellä on tilanne hallinnassa, ja sitten varasuunnitelma jos hommat "pissivät".
Jollei ole, niin sitä yleensä pidettäneen ei-miehekkäänä.
Miehet kasvatetaan yleensä itsevarmuuteen ja oma-aloitteisuuteen (josta sitten anti-esimerkkinä Pallen laulu: olen mies, on nimein Kalle... jossa mies päättää kaiken: kosk. mammani mun sanoi niin)- Jabberwocky
Kiitos vaan vastauksesta. Nähdäkseni puhuit jonkinlaisesta Miehen Mallin ideaalistasi, mutta kun Miehen Mallista tulee puhe, niin usein ajatellaan että se on jotakin konkreettista, mitä jokainen isä automaattisesti luo pojalleen. (ehkä myös tytölleen?)
Miehen Malli pomppaa perusteluksi esimerkiksi kun vastustetaan homoseksuaalisten adoptio-oikeutta. No niin, tiedän että sinulla on syysi vastustaa tuota oikeutta, enkä puutu siihen. En myöskään yritä väittää, että isyys on turhaa ja tulisi lopettaa tähän paikkaan, kaikki kunnia hyville isille.
Haluaisin siis herättää keskustelua siitä, voidaanko puhua yleistäen Miehen Mallista, joka jokaisella miehellä on taianomaisen ytimen tavoin (tai muuten) jossain sisimmässään, ja jonka hän sitten voi välittää lapselle, jotakin sellaista, mitä äiti ei voi milloinkaan antaa? Niin, äiti ei voi teknisesti ottaen olla mies (paitsi jos setäkin voi olla täti jolla on munat), mutta mitä Miehen Malli tarkalleen ottaen pitää sisällään?
Entä onko mahdollista, että on isä, joka ei kykene välittämään Miehen Mallia? Esim ideaaliisi verraten alkoholisti-isällä ei ole tilanne hallinnassa, eikä häneen voi varmaankaan turvata?
Vai tarkoitttaako Miehen Malli pelkästään heteroseksuaalisuuden mallia? Kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät voi näyttää lapselle, että mies väistämättä rakastaa naista ja tekee tämän kanssa lapsia joille on sitten isänä (jolloin esim. homoadoption vastustaja vastustaa homovanhempia sillä perusteella, että he ovat homo- eivätkä heterovanhempia)? Välittääkö Miehen Mallia tällöin kuitenkin sekin mies, joka on naimisissa naisen kanssa, mutta halveksuu tätä?
Mutta puhutaanhan Miehen Mallista muussakin yhteydessä kuin homoadoptiokeskustelussa, esim koulukeskustelussa (mutta ei kuitenkaan päiväkotikeskustelussa???), joten Miehen Mallissa on ilmeisesti kyse muustakin? - proffa
Jabberwocky kirjoitti:
Kiitos vaan vastauksesta. Nähdäkseni puhuit jonkinlaisesta Miehen Mallin ideaalistasi, mutta kun Miehen Mallista tulee puhe, niin usein ajatellaan että se on jotakin konkreettista, mitä jokainen isä automaattisesti luo pojalleen. (ehkä myös tytölleen?)
Miehen Malli pomppaa perusteluksi esimerkiksi kun vastustetaan homoseksuaalisten adoptio-oikeutta. No niin, tiedän että sinulla on syysi vastustaa tuota oikeutta, enkä puutu siihen. En myöskään yritä väittää, että isyys on turhaa ja tulisi lopettaa tähän paikkaan, kaikki kunnia hyville isille.
Haluaisin siis herättää keskustelua siitä, voidaanko puhua yleistäen Miehen Mallista, joka jokaisella miehellä on taianomaisen ytimen tavoin (tai muuten) jossain sisimmässään, ja jonka hän sitten voi välittää lapselle, jotakin sellaista, mitä äiti ei voi milloinkaan antaa? Niin, äiti ei voi teknisesti ottaen olla mies (paitsi jos setäkin voi olla täti jolla on munat), mutta mitä Miehen Malli tarkalleen ottaen pitää sisällään?
Entä onko mahdollista, että on isä, joka ei kykene välittämään Miehen Mallia? Esim ideaaliisi verraten alkoholisti-isällä ei ole tilanne hallinnassa, eikä häneen voi varmaankaan turvata?
Vai tarkoitttaako Miehen Malli pelkästään heteroseksuaalisuuden mallia? Kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät voi näyttää lapselle, että mies väistämättä rakastaa naista ja tekee tämän kanssa lapsia joille on sitten isänä (jolloin esim. homoadoption vastustaja vastustaa homovanhempia sillä perusteella, että he ovat homo- eivätkä heterovanhempia)? Välittääkö Miehen Mallia tällöin kuitenkin sekin mies, joka on naimisissa naisen kanssa, mutta halveksuu tätä?
Mutta puhutaanhan Miehen Mallista muussakin yhteydessä kuin homoadoptiokeskustelussa, esim koulukeskustelussa (mutta ei kuitenkaan päiväkotikeskustelussa???), joten Miehen Mallissa on ilmeisesti kyse muustakin?Mielestäni tuossa vastauksessani oli jotain konkreettista siitä "mallista" - jota omakin isäni noin implisiittisesti käytöksensä kautta on välittänyt.
Alkoholisti-isä välittänee asiaa jotenkin kieroutuneesti: lasten on pakko ottaa liian varhain liian paljon vastuuta... jolloin sitten lapselta puuttuu luotettava isämalli, johon kuitenkin turvata kriisitilanteissa.
Aloin pohtia sitä, että voiko miehen mallia (tervettä) olla ilman naisen mallia? Lapset tarvitsevat mielestäni molemmat. Ennen kaikkea kokemuksen siitä, että tulevat molempien "mallien" kannalta hyväksytyksi. - Jabberwocky
proffa kirjoitti:
Mielestäni tuossa vastauksessani oli jotain konkreettista siitä "mallista" - jota omakin isäni noin implisiittisesti käytöksensä kautta on välittänyt.
Alkoholisti-isä välittänee asiaa jotenkin kieroutuneesti: lasten on pakko ottaa liian varhain liian paljon vastuuta... jolloin sitten lapselta puuttuu luotettava isämalli, johon kuitenkin turvata kriisitilanteissa.
Aloin pohtia sitä, että voiko miehen mallia (tervettä) olla ilman naisen mallia? Lapset tarvitsevat mielestäni molemmat. Ennen kaikkea kokemuksen siitä, että tulevat molempien "mallien" kannalta hyväksytyksi.Mutta asiat joita isäsi sinulle kertomuksesi mukaan välitti miehen mallina voisivat yhtä hyvin olla naisen mallinkin elementtejä, eikö?
Kirjoitit:
"Itselläni homoseksuaalisten (lesbojen / homojen) adoptio-oikeuden vastustus (uskoni lisäksi) perustuu siihen, että toinen 'malli' jää saamatta."
tarkoittaen ilmeisesti, että lesbovanhemmat jättävät lapsen paitsi 'miesmallia', homovanhemmat paitsi 'naismallia'. Mutta välittävätkö lesbovanhemmat kumminkaan edes mitään perinteistä 'naismallia' (jos siis sellainen olisi löydettävissä) ja homovanhemmat miesmallia? Jonkinlaista ehkä, mutta jos nyt pysytään näissä malleissa, niin eivätkö he mahdollisesti mallaisi sitten kolmannenlaista (tai ties monennettako) vanhemmuutta ja ihmisyyttä? Että rakastaa voi toista vaikka tämä olisi mitä sukupuolta, kumppaniaan ja lapsiaan tulee yrittää parhaansa mukaan rakastaa ja kunnioittaa ja on ensisijaisen tärkeää sekä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatonta että rakastaa lastaan ja on olemassa tätä varten. Ympärillä pilvin pimein vilisevät heteroperheet antaisivat taas toisenlaisia mahdollisia malleja homoperheen lapsille.
Vai välittääkö jokainen omalla tavallaan omanlaistaan mallia (jonka taustalla tosin vaikuttaa joukko kulttuurisia ja normatiivisia tekijöitä) jolloin puhe Miehen Mallista ja Naisen Mallista olisi ehkä vain harhaanjohtavaa?
Epäilemättä adoptoitu on kiinnostunut biologisista vanhemmistaan, ja siitä mitä muuta hänestä olisi voinut tulla, tai jopa mitä hän tavallaan on. Mutta adoptiovanhemmat ovat käsittääkseni ennen kaikkea heteroja, eli jostain puuttuvasta mallista ei liene kyse, ellei sitten siitä puuttuvasta kolmannesta mallista. Tai tietysti puuttuvasta Biologisesta Mallista.
Paras lopettaa tältä illalta, tai menen vielä solmuun. Hyviä öitä. - K-18
Miksi miehen pitää perheessä olla kaikkea tuota. Kerrot itsekin (ja meillä kaikilla kai on suurinpiirtein samanlainen kokemus), että ainakaan luonnostaan se rooli ei onnistu, vaan sitä pitää yrittää.
Eikö parempi olisi, että markinoitaisiin sen eteen, että kumpikin vuorollaan on kivijalkana ja toinen lepää. Eikö se olisi parempi ideaali, kuin väkisin erilaisiksi muokatut ideaalit, joita on vaikea toteuttaa? - Jack
K-18 kirjoitti:
Miksi miehen pitää perheessä olla kaikkea tuota. Kerrot itsekin (ja meillä kaikilla kai on suurinpiirtein samanlainen kokemus), että ainakaan luonnostaan se rooli ei onnistu, vaan sitä pitää yrittää.
Eikö parempi olisi, että markinoitaisiin sen eteen, että kumpikin vuorollaan on kivijalkana ja toinen lepää. Eikö se olisi parempi ideaali, kuin väkisin erilaisiksi muokatut ideaalit, joita on vaikea toteuttaa?Kaikkien pitää yrittää, mutta perheessä pitää kyllä olla aina yksi mies, oli hän sitten mies tai nainen. Pitää olla joku joka tuo turvaa. Jotenkin se luontuu miehelle paremmin. Luulen myös, että miehelle on helpompaa, että hän kantaa tuollaisen vastuun kuin että sen tekee nainen. Meiltä loppuu aika raha ja sitä mukaa asiakkaat kesken ennen kuin markkinointisi tuottaa tuloksia. Voi olla myös niin, että sinä ainoastaan haluat ostaa tuollaisen tuotteen.
- K-18
Jack kirjoitti:
Kaikkien pitää yrittää, mutta perheessä pitää kyllä olla aina yksi mies, oli hän sitten mies tai nainen. Pitää olla joku joka tuo turvaa. Jotenkin se luontuu miehelle paremmin. Luulen myös, että miehelle on helpompaa, että hän kantaa tuollaisen vastuun kuin että sen tekee nainen. Meiltä loppuu aika raha ja sitä mukaa asiakkaat kesken ennen kuin markkinointisi tuottaa tuloksia. Voi olla myös niin, että sinä ainoastaan haluat ostaa tuollaisen tuotteen.
Luulet, eli et enää ole varma! Miksi se sinusta luontuu miehelle paremmin? Osaatko selittää sitä sen paremmin, kuin väittämiäsi lasten luontaisia sukupuolen mukaisia eroja?
Proffakin sanoi, että yrittämättä tämä rooli ei häneltä onnistu. Onko se silloin luontaista?
Vastuunkantajia pitää olla, mutta vastuulla ei ole sukupuolta. Monet miehet kokevat vastuun liian isona, ja ehkä osaksi siksi ratkeavat juopottelemaan/väkivaltaisiksi. Toisaalta osa naisista kantaa vastuun itsestään selvyytenä, vaikka yksin, eikä edes valita. Miksi pitää yrittää olla jotain, mitä ei oikeasti ole?
- Aabraham
Yksinhuoltajaäitejä ja päiväkotinaisia on paljon, yksinhuoltajaisiä ja päiväkotimiehiä vähän. Siksi puhutaan enemmän Miehen Mallista. Yksinhuoltajaisät kyllä puhuvat itse ongelmasta, joka on joskus aika hankala, varsinkin jos alkuperäinen äiti ei jostain syystä ole käytettävissä. (Yksinhuoltajanaisillahan on se ongelma, että varsin usein alkuperäinen isä ei ole kovin halukas/kykenevä olemaan käytettävissä) Käsitteet vain eivät ole yhtä vakiintuneet: Pitäisi saada "äidin korvike" (kamala nimitys), vähän enemmän naisellisuutta muuten niin miehiseen ympäristöön tms. Ongelma on kyllä koettu. Entisaikaan pidettiin suorastaan mahdottomana, että isä kykenisi hoitamaan lapset yksinään, jolloin saatettiin mennä (leskeksi jäätyä) nimenomaan sen vuoksi naimisiikin. Mutta kuten uusisien myös uusäitien kohdalla on helposti monia ongelmia, joista on paljonkin keskusteltu julkisuudessa.
- Aabraham
Yksinhuoltajaisien lapsista olen lähestulkoon aina kuullut sanottavan: "Voi ressukkaa, kun heillä ei ole äitiä. Ei se mies osaa/riitä..."
- Jabberwocky
Mitä sitten voisi sisällyttää Naisen Malliin? Vai onko se Äidin Malli?
Yksinhuoltajuus on varmasti rankkaa, mutta mikä on se asia, jonka jokainen perheestä lähtevä mies tai nainen vie mukanaan, se universaali oman sukupuolen malli? Minä en ainakaan usko, että pystyn mitenkään välittämään samaa mallia, kuin esim. hyvä ystäväni, jonka tapasin tänään. Mallini (tai ainakin arvostukseni) on mielestäni lähempänä esim poikaystäväni mallia.
Minusta on ihan hyvä, että lapset näkevät miehiä ja naisia erilaisissa tehtävissä ilman tiukkaa sukupuolijaottelua, koska silloin on ehkä itse helpompi ajatella monipuolisemmin mikä kaikki voisi olla itselle mahdollista. Eli ihan hyvä jos löytyy esim kasvatuksesta kiinnostuneita miehiä päiväkodissa, jolloin pojat voivat kohdata senkin ammatin yhtenä mahdollisuutena, eikä automaattisesti tyttöjen juttuna, jota ei voi ajatellakaan. Mutta nyt siis puhutaan siitä Miehen Mallista, joka on jokaisella miehellä, se aina sama malli..? - proffa
Jabberwocky kirjoitti:
Mitä sitten voisi sisällyttää Naisen Malliin? Vai onko se Äidin Malli?
Yksinhuoltajuus on varmasti rankkaa, mutta mikä on se asia, jonka jokainen perheestä lähtevä mies tai nainen vie mukanaan, se universaali oman sukupuolen malli? Minä en ainakaan usko, että pystyn mitenkään välittämään samaa mallia, kuin esim. hyvä ystäväni, jonka tapasin tänään. Mallini (tai ainakin arvostukseni) on mielestäni lähempänä esim poikaystäväni mallia.
Minusta on ihan hyvä, että lapset näkevät miehiä ja naisia erilaisissa tehtävissä ilman tiukkaa sukupuolijaottelua, koska silloin on ehkä itse helpompi ajatella monipuolisemmin mikä kaikki voisi olla itselle mahdollista. Eli ihan hyvä jos löytyy esim kasvatuksesta kiinnostuneita miehiä päiväkodissa, jolloin pojat voivat kohdata senkin ammatin yhtenä mahdollisuutena, eikä automaattisesti tyttöjen juttuna, jota ei voi ajatellakaan. Mutta nyt siis puhutaan siitä Miehen Mallista, joka on jokaisella miehellä, se aina sama malli..?... sekin välittynee sen mukaan, miten nainen asiaa toteuttaa.
Tärkeintä lienee kokemus rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisesta molempien sukupuolten taholta.
Meidän tyttö muuten käy päiväkodissa, jossa on neljä miestä! Jostain syystä pikkupojat seuraavat niitä hemmoja aina kuten Hamelnin pillipiiparia! (JA tytötkin joskus). - proffa
proffa kirjoitti:
... sekin välittynee sen mukaan, miten nainen asiaa toteuttaa.
Tärkeintä lienee kokemus rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisesta molempien sukupuolten taholta.
Meidän tyttö muuten käy päiväkodissa, jossa on neljä miestä! Jostain syystä pikkupojat seuraavat niitä hemmoja aina kuten Hamelnin pillipiiparia! (JA tytötkin joskus).ehkäpä sen lisäksi, miten lapsi kokee miehen ja naisen mallin siinä, miten he häneen suhtautuvat (äidin / isän malli), on myös tärkeää, että he saavat terveen miehen ja naisen mallin myös siinä, miten he suhtautuvat muihin ihmisiin.
(aviomiehen / -vaimon malli, työntekijän malli, yrittäjän malli, ...)
Kyllä se malli tulee kaikilta osa-alueilta ihmiselämää - myös "hiljaisuus puhuu", silloin, kun se malli puuttuu - se tuntuu jonkinlaisena "aukkona" ihmisessä. - Aabraham
Jabberwocky kirjoitti:
Mitä sitten voisi sisällyttää Naisen Malliin? Vai onko se Äidin Malli?
Yksinhuoltajuus on varmasti rankkaa, mutta mikä on se asia, jonka jokainen perheestä lähtevä mies tai nainen vie mukanaan, se universaali oman sukupuolen malli? Minä en ainakaan usko, että pystyn mitenkään välittämään samaa mallia, kuin esim. hyvä ystäväni, jonka tapasin tänään. Mallini (tai ainakin arvostukseni) on mielestäni lähempänä esim poikaystäväni mallia.
Minusta on ihan hyvä, että lapset näkevät miehiä ja naisia erilaisissa tehtävissä ilman tiukkaa sukupuolijaottelua, koska silloin on ehkä itse helpompi ajatella monipuolisemmin mikä kaikki voisi olla itselle mahdollista. Eli ihan hyvä jos löytyy esim kasvatuksesta kiinnostuneita miehiä päiväkodissa, jolloin pojat voivat kohdata senkin ammatin yhtenä mahdollisuutena, eikä automaattisesti tyttöjen juttuna, jota ei voi ajatellakaan. Mutta nyt siis puhutaan siitä Miehen Mallista, joka on jokaisella miehellä, se aina sama malli..?Siis:
En usko mihinkään universaaliin, määriteltävissä olevaan sen paremmin miehen kuin naisenkaan malliin. Miesten ja naisten roolithan ovat vaihdelleet tavattomasti eri aikoina ja eri yhteiskunnissa. Ne muuttuvat myös kaiken aikaa.
Mutta kun ihmiskunnassa on kahta eri sukupuolta ja kun tällä sukupuolijaolla _on_ huomattava merkitys, myös lapsen on hyvä saada mallit kummastakin sukupuolesta - millaisia niiden roolit ja kuinka lähellä tai kaukana toisistaan ne sitten milloinkin ovat. Ei tämä sen kummempaa ole. Lapsen on kasvettava yhteiskuntaan, jossa hän on _jotain_, siis ei ylimalkaan mitä tahansa. Hänellä on siis oltava pohja, mistä ponnistaa eteenpäin.
Sitten tulee se seikka, että jokainen kasvattaja tekee väistämättä virheitä. Kaksi kasvattajaa on silloin parempi kuin yksi, jos he nyt jotenkin keskenään ja lapsen kanssa toimeen tulevat. Paitsi että lapsi tarvitsee rakkautta, hänellä on myös tarve rakastaa. Kaksi kasvattajaa on kaksi rakastavaa/rakkauden kohdetta ja he täydentävät toisiaan. Itse asiassa olisi hyvä, jos mukana olisi useampia, lapseen sympaattisesti suhtautuvia "sivukasvattajia". Ennenhän näin oli, kun oli setiä ja tätejä ja isovanhempia. Nykyään vanhemmat saattavat jäädä aika yksin kasvatushommassaan. Yksi kasvattaja jää vielä enemmän yksin. Päiväkodit toki hieman korvaavat asiaa alkuvaiheessa, ehkä koulutkin myöhemmin.
- K-18
Yksinhuoltajaisän kohdalla äidin puute on enemmänkin huolenpidon (ruoan, vaatteiden, siisteyden) puutetta, kun taas miehen puuttuminen on Mallin puutetta. Äiti on ruokkiva ruumis ja isä henki.
Tosiasiassahan lapset ovat hyvin pitkään kasvaneet "naisten jaloissa", silloin kun Suomi oli vielä agraariyhteiskunta. Miehen malli oli se poissaoleva, vähän pelottava mies, joka kuitenkin oli isä (erotukseksi muista miehistä). Isien osallistuvuus on verrattaen uusi asia, enkä voi uskoa, etteikö lapselle edelleen riittäisi muualta saatu miehen malli (vaikka äidin veli, tai äidin isä, tai vaikka opettaja).
Samoin uskon, että yksinhuoltaja isien tyttäret löytävät paikkansa maailmassa.
Malleissa uskotaan olevan tärkeää se, että siten lapset oppivat toimimaan, kuten pitää. Se herättää kysymyksiä. Pitääkö oppia toimimaan kuten pitää miehenä/naisena toimia? Eikö humaanius riitä? Vaikka olisi isä ja äitikin, ja he juuri perinteisen mallin mukaisia, eikö lapsesta silti voi tulla mitä tahansa (eli yksi malli ei "pelasta")- Kaapo
että yksinhuoltajaäitien pojat syrjäytyvät, ajautuvat rikoksiin, alkoholisoituvat ns.normaaliperheissä kasvaneita poikia huomattavasti yleisemmin?
Jos sinun mielestä poika ei perheeseen välttämättä isää tarvitse? - kirkonrotta
Kaapo kirjoitti:
että yksinhuoltajaäitien pojat syrjäytyvät, ajautuvat rikoksiin, alkoholisoituvat ns.normaaliperheissä kasvaneita poikia huomattavasti yleisemmin?
Jos sinun mielestä poika ei perheeseen välttämättä isää tarvitse?Viini on hyvää jos taiten juo,
mutta juoppous avioeronkin tuo.
Laps eron myös jälkeen samastuu isään
- näin syntyy maailmaan juoppoja lisää.
Tässäpä lienee vain yksi syy
joka tilastoissakin näyttäytyy.
Eivät tilastot aina syitä näytä,
jos kriittisesti ei niitä käytä. - K-18
Kaapo kirjoitti:
että yksinhuoltajaäitien pojat syrjäytyvät, ajautuvat rikoksiin, alkoholisoituvat ns.normaaliperheissä kasvaneita poikia huomattavasti yleisemmin?
Jos sinun mielestä poika ei perheeseen välttämättä isää tarvitse?Onko sinulla nimetä tutkimusta, melko uutta, kyseisestä aiheesta? Vai onko kyse vain luulostasi?
- Jack
K-18 kirjoitti:
Onko sinulla nimetä tutkimusta, melko uutta, kyseisestä aiheesta? Vai onko kyse vain luulostasi?
koska olen usein kuullut, että rikkinäisistä kodeista tulevilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin ehjisä kodeista tulevilla. Isäni oli lähes 40 vuotta kansakoulun opettaja ja pidän hänen kokemustaan melko arvokkaana. Hän ei ole suinkaan ainoa, joka on tämän yleisesti tiedetyn asian on minulle sanonut.
Kun lääkärisiskoni hiljattain erosi, kaikilla lapsista koulunkäynti romahti ja pojalla lukio jäi kesken. Ilmaantui käyttäytymishäiriöitä, lintsaamista jne. Jotenkin tuntui, että siinä perheessä olisi tarvittu miestä. Lahjakkaat lapset hukkasivat eväänsä heti eron jälkeen. Noh, kyllä he silti varmasti vielä löytävät paikkansa.
Totanoin, ennen kuin mennään etsimään niitä tilastoja, niin kysyn, että etko todellakaan usko kodin eheydellä olevan merkitystä? Pitääkö se kaivaa sinulle framille kuten se 40 % vuotuisista naisten pahoinpitelyistä? - K-18
Jack kirjoitti:
koska olen usein kuullut, että rikkinäisistä kodeista tulevilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin ehjisä kodeista tulevilla. Isäni oli lähes 40 vuotta kansakoulun opettaja ja pidän hänen kokemustaan melko arvokkaana. Hän ei ole suinkaan ainoa, joka on tämän yleisesti tiedetyn asian on minulle sanonut.
Kun lääkärisiskoni hiljattain erosi, kaikilla lapsista koulunkäynti romahti ja pojalla lukio jäi kesken. Ilmaantui käyttäytymishäiriöitä, lintsaamista jne. Jotenkin tuntui, että siinä perheessä olisi tarvittu miestä. Lahjakkaat lapset hukkasivat eväänsä heti eron jälkeen. Noh, kyllä he silti varmasti vielä löytävät paikkansa.
Totanoin, ennen kuin mennään etsimään niitä tilastoja, niin kysyn, että etko todellakaan usko kodin eheydellä olevan merkitystä? Pitääkö se kaivaa sinulle framille kuten se 40 % vuotuisista naisten pahoinpitelyistä?Eheys on tärkeää, mutta jos lapsi on elänyt jomman kumman vanhemman (tai kahden samaa sukupuolta olevan tms. isä-äiti asetelmasta poikkeavan) kanssa niin kauan, kuin jaksaa muistaa, eikö hänellä silloin ole eheä koti?
Eikö erotilanteessa enemmänkin aikuisten riidat ja tilanteen muuttuminen aiheuta lasten oireilua, kuin mallien puute? Eikai isä mihinkään savuna hävinnyt, vaan säilyi lasten elämässä? Ihminen on yleensä onnellinen siinä, mihin tottuu, mutta sopeutuu ajan myötä ja ehkä ajattelee uuden tilanteen vanhaa paremmaksi.
Rikkinäinen koti voi olla myös kahden vanhemman muodostama, jos vanhemmilla on mielenterveys/parisuhde/päihdeongelmia. Minusta yhtä ainoaa syytä ei esim. syrjäytymiseen/rikollisuuteen voi nimetä.
- Sohvi
Uskon, että pojat tarvitsevat miehen mallin ja tytöt naisen mallin (mielellään molempia jopa monikossa). Mallin ei tarvitse olla oma isä tai oma äiti. Aika hyvin riittää, jos läheisessä perhe-/tuttavapiirissä on malli/malleja. Läheisellä tarkoitan sellaista läheisyyttä, että mallin kanssa voi yhdessä puuhastella, jutella, on luottavainen suhde. Näitä voi löytyä vaikkapa isovanhemmista, setä-/täti-/serkkupuolelta, asumisyhteisöstä, naapurista.
Lapsi-vanhempi-suhteessa merkitsevintä on rakkaus ja huolenpito, täydellinen ei tarvitse olla - eikä kukaan olekaan. Kun homo- ja lesbovanhemmuus täyttää em. kriteerit, on se riitävää.
Kerrankin puhun omasta kokemuksesta enkä teoretisoi. Kasvoin tyttönä isän ja veljien kanssa, isosisko oli jo muuttanut Helsinkiin. Olisin kyllä kaivannut siinä sakissa ainakin naisen mallia, äidintarpeesta en ollut varma, systerin kirjeet eivät ihan riittäneet. Kun ei mitään arkaa niiltä meidän junteilta viitsinyt kysyä, niille näyttää eikä saada niiltä selville. Kävin usein serkun perheessä äitimallia leikkimässä - ja joskus onnittelin itseäni, ettei sitä äitiä ...- Jack
Molemmat sukupuolet täydentävät toisiaan. Jos minulta olisi puuttunut toinen, niin olisin tuntenut varmasti lapsuuteni erittäin vajavaiseksi.
Äitini vanhemmat erosivat hänen ollessa alle kouluikäinen (alkoholisti isä) ja muistan, miten hän on aina surrut sitä, että hänellä ei ole ollut isää.
- Jabberwocky
Proffa kirjoitti:
"on myös tärkeää, että he saavat terveen miehen ja naisen mallin myös siinä, miten he suhtautuvat muihin ihmisiin"
Käsittääkseni kuitenkin juuri hän on esittänyt, että yhteiskunnassamme ihmisiin suhtauduttaisiin ihmisinä, eikä suhtautumisessa eri sukupuolten edustajiin ole eroja (?), joten eikö silloin ole ristiriitaista sanoa, että lapsi tarvitsisi perheen sisällä mallit kumpaankin sukupuoleen suhtautumisessa erityisesti? Eikö sitä paitsi suhtautuminen äitiin ja isään ole kuitenkin erilaista kuin suhtautuminen muihin miehiin ja naisiin?
Eihän myöskään ajatella, että jokaisella lapsella pitäisi olla sekä sisko että veli, jotta hän oppisi suhtautumaan eri sukupuolta oleviin ikätovereihin?
Itse taivun lähemmäs Sohvin ja Aabrahamin ajatusta usean mallin ja kasvattajan hyödyllisyydestä. (vaikkakaan ei niin, että kasvatusvastuu jätetään yhä useammin kokonaan koululle ja päiväkodille, kuten olen vähän kuullut)
Proffa kirjoitti osuvasti, että isä on kuitenkin aina läsnä, jos ei muuten niin poissaolonsa kautta. Näinhän se varmaan onkin tällä hetkellä. Jopa sillä tyytyväisellä lesboparin tytöllä, josta oli juttu Hesarissa homojen parisuhteen rekisteröintilaista päättämisen kynnyksellä. Hänkin joutuu ottamaan kantaa isäkysymykseen yhteiskunnassa, jossa perheeksi ensisijaisesti edelleen mielletään äiti, isä ja erinäinen määrä lapsia. Maailma kuitenkin muuttuu, kuten Aabraham ja K-18 totesivat. Ehkä joskus homoseksuaalisuuskin normalisoituu siinä määrin, että isä ei ole lesboperheessä yhtään sen enemmän läsnä poissaolonsa kautta, kuin "puuttuva" veli (-> minun perheeseeni ei ole koskaan kuulunutkaan siskoa; minun perheeseeni ei ole koskaan kuulunutkaan isää; minun perheessäni on äiti ja isä ja kaverini perheessä kaksi isää, mitä sitten?) mutta ympäristössä on sen sijaan monia erilaisia miehiä ja naisia joista ottaa mallia (ts ei ikään kuin yhtä ideaalia miehen tai naisen mallista).- proffa
Hyvä kysymys tuo - toisaalta, minäkin ajattelin tuota malli-ajattelua nimenomaan suhteessa yksilöön... lapseen, joka ottaa "mallia".
Eihän se, että ihmiseen suhtaudutaan yksilönä (esim työelämässä) eikä ensisijassa sukupuolena, vie pois sitä, että itse kukin meistäkin on muodostanut omia "mallejaan" kuka minkäkin asian suhteen. Ja totta kai suhtautumisessa sukupuolen edustajiin on eroja - esim. perhe-elämässä (isä tuntee vetoa äitiä kohtaan jne.) - aiemmin lienee kontekstina ollut työelämä (johon liitän myös kotityön).
Se, mikä on "normaalia" (merkityksessä "hyvää") riippuu tarkastelijasta. Minulle homoseksuaalisuus ei ole koskaan normaalia, koska uskon absoluuttiseen "hyvään", joka tulee Jumalalta. Sitten toisaalta jos ihminen nähdään eri uskonnon, kuten materialismin, pohjalta - silloin ymmärrän täysin, että puhtaasti viettien pohjalta tapahtuvaa käytöstä pidetään normaalina.
Yhteiskunnassa sitten enemmistön uskomukset (ainakin demokratiassa) määrittelevät sen, mitä pidetään lain edessä "normaalina" tai "normien mukaisena".
Esim. kristityn näkökulmasta maallinen laki pitää vaikkapa abortteja ja homoseksuaalisuutta "normeina" - vaikka kristitty ei niitä voi sellaisina pitääkään. Asia puolestaan ei ole hirvittävän uusi - jo Rooman vallan aikana, tai Kreikassa, ihmiset elivät yhteiskunnissa, jotka palvelivat epäjumalia, joissa ihmiset olivat haureellisia, väkivaltaisia jne. Sama kuvio lähinnä toistuu. Nykyisin tosin onneksi väkivalta on sentään kriminalisoitu.
Ts. kristityn näkökulmasta homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisessa "normalisoitumisessa" ei ole mitään uutta... kristinusko esim. on tottunut olemaan "epänormaalin" asemassa jo syntyajoistaan lähtien, tai "juutalaisuus" jo Egyptissä (jolloin juutalaisten lapset tapettiin) jne.
Jos nyt vaikkapa lesboparin lapsi saa "normaalin" mallin perhe-elämästä siten, että perheessä on luontevasti kaksi naista, niin mikäs siinä. Samaten alkoholistin lapsi saa mallin siitä, että isä on etäinen tai poissaoleva - mahdollisesti väkivaltainen - tai uraisän lapsi samoin kokee isän etäisenä. Jos asiaa ajatellaan yksilötasolla, niin eivät kenenkään ideaalit toteudu koko yhteiskunnassa - silti varmaan harva kiistää, etteikö miehen ja naisen "mallin" saaminen hyvissä asioissa olisi kunkin yksilön etu? Tai sitä, että "huonon mallin" saaminen olisi varsinkin lapsuudessa jotenkin vähintäänkin ikävää - joskus elämää pitkäksikin aikaa traumatisoivaa. - K-18
proffa kirjoitti:
Hyvä kysymys tuo - toisaalta, minäkin ajattelin tuota malli-ajattelua nimenomaan suhteessa yksilöön... lapseen, joka ottaa "mallia".
Eihän se, että ihmiseen suhtaudutaan yksilönä (esim työelämässä) eikä ensisijassa sukupuolena, vie pois sitä, että itse kukin meistäkin on muodostanut omia "mallejaan" kuka minkäkin asian suhteen. Ja totta kai suhtautumisessa sukupuolen edustajiin on eroja - esim. perhe-elämässä (isä tuntee vetoa äitiä kohtaan jne.) - aiemmin lienee kontekstina ollut työelämä (johon liitän myös kotityön).
Se, mikä on "normaalia" (merkityksessä "hyvää") riippuu tarkastelijasta. Minulle homoseksuaalisuus ei ole koskaan normaalia, koska uskon absoluuttiseen "hyvään", joka tulee Jumalalta. Sitten toisaalta jos ihminen nähdään eri uskonnon, kuten materialismin, pohjalta - silloin ymmärrän täysin, että puhtaasti viettien pohjalta tapahtuvaa käytöstä pidetään normaalina.
Yhteiskunnassa sitten enemmistön uskomukset (ainakin demokratiassa) määrittelevät sen, mitä pidetään lain edessä "normaalina" tai "normien mukaisena".
Esim. kristityn näkökulmasta maallinen laki pitää vaikkapa abortteja ja homoseksuaalisuutta "normeina" - vaikka kristitty ei niitä voi sellaisina pitääkään. Asia puolestaan ei ole hirvittävän uusi - jo Rooman vallan aikana, tai Kreikassa, ihmiset elivät yhteiskunnissa, jotka palvelivat epäjumalia, joissa ihmiset olivat haureellisia, väkivaltaisia jne. Sama kuvio lähinnä toistuu. Nykyisin tosin onneksi väkivalta on sentään kriminalisoitu.
Ts. kristityn näkökulmasta homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisessa "normalisoitumisessa" ei ole mitään uutta... kristinusko esim. on tottunut olemaan "epänormaalin" asemassa jo syntyajoistaan lähtien, tai "juutalaisuus" jo Egyptissä (jolloin juutalaisten lapset tapettiin) jne.
Jos nyt vaikkapa lesboparin lapsi saa "normaalin" mallin perhe-elämästä siten, että perheessä on luontevasti kaksi naista, niin mikäs siinä. Samaten alkoholistin lapsi saa mallin siitä, että isä on etäinen tai poissaoleva - mahdollisesti väkivaltainen - tai uraisän lapsi samoin kokee isän etäisenä. Jos asiaa ajatellaan yksilötasolla, niin eivät kenenkään ideaalit toteudu koko yhteiskunnassa - silti varmaan harva kiistää, etteikö miehen ja naisen "mallin" saaminen hyvissä asioissa olisi kunkin yksilön etu? Tai sitä, että "huonon mallin" saaminen olisi varsinkin lapsuudessa jotenkin vähintäänkin ikävää - joskus elämää pitkäksikin aikaa traumatisoivaa.Homoseksuaalit tulevat enimmäkseen heteroperheistä. Eli lapsen tulevaan perhe-elämään vaikuttavat muutkin asiat, kuin vanhempien välit ja sukupuolet.
- Ekä
K-18 kirjoitti:
Homoseksuaalit tulevat enimmäkseen heteroperheistä. Eli lapsen tulevaan perhe-elämään vaikuttavat muutkin asiat, kuin vanhempien välit ja sukupuolet.
Jonkinlainen tyhmyyden huippu "Homoseksuaalit tulevat enimmäkseen heteroperheistä"!
Varsinainen pohdiskelija tuo nim. K-18! - proffa
Ekä kirjoitti:
Jonkinlainen tyhmyyden huippu "Homoseksuaalit tulevat enimmäkseen heteroperheistä"!
Varsinainen pohdiskelija tuo nim. K-18!...ovat homo"perheet" kyenneet harvemmin lisääntymään... ehkäpä siksi kaiken laiset lapsoset tulevat vielä toistaiseksi enimmäkseen heteroperheistä.
Tosin lesbot nyt pääsevät tässä homoja parempaan asemaan, mikäli "omien geenien siirto" katsotaan eduksi. Siksi ennustankin, että lesbous tulee esim kymmenen vuoden säteellä yleistymään paljon enemmän kuin homous. (Varsinkin kun nuo MAdonnat ja Britneyt näyttävät nuorille mallia).
Homojen olisi sitten saatava jostain "vuokrakohtuja", jos haluavat omaa siementänsä jatkaa.
Mutta toistaiseksi lienee varsin selvää, että nuo harvat homot/lesbot tulevat heteroperheistä. Tulevaisuudessa todennäköisesti homma alkaa sitten hajoamaan enemmän. Uskon itse, että valtaosa homoseksuaalisesta käyttäytymisestä / vietistä on jotenkin opittua - ei se ole ihmisen "elimistössä" vaan ennemminkin psyykessa, joka on aina jollain lailla manipuloitavissa. - Jack
Ekä kirjoitti:
Jonkinlainen tyhmyyden huippu "Homoseksuaalit tulevat enimmäkseen heteroperheistä"!
Varsinainen pohdiskelija tuo nim. K-18!Mutta onko hänellä antaa jotakin tilastoa siitä :) Muilta hän perää niitä vaikka miten yksinkertaissa asioissa.
- K-18
Ekä kirjoitti:
Jonkinlainen tyhmyyden huippu "Homoseksuaalit tulevat enimmäkseen heteroperheistä"!
Varsinainen pohdiskelija tuo nim. K-18!Onhan se hyvä herjata sieltä muuttuvan nimimerkin takaa.
Miellät tyhmän ehkä hieman erilailla, kuin minä. Voitko kenties mielestäsi viisaampana osoittaa väitteeni vääräksi? - K-18
proffa kirjoitti:
...ovat homo"perheet" kyenneet harvemmin lisääntymään... ehkäpä siksi kaiken laiset lapsoset tulevat vielä toistaiseksi enimmäkseen heteroperheistä.
Tosin lesbot nyt pääsevät tässä homoja parempaan asemaan, mikäli "omien geenien siirto" katsotaan eduksi. Siksi ennustankin, että lesbous tulee esim kymmenen vuoden säteellä yleistymään paljon enemmän kuin homous. (Varsinkin kun nuo MAdonnat ja Britneyt näyttävät nuorille mallia).
Homojen olisi sitten saatava jostain "vuokrakohtuja", jos haluavat omaa siementänsä jatkaa.
Mutta toistaiseksi lienee varsin selvää, että nuo harvat homot/lesbot tulevat heteroperheistä. Tulevaisuudessa todennäköisesti homma alkaa sitten hajoamaan enemmän. Uskon itse, että valtaosa homoseksuaalisesta käyttäytymisestä / vietistä on jotenkin opittua - ei se ole ihmisen "elimistössä" vaan ennemminkin psyykessa, joka on aina jollain lailla manipuloitavissa.Homopiireissä on jonkinlainen valmius solmia mies-ja naisparien liittoja, joissa lapset olisivat yhteisiä. Lakien joustamattomuus toistaiseksi tekee näissä tilanteissa osan vanhemmista oikeudettomiksi.
Eikö siis myös heteroseksuaalinen käyttäytyminen ole osittain opittua, jos heteroperheiden ollessa yleisiä, on heterous yleisempää? Ja epäilet homoliittojen lisäävän homoutta. Ja jos homoutta esiintyy heteroperheidenkin lapsilla, eikö homous tule enimmäkseen muualta, kuin lapsuudenkodista. Ja minua sanotaan tyhmäksi, kun en usko yhteen ainoaan oikeaan vastaukseen. - Jabberwocky
proffa kirjoitti:
Hyvä kysymys tuo - toisaalta, minäkin ajattelin tuota malli-ajattelua nimenomaan suhteessa yksilöön... lapseen, joka ottaa "mallia".
Eihän se, että ihmiseen suhtaudutaan yksilönä (esim työelämässä) eikä ensisijassa sukupuolena, vie pois sitä, että itse kukin meistäkin on muodostanut omia "mallejaan" kuka minkäkin asian suhteen. Ja totta kai suhtautumisessa sukupuolen edustajiin on eroja - esim. perhe-elämässä (isä tuntee vetoa äitiä kohtaan jne.) - aiemmin lienee kontekstina ollut työelämä (johon liitän myös kotityön).
Se, mikä on "normaalia" (merkityksessä "hyvää") riippuu tarkastelijasta. Minulle homoseksuaalisuus ei ole koskaan normaalia, koska uskon absoluuttiseen "hyvään", joka tulee Jumalalta. Sitten toisaalta jos ihminen nähdään eri uskonnon, kuten materialismin, pohjalta - silloin ymmärrän täysin, että puhtaasti viettien pohjalta tapahtuvaa käytöstä pidetään normaalina.
Yhteiskunnassa sitten enemmistön uskomukset (ainakin demokratiassa) määrittelevät sen, mitä pidetään lain edessä "normaalina" tai "normien mukaisena".
Esim. kristityn näkökulmasta maallinen laki pitää vaikkapa abortteja ja homoseksuaalisuutta "normeina" - vaikka kristitty ei niitä voi sellaisina pitääkään. Asia puolestaan ei ole hirvittävän uusi - jo Rooman vallan aikana, tai Kreikassa, ihmiset elivät yhteiskunnissa, jotka palvelivat epäjumalia, joissa ihmiset olivat haureellisia, väkivaltaisia jne. Sama kuvio lähinnä toistuu. Nykyisin tosin onneksi väkivalta on sentään kriminalisoitu.
Ts. kristityn näkökulmasta homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisessa "normalisoitumisessa" ei ole mitään uutta... kristinusko esim. on tottunut olemaan "epänormaalin" asemassa jo syntyajoistaan lähtien, tai "juutalaisuus" jo Egyptissä (jolloin juutalaisten lapset tapettiin) jne.
Jos nyt vaikkapa lesboparin lapsi saa "normaalin" mallin perhe-elämästä siten, että perheessä on luontevasti kaksi naista, niin mikäs siinä. Samaten alkoholistin lapsi saa mallin siitä, että isä on etäinen tai poissaoleva - mahdollisesti väkivaltainen - tai uraisän lapsi samoin kokee isän etäisenä. Jos asiaa ajatellaan yksilötasolla, niin eivät kenenkään ideaalit toteudu koko yhteiskunnassa - silti varmaan harva kiistää, etteikö miehen ja naisen "mallin" saaminen hyvissä asioissa olisi kunkin yksilön etu? Tai sitä, että "huonon mallin" saaminen olisi varsinkin lapsuudessa jotenkin vähintäänkin ikävää - joskus elämää pitkäksikin aikaa traumatisoivaa.Käsitykset sukupuolten suhteista ja seksuaalisuudesta ovat historiallisesti muuttuvia. Homoseksuaalisuus ei ehkä ole mitään niin hirveän uutta, mutta kulttuurisesti se on syntynyt vasta siinä (myöhäisessä) vaiheessa, kun se on nimetty ja määritelty (-> "tehty näkyväksi"), vasta silloin ihminen on voinut tunnistautua homoseksuaaliseksi ja tehdä homoseksuaalista kulttuuria. Paradoksaalisesti homouden vastustus synnyttää homoutta...
Esim. George Chaunceyn (käsittelee tosin New Yorkin homoalakulttuurin historiaa teoksessa Gay New York: Gender, Urban Culture and the Making of the Gay Male World 1890-1940, vuodelta 1994) mukaan nykyisin vallalla oleva käsitys että yksilön seksuaalisuutta määrittää joko hetero- tai homoseksuaalisuus, on varsin lyhytikäinen. Hän esittää ettei toista maailmansotaa edeltänyt maailma vielä jakautunut jyrkästi homoihin ja heteroihin, kun taas nykyään on miltei mahdotonta ajatella seksuaalisuutta ilman kyseistä jakoa. Sittemmin homojen määritteleminen sairaiksi ja rikollisiksikin katkaisi ainakin väliaikaisesti myös samaa sukupuolta olevien intiimit, aiemmin sosiaalisesti hyväksytyt, intohimoisetkin tunnesiteet, jotka on tunnettu nimellä romanttinen ystävyys. (eläköön seksuaalisesti vapaa, ihmissuhteita rajoittamaton 1900-luku?)
Katz (The Invention of Heterosexuality 1995) lukee erilaisia menneitä lääketieteen edustajia osoittaen kuinka meidän "normaali" heteroseksuaalisuutemme muuntui 1900-luvun alussa seksologian teorioissa asteittaisesti poikkeavuudesta ja perversiosta eroottiseksi ideaaliksi sukupuolten välillä. Tuota ennen seksuaalisuus oli lisääntymistä varten ja nautinto jotenkin kieroa ja hävettävää. Mutta ei aina. Joskus taas perinteinen asento miehen ja naisen välillä on ollut täysin hyväksyttävä, mutta nainen päällä ja aktiivisena on ollut perverssiä. Eli vähän perverssejä ollaan kaikki jonkin näkemyksen mukaan.
En myöskään menisi rinnastamaan homoseksuaalisuutta väkivaltaiseen käytökseen sen enempä kuin rinnastaisin siihen heteroseksuaalisuudenkaan. Sitä paitsi seksuaalisuus ei ole mitenkään päälimmäisenä lapsen ja vanhempien suhteessa. (Minun ainakin on vieläkin hyvin vaikea uskoa, että vanhempani ovat joskus harrastaneet seksiä, vaikka olen itse todisteena siitä ;) . Sen verran hyvin ovat onnistuneet tuon seksipuolen minulta kätkemään.)
Tiesitkö muuten, että keskiajalta löytyy kuvitusta ja uskonnollista kirjoitusta, jossa Jeesus on kaksineuvoinen ja kykenee imettämään? Haluaisin muistuttaa, ettei kristinuskokaan ole aina ollut samanlaista ja muuttumatonta. Traditioissa on vaan se jännä puoli, että ne ovat usein verrattaen uusia, mutta esitetään iankaikkisina. Aamen. - Hertta
Jabberwocky kirjoitti:
Käsitykset sukupuolten suhteista ja seksuaalisuudesta ovat historiallisesti muuttuvia. Homoseksuaalisuus ei ehkä ole mitään niin hirveän uutta, mutta kulttuurisesti se on syntynyt vasta siinä (myöhäisessä) vaiheessa, kun se on nimetty ja määritelty (-> "tehty näkyväksi"), vasta silloin ihminen on voinut tunnistautua homoseksuaaliseksi ja tehdä homoseksuaalista kulttuuria. Paradoksaalisesti homouden vastustus synnyttää homoutta...
Esim. George Chaunceyn (käsittelee tosin New Yorkin homoalakulttuurin historiaa teoksessa Gay New York: Gender, Urban Culture and the Making of the Gay Male World 1890-1940, vuodelta 1994) mukaan nykyisin vallalla oleva käsitys että yksilön seksuaalisuutta määrittää joko hetero- tai homoseksuaalisuus, on varsin lyhytikäinen. Hän esittää ettei toista maailmansotaa edeltänyt maailma vielä jakautunut jyrkästi homoihin ja heteroihin, kun taas nykyään on miltei mahdotonta ajatella seksuaalisuutta ilman kyseistä jakoa. Sittemmin homojen määritteleminen sairaiksi ja rikollisiksikin katkaisi ainakin väliaikaisesti myös samaa sukupuolta olevien intiimit, aiemmin sosiaalisesti hyväksytyt, intohimoisetkin tunnesiteet, jotka on tunnettu nimellä romanttinen ystävyys. (eläköön seksuaalisesti vapaa, ihmissuhteita rajoittamaton 1900-luku?)
Katz (The Invention of Heterosexuality 1995) lukee erilaisia menneitä lääketieteen edustajia osoittaen kuinka meidän "normaali" heteroseksuaalisuutemme muuntui 1900-luvun alussa seksologian teorioissa asteittaisesti poikkeavuudesta ja perversiosta eroottiseksi ideaaliksi sukupuolten välillä. Tuota ennen seksuaalisuus oli lisääntymistä varten ja nautinto jotenkin kieroa ja hävettävää. Mutta ei aina. Joskus taas perinteinen asento miehen ja naisen välillä on ollut täysin hyväksyttävä, mutta nainen päällä ja aktiivisena on ollut perverssiä. Eli vähän perverssejä ollaan kaikki jonkin näkemyksen mukaan.
En myöskään menisi rinnastamaan homoseksuaalisuutta väkivaltaiseen käytökseen sen enempä kuin rinnastaisin siihen heteroseksuaalisuudenkaan. Sitä paitsi seksuaalisuus ei ole mitenkään päälimmäisenä lapsen ja vanhempien suhteessa. (Minun ainakin on vieläkin hyvin vaikea uskoa, että vanhempani ovat joskus harrastaneet seksiä, vaikka olen itse todisteena siitä ;) . Sen verran hyvin ovat onnistuneet tuon seksipuolen minulta kätkemään.)
Tiesitkö muuten, että keskiajalta löytyy kuvitusta ja uskonnollista kirjoitusta, jossa Jeesus on kaksineuvoinen ja kykenee imettämään? Haluaisin muistuttaa, ettei kristinuskokaan ole aina ollut samanlaista ja muuttumatonta. Traditioissa on vaan se jännä puoli, että ne ovat usein verrattaen uusia, mutta esitetään iankaikkisina. Aamen.Joskus tuolla uskonto-palstalla oli puhetta näistä samaa sukupuolta olevien siunaamisista, joista kirkossa ja muualla yhteiskunnassa nyt puhutaan. Eräs kirjoittaja, joka oli hyvin perehtynyt historiaan, kertoi, että keskiajalla oli ollut tapana, että kahden samaa sukupuolta olevan suhde saatettiin siunata kirkon toimesta. En muista, oliko siitä puhetta, oliko suhde sitten peräti platoninen tai edellytettiinkö sitä.
- Hertta
Kumpiko on huonompi vaihtoehto:
1. Pikkupojalla on lähipiirissään, peräti kotona, huono esimerkki aikuisesta miehestä.
2. Pikkupojalla ei ole välittömässä lähipiirissä minkäänlaista aikuista miestä, ei edes miesopettajaa, miesvalmentajaa tms.
Mietinpä tätä, eivätkö pikkupojan lähipiirin naiset ole minkäänarvoinen tekijä pojan kasvamisessa vastuuntuntoiseksi ja tasapainoiseksi mieheksi. Enkö uskalla luottaa omiin havaintoihini edes nähtyäni tällaisten tapausten onnistuneen?- Aabraham
Ei ole ainakaan ennen ollut kovin harvinaista, että lapsen tai lasten kasvattajina toimii kaksi naista. Tunnen tapauksia, joissa kasvattajina on ollut kaksi sisarusta. Normaaleja ihmisiä lapsista on tullut, nyt jo kypsässä iässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053141Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951462- 921369
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461324Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1561236Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121178Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231009Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803