Menetyksiä menetysten perään; olen kuin Raamatun Job; istun elämäni tuhkakasalla ja "runtelen" kehoani, josko se helpottaisi sisäistä tuskaani. Joku sanoi sen olevan itsesääliä, tiedä vaikka olisikin..Monikaan ei näitä koskia olisi hengissä laskenut...Minulla ei ole enää mitään muuta kuin "tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä". Mikään ei auta: terapia, hoito, lääkkeet, ystävät
Elämäni surusta
kylläinen
1375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sieltä se paras apu tulee jos jostain tulee.
Sama minulla...on ollut niin paljon tuskaa ja ahdistusta että ainoa mistä enään olen varma on se että...Minä tiedän Lunastajani elävän...se riittäköön.
Siunausta sinun elämääsi ja Jumala antakoon sinulle voimia jaksaa eteenpäin...mitä tahansa siellä edessäpäin onkin.