Annan palautetta xxx konfirmaatiomessusta xxx. Olin kummina paikalla. En vaadi mitään toimia, mutta annan ajattelemisen aihetta papistolle. Palautteeni koskee saarnaa. En tiedä saarnan pitäneen papin nimeä.
Saarna sisälsi minusta varsin kyseenalaisia korostuksia pitäen silmällä sen tehtävää ja merkitystä erityisesti konfirmoiduille.
Saarna ei ole teologinen luento eikä teologinen esitelmä, vaan evankeliumin julistusta ja Raamatun selittämistä. Tämän päivän teksti kosketti lähimmäisyyttä.
Mikä vei huomioni sitten?
Papin saarnasta jäi kuva, että se oli teologinen luento tai esitelmä. Pappi selosti ja luetteloi, mitkä ovat historian Jeesuksen aitoja ja mitkä ovat historian Jeesuksen epäaitoja sanoja. Tämä synnyttää helposti epäilyä ja epäuskoa ja vie kirkon opetukselta uskottavuutta. Nuorten on vaikea ymmärtää tällaisia esityksiä.
Miksi lukea Johanneksen evankeliumista lukukappale, jos pappi julkisesti sen jälkeen ilmoittaa, että Jeesuksen maininta "Minä olen tie, totuus ja elämä" ei ole historian Jeesuksen aito sana. Tämä synnyttää hämmennystä. Eikö Jeesusta saakaan pitää tienä, totuutena ja elämänä? Mitä siellä rippikoulussa on oikein nuorille opetettu? Pelkkää suvaitsevaisuutta?
Pappi halusi puhua lämpimästi suvaitsevaisuudesta ja meni ehkä liian pitkälle vesittämällä kristinuskon sanoman. Jeesus ei ole tie, totuus ja elämä, vaan on oltava suvaitsevainen. Jokainen, joka pelkää Jumalaa - kansasta riippumatta - pelastuu. Tämän viimeisen lauseen pappi toisti toteamalla alkuun, että korostan "Jokainen, joka pelkää Jumalaa - kansasta riippumatta - pelastuu".
Kuulija sai näistä sanoista helposti kuvan, että uskonnolla ei ole mitään väliä. Kunhan pelkää Jumalaa ja kunhan uskonto edistää inhimillisyyttä, aivan sama mitä uskontoa tunnustaa. Nämä mielikuvat vievät varsin kauaksi klassisesta kristinuskosta.
Papin puheen huipentumana pidän kristinuskon ja kirkon pitämistä syypäänä Auschwitzin keskitysleiriin ja toisen maailmansodan julmuuksiin. Paavi tuomitsi aikoinaan kummatkin maailmansodat, mutta ihmiset eivät häntä kuunnelleet. Saksassa käytiin kirkkotaistelu. Papin puheessa korostettiin kirkon toimeenpanemia vainoja ja pyydettiin niitä ikään kuin anteeksi. Ikään kuin tämän päivän kristitytkin olisivat vain pahoja.
Saarna oli melkoinen puhe ajatellen kohdeyleisöä, nuoria konfirmatteja, kummeja ja vanhempia. Yleisin elämänohje papilla tuntui olevan nuorille, että olkaa suvaitsevaisia, mitä se sitten papin mukaan tarkoittikaan.
Raamatun tekstejä kannattaa selittää rakentavasti - ei epäuskoa ruokkien. Raamatunkohtien hermeneutttista arvoa kannattaa miettiä ja tuoda julki.
"Minä olen tie, totuus ja elämä" on mielestäni kirkon ajattomia ja hyvin lausuttuja aarteita. Kirjoitin sen aikoinaan isäni muistovärssyynkin. Kun pappi lähtee epävarmuuden tielle ja oman perinteen vähättelyn tielle, ei se ainakaan rakenna hengellisesti eikä edistä uskoa, oli pappi sitten toiminut neljännesvuosisadan virassa tai ei.
Keskustelimme rippijuhlavieraiden kanssa papin saarnasta matkalla valokuvaukseen. Pojan isoisä ihmetteli sodan käyneenä myös papin puhetta ja ihmetteli, että varmaan olisi ollut muitakin aiheita nuorille.
Olen huolissani evankelis-luterilaisten pappien uskollisuudesta kirkon uskontunnustukseen. Saarnoista näyttää tulevan yksityisyrittämistä eikä kirkon yhteisen uskon julistamista ja selittämistä. Kirkko voi toki valita tiensä miten haluaa, mutta moni haluaa kulkea kyllä vanhan kirkon perinteitä seuraten.
Minä en kirjoittanut tätä mitenkään vaatiakseni mitään toimia. Pappi varmaan teki parhaansa. Tämä on vain palautetta. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä puhuu ja miten puhuu. Seurakuntalainen ei odota uskon ja perusdogmien kyseenalaistamista eikä hämmennyksen tuottamista uskon asioissa. Keskustelu aidoista ja epäaidoista Jeesuksen sanoista ei kuulu saarnatuoliin, vaan teologiseen tiedekuntaan.
xxx
kummi
Saarna sisälsi minusta varsin kyseenalaisia korostuksia pitäen silmällä sen tehtävää ja merkitystä erityisesti konfirmoiduille.
Saarna ei ole teologinen luento eikä teologinen esitelmä, vaan evankeliumin julistusta ja Raamatun selittämistä. Tämän päivän teksti kosketti lähimmäisyyttä.
Mikä vei huomioni sitten?
Papin saarnasta jäi kuva, että se oli teologinen luento tai esitelmä. Pappi selosti ja luetteloi, mitkä ovat historian Jeesuksen aitoja ja mitkä ovat historian Jeesuksen epäaitoja sanoja. Tämä synnyttää helposti epäilyä ja epäuskoa ja vie kirkon opetukselta uskottavuutta. Nuorten on vaikea ymmärtää tällaisia esityksiä.
Miksi lukea Johanneksen evankeliumista lukukappale, jos pappi julkisesti sen jälkeen ilmoittaa, että Jeesuksen maininta "Minä olen tie, totuus ja elämä" ei ole historian Jeesuksen aito sana. Tämä synnyttää hämmennystä. Eikö Jeesusta saakaan pitää tienä, totuutena ja elämänä? Mitä siellä rippikoulussa on oikein nuorille opetettu? Pelkkää suvaitsevaisuutta?
Pappi halusi puhua lämpimästi suvaitsevaisuudesta ja meni ehkä liian pitkälle vesittämällä kristinuskon sanoman. Jeesus ei ole tie, totuus ja elämä, vaan on oltava suvaitsevainen. Jokainen, joka pelkää Jumalaa - kansasta riippumatta - pelastuu. Tämän viimeisen lauseen pappi toisti toteamalla alkuun, että korostan "Jokainen, joka pelkää Jumalaa - kansasta riippumatta - pelastuu".
Kuulija sai näistä sanoista helposti kuvan, että uskonnolla ei ole mitään väliä. Kunhan pelkää Jumalaa ja kunhan uskonto edistää inhimillisyyttä, aivan sama mitä uskontoa tunnustaa. Nämä mielikuvat vievät varsin kauaksi klassisesta kristinuskosta.
Papin puheen huipentumana pidän kristinuskon ja kirkon pitämistä syypäänä Auschwitzin keskitysleiriin ja toisen maailmansodan julmuuksiin. Paavi tuomitsi aikoinaan kummatkin maailmansodat, mutta ihmiset eivät häntä kuunnelleet. Saksassa käytiin kirkkotaistelu. Papin puheessa korostettiin kirkon toimeenpanemia vainoja ja pyydettiin niitä ikään kuin anteeksi. Ikään kuin tämän päivän kristitytkin olisivat vain pahoja.
Saarna oli melkoinen puhe ajatellen kohdeyleisöä, nuoria konfirmatteja, kummeja ja vanhempia. Yleisin elämänohje papilla tuntui olevan nuorille, että olkaa suvaitsevaisia, mitä se sitten papin mukaan tarkoittikaan.
Raamatun tekstejä kannattaa selittää rakentavasti - ei epäuskoa ruokkien. Raamatunkohtien hermeneutttista arvoa kannattaa miettiä ja tuoda julki.
"Minä olen tie, totuus ja elämä" on mielestäni kirkon ajattomia ja hyvin lausuttuja aarteita. Kirjoitin sen aikoinaan isäni muistovärssyynkin. Kun pappi lähtee epävarmuuden tielle ja oman perinteen vähättelyn tielle, ei se ainakaan rakenna hengellisesti eikä edistä uskoa, oli pappi sitten toiminut neljännesvuosisadan virassa tai ei.
Keskustelimme rippijuhlavieraiden kanssa papin saarnasta matkalla valokuvaukseen. Pojan isoisä ihmetteli sodan käyneenä myös papin puhetta ja ihmetteli, että varmaan olisi ollut muitakin aiheita nuorille.
Olen huolissani evankelis-luterilaisten pappien uskollisuudesta kirkon uskontunnustukseen. Saarnoista näyttää tulevan yksityisyrittämistä eikä kirkon yhteisen uskon julistamista ja selittämistä. Kirkko voi toki valita tiensä miten haluaa, mutta moni haluaa kulkea kyllä vanhan kirkon perinteitä seuraten.
Minä en kirjoittanut tätä mitenkään vaatiakseni mitään toimia. Pappi varmaan teki parhaansa. Tämä on vain palautetta. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä puhuu ja miten puhuu. Seurakuntalainen ei odota uskon ja perusdogmien kyseenalaistamista eikä hämmennyksen tuottamista uskon asioissa. Keskustelu aidoista ja epäaidoista Jeesuksen sanoista ei kuulu saarnatuoliin, vaan teologiseen tiedekuntaan.
xxx
kummi
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kerro lisää. Mikä seurakunta? Nyt päästään herkuttelmaan "luterilaisten" pappien ammattitaidolla. Kyllä on pässi päässyt puhumaan ja levittämään epäuskoa. Ja ajattele, millä palkalla? Todistit luterilaisen kirkon rappion vakuuttavasti. Toivottavasti pappi saa kenkää. Ai niin, naispapit puolustavat tietenkin tuotakin pappia ja vetävät sinutkin vielä oikeuteen tästä paljastuksesta. Varo vaan!
Perusperiaate USKOTTAVUUDELLE: Papin täytyy olla uskossa ja uudestisyntynyt.
Elämme sitä aikaa että eksytys on alkanut Jumalan huoneesta (koskee myös vapaita suuntia).
Saarnat eivät aina kaikkia miellytä. On joskus ihmisiä, jotka eivät kestä sitä, kun tuodaan esiin suvaitsevaisuus. Toiset ihmiset eivät siedä jotakin muuta. Yleensä pastori ei kykene yhdessä lyhyessä saarnassa käymään koko Raamattua lävitse, vaan hän ottaa sieltä muutamia ydinteemoja saarnaansa. Suvaitsevaisuus on yksi ydinteema, jonka esiin nostaminen vaatii pastoreilta rohkeutta, sillä Raamattuhan on kirja, jossa kerrotaan paljon suvaitsemattomuudesta, esim. siitä, kun juutalaiset tappoivat hurjat määrät ihmisiä sotiessaan maita muilta valloittaessaan.
Olen kuullut paljon huonoja saarnoja kansanlähetyksen piirissä. Siellä on ongelmana juuri mainitsemasi eli se, että saarnat ovat teologisia luentoja, eikä niissä ole oikeastaan mitään, mikä jäisi kuulijalle eläväksi.
Saarnat eivät vain miellytä kaikkia: se, mikä osuu toisille hyvin kohdalle, ei kuitenkaan voi kaikille osua hyvin kohdalle. Niin se on, ja niin sen täytyy ollakin, sillä jokainen ihminen on yksilö omine elämäntilanteineen.
Nykyisessä uskonnollisessa suvaitsevaisuudessa onkin vääryyden ja lankeemuksen merkki. Näet monet suvaitsevaisuutta vaatineet ovat olleet vaatimassa hyväksymään lähimmäisen rakkauden otsikon alla Jumalan tahdon vastaisuuden. Sellainen meno on sitä nykyistä suvaitsevaisuutta, jota liberalistit ja Jumalan sanan elämän ohjeenaan kieltäjät oikeana pitävät. Tuohon kirkkoonkin pesiytyneeseen liberalismin ratsastajien joukkoon ovat soluttautuneet myös humanistit ja rationalistit. Niissä joukoissa on myös väärällä tavalla alettu vetoamaan Jumalan rakkauteen ja onpa kuulunut viestejä siitäkin, että Jumala olisi luomisessa luonut ihmisen homoseksuaaliksi, että niin pitkälle pimeyden voimat ovat jo kirkonkin piirissä edenneet. Suvaitsevaisuus-käsite on siis kääntynyt osin päälaelleen, että pitäisi hyväksyä Jumalan tahdon vastaisuus, mutta Jumalan tahdosta ja sen esiintuonnista annetaan lausunto - SUVAITSEMATON. Minua on esimerkiksi haukuttu, Jumalan laista ja järjestyksestä kiinnipitävänä, vapaamielisyyden kannattajien joukossa pystykorvaksi ja tiukkapipoiseksi. Syntielämä onkin turmeluksessa elettäessä varsin luonnollista, kun se on yleistä, mutta silti se ei Jumalan tuomioistuimen edessä ole sallittua, vaan hylkäyksen aiheuttavaa.
Koska kirkossa on vielä joitakin sinun kaltaisesti ajattelevia, vaatii pastoreilta todella rohkeutta puhua suvaitsevaisuudesta. On hienoa, kun pastori osoittaa rohkeutensa ja uskaltaa puhua suvaitsevaisuuden puolesta, vaikka Jumalan mielestä epäsuvaitsevaisuus on hyve ja suvaitservaisuus syntiä ja vaikka Raamattu opettaa sotimaan ja tappamaan ne, joita ei voi suvaita.
Arviointisi on turmeluksen ääntä. Olet siis sitä mieltä, että pelkäät ihmisten Jumalan sanaan sitoutumista, mutta et sitä mikä on Jumalan sanan ohje. Tiesi tulee itseäsi kerran vastaan. Voinet ottaa huomioon, että, kun on Jumalan sanaan sitoutunut, niin silloin ollaan Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa, eikä Jumalan sanaa vastaan. Viestisi on nurinkurinen ja sanan vastainen. Ajatteletkohan mitään iankaikkisuudesta, vaan ajallisesta kaiken liberalismin ja jumalattomuuden hyväksynnästä ja olet sellaiseen menoon toista vaatimassa. Olet siis eksyttäjä ja lankeemukseen ohjaaja. Se tie vie kaaokseen ja turmioon. Yksilöllä ei ole ole sellaisia oikeuksia, mitä viimeisellä lauseellasi tuot esiin. Mutta ilmeisesti et ole lukenut, että esivalta on Jumalalta.
Room. 13:
1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
5 Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.
6 Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.
7 Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.
Toki esivalta voi olla myös perkeleestä, jolloin se onkin vääryyden asialla ja sen edusmies ja valvoja. Miten kävikään väärälle vallalle Punaisen meren ylityksessä kun ajoivat Israelia takaa.
2. Mooseksen kirja 14:
16 Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.
17 Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.
18 Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."
19 Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa
20 ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.
21 Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia.
22 Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
23 Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta.
24 Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.
25 Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan".
26 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä".
27 Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta.
28 Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut.
29 Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
30 Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.
31 Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta.
esimerkiksi sinä, Alpo, etä ole koskaan kirjoittanut täällä netissä ns. Jumalan Sanaa. Sinun kirjoituksesi ja ajatuksesi ovat tulkintaa Jumalan sanasta.
Kun pastori saarnaa, se on hänen puhettaan, jota hän tulkitsee ja kertoo Jumalan Sanasta. Jumalan sanaa se ei ole, vaan ihmisen puhetta Jumalan Sanasta.
Pitäisikö pastoreiden tässäkin taas alkaa mielistellä vanhauskoisia ja saarnata siten, että vanhauskoisilla olisi hyvä olla, ts. puhua vanhauskoisia mielistellen?
Kun pastori saarnaa, on selvää, että se ei kaikkia miellytä ja toisia miellyttää. Toinen saa siitä paljon, toinen vähempi ja joku ei mitään. Niin käy aina ja kaikkien saarnaajien kohdalla - myös vanhauskoisten saarnaajien saarnat ovat sellaisia, että joku niistä jotakin irti saa, osa ei saa yhtään niistä mitään muuta kuin teologista jaaritusta.
Sinä pidät Raamatun vastaisena niitä, jotka eivät ajattele kuten sinä. ja pitäisikö muiden alkaa toimia ja ajatella kuten sinä, jotta sinulla olisi hyvä olla? Anna kuule muidenkin elää tässä kirkossa, äläkä toivo että kaikki ajattelisivat kuten sinä!
Älä viitsi pomottaa!
Tekstisi on hengettömän ja uudestisyntymättömän tyypillistä vihan vuodatusta.
"Yksi teistä profetoikoon ja muut arvostelkoot".
"Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää".
Tuskin vanhauskoisia pitää mielistellä. Riittää ihan hyvin se, kun opetetaan apostolista uskoa.
Mistään kaikkiruokaisesta tulkinnasta apostolit eivät opeta mitään. Sellaiseen ei neuvo tunnustuskirjatkaan.
Joo, eiköhän Jumala sinut tuomitse siitä, kun nimittelet uskovaisia uudestisyntymättömiksi.
Jos olisit Jumala ja siksi tietäisit kuka sinulle tuntematon on uudesti syntynyt ja kuka ei, niin asia olisi toinen. Nyt vain kuvittelet olevasi jumala.
Miksi pappien täytyisi vieläkin mielistellä vanhauskoisia ja saarnata siten kuten he Raamattua tulkitsevat?
vanhauskoisia on mielistelty kirkossa jo ihan tarpeeksi, niin että...
On hyvä, kun kirkossa kukin pastori saarnaa siten kuin Jumala hänelle milloinkin asioita johdattelee, eikä siten kuin vanhauskoiset tahtovat.
Ken puhuu - puhukoon Jumalan sanaa, eikä libertistien lässytystä. Eikö laki saakaan osoittaa syntiä synniksi ja ihmistä synnissä eläessään syyn alaiseksi. No jos ihminen ei ole syntinen ja jos lain saarna sen osoittamiseksi kielletään, niin eipä itsenä hyväksi luulevat lunastusta silleen tarvitse. No Kristus on turhaan heidän edestään siinä laskussa kuollut. Sellaiset käyvät tuomiolle omassa varassaan ja luulevat väärässä rauhassa hyviä olevansa.
Joh. 3:34
Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
Siis "mikä tyyppi!" mitä puskasta huutelet ja mitä tahdotkaan väännellä ja tukkia suuta. Häpeätkö siis Jumalan sanaa ja sen esiintuontia? Etkö siis tiedä, että Jumalan on antanut peruuttamattomasti sanansa?
Jumalattoman ja hengellisesti kuolleen tuntee kirjoituksesta.
Jos Raamatussa lukee jotain, niin saako ja tuleeko sen käsittää niin, kuin se on kirjoitettu. Väitän arvoisa nimimerkki "vähän suuria", että vanhauskoiset nimenomaan pitävät kiinni siitä, mitä Raamatun ohje sanoo, eikä toimi Raamatun sanan vastaisesti, kuten nykyiset liberalistit tekevät, joita näyttää olevan lähtemään vähän jokaiseen maailmallisuuden junaan. Kirkossa onkin menossa laaja Baabelin sekoitus ja hajaannus. Sitä ovat ylös ajamassa liberalismin esitaistelijat kirjavine oppeineen ja Raamatun vastaisine todistuksineen.
keskiverto rippikoululainenkin, jessussatu on satua ja raamattu kamelikuskien nuotiotarinoita.
Siksi on parempi poimia rusinat pullasta ja yrittää vaikuttaa ihmisarvoisella tavalla, ei krisselismin tavalla.
>>Seurakuntalainen ei odota uskon ja perusdogmien kyseenalaistamista eikä hämmennyksen tuottamista uskon asioissa. Keskustelu aidoista ja epäaidoista Jeesuksen sanoista ei kuulu saarnatuoliin, vaan teologiseen tiedekuntaan.
Seurakuntalainen odottaa pappien pysyvän niissä valheissa, mitä kirkko on vuosisatojen ajan opettanut seurakuntalaiselle muka totuuden mukaisina perusdogmeina. Seurakuntalainen ei myöskään halua hämmentyä eikä alkaa käyttää aivojaan miettiäkseen, mikä uskon asioissa lopulta on totuutta.
Olen konfirmaatiossa olleen kummin kanssa samaa mieltä. Saarnan tehtävänä on synnyttää ja vahvistaa uskoa, viedä kuulija Kristuksen luokse. Seurakuntalaisella on oikeus odottaa, että häntä "ruokitaan".
on liian usein se, että sekä pappi, jonka tarkoitus on ruokkia, että myöskin kuulija, ovat molemmat vailla uskoa. He kulkevat itse pimeässä eivätkä näe minne menevät. Kuinka siis tällaiset voivat olla toisilleen valona ohjaamassa toisiaan Kristuksen luo?
seurakuntalaisille, jos tehtäväsi olisi kertoa klassisen tiedon määritelmän mukaisia "hyvin perusteltuja tosia uskomuksia?"
Ymmärrätkö, ettei Raamatussa kuvatuille yliluonnollisille tapahtumille ole päteviä todisteita?
Ymmärrätkö että kuolemanjälkeinen elämä on nykyaikaisen tieteen perusteella pelkkää huuhaata?
Miten omatuntosi sallii sinun levittää pelkkiin taruihin perustuvia ja luonnontieteiden osin vääriksi osoittamia oppeja totuuksina?
Oletko niin tietämätön, ettet pysty erottamaan fiktiota faktoista?
Puhtaasta evankeliumin uskonopistaan luopuneiden kastajien suostuessa maakirkkoon liittymiseen 1535; sitä edeltäneiden voimakkaiden painostustoimien tuloksena (vangittuna, tapettu jne.), sillä nimenomaisella enhdolla: että nuorille ryhdyttäisiin antamaan opetusta evankeliumin totuudesta. Tällä he tuskin tarkoittivat Mooseksen Israelin kansalle antaman lain; jälkikätolisten ja Lutherin tekimien selvien väärennösten pänttäämistä pakalasten päihin, eli kymmenen aisiayhteydestään mielivaltasenti irrotetun ja muutetun käskyn pakkosyöttöä - kirkollisen vihkimisen eli "naimaluvan" saamisen ehtona; vastoin pyhien Apostolien kokouksessaan vuonna -49 tekemää päätöstä ja antamaa yhteistä juklilausumaa, joka on itsekunkin luettavissa mm. Apt.15:sta luvusta.
Tykkimies Lahtisen armejassa kastettuna kummina ihmettelenkin suuresti niitä petoksia; jotka liitetään myös mukaan kirkon outoihin opetuksiin. Rippikoulussa armjassa, jo edesmennyt sotilas/vankilapastori hymyilikin vasin mystisen näköisenä, kun me tykimiehet kysyimme häneltä joukolla: onko syntisen ja uskovan Lahtisen kastevedessä, jotakin aivan eritystä voimaa mikä tekee hänestä kelvollisen pääsemään hyväkytyin arvosanoin rippikoulusta sekä osallistaan mm. sitä seuraavaan ehtoolliseen. Pastori vain hymyili hiljaa varsin huimaa ja mystistä hymyään salaperäisen näköisenä, - sanomatta sanaakaan.
ja se kuitenkin sisältää kosolti asiaa; jonka on painavaa, kuten voin rinta kaarella vakuuttaa: Tykkimies Lahtinen sai armejassa ollessaan aidon uskovien kasteen ja minä olen juuri tuon oikenkastetun onnellinen kummisetä. Huimasti hymyilevän sydämellisen pastorin elämäntyötä kunnioittaen, voin mainita aivan eritysenä ansiona tämän tapahtuneen, hänen pitkällä ja ansiokkaalla urallaan, - muistoa lämipästi kunnioittaen. Nimimerkki: Kyllä se sokea kanakin, joskus jyvän sen löytää.
saada ihmistten tietoon uskonnollisia asioita kun kerrankin saa monia ihmisiä kirkkoon, eli konfirmatiossa...
vain muutama prosentti suomalaisista uskoo kuten lahkonne opettaa.
Joten kuulijakuntana on väistämättä etupäässä taikauskottomia ihmisiä.
Jokainen voi lukea nuo lahkonnen uskontunnustukset läpi ja miettiä millaisen vaikutelman se antaa toiminnastanne.
Jos pappi todella on saarnannut tuollaisella sisällöllä, niin olen kirjoittajan kanssa yhtälailla huolestunut. Kristus on ainoa tie, totuus ja elämä, mitään muuta pelastuksen tietä ei ole annettu eikä tule. Pelastusta ei ole Kristuksen ulkopuolella. Mutta ne, jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta, ovat Jumalan käsissä, heistä ei voi ihminen sanoa mitään. Antaahan Paavali Roomalaiskirjeessä vähän sivuajatusta tästä.
Suvaitsevaisuus on nykypäivän muotisana, jolla perustellaan yhtä ja toista ja syyllistetään toisella tavalla ajattevia. Pelastuksen ja uskon suhteen on paha lähteä tekemään mitään kompromissia. On vain yksi pelastava usko ja se on kristittyjen apostolinen usko, joka on ilmaistu tiiviissä muodossa kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa. Se on suoraan sanottuna raaka peli, jos väittää olevansa kristitty ja uskovansa jonkin muun mukaan kuin uskontunnustusten. Se antaa aihetta epäillä, että onko hänen uskonsa enää kristillistä.
Jos on noin, että pappi sanoo julkisesti, että Jumalaa pelkäämällä pelastuu, niin se vesittää kokonaan kristillisen sanoman Kristuksesta ja hänen pelastusteostaan. Eihän Kristusta enää tarvita ja hänen pelastustekonsa oli turha, koska Jumalaa pelkäämällä pelastuu. Tämä vie sanoman aivan harhaan. Tosin kirjoittajan teksti antaa muistinvaraisia pätkiä varsinaisesta saarnasta, joten korostus pitäisi liittää varsinaiseen asiayhteyteensä. Vasta sitten siitä voisi tehdä kunnollisen arvion. Apostolisen uskon ohitse tuollaisen mielipiteen esittäminen ei ole mielestäni hyväksyttävää. Joka on pappi, hänen on lupautunut sitoutumaan apostoliseen uskoon ja kirkon tunnustukseen. Oma epäilyt on käytävä lävitse muualla ja muiden ihmisten kanssa eikä opetettava ns. omaa totuutta. Raamit ovat olemassa, joten miksei niiden sisällä jotkut pysy?
Suvaitsevaisuus... Mitä se sitten onkaan. Ei suvaitsevaisuus tarkoita kaiken hyväksymistä. Mitä pitäisi suvaita? Erilaisia mielipiteitä apostolisesta uskosta ja sellaisia jumalakuvia, jotka eivät ole kristillisiä? Kristuksen pelastusteon vesittämistä? Suvaitsevaisuus voi nimittäin tehdä hallaa pahimmillaan koko kirkon sanomalle ja silloin ollaan männikössä pahasti. Yhteisöllä on oma 2000 vuotta vanha uskonsa ja siihen on kirkon työntekijän sitouduttava, sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Papin saarnasta kannattaa sanoa seurakunnan kirkkoherralle. Asia kannattaa ottaa tarkempaan tarkasteluun ja selvittää. Saarna ei ole todellakaan ole teologinen luento, vaan Jumalan puhetta ihmisille. Pappi on väline, jota Jumala käyttää. Pappi puhuu Jumalan tahdon mukaisia sanoja, sitä on syytä rukoilla paljon. Harhaan ei pidä mennä.
Muutama kommentti ateisteille, jotka ovat tänne kirjoitelleet:
Nasselle: Uskonnollinen usko ei ole taikauskoa, vaikka sellaisena sitä pidät. Niputat taikauskon ja uskonnollisen uskon samaan, koska molemmissa uskotaan yliluonnolliseen. Taikausko sanan varsinaisessa mielessä tarkoittaa uskoa siihen, että jokin esine tai ihminen pystyy hallitsemaan yliluonnollisia ilmiöitä ja vaikuttamaan niihin. Kristillinen usko ei ole tätä ja kristitty pysty vaikuttamaan yliluonnollisiin asioihin. Jumala toimii, mutta ihminen voi rukouksessa pyytää, että Jumala toimisi ihmisen pyynnön mukaisesti. Rukouksessa ei ole siis kyse loitsuamisesta.
Toisella kirjoittajalla ei ollut nimimerkkiä, jolle viitata. Hänelle tiedoksi, ettei luonnontiede pysty selittämään Jumalaa eikä hänen toimintaansa. Tiede, varsinkaan luonnontieteet, eivät voi tehdä hypoteesia tai tutkimuskohdetta 'Jumala'. Tieteen tehtävä on tutkia ja selittää tätä todellisuutta, se ei tavoita uskonnon todellisuutta. Se, ettei se kykene selittämään yliluonnollista, ei tarkoita ettei sellaista tapahdu. Tiede ei ota asiaan kantaa. Tosin tiede pystyy selittämään monet yliluonnollisiksi luullut ilmiöt, muttei varsinaisia yliluonnollisia tapahtua. Tästä esimerkkinä Kristuksen ylösnousemus. Tyhjä hauta ja ylösnousseen kohtaaminen riittivät vakuuttamaan Jeesuksen oppilaat ylösnousemuksen todellisuudesta. Jumalan todellisuus ja toiminta murtautuu tähän reaaliseen maailmaan ja sitä voi selittää ja tulkita ainoastaan usko.
Sellaisin naputuksin yksi pappi.
Kiitos kommenteista. Rohkaistuneena viesteistä olen ottanut yhteyttä Espoon hiippakunnan piispaan ja ottanut yhteyttä siis myös seurakunnan kirkkoherraan.
Saarnapappi todellakin vesitti puheessaan kristinuskon vanhoja perusoppeja julkisesti, joten huolestuin asiasta. Suvaitsevaisuus eettisenä arvona on ihan ok. Nyt oli kysymys muusta eli Jeesuksen aseman kyseenalaistamisesta. En voi olla hiljaa moisesta asiasta. Nyt on pakko katsoa, miten pitkälle arvostettu pappi voi puheessaan julkisesti mennä. Saarna ei ole yksityisajattelua, ei ainakaan pitäisi olla, vaan kirkon yhteisen uskon kuvausta ja soveltamista. Kerron tilanteen kehittymisestä.
Kastetut pakanat ovat siitä vihoissaan!