Ateismi ei pysty tarjoamaan hengellistä ravintoa ihmiselle.
Ihminen tarvitsee myös hengellistä ravintoa erilaisiin elämäntilanteisiin.
Ihminen tarvitsee myös hengellistä ravintoa erilaisiin elämäntilanteisiin.
Riittääkö leipä ja olut / vast. ateistille
juustovoileipä
8293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun maha on täynnä ja kaljaa riittää niin kaikki on silloin hyvin.
Lähteehän nälkä syömällä?
>>> Ateismi ei pysty tarjoamaan hengellistä ravintoa ihmiselle. > Ihminen tarvitsee myös hengellistä ravintoa erilaisiin elämäntilanteisiin.
Katolisissa maissa moni aloittaa paivansa rukoilemalla. Tyopaivalle jne rukoillaan voimia ja siunausta;
Leipa ja olut eivat aina riita aamupalaksi.
Kirkkoon paasee rukoilemaan jo puoli kahdeksalta aamulla; ihmisia tulee paljon, osa polvistuu, osa
rukoilee aaneen, sen jalkeen bussipysakille odottamaan linja-autoa. Vaikuttavaa varmasti ateistillekin. Hyvaa ja aurinkoista viikkoa
"...ihmisia tulee paljon, osa polvistuu, osa
rukoilee aaneen, sen jalkeen bussipysakille odottamaan linja-autoa. Vaikuttavaa varmasti ateistillekin."
Yhtä vaikuttavaa kuin katsoa maalin kuivumista.
Mitä tulee itse aiheeseen, ns. hengen ravinto on minusta elämyksiä, tunteita ajatuksia ja aistimuksia. Vaikka jumaluskot yrittävät niitä kovasti omia, ne ovat ihan materiaalisia asioita, sähkövarausten liikettä soluissamme, ja sitä että ionien ja molekyylien ja - varaukset liittyvät energiaperiaatteiden mukaisesti toisiinsa.
Minä en tuollaisia löpinöitä tarvitse.
6* 24 pack olvin tuplapukkiolutta, verovapata tietenkin eckerölineltä.
Satuin eilen katsomaan jotain puutarhaohjelmaa. Siinä eräs mies oli ajautunut masennukseen ja pahanlaiseen juopotteluun, kun 14 lähiomaista oli kuollut lyhyen ajan sisällä. Mies oli juonut kertomansa mukaan useita pulloja viiniä päivässä ja ottanut jotain lääkkeitä. Mies osti mielijohteesta jonkun puutarhalehden, jonka mukana tuli lemmikinsiemenpussi. Vaimo ehdotti muutaman kuukauden päästä, että mies kylväisi siemenet. Siitä kylvöksestä sai alkunsa puutarhaharrastus. Juopottelu ja masennus hävisivät sitä mukaa, kun ankea betonipiha täyttyi kukista ja kasveista. Samassa ohjelmassa esiintyi myös murhasta tuomituttu vanki, joka kertoi löytäneensä uuden suunnan elämälleen vankilan puutarhaseurassa. Tiedän myös ihmisiä, joille taide on ollut ratkaiseva auttaja vaikeiden asioiden käsittelyssä ja sisäisen voiman antajana.
Jos ihmisellä ei ole mielikuvitusta eikä kiinnostusta mihinkään toimintaan tai harrastuksiin, niin kai se uskokin voi jotain ihmiselle antaa. Kannattaa kuitenkin ottaa ensin selvää mitä kaikkea henkistä rikkautta itsestään ja ympäristöstään voi löytyä ennenkuin luovuttaa ja alkaa hakea turvaa mantrioista ja rituaaleista.
tuli mieleen Donald E. Westlaken kirja Apua, minua pidetään vankina.
Oliko se juuri epäonninen rosmo nimeltä Dortmuder, joka jälleen kerran joutui vankilaan. Vankilanjohtaja ilahtui, kun paatunut rikollinen osoittikin yllättävää kiinnostusta vankilan puutarhanhoitoon.
Dortmunder kitki ja kylvi siemeniä. Muutaman viikon päästä siellä sitten luki kukista tehty viesti: apua minua pidetään vankina. En enää muista, pelstivatko hänen kaverinsa hänet lentokoneen avulla, koska muualta tuota sommitelmaa ei voinut havaita tekstiksi.
Puutarhanhoito siis on hyödyllistä.