Tätä ei olisi uskonut tapahtuvan

eikä höopöttänyt vain että suomi on maailman paras hyvinvointivaltio/osaaja/puhtain ruoka ym paskaa.

20.000 jäsenen Sosiaalityön tekijöiden Ammattiliitto vaati yhteisvetoomuksessa lisää sosiaali määrärahaa, koska tuet ovat aivan liian pienet. Se uutinen hukkui juuri Olymppia riahan alle. en juuri nyt muista sitä ammattijärjestöä.

-------------------------
.........................
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,


VIERASKYNÄ
Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin

Julkaistu: 21.7.2008 00:00

maija sakslin

Myös sosiaaliturvan varassa eläville on turvattava osuus hyvinvoinnin kasvusta, kirjoittaa Maija Sakslin.

Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin

Julkisuudessa käydyn keskustelun valossa vaikuttaa siltä, että sosiaaliturvaa ja sosiaali- ja terveys- palveluja koskeva päätöksenteko olisi vain taloudellista ja poliittista. Kysymykset ovat kuitenkin myös oikeudellisia. Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet on otettava huomioon taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa, ja ne velvoittavat lainsäätäjää, hallintoa sekä tuomioistuimia.

Perustuslakimme takaa kansalaisille verrattain kattavat sosiaaliset perusoikeudet, kuten oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, oikeuden perustoimeentuloon esimerkiksi työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana sekä oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Keskeiset sosiaaliset oikeudet on turvattu myös EU:n perusoikeuskirjassa. Lisäksi Suomi on sitoutunut useisiin terveyttä ja sosiaalisia oikeuksia turvaaviin YK:n, ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Näiden asiakirjojen perusteella Suomella on oikeudellinen velvollisuus kehittää sosiaaliturvajärjestelmäänsä käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.

Toimeentulon ja huolenpidon turvaaminen tämän päivän Suomessa vaatii enemmän kuin vain hengissä säilymisen kannalta välttämättömän tason. Perustuslain vaatimus oikeudenmukaisuudesta edellyttää, että tulojen ja elintason noustessa myös sosiaaliturvan varassa elävien henkilöiden elintasoa ja palvelujen laatua parannetaan.

Perusoikeudet ja ihmisoikeudet eivät määrittele yksityiskohtaisesti toimeentuloa turvaavien etuuksien tasoa, hyvän hoidon sisältöä tai sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyttä. Ne kuitenkin velvoittavat lainsäätäjää turvaamaan jokaiselle toimeentulon silloin, kun hän ei kykene sitä itse hankkimaan esimerkiksi työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana.

Lainsäädännöllä on myös huolehdittava sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä ja niiden saatavuudesta. Esimerkiksi asiakasmaksuja ei voida määrätä niin suuriksi, että ne vaarantaisivat perustuslain turvaaman toimeentulon tai mahdollisuuden käyttää sosiaali- tai terveyspalveluja. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet on kirjattava lakiin yksiselitteisesti.

Kun kunnat velvoitetaan huolehtimaan sosiaalisista oikeuksista, valtion tulee huolehtia siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet selviytyä tehtävästä. Toisaalta kuntien tulee talousarvioita laatiessaan huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveyssektorille annetaan riittävästi voimavaroja.

Sosiaaliset oikeudet eivät ole vain poliittisia tavoitteita; ne ovat sekä hallinnossa että tuomioistuimissa sovellettavaa oikeutta.

Hallinnollisessa päätöksenteossa perusoikeuksien tuntemus on usein riittämätöntä tai niitä ei oteta vakavasti. Hoitopäätöksen tekevä lääkäri ja sosiaalietuudesta tai palvelusta päättävä sosiaalityöntekijä ovat kuitenkin velvollisia toteuttamaan perusoikeuksia ja noudattamaan lakia.

Perustuslain mukaista oikeutta ei voi jättää toteuttamatta sillä perusteella, että tarkoitukseen ei ole varattu riittävästi varoja. Toisaalta, vaikka kysymyksessä olisi harkinnanvarainen etuus, hakijoita on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Vaikka muutoksenhakulautakunnat ja tuomioistuimet ovatkin usein valmiimpia soveltamaan sosiaalisia perus- ja ihmisoikeussäännöksiä kuin hallinto, myös muutoksenhakujärjestelmään liittyy ongelmia.

Asioiden käsittely on hidasta, ja suullisia käsittelyjä järjestetään harvoin. Muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden kokoonpano, riippumattomuus ja objektiivisuus sekä muutoksenhakukiellot herättävät toistuvasti epäilyksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta.

Apua tai tukea tarvitseva saattaa olla liian sairas tai muutoin kyvytön turvautumaan muutoksenhakuun. Ratkaisut tulevat myöhässä tai ne ovat riittämättömiä, sillä tuomioistuimilla ei ole keinoja vastata sosiaalisiin ongelmiin, eivätkä ne esimerkiksi voi vaikuttaa terveyspalvelujen riittävyyteen.

Oikeuksien toteutumisen kannalta eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toiminta onkin tärkeää. Perus- ja ihmisoikeuksien sisältö on konkretisoitunut heidän kannanottojensa kautta ja niiden perusteella on käynnistetty lainsäädännön uudistuksia. Valitettavasti lainvalvojatkin voivat vain harvoin auttaa yksittäistapauksissa.

Kun sosiaali- ja terveyspalveluja yksityistetään ja muutetaan markkinaehtoisiksi, tarve valvoa perusoikeuksien toteutumista kasvaa. Erityisesti palvelujen tuotannon sirpaloituminen saattaa vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen, jos riittävästä perus- ja ihmisoikeusosaamisesta ei huolehdita ja vastuu oikeuksien toteuttamisesta katoaa eri toimijoiden välille.

Hoidon, hoivan tai tuen tarpeessa olevat henkilöt eivät läheskään aina pysty itse valvomaan oikeuksiensa toteutumista.

Juuri tässä on julkisen vallan velvoitteiden ydin: sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet velvoittavat niin lainsäädännössä, hallinnossa kuin tuomioistuimissakin – myös taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa.


Kirjoittaja on oikeudellisesta tutkimuksesta vastaava tutkija Kelan tutkimusosastossa

sekä Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja.