Tosiasioiden ja mm oman tietämättömyyden tunnustaminen vaatii ihmiseltä ennenkaikkea nöyryyttä ja rehellisyyttä. Tietynlainen uskonnollisuus on siten luonteenomaista kaikille oikeamielisille ja rehellisille ihmisille. Sellainen ihminen ihminen uskoo siihen mahdollisuuteen, että häntä itseään huomattavastikin suurempia olentoja ja voimia on olemassa. Sielun ja fyysisen kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon uskominenkin perustuu myös rehellisyyteen, koska mikäli ei tiedä jotain asiaa, niin miksi kieltää sellasen asian olemassaolon mahdollisuus? Ihmiselämällä on korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä vain, jos ihmisessä on jokin karkean aineellisuuden yläpuolella oleva entiteetti, jolla on jatkuvuutta kuoleman jälkeenkin. Miksi kieltää elämän korkeampi tarkoitus ja merkitys, jos ei tiedä onko elämällä korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä?
Pahuuden tiellä oleva kiistää pahuuden
psykologinen reaktio
19429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Uskonnollisuuden ja uskovien negatiivisia piirteitä kritisoidessan monet ateistit unohtavat, että aidossa uskonnollisuudessa tärkeimpiä arvoja ovat rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Aidossa uskoon tulemisessa asianomainen henkilö alkaa vilpittömästi ja rehellisesti tutkiskella itseään ja omaa pahuuttaan (epärehellisyyttään yms). Sellaista tutkiskelua sanotaan myös synnintunnoksi. Voisiko olla niin, että fundamentalisitisen ja ahdasmielisen asenteen omaavat jyrkän linjan ateistit ovat haluttomia rehelliseen itsetutkiskeluun, koska he eivät halua kohdata - tai eivät kykenekään kohtaamaan - totuutta omasta itsestään (epärehellisyydestään yms)? Paha - tai ainakin pahuuden tiellä oleva - ihminen ei halua katsoa omaa pahuuttaan, mutta synnintuntoon tullut ja hyvyyden tiellä oleva ihminen kykenee siihen aiemmasta epärehellisyydestään huolimatta.
Olet epärehellinen kirjoituksessasi. Jos et sitä tunnusta, olet epärehellinen, koska et voi varmasti tietää olevasi oikeassa.
Maailmassa ihmiset olisivat paljon onnellisempia jos täällä olisi enemmän ateistisia valtioita.
Kännytämme koko maailman ateistiseksi ja jumalattomaksi.
etkö vain tiedä?
Esimerkiksi minulla ateistina tuo kertomasi (ja muita asioita) on aina ollut itsestäänselvää. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, toisista välittäminen ja huolehtiminen, empatia - ne ovat aina olleet asioita, joita itseltäni edellytän. Ei siihen tarvitse jumaluuksia.
Omista teoistani kannan myös vastuun ja haluan tietää, jos jotakin olen väärin tehnyt. Siksi myös mietin asiaa. Olen huomannut, että uskossa oleville tämä pohdinta yleensä johtaa siihen, että 'pyytää ja uskoo anteeksi' ja se siitä. Vastuun kantaminen jää. Toisinaan jopa niin paljon, että uhrilta ei edes pyydetä anteeksi, pelkästään siltä jumaluudelta... Tällaiseen vastuuttomuuteen en tahdo lähteä.
Sinä rinnastat nämä perusasiat uskoon tulemiseen, mikä pistää miettimään... Se kuitenkin kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta.
Elämämme kannalta? No minäpä vastaan, ei yhtikäs mitään. Mihinkään ne eivät vaikuta ja mitenkään niitä ei voi havaita. Ei niillä siis ole mitään merkitystä onko niitä vai ei.
Rehellisesti ajattelen että sinä kuulut varmana johonkin kulttii mikä palvoo jotakin entiteettia mitä hullummilla rituaaleilla. Miksi te edes viitsitte kun ei palvonnalla ole mitään merkitystä kun näille entiteeteille me olemme näkymättömiä ja olemattomia.
Kaikilla ihmisillä on hulluja rituaaleja.
Ihminen on hullu koska se tappaa toisia ihmisiä huvikseen (mmailman historian todistus).
>>> Sielun ja fyysisen kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon uskominenkin perustuu myös rehellisyyteen, koska mikäli ei tiedä jotain asiaa, niin miksi kieltää sellasen asian olemassaolon mahdollisuus? > Ihmiselämällä on korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä vain, jos ihmisessä on jokin karkean aineellisuuden yläpuolella oleva entiteetti, jolla on jatkuvuutta kuoleman jälkeenkin. > Miksi kieltää elämän korkeampi tarkoitus ja merkitys, jos ei tiedä onko elämällä korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä?
Jumalaton ateisti kiroaa ihmisiä mutta uskova siunaa ihmisiä.
Uskonnollinen kiroaminen ja siunaaminen ovat merkityksettömiä asioita, koska niillä ei ole mitään havaittavaa vaikutusta.
Et sitten keksinyt mitään varsinaista kommenttia? Ok, ei se mitään. Olen jo tottunut siihen että mitää järkeviä vastakommentteja ei teikäläisiltä ole syytä odottaa. Kiitos yrityksestä osallistua keskusteluun, parhaasi teit.
Ja se mahdollisuus jonka minä käytän on seuraava: minä en tiedä. Onko se niin vaikeaa krisuhihuille sanoa että ei tiedä? Sehän siinä juuri on vikana uskonnossa. Joku toinen ihminen väittää minulle että tietää mitä jumala haluaa. Mistä ihmeestä hän voi sen tietää?
En tiedä minäkään, mutta myönnän sen.
Mitä tulee tähän nöyrään uskoon, jossa tyydytään vaatimattomaan maanpäälliseen elämään..
Jos kuljet kirkon, valtakunnansalin ym. paikan ohi, voit huomata miten on vaatimattomat kulkupelit uskovaisilla, nöyrillä ihmisillä.
Myös on hyvin vaatimattomia asuntoja, joissa hartaana uskotaan.
Pieni vilkaisu verotustietoihin myös kertoo, miten tämä raha ei merkitse mitään.
Voin melkein kuulla miten harras uskova tekee töitä ihan ilman palkkaakin, eihän se raha merkitse mitään.
Hei älkää nyt aloittako tuota mussuttamista. Se on täyttä paskaa...
Perun sanani jos kerrot asuvasi bambumajassa ja niukasti, kuten on opetettu.
Kyllä siellä se raha menee kaiken hengellisyydenkin yläpuolelle. HUHUHUH...
Pystytkö sitten uskomaan, että mahdollisesti jumalia ei olekaan olemassa? Onko kreikkalaisten viekas Zeus olemassa, entä se norskien kiivas vesseli, Thor? Onko seemien Jahvea tai arabien Allahia? Hindujen tuhansia jumalia, onko noita?
Ainakin kristittyjen jumala käskee kieltämään muut jumaluudet ja palvomaan häntä ainoana olemassaolevana. Eikö se ole älyllistä epärehellisyyttä jos mikä, kaikkien jumaluuksienhan pitäisi olla samalla viivalla, kuten ateismissa?
Kaikkien muiden kuin omaan uskontoon kuuluvien leimaaminen pahoiksi osoittanee nöyryyttä, rehellisyyttä ja oikeamielisyyttä jumalallesi. Mitä se todistaa itsestäsi kulttisi ulkopuolisille ihmisille tai jumalille, jos niitä on?
Et ole nöyrä, koska et käsittele aihetta rehellisesti.
"Miksi kieltää elämän korkeampi tarkoitus ja merkitys, jos ei tiedä onko elämällä korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä?"
Oleellisempi kysymys. Miksi uskoa korkeampaan tarkoitukseen ja merkitykseen, jos ei tiedä että sellainen on ylipäätään olemassa?
on tarpeellista elämän työkalupakissa: hiiliatomi ja vesimolekyyli. Hiili rakentaa elämän, vesi pitää sitä yllä.
Ja seuraavaksi menet aloittamaan keskustelun juutalaispalstalla otsikolla "Te Jeesuksen murhaajat ja kadotukseen tuomitut" ?
Ja sitten menet jakamaan viisauttasi alkoholipalstalle tyyliin "Saastaiset juopot kiistävät iljettävät tekonsa"
Eihän nyt mielisairas ole sairas vaan ne muut, jotka eivät millään tajua, että ne mielisairaan näkemät mutta muille näkymättömät henkiolennot ovat ihan totta!
Ei mielisairas näe harhoja, vaan typerät ihmiset eivät näe totuutta.
Koska sinä pääsit vapaaksi hoitolaitoksestasi?
Oletko muistanut ottaa lääkkeesi?
Oireilusi vaikuttaa taas kerran tosi pahalta.
Tämä taisi olla 20:s kerta kun laitoit tuon saman viestin ihan pikkaisen eri sanoilla, vai laskinko oikein?
Et sitten koskaan keksi mitään uutta?
Ainaista pahuutta ja älyllistä epärehellisyyttä ja ainaista typötyhjää höpinää tyhjästä ilman ainoatakaan todisteen murusta koskaan?
samaa soopaa. Jos et pysty elämällesi mitään arvoa löytämään ilman henkiolentoja, niin on se säälittävää.