Minä kärsin sisäisestä tuskasta. Minulla on riippuvuuksia, jotka ovat läheisriippuvuuden aiheuttamia. Lapsuuteni traumat pitää käsitellä, jotta voin parantua. Tarvitsen siis psykoterapiaa.
Työni takia en voi käydä niin säännöllisesti terapiassa, kuin pitäisi (kerran viikossa minimi?). Olen alkanut lukea kirjallisuutta, joka liittyy tilanteeseeni. Onko tähän tilanteeseen olemassa jotain lääkettä, joka lievittäisi sisäistä tuskaani? Olen käyttänyt aiemmin Mirtazapinia ja Ikseliä, mutta ne eivät auta. Myös Sipramil on liian mietoa muut vastaavat. Pelkään, että tapahtuu jotain peruuttamatonta, hallitsematonta. Ennen kuin pääsen pahimman yli.
Työni takia en voi käydä niin säännöllisesti terapiassa, kuin pitäisi (kerran viikossa minimi?). Olen alkanut lukea kirjallisuutta, joka liittyy tilanteeseeni. Onko tähän tilanteeseen olemassa jotain lääkettä, joka lievittäisi sisäistä tuskaani? Olen käyttänyt aiemmin Mirtazapinia ja Ikseliä, mutta ne eivät auta. Myös Sipramil on liian mietoa muut vastaavat. Pelkään, että tapahtuu jotain peruuttamatonta, hallitsematonta. Ennen kuin pääsen pahimman yli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paras apu on se, että tietää voivansa parantua. Lue vaikka: http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Innerchildhealing.html
Lue iltaisin aiheeseen liittyviä kirjoja ja omaelämänkertoja.
Oletko itse käpikäynyt paranemisprosessin? Mistä tietää, että on menossa oikeaan suuntaa? Että ylipäätään jotain on tapahtumassa?
Luen paraikaa kirjoja. Niissä joku kirjoittaa, että lamaantuu täysin jopa pariksi viikoksi. Sen jälkeen seuraa puhdas, rauhallinen olo. On paranutunut. Pitääkö käydä tällainen läpi, ennen kuin voi voida hyvin?
samalla "kaavalla". Ja mitä tulee terapiassa käymiseen, itse käyn kahdesti viikossa, työajan jälkeen. Menossa toinen vuosi. Ja onnekseni pystyn käymään yksityisellä, heillä on ilta-aikoja. Terapia auttaa minua pysymään työkykyisenä, mm.