Kääntymiskokemuksia?

valintaan vaan TARJONTAAN hetkellä jolloin psyyken kanssa on ongelmia - vankilat, mielisairaalat, ...
Moniko olisi hindu jos vankiloissa olisi sitä vastaava tarjonta?

ollut kääntymisten suhteen. toisaalta uskon asiat eivät ole koskaan ihmeellisemmin kiinostaneetkaan.

uskomusjärjestelmää? En ole koskaan kannattanut ainuttakaan.

niin minäkin, erosin evlutkuista vasta 30 vuotiaana ja nyt nelikymppisenä olen perusatte.

Kuuluin kirkkoon, koska ei minulta vauvana mielipidettä kyselty. Rippikoulua en sentään enää käynyt, mutta olinpas pösilö erotessani kirkosta vasta hyvän matkaa parikymppisenä. Eli lyhyesti sanoen ei minulla koskaan ole ollut minkäänlaista uskomusjärjestelmää.

tämä esimerkki jonka annan on vain yksi muiden joukossa.

Olin juuri kuunnellut tunnin pituisen luennon sielujen henkisestä maailmasta jossa sielut ovat henkisesti tasavertaisia ja sukupuolettomia.

Kuitenkin kysyessäni naisten asemasta uskonnollisissa yhdyskunnissa, vastaukseksi sain "viisailta miehiltä" että nainen on eläimen tasolla oleva miestä huonompi tyhmä olento, jonka pyrkimys on tuhota miesten henkinen elämä. Nainen ei pääse henkiseen maailmaan naisen kehossa, hänen on ensin synnyttävä mieheksi. Ja ivallisia ilmeitä ja "voi kun sä olet tyhmä" naurua päälle.

Yritin vielä että eikö minun sisälläni ole henkinen tasa-arvoinen sukupuoleton sielu, johon sain vastauksen miehiltä: "ivallista naurua" ja "heh heh ei se ymmärrä kun se on tyhmä".

Tämä oli yksi esimerkki matkallani oivallukseen että uskonnot ovat hengellisesti köyhiä, ja että niiden valta-asemiin pyrkivät miehet joilla on tarve pönkittää miehistä materialistista asemaansa ja pitää yllä hengellistä epätasa-arvoa ja naisten alistamista henkisesti.

Ihan pienenä en erottanut tarua todesta. Niihin aikoihin, kun suunnittelin lähteväni puuhevosella kaivamaan kultaa Lapista isän kanssa, luulin mummon kertomia raamatun tarinoita todeksi siinä, missä isän kertomia karhujuttujakin (=isän itse keksimiä satuja).

Ekalla luokalla koulussa kiirastorstaina opettaja kertoi pääsiäismytologiaa ja sanoi, että kaikki ihmiset olisivat joutuneet helvettiin, jos Jeesusta ei olisi ristiinnaulittu. Hän myös kertoi, että kaikki ihmiset ovat jo syntyissään pahoja. Eräs poika kysyi, että onko pieni vauvakin paha. Opettaja sanoi, että on. Hiihdin 2 km yksin kotiin koulusta, koska naapurin tyttö oli kipeä ja pois koulusta. Mietin opettajan sanoja, ja tulin siihen tulokseen, että olen minä joskus tuhmakin ollut, mutta siihen on ollut aina jokin syy, enkä minä pohjimmiltani ole paha, enkä varsinkaan niin paha, että sen takia pitäisi joku mies mennä tappamaan. Olin siihen asti ihaillut opettajan tietoja ja taitoja, ja uskonut hänen olevan aina oikeassa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt opettaja kertomat asiat eivät pitäneet paikkaansa.

Vanhempani kertoivat, että luin kerran ääneen ussanläksyä vessassa: "... Jeesus sanoi, että nouse, ja tyttö nousi." Perään olin kertoman mukaan sanonut, että ei se ihan heti noussut, siinä vähän valehdellaan. Niin, että ussanläksyt luin, kun kerran oli pakko. Raamatun ääneen luku ahdisti ihan tosissaan, koska kotona kiroilu oli ehdottomasti kiellettyä. Saatanasta, perkeleestä ja helvetistä lukeminen oli lähinnä ristiriitaista ja vastenmielistä puuhaa. Olin kuitenkin kiinnostunut uskonnosta omituisena asiana ja olin siinä vaiheessa oppitunneilla hyvin aktiivinen, kun ei enää tarvinnut lukea saatanaaperkelettä raamatusta. Erosin kirkosta melko pian täytettyäni 18.

Mä en valitettavasti voi tarjota sulle sellaista tarinaa, joka sointuisi söpösti sinun käsityskokoelmaasi. Ei ihmisen tarvitse turvautua pysähtyneisiin ja valmiina annettuihin maailmankuviin, kun ajattelee itse.

Lapsena uskoin että on olemassa Voima. Siis se sama joka löytyy tähtien sodastakin.

Ei se kivi kuitenkaan noussut vaikka kuinka keskityin. Taisin olla 5v tuolloin.

Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon eikä minua ole kastettu enkä ole rippikoulua käynyt. Eivät myöskään vanhempani eivätkä isovanhempani äidin puolelta.

Kotona opetettiin, että toiset on uskossa, toiset ei, toisilla on kaksi äitiä ja toisilla vaan yksi isä ja kolmas asuu mummon kanssa. Ei tarvinut erikseen miettiä mitään "keitä suvaitsemme" -juttuja.

Erilaiset uskonnot kyllä kiinnostavat enkä ole niitä kohtaan välinpitämätön. Kavereina on niin satanisteja kuin lestadiolaisiakin. Vaikka erilaiset näkemykset kiinnostavat, olen silti ateisti ja ateistina pysyn.

Olin 6 vuotias kun ymmärsin, että joulupukki ja jeesus ovat satua.
Kävin seurakunnankerhoa, kesäleirejä. Minut on lapsikastettu, olen käynyt rippikoulun, koulussa kävin myös uskontotunneilla.
Koko uskoa kohtaan olen tuntenut samaa epämiellyttävää, etovaa tunnetta. Muistan miten minua oksetti kun seurakuntakerhossa täti kertoi että "Jumala tarkkailee ja seuraa teitä KOKO ajan ja teitä rankaistaan, jos teette väärin." Yäk. Olen vapauttanut omat lapseni, he eivät ole joutuneet kuuntelemaan uskonnollista paskaa.