... annan vettä elämänveden lähteestä"...
Mitä Jeesus tarkoitti lauseellaan?
Mitä Jeesus tarkoitti lauseellaan?
"Sille jolla on jano minä...
K.K.
11543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"sille jolla on jano annan vettä elämän lähteestä"
" Se kenellä on nälkä annan puraisun elämän ruuasta"
Tulkitse ja vertaile.
Terveiset äidinkielen opettajalle
Asia on just niinkuin sä näet sen, enkä viitsi kertoa sulle miten mä näen sen ettet vaan matkis joku vois sanoa (sokaistut) mun näkemyksestä.
Ateisti olen ja analysoin ja yritän järkeistää kaiken. kaikilla on erilainen näkemys paitsi niillä, jotka on mennyt johonkin uskontoon / lahkoon.
Pääasia on että osaat ottaa pääasiat rennosti. Kuten kuoleman, joka on liian monille hyvä syy liittyä uskonryhmään.
Tee kuten parhaaksi näet!
Joh 4 luku
10. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
11. Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
12. Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?"
13. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
14. mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään."
Eli tässä tarkoitetaan elävällä vedellä Jumalan Henkeä, joka virvoittaa ja antaa uutta elinvoimaa kuin kasteluvesi nuutuneelle kuivalle kukalle.
sana "lahjaksi" pois.
Lause, jota hain, kuuluu seuraavasti kokonaisuudessaan:
Joh.Ilm.21:6
Vielä hän sanoi minulle: Nyt ne ovat käyneet toteen.Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä anna lahjaksi vettä elämän veden lähteestä.
Varsinkin sana 'lahjaksi' askarrutta minua. Vaikka koko elämämme olemme saaneet lahjaksi isiltämme ja äideiltämme, emme useinkaan hyväksy, että joudumme jollekin kiitollisuuden velkaan jostakin.
Selvennykseki: Jos saan syntymäpäivälahjan ystävältäni, pidän selvyytenä, että sopivan tilaisuuden tullen muistan ystävääni vastaavan laatuisessa tilaisuudessa??? Ja täten asia on kuitattu - vaihtokauppaa???
Mutta miten vastata 'elämän veden' lahjaan? Se on vain ymmärryksellä otettava vastaan. Tajuttava, että näin vain on!!!
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme...jne. Ehkäpä kuitenkin kaikkinensa - olisi oltava kuuliaisia ja hyväksyttävä, että koko elämä on 'lahjaksi' annettu!
Selitä tämä asia minulle Leo?
milläpä me tätä elämän vettä pystyisimme ostamaan? Joten lahjana se on hyvksyttävä ja vastaanotettava.
Kuitenkin, jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämä ei ole niinkään lahja vaan työkalu tai toimiva voima, joka velvoittaa meitä toimimaan lahjojemme mukaan.
Tämä velvoittava merkitys kirkastuu parhaiten Jeesuksen vertauksessa leivisköistä ja niillä asioimisesta. Yksi onneton meni ja kätki leiviskänsä ja tulos oli itku ja hammasten kiristys. Samoin käy meille mikäli vain hekumoimme saamallamme lahjalla ja laiminlyömme velvollisuutemma. Mm. jatkuvan taistelumme valheita ja vääryyksiä vastaan kuin myös " ryöväreiden" uhriksi joutuneiden auttamisen.
Pyörittelen tässä ajatuksia Jeesuksen käyttämästä kahdesta vertauksesta - elämän leipä ja elävä vesi, kun ne jotenkin tuntuvat nivoutuvan yhteen.
Kun lukee Johanneksen evankeliumin läpi, huomaa, että ensin Jeesus tekee jonkin ihmeen ja sitten hän selittää sen tarkoituksen, esim. parantaa sairaan, ja sitten selittää miten ihmiset ovat hengellisesti sokeita, ja miten hän voi avata ihmisten silmät. Tai ruokkii valtavan ihmisjoukon leivällä, ja sanoo sitten, että hän on itse tuo ihmiselle välttämätön leipä. Tai kertoo kaivon äärellä eräälle naiselle, että Jeesus voi antaa sitä vettä, jota juotuaan ei ikinä enää janoa. Elävää vettä - joka tyydyttää ihmisen sielun.
"Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan." Joh. 6:35
Sen, joka löytää Jeesuksen, ei tarvitse enää muuta etsiä hengelliseen janoonsa.
Ihminen tavoittelee kaikenlaista täällä mitä rahalla saa, mutta se ei saa hänen nälkäänsä sammumaan. Vain Jumala voi antaa yltäkyllin.
"Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista." Jes. 55:2
Jeesus sanoi: "Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Joh. 6:51
Jeesus vertaa leipää ruumiiseensa: Hän antoi henkensä ristillä ihmisten edestä, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Hän sovitti ihmisten synnit, ja siksi armo ja pelastus on lahja ihmiselle.
Jumala on myös elävän veden lähde. Vanhassa Testamentissa Jumala valittaa: "Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." Jer. 2:13
Muu kuin Jumala ei voi tyydyttää ihmisen sisimmässä olevaa onttoa kohtaa, "janoa". Muut ovat täällä särkyviä vesisäiliöitä, jotka eivät pidä vettä.
Jeesus sanoi: "Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Joh. 7:38
Uskossa Kristukseen ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus on tie Jumalan luo, Hän on totuus ja elämä.
Joh.Ilm.21:6
Vielä hän sanoi minulle: Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä anna lahjaksi vettä elämän veden lähteestä.
Usko on Jumalan teko:
"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Joh. 6:29
Ef. 2:8
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja."
... täytti mieleni lukiessani sen mitä kirjoitit...
Kyyneleet ja tunnereaktio oli siinä osallisena. Jotenkin tunnen, että Pyhä Henki vaikutti minuun.
Elävä Vesi = Jumalan Sana ja sanojen sisällys vaikutti minuun - Pähkylä? Kiitoksia oikeaan osuneista lainauksistasi Raamatusta!
Siunausta Sinullekin...
Ef. 2:8
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja."
"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa"
Amen
Joka juo sitä vettä, on osallinen iankaikkisesta elämästä!
Joka ottaa vastaan Jumalan Sanan=Jeesuksen, elävän veden, se ei ikinä janoa!
Siunaten, w.
kun luin tuota pähkylän viestiä....minusta tuntui että siinä oli paljon tärkeää asiaa raamatun kohtia...mutta monesti tuntuu että ei itse osaa sisäistää niitä kaikkia.....
haluaisin tietää miten sinä uskot...miten sinä koet uskon...tuntuu että tiedät paljon raamatusta jne.. mutta tunnetko sisälläsi sellaista iloa ja rauhaa josta raamatussa puhutaan? oletko löytänyt tuon elävän lähteen joka tyydyttää hengellisen janosi?
Kysyit
>>haluaisin tietää miten sinä uskot
Koetampa kertoa...
Uskon, että meillä on Luoja, joka on luonut
kaiken tämän, "taivaat ja maat ja kaiken mikä
niissä on". Uskon, että tuo Luoja puhuu ja
puhuttelee ihmisiä Sanansa, Raamatun kautta.
Tuo Sana on minulle varma ja luotettava.
Uskon sen, mitä se sanoo Jumalasta, ihmisestä,
synnistä, Jumalan Pojasta, syntisten
Vapahtajasta, viimeisestä tuomiosta, ikuisesta
elämästä jne.
Uskon, että Kristus Jeesus on sovittanut syntini
Golgatan keskimmäisellä ristillä, ja että sen
- ja vain sen - perusteella olen Jumalan lapsi,
puhdas ja pyhä. Itsessäni olen kurja ja kaikkeen
hyvään kykenemätön, mutta minulla on valtavan
hyvä Jumala ja Vapahtaja. En usko itseeni tai
uskooni, vaan Jeesukseen, joka tuli veljekseni
ja maksoi syntivelkani. Hänen kauttaan minulla
on rauha Jumalan kanssa.
Ensisijaisesti olen kristitty. Ja toissijaisesti,
jos seurakuntaa kysytään ev.lut. Mutta kristitty
siis, eli Kristukseen uskova, se on tärkeintä.
>>...miten sinä koet uskon...
>> oletko löytänyt tuon elävän lähteen
>>joka tyydyttää hengellisen janosi?
Kyllä, kaipuuni sai täyttymyksensä.
Löysin Hänet, joka veti pitkään minua puoleensa
rakkauden köysin, ja jota minulla ei ollut syytä
vastustaa, vaikka pitkään luulin, että oli.
Aika pian, kun Jumala kutsui, totesin, ettei
minusta ole uskovaiseksi - siis sellaiseksi,
jollaisia ajattelin uskovien olevan.
Ymmärsin, ettei minusta ole uskomaan, enkä ole,
enkä ikinä tule, niin hyväksi ihmiseksi, että
kelpaisin Jumalalle. Tämä selvisi, kun lueskelin
Raamattua joskus kauan sitten. Moni kohta
Raamatussa tuomitsi minut mennen tullen. Laitoin
koko jutun "hyllylle odottamaan", kun en kokenut
osaavani tehdä asialle mitään. Kuitenkin
aavistelin, että Jumalan suunnasta tulee kaikki
hyvä, ja että tämä juttu on tärkeä, ja pidin
huonoa omaatuntoa vuosikaudet.
Kuitenkin... sitten sain kuulla julistettavan
selkeää evankeliumia Jeesuksen rististä, ja siitä,
miten se armo ulottuu aivan alas asti. Usko onkin
Jumalan lahja eikä vaatimus. Juuri siksihän
Jumalan Pojan piti tulla maailmaan, että "meistä
ei ollut" - eikä ole - "itseämme auttamaan".
Kristus on sovittanut kaikki syntini ja koko
syntisyyteni Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Saan olla sen tähden vapaa, Jumalan lapsi.
Siinä on minun rauhani Jumalan kanssa.
Kenelläkään ei ole Jumalalle mitään omaa
tuotavaa. Itsessään jumalaton, epäuskoinen,
epäluuloinen, syntinen, skeptinen, rakkaudeton
ja kaikkeen hengelliseen elämään kykenemätön
ihminen saa Jeesukselta kaiken lahjaksi:
uskon, syntien anteeksiannon, Jeesuksen seurakseen
jokaiseen elämänsä päivään, Pyhän Hengen sydämeen
lohduttamaan ja rohkaisemaan, merkityksen
ja tarkoituksen elämäänsä, mahdollisuuden
kertoa Jumalalle kaikki murheet, tehtäviä Herran
työtoverina, kaikki mahtavat Raamatun lupaukset
ja taivas vielä päälle!
Se on se Raamatun evankeliumi, ilosanoma.
Sitä julistetaan, ja joka sen kuulee, ja tahtoo
ottaa vastaan, saa olla Jumalan lapsi. Kaiken
tämän saa ottaa omakseen aivan yksinkertaisella
uskolla, jos "janoaa". Se jano on Jumalasta,
ja samoin se hiljainen Pyhän Hengen vakuutus:
"tämä on totta, ja koskee sinuakin."
Kaiken sen, mitä Jumala Sanassaan vaatii, hän
Jeesuksen kautta meille lahjoittaa. Myös se
elämä, johon Sana kehottaa uskovaa, eli hyvät
teot - ovat Jumalan vaikutusta uskovassa.
Kunnia niistä kuuluu yksin Jumalalle.
"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa
sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen
hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13
Jumala synnyttää, vahvistaa ja ylläpitää uskon
ihmisen sydämessä Sanansa (luetun ja kuullun
Raamatun sanan) ja sakramenttien (kaste,
ehtoollinen) kautta.
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" Mark. 16:16
"Jeesus: "Totisesti, totisesti minä sanon
sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Joh. 3:5
"Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana". Room. 10:17
Tuo Kristuksen sana on se, jolla kerran luotiin
taivaat ja maat, ja se voi herättää Jumalalle
lapsia vaikka kivistä. Jopa tällaisesta
paatuneesta skeptisestä puupökkelöstä :)
Käyn usein Jumalan Sanan kuulossa - siellä
missä tiedän kuulevani Jeesuksen rististä,
koska evankeliumi on Jumalan voima. Se ruokkii
minut. Käyn myös usein ehtoollisella, jossa
saan kohdata Vapahtajani, joka sanoo siellä
leivästä: Ottakaa, tämä on minun ruumiini"
...ja viinistä "Tämä malja on uusi liitto
minun veressäni..." Saan uskoa yksinkertaisella
tavalla - kuin lapsi - Jeesuksen sanat:
"...sillä, joka syö minun lihani ja juo minun
vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä
päivänä minä herätän hänet." Joh. 6:54
Näissäkin toistuu tuo "vesi", josta puhuttiin,
ja "leipä" - Kristuksen ruumis, jonka Hän antoi
maailman edestä.
Usko tarttuu Jumalan lupauksiin, jotka ovat Hänen
Sanassaan. Mitä Herra lupaa, sen hän pitää.
Uskoni lepää Sanan varassa, ei tunteitteni.
Mutta kuitenkin, tunteitakin on...
kysyit:
>>tunnetko sisälläsi sellaista iloa ja rauhaa
>>josta raamatussa puhutaan?
Jos kerron ensin vaikka siitä miltä tuntui
tulla uskoon.
- kuin olisi pitkän matkan jälkeen tullut kotiin
- kuin vuosia olisi nähnyt nälkää, ja vietiin
yltäkylläisen pöydän ääreen
- tai janoon nääntyvä tulee puhtaan veden ääreen
- tai kuin raskasta kuormaa vetäneeltä juhdalta
olisi otettu valjaat pois, ja laskettu laitumelle
- jokin sellainen perustunne siitä, että viimeinkin asiat ovat kohdallaan ja oikein
Edelleenkin koen, että ikäänkuin jalkojen alla
on kalliopohja, johon voin luottaa, ja joka
kantaa minua. Se on Jumalan armo ja rakkaus,
joka kantaa. Olen kulkenut Jeesuksen kanssa nyt
toistakymmenta vuotta, enkä pois lähtisi - Hän on
todella rakkauden, ilon ja elämän lähde.
Elämäntilanteet vaihtelee tietysti vuosien mukana
laidasta toiseen, ja niiden mukana fiilikset
aaltoilee: Välillä sitä tuntee olevansa kuin
jo taivaassa, ja välillä sitten on tavallista
arkea ja välillä kurjaakin, mutta tietynlainen
"perussoundi" kulkee koko ajan mukana. Kun saa
uskoa olevansa Kristuksen tähden Jumalan lapsi,
se pelastuksen pohja kestää, ja tuo iloa ja
toivoa pimeinäkin aikoina.
"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna,
kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus."
1. Kor. 3:11
Pelastuksessa yksin armosta, uskon kautta,
Kristuksen tähden, on minulle riittänyt
ihmeteltävää jatkuvasti. Se on jotain mitä
järki ei käsitä. Mutta usko ottaa vastaan,
kiittää ja kunnioittaen ihmettelee. Syntinen
kurja ihminen saa lahjaksi kaikki taivaan
aarteet ja Jumalan lapsen nimen. Se on
edelleenkin, etten sanoisi, mykistävää:
"Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi
suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan
anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo
Herra Jumala." Hes. 16:63
Luottamus Jumalaan on vuosien myötä syventynyt,
vaikkakin samalla on joutunut monesti myöntämään,
etten aina ymmärrä miksi Hän toimii niin kuin
toimii. Mutta josko tuo nyt on suuri ihme, jos
luotu pienine käsityskykyineen ei pysy perässä
Kaikkivaltiaan Luojan suunnitelmista :)
...tuosta rauhasta vielä...
Rukouksessa saa tuoda murheensa ja pelkonsa
Hänelle, jolla on kaikki valta ja voima.
Jumala on Sanassaan luvannut: "Älkää mistään
murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa
Jumalalle tiettäväksi. Silloin Jumalan rauha,
joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee
teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että
pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6,7
Siis vaikka Hän ei viisaudessaan poistaisi
jotakin ongelmaa toistuvistakin hartaista
pyynnöistä huolimatta, ja ihminen joutuisi
edelleen kamppailemaan vaikeuksiensa kanssa,
Jumala on luvannut varjella uskon tuon rukoilevan
ihmisen sydämessä, niin ettei hän luovu
Jeesuksesta, vaikka joutuukin kestämään vaikeaa
tilannetta.
Jeesuksen antama rauha ei ole sellainen,
jonka maailma antaa, kuten hän sanoi:"Minä jätän
teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille,
en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat,
älkää vaipuko epätoivoon." Se ei ole ulkoisten
elämäntilanteiden antamaa rauhaa, esim. että
jokin kipeä asia poistuu. Vaikeita tilanteita
on uskovilla yhtä lailla kuin muillakin - niitä
ei ole luvattukaan ottaa pois. Mutta se on
jotakin sellaista, jossa ahdistuksen alla
kestetään, ja se kestäminen ei ole peräisin
itsestä. Uskovat voivat olla, kuten Sana sanoo:
"kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa,
neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja
mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta
emme tuhottuja." (2.Kor.4) Pahin terä
ahdistuksista taittuu, kun tietää kaiken viime
kädessä kuitenkin olevan rakastavan Jumalan
hallinnassa.
Ja joskus Pyhä Henki täyttää riemulla =D
"Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." Room 5:11
...joo, ei piä kysyä noin inspiroivia kysymyksiä,
tulee kilometrinpitkiä vastauksia :)
Sitä että joka tahtoo syntinsä anteeksi
ja janoaa Jumalan yhteyteen,
saa tulla - Kristuksen tähden.