Mitä mieltä ollaan nykyisin hell.srk:ssa uskovan ja uskosta osattoman avioliitosta?
Ennenhän se ei tullut kuuloonkaan, vaan kenkää sai porukasta, jos sellaisen uskalsi mennä tekemään.
Itse seurustelin uskomattoman kanssa ja meillä synkkasi hyvin vaikka oltiin ihan eri aaltopituudella uskonasioissa. Ero tuli ihan muista sýistä. En tiedä miten minua olisi syrjitty,jos olisin avioon asti mennyt. Harvalle uskalsin kertoa seurustelustakaan.
Onko kokemuksia? Kerro!
Ennenhän se ei tullut kuuloonkaan, vaan kenkää sai porukasta, jos sellaisen uskalsi mennä tekemään.
Itse seurustelin uskomattoman kanssa ja meillä synkkasi hyvin vaikka oltiin ihan eri aaltopituudella uskonasioissa. Ero tuli ihan muista sýistä. En tiedä miten minua olisi syrjitty,jos olisin avioon asti mennyt. Harvalle uskalsin kertoa seurustelustakaan.
Onko kokemuksia? Kerro!
Vastaukset 36
Vanhimmat
sotivat toisiansa vastaan.alituiseen on sotatila sellaisessa perheessä.esimerkkejä on MONTA !!!
ei ole Jumalan tahto.
Seka-avioliitto? Auts mikä määritelmä.
Tunnen vaimoja, jotka 'puolustavat' uskomatonta (!) miestään... Ja hyvä, että pärjäävät! :))
Rukousyhteys? No way...
Yksi suurimpia Jumalan lahjoja on uskova=uskoontullut puoliso - varmaankin... Eikä sen tarvitse tehdä parisuhdetta helpommaksi... :)
Henki ja liha taistelevat itsekunkin ihmisen sisällä. Jos me yksilöinä Hengessä vaellamme, niin lihanteot eivät avioliitossakaan pääse valloilleen. Pätee kaikkiin liittoihin, myös kahden uskovan väliseen.
Älä viitsi yleistää ja höpöttää joutavia. Aloittaja pyysi kokemuksia, ja minulla on vaikka muille jakaa. Meillä ei vallitse sotatilaa. Elämme sopuisaa elämää. Se on Jumalan tahto. Onnellisempi en olisi voinut olla, vaikka olisin naimisissa ns.uskovaisen kanssa.
Kukin pari on kuitenkin omanlaisensa. Rauha vaan kaikkiin majoihin.
Käsittääkseni Suomen kansasta 90 % uskoo joka tapauksessa,vaikkei vouhottaisikaan.
Avioliitto on jokaisen HENKILÖKOHTAINEN asia.SINÄ ja KUMPPANISI päätät, ymmärrä !
ja mihin uskoo? Uskon vaikutukset elämässä eivät millään lailla tule näkyviin näillä 90%:lla.
Onko silloin mitään merkitystä uskolla? Suomi on nimikristillinen maa.
Todellisena Kristuksen seuraajana täällä on vaikeuksia elää julkijumalattomien kanssa.
"Ennenhän se ei tullut kuuloonkaan, vaan kenkää sai porukasta, jos sellaisen uskalsi mennä tekemään."
Höh :O
Minä olen ollut naimisissa ns. uskosta osattoman kanssa 35 vuotta ilman ongelmia. Seurakuntakaan ei ole antanut kenkää eivätkä uskovat ole osoittaneet muutenkaan mieltään. Käyvät kylässä ja ollaan hyvissä väleissä kaikkien kanssa.
En ole kysellyt keneltäkään, saanko solmia liiton, vaan tehnyt itse omat valintani.
Minä en pidä puolisoani käännytysobjektina enkä potentiaalisena helluntailaisena. Elellään sopuisasti rinnakkain ja yhdessä.
Päättäkää ihmiset itse omista asioistanne älkääkä olko ihmisten orjia. Jumala on suurempi kuin kuvittelemmekaan.
samaa mieltä kanssasi uskova.
kotonasi esim. tulevasta taivaan ihanuudesta mihin kerran saat muuttaa tämän ajallisen elämän jälkeen, joka voi päättyä milloin vain miehesi kuullen.eikö sinusta ole raskasta elää kun rakas miehesi ei ole taivastiellä vaan matkalla iankaikkiseen kadotukseen.
Voin puhua mistä asiasta hyvänsä puolisoni kanssa. Mistä sinä tiedät puolisoni loppusijoituspaikan? Minun elämäni ei ole puolisoni tähden mitenkään raskasta. Luotan Jumalaan. Manipuloijille annan piutpaut, ja elän rikasta elämää Kristuksessa ja liitossani.
kotona! Voin puhua toivosta ja siitä toivosta, että myös uskomaton puolisoni olisi siitä osallinen. Voin rukoilla hänen puolestaan ja voin uskoa, että rukoukset tulevat kuulluiksi. Näen, että tämä läheinen ihminen on tullut elämääni juuri sen tähden, että hän saa kuulla Jeesuksesta.
Elämä olisi helpompaa uskovan kanssa, mutta Jumala voi antaa myös tällaisen lähetystehtävän.
Olenko ihan väärässä?
Et varsin väärässä. Älä kuitenkaan ala manipuloida miestäsi ja tehdä hänestä käännytystyön objektia. Se on varma tapa saada liittosi nurin ja elämäsi epätasapainoon. Elä ja anna miehesikin elää. Luota Jumalaan! Kyllä Hän sen tekee.
kun voit puhua taivasasioista miehesi kanssa.monella on sama tilanne seurustellessa mutta kun häät on ohi, niistä asioista ei sitten puhuta.siskolleni kävi juuri näin.yleisesti ottaen kun uskovainen menee uskottoman kanssa naimisiin hänen usko on "hiipunut jonnekin"
Heh, missähän yhteydessä olen puhunut miehestäni. Puhun puolisostani. Juu, eikä olla homoja eikä lesboja. Eiei.
Tätä se on, kun tehdään johtopäätöksiä ihmisistä pelkkiin omiin olettamuksiin perustuen.
Puolisoni ei ole uskoton. Hän on ollut uskollinen koko pitkän avioliittomme ajan ;)
Mieti nyt, olenko mies vai nainen :O
Siunausta vaan kaikille, erityisesti Neitokaiselle!
tämä "ongelma" on yleensä naisilla, kun miehiä on seurakunnassa vähemmän,ainakin hellareissa.vai on tälläisia miehiäkin...
hellareissa ollaan edelleen samaa mielta kuin ennenkin. eli ei hyvaksyta uskovaisen ja ei-uskovaisen avioliittoa. syyta sille tuskin tarvitsee selittaa, se on aika itsestaan selvyys...
...että näin olisi? Siis in Finland.
Oma käsitykseni on, että riippuu seurakunnasta ja vanhemmistosta sekä pastorista.
etta suomessa helluntaiseurakunnat opettavat maaratyt asiat (suurimman osan) samalla lailla. siihen mielestani kuuluu myos tuo kasiteltava asia.
Yhtenäinen opetus ja käsitys on varsinkin näin merkittävistä asioista.
Siinä joutuu jotenkin elämään niinkuin kahta eri juttua. Jeesus-minä -juttua ja puoliso-minä juttua. Selvyyden vuoksi vertaan uskovaisessa avioliitossa vastaava asetelma on Jeesus-puolisot -juttu! (ymmärtäkää kömpelö vertaukseni :/ ) Se mitä tapahtuu Jumala saralla minun elämässäni siitä en pysty avoimesti keskusteleman puolison kanssa. Vastaavasti Jeesus-minä suhde kyllä kehittyykin sitten kovin läheiseksi, koska Hänelle voin puhua kyllä puoliso-minä asioita.
Sitten joutuu sopeutumaan maallisissa asioissa elävän puolison maalliseen elämänmenoon, musiikkiin, joka raastaa sielua. Hän kuitenkin pitää kuulemastaan mikä oikeus minulla olisi sulkea radioa hänen kotonaan (yhteisessä kodissa). Mikäli puoliso haluaisi käydä joskus "humpalla" minä seuraan häntä ja humpataampa se ilta, reissulla ollessa, on joskus käytävä pubissa. Hänen miesystävänsä ovat täysin eripiireistä ja heidän samoin kuin puolison kielenkäyttö on kovaa kuultavaa. Mikäli et omaa yksityistä aikaa paljoakaan koet kuinka kiusaantunut puoliso on kun vietät aikaa raamatun ääressä tai rukouksessa.
Mieti mihin ryhdyt : )
Kannattaa todella miettiä avioliittoa solmittaesssa, mihin ryhtyy.
Lainaus:
>>Sitten joutuu sopeutumaan maallisissa asioissa elävän puolison maalliseen elämänmenoon, musiikkiin, joka raastaa sielua. Hän kuitenkin pitää kuulemastaan mikä oikeus minulla olisi sulkea radioa hänen kotonaan (yhteisessä kodissa). Mikäli puoliso haluaisi käydä joskus "humpalla" minä seuraan häntä ja humpataampa se ilta, reissulla ollessa, on joskus käytävä pubissa. Hänen miesystävänsä ovat täysin eripiireistä ja heidän samoin kuin puolison kielenkäyttö on kovaa kuultavaa.
Avioliittoon mennään rakkaudesta, ei tietenkään kannata mennä jos se jotenkin uhkaa sinun uskoasi.
Kyllä niitä sellaisiakin avioliittoja on jossa toinen on uskossa mutta toinen ei ole.
Jospa se toinenkin vaikka alkaisi edes ajatella niitä asioita kun tietää että toinen on uskovainen, eikä luovu siitä.
Rakkaus on pitkämielinen, ja se on hyvä syy mennä avioliittoon, paitsi jos se toinen selkeästi palvoo toista uskontoa. Silloin sanoo jo järkikin, että ei kannata mennä avioliittoon. Silloin tulisi vaikeuksia jos haluaa saada lapsia.
Pitääkö nyt päätellä näistä eräistä kannanotoista niin, että uskomattoman kanssa avioutuminen on sellainen synti, että siitä seuraa seurakuntayhteydestä eroittaminen.
Entäs ryyppääminen ja pahanpuhuminen ja jatkuva juoruilu. Nekö on suvaittavia syntejä? Entäs esiaviolliset suhteet?
Mihin raamatun kohtaan perustuu se, että uskova, joka menee naimisiin uskomattoman kanssa, pitää eroittaa seurakunnasta?
Nykyisenä helluntalaisena minua ihmetyttää näkemys että seurakunnasta erotettaisiin jos menee uskosta osattoman kanssa naimisiin.Ei kai siihen ole kellään mitään sanomista.Onko joku erotettu aikoinaan,siitä ei ole minulla tietoa?
kylla koskaan kuullut etta ketaan olisi erotettu seurakunnasta sen takia etta olisi mennyt uskomattoman kanssa naimisiin.
Olen hellunt,srk,sta ja Tiedän parikin tapausta joissa uskossa olevaa nuorta sisarta jouduttiin "nuhtelemaan" kun asuivat yhdessä uskomattoman miehen kanssa!
Heitä kehoitettiin muuttamaan erilleen tästä uskomattomasta kumppanista koska eivät -EDES! kihloissa olleet! vaikkakaan tuo kihlauskaan ei vielä edellyttäisi yhdessä asumista!
He eivät tehneet asian eteen mitään, vaan toinen erosi itse seurakuntayhteydestään pois! ja toinen jouduttiin eroittamaan koska ei tehnyt "parannusta" asian suhteen!
Jos he olisivat avioituneet, niin asia olisi ollut "okei"! Ei oikein suotava, mutta kuitenkin virallinen avioliitto silti!
Tuossa tuli esiin seikka että avoliittoon suhtaudutaan kielteiseseti.Sehän on selvää että yhdessä asuminen ei kuulu uudestisyntyneelle uskovalle.Tunteet voivat viedä harhaan ja rakkaus sumentaa raamatun totuudet.En sano että usko tekee avioliitosta yksinomaan onnellisen tarvitaan siinä myös koko persoonallisuuden mukanaoloa.Monella uskovalle voi olla niin pieleen mennyt lapsuus ja nuoruus että senkin takia tulee ongelmia.Kuitenkin uskossa on monia yhdistäviä tekijöitä etten itse olisi ajatellutkaan kuin uskovaa puolisoa.
Asiat ei ole ihan niin yksinkertaisia miltä ne näyttää.
Monet uskovat tytöt joutuvat valitsemaan vasten tahtoaan vanhanpiian osan, kun sopivaa uskovaista puolisoehdokasta ei löydy.
Toinen vaihtoehto olisi mennä naimisiin uskomattoman kanssa. Siinäpä sitten pähkäillään puun ja kuoren välissä. Kaikki hell.srk;n piiressa olevat tiedämme, että miehistä on pula. Lesket ja eronneet tekevät hyvin kauppansa.
Tiedän useita pareja, joissa nainen on joutunut laskemaan rimaa paljon sen alle, mitä todellisuudessa olisi puolisolta toivonut. Täytyy vaan luottaa ja uskoa, että liitot kestää arkielämän koukeroissa.
Valitettavasti asia on niin kun Eevan tytär sanoo,monista uskovista miehistä ei ole avioliittoon jos heitä sitten olisikaan.Täälläpäin tosin ei ole vapaita uskovia naisia,poikamiehiä on jotka puhuvat siitä että kun Jumala tipauttaisi heille jostain vaimon.Avioliiton onnistumisesta en ole niinkään varma kun heilläkin on omat ongelmansa.Ei liene aivan yksinkertaista lähteä sieltä tänne työttömyysalueelle,vaikka tärkeästä asiasta olisikin kysymys.Ymmärrän hyvin niiden ihmisten huolen jotka eivät aviopuolisoa löydä,kyllä puoliso merkitsee paljon monessa asiassa.
Kuule!
Kerroppas vähän, minkä sortin veljiä siellä teillä päin liikkuu vapaana! Jos vaikka lähdettäis naisporukalla katsastamaan...
Ja missä päin rajan pintaa liikutaan?
Kysymykseesi missä päin liikutaan en nyt vielä vastaa,onhan selvää ettei koko maailmalle uskalla kuuluttaa kaikkia asioita.Jos saan sähköpostiosoitteesi niin sitten voin kertoa paikan.Nämä kaverit ovat melko ujoja,työttömiä on myös osa heistä.Tämä ei ole kovin suuri paikkakunta joten ei heistä ole koko maailmalle jakaa.
Miksi sitten itse 42 vuotiaana avioituneena osallistuin keskusteluun?Sattumalta olen sitä mieltä että puoliso jatkaa sitä kasvatusta johon vanhemmat jättivät.Ei voi korvata millään sitä kasvuprosessia johon avioliitossa joudutaan.Monet jättävät sen kesken ja kuvittelevat jonkun toisen kanssa sen helpommaksi.Sen tähden on hyvä ennalta ajatella asiaa ettei se tulisi liian vaikeaksi.Joskus joutuu hakkaamaan päätään seinään että huomaisi että pää on olemassa.Toivottavasti et jo alkuvaiheessa heitä "kirvestä kaivoon" vaan olet tehnyt asian itsellesi selväksi.
Näinhän se on. Ei ole helppo olla toisen kanssa, jos ei ole oppinut olemaan itsensäkään kanssa.
Eli on löydettävä ensin itsensä ja tultava toimeen myös yksin, ja olen myös sitä mieltä, että oltava tasapainossa niin oman persoonansa kuin ympäristönsä kanssa. Vasta sitten voi alkaa etsiä elämäntoveria rinnalleen.
Huumoriheitto se oli, rajaseudun poikien etsiminen. Todellisuudessa ei siitä mitään tulisi. Minä ja minun ystäväporukka ollaan suurkaupungista ja ehkä ihan erilaisia muutenkin.
Nautitaan elämästä näin. Taivaan Isä johdattaa jonkun puolisoksi, jos Hän niin on tarkoittanut. Luotetaan Hänen johdatukseensa!
Hetken aikaa jo mietin oletko tosissasi tässä asiassa.Olet kyllä ihan oikeassa siinä että se mihin olemme kasvaneet vaikuttaa meihin ja siitä irtautuminen on vaikeaa.Itse en maaseudun kasvattina tunne kuin ahdistusta kun kaupungissa muutaman päivän joutuu olemaan.Vaimoni on entinen helsinkiläinen joka viihtyy maaseudulla,lienee hänellä siihen syynsä.
Uskon Jumalan olevan hyvin kiinnostunut lastensa johdattamiseen näissäkin asioissa,mutta ensin Hän haluaa meidän uskonelämän kasvavan ettemme turvautuisi ihmisiin väärällä tavalla.Toivon ja uskon Sinun löytävän sen oikean kun se aika koittaa.
Voi, kiitos rohkaisevasta vastauksestasi!
On jännä juttu tuo teidän avioliitto, hesalainen tyttö tuli maalle ja viihtyy. Kyllähän se on paljosti itsestä kiinni, miten sopeutuu uusiin olosuhteisiin. Siinäkin pätee se, että kun on sinut itsensä kanssa, on helppo astua uusiin ympyröihin.
Vaikka olen asunut lähes ikäni kaupungissa, en usko että olisi hankala asua maallakaan. Missä on koti ja läheiset ihmiset, siellä viihtyy.
Ulkona ihana ruska, vaahtera loistaa keltaisena, sydämessä kiitos ja ilo. Ihana päivä!
Terveiset itärajalle:)
on hukassa monella uskovallakin nuorella parilla seurusteluaikaan. Tämä on todella surullista, mutta totta.
Tiedän näitä nuoria läheltä seuranneena, että he ammentavat oppinsa enemmän tv-maailmasta kuin raamatusta.
Mutta toisaalta ymmärrän heitä siinä suhteessa, että he ovat toisen tai kolmannen polven hellareita ja heiltä puuttuu todellinen Kristuksen kohtaaminen. He ovat vanhempiensa vanavedessä kulkeneet tilaisuuksissa ja "luulevat" olevansa uskovia sillä perusteella, että käyvät kokouksissa.
Onko mielestänne vasta papin aamenen jälkeen sitouduttu? Missä kohtaa Sanassa neuvotaan se, mikä on se todellinen sitoutuminen toiseen?
Aattelen vaan maalaisjärellä, että jos on tuumattu mennä yhteen, eikö se ole jo osapuolten lupaus avioliitosta, vaikka ei ihan heti papille mentäisi? Jos ollaan ihan varmoilla puheilla.
Onkohan se ihan näinkään että tuollainen logiikka pelaa käytännössä?Miten voi kahden ihmisen keskinäinen sopimus pitää jos toinen esim.kuolee.Tarvitaanhan yhteiskunnallista lainsäädäntöä turvaamaan jäljellejääneitä omaisia.
Jeesus antaa tunnustuksen samarialaiselle naiselle kun tämä sanoo ettei hänellä ole miestä vaikka hän asuu miehen kanssa.Tämäkin osoittaa sen että jo tuolloin tehtiin ero avo-ja avioliiton välillä.Se ettei helluntaiseurakunta vielä voi vihkiä avioliittoon ennenkuin saa viranomaisilta valtuutuksen kertoo sen että Jumala on delegoinut valtaansa myös ihmisille.Tästä asiasta kertoo Room.13 luvun alku.