Väsynyt heippa kaikille ja jo ensi alkuun voimia kipujen kanssa kamppaileville!
Mulla on hiukan reilu 2 kk selkäleikkauksesta. Tehtiin ristiluusta nikamakaaren poisto ja poistettiin parista muustakin kohdasta luuta. Oli selkäydinkanavan ahtauma, joka aiheutti virtsaummen ja ulosteinkontinenssin.
Yliopistosairaalassa eivät vähätelleet oireita, kuten leikkauksen jälkeen tullutta jäykkähalvaantunutta jalkaa ja kipulääkitys ( oxanest suun kautta liuoksena ) oli hyvä. Samoin hoito. Kun siirryin omaan aluesairaalaan, siellä sanottiin ettei ollut selkäleikkaukselle tarvetta, sen jälkeen ei ole minkäänlaisia kipuja, jalka, suoli ja rakko toimii normaalisti. No, minulla ei. Kipulääkkeinä on vain astmaatikolla Panadol 1 g ja Panacod 500 mg ja ne auttaa alle puolen tunnin.
Kivut vain pahenee. Fysioterapeutti neuvoi tekemään voimisteluliikkeitä ( painon siirto puolelta toiselle, jalan vastustaminen sitä työnnettäessä, kyykistymisharjoitukset ) ja sitä ennen toinen fysioterapeutti käski nostamaan vähintään 25 kg jossain kuntosalilaitteessa ja vähintään 2 kg puntit pitäis olla jaloissa ja niillä tehdä raskaita liikkeitä jne.
Aluksi nämä ensin mainitun fysioterapeutin liikkeet ei sattuneet niin paljon, mutta nyt on jatkuvat kivut. Siihen ei auta lääkkeet kuin alle puolen tunnin - saman verran kuin kylmägeelipakkaus ja lämpötyyny... Kun sanoin kivuista ja oireista lääkärille, hän ei edes tutkinut, ei ottanut mitään kantaa kipuihin... Tää on jotenkin raastavaa, kun kivut pahenee, pitäis yrittää liikkuu vaikkei pysty...
Tuon jäykkähalvauksen takia sainkin avokuntoutuksen ( eli kerran viikossa fysioterapia ) ja yritän käydä sen loppuun, jos se auttais jalan liikkumiseen... Mutta olen jotenkin niin... väsynyt näihin jatkuviin kipuihin! Pelaan tietokoneella sanapelejä, yritän tehdä liikkeitä tuskalla ( ilman tuskaa ei onnistu mikään ), neulon, ratkon ristikoita... eli yritän saada ajatuksia muuanne, mutta ei niistä ole kivunlievitykseen mitään apua.
Täytyykö sitä vaan oppia kestämään, kun lääkäri ei edes tutki selkää ( siis ortopedi ) ja ei ota kantaa kipulääkitykseen? Onko muita hoitokeinoja kuin kipulääkkeet?
Alan jotenkin väsyä siihen - ja hoitajien hokemat että kipuja ei ole selkäleikkauksen jälkeen eikä ollut heidän mielestään mitään syytä leikatakaan selkää, rakko, suoli ja jalat toimii normaalisti, ei todellakaan vakuuta minua kivuttomuudesta...
Kiitti, että luit tämän. Mulla on positiivinen luonne ja tiedän, että kivut kuuluu selkäleikkauksen jälkeiseen elämään - vartoinkin kun niitä ei ollut sitä ennen! - mutta jossain tulee raja vastaan...
Kiropraktikosta ei ole apua, on jo koettu. Mutta kaikki kivunlievityskeinot otetaan vastaan...!
Jaksamista kaikille!
Mulla on hiukan reilu 2 kk selkäleikkauksesta. Tehtiin ristiluusta nikamakaaren poisto ja poistettiin parista muustakin kohdasta luuta. Oli selkäydinkanavan ahtauma, joka aiheutti virtsaummen ja ulosteinkontinenssin.
Yliopistosairaalassa eivät vähätelleet oireita, kuten leikkauksen jälkeen tullutta jäykkähalvaantunutta jalkaa ja kipulääkitys ( oxanest suun kautta liuoksena ) oli hyvä. Samoin hoito. Kun siirryin omaan aluesairaalaan, siellä sanottiin ettei ollut selkäleikkaukselle tarvetta, sen jälkeen ei ole minkäänlaisia kipuja, jalka, suoli ja rakko toimii normaalisti. No, minulla ei. Kipulääkkeinä on vain astmaatikolla Panadol 1 g ja Panacod 500 mg ja ne auttaa alle puolen tunnin.
Kivut vain pahenee. Fysioterapeutti neuvoi tekemään voimisteluliikkeitä ( painon siirto puolelta toiselle, jalan vastustaminen sitä työnnettäessä, kyykistymisharjoitukset ) ja sitä ennen toinen fysioterapeutti käski nostamaan vähintään 25 kg jossain kuntosalilaitteessa ja vähintään 2 kg puntit pitäis olla jaloissa ja niillä tehdä raskaita liikkeitä jne.
Aluksi nämä ensin mainitun fysioterapeutin liikkeet ei sattuneet niin paljon, mutta nyt on jatkuvat kivut. Siihen ei auta lääkkeet kuin alle puolen tunnin - saman verran kuin kylmägeelipakkaus ja lämpötyyny... Kun sanoin kivuista ja oireista lääkärille, hän ei edes tutkinut, ei ottanut mitään kantaa kipuihin... Tää on jotenkin raastavaa, kun kivut pahenee, pitäis yrittää liikkuu vaikkei pysty...
Tuon jäykkähalvauksen takia sainkin avokuntoutuksen ( eli kerran viikossa fysioterapia ) ja yritän käydä sen loppuun, jos se auttais jalan liikkumiseen... Mutta olen jotenkin niin... väsynyt näihin jatkuviin kipuihin! Pelaan tietokoneella sanapelejä, yritän tehdä liikkeitä tuskalla ( ilman tuskaa ei onnistu mikään ), neulon, ratkon ristikoita... eli yritän saada ajatuksia muuanne, mutta ei niistä ole kivunlievitykseen mitään apua.
Täytyykö sitä vaan oppia kestämään, kun lääkäri ei edes tutki selkää ( siis ortopedi ) ja ei ota kantaa kipulääkitykseen? Onko muita hoitokeinoja kuin kipulääkkeet?
Alan jotenkin väsyä siihen - ja hoitajien hokemat että kipuja ei ole selkäleikkauksen jälkeen eikä ollut heidän mielestään mitään syytä leikatakaan selkää, rakko, suoli ja jalat toimii normaalisti, ei todellakaan vakuuta minua kivuttomuudesta...
Kiitti, että luit tämän. Mulla on positiivinen luonne ja tiedän, että kivut kuuluu selkäleikkauksen jälkeiseen elämään - vartoinkin kun niitä ei ollut sitä ennen! - mutta jossain tulee raja vastaan...
Kiropraktikosta ei ole apua, on jo koettu. Mutta kaikki kivunlievityskeinot otetaan vastaan...!
Jaksamista kaikille!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sitten kun kaikki muu on kokeiltu, niin suosittelisin samaa kuin hän:
http://www.selkasivut.fi/jaw/anita.htm
Hoidettu on kömpinyt esiin kannon alta. Ja minä jo luulin, että siitä kiusankappaleesta oltaisiin päästy eroon lopullisesti.
juoppoa.
Jos osaisi jotain, sana kulkisi kulovalkeana.
Mutta kun ei osaa mitään.
Toista kertaa en erehdy käymään.
mainostaa tuotteitaan totuuden mukaisemmin,
kuin sinä mainostat tuotettasi.
Potilaat kertovat omia kokemuksiaan.
sinun valheitahan ne on.
Ei missään ole näkynyt yhdenkään potilaan
omaa kiittävää kirjoitusta.
Ja kerro sille holmalle miten osaajat tekevät minkäkin homman, silloin kun potilaat ei ole paikalla.
Antaa tosi osaamattoman kuvan, kun sinä olet neuvomassa.
Siellä on mm. Anitan oma kirjoitus ja video haastattelusta, kun Anita itse kertoo ja kiittelee. Oletko ihan sokea?
http://www.selkasivut.fi/jaw/anita.htm
Ei kai Anita muutoin olisi edes pyytänyt, että hänestä tehdään juttu! Kuuntele se Anitan haastattelun Osa 2 loppu!
Anita on suorastaan vihainen, kun vastaavaa osaamista ei ole muualla!!! Hän arvostelee varsin kärkevästi mm. Ortonia ja muita vastaavia. Kiropraktikolla ja OMT-fysiolla mm. Ortonissakin oli käynyt.
Saman kiitospuheen antoi Saija ja hänen ystävänsä:
http://www.selkasivut.fi/jaw/leuka.htm
Saija itse sanoi, että jos hänen kipunsa saadaan pois, niin hänestä saa tehdä ison jutun. Satuin paikalle ja haastattelin ennen hoitoa.
Lisäksi Saijan tytär pääsi kivuistaan eroon. Sekin mainitaan videolla. Saija oli eniten iloinen tyttärensä kivuttomuudesta. Saija kiittää siitäkin.
Videoiden lisäksi kiittäviä kirjoituksiakin on useita muitakin. Oletko sokea?
Samanlaisia videoita on jo yli parikymmentä, joissa potilaat kertovat ja kiittävät. Enemmänkin olisi, mutta pidin tuossa vuoden tauon, kun ajattelin niitä olevan jo tarpeeksi.
Nyt pitänee videoida niitä lisää samalla, kun kartutamme potilaista koostuvaa kannatusyhdistystä. Me potilaat joukolla vaadimme kyseistä osaamista saatavaksi enemmän, ja muualta ei vastaavaa apua saa. Me muutamme sen tilanteen! Potilaiden mielipide on se, joka ratkaisee, eikös?
mielipide ratkaisee.
Ei se soopa mitä sinä kirjoitat.
tarvitsee tuollaisen mainos kamppanjan,
kun puskaradio ei toimi.
kolme viikkoa porukkaa että saisit tehtyä videoita.
Mutta holmaa et pystynyt pitämään selvinpäin.
ymmärtämätön vastauksissasi olet.
sinulla on vain vinyli jäänyt päälle.
>kolme viikkoa porukkaa että saisit tehtyä videoita.
Kerran kävin paikalla ja seurasin muutaman potilaan hoidon. Viikon sen jälkeen kävin saman potilaan luona kyselemässä vointia ja viikon sen jälkeen toisen luona kyselemässä vointia.
>Mutta holmaa et pystynyt pitämään selvinpäin.
Hän oli täysin selvä.
kyllä tunnettu.
Mutta tässä yrität jopa peitellä asioita.
Arviointikykyni on paljon parempi kuin kirjoitustaitosi. Noin huonolla kyvyllä tuskin voi toisen tilaa etänä arvioida.
osaa.
Osaatteko lainkaanpysyä sovussa ja asiallisessa keskustelussa?
Täällä palstoilla tunnutaan tarjoilla juopumusta pelkästään epämieluisuuden johdosta. Onkohan omilla silmillä sivuläpät, joka estää laaja-alaisemmin näkemästä?
Kokemusta ei ole, mutta sinuna vaihtaisin lääkäriä. Menisin vaikka yksityiselle. On voinut tapahtua vaikka virhe leikkauksessa.
Magneettiin sinun tarttis päästä.
Kipulääkkeitä on vaikka pilvin pimein ja nuo sinun tällä hetkellä käyttämäsi on niitä aivan tehottomia.
ja voin sanoa miltä tuo tuntuu..okei selkä on AIVAN eri asia kuin olkapääni, joka vihoittelee vielläkin leikkauksen jälkeen.
Mutta asetelma on sama - lääkäri joka vähät välittää, puhuu ehkä omiaankiin eikä todellakaan ole halukas kuntelemaan potilasta.
Itsellä kävi niin että loukkasin leikatun olkapääni, mutta koitin kuitenkin fysiota, fysio teki raportin lekurille,josta kävi ilmi että jumppa sujui ensin hyvin, kunnes tultiin takapakkia ja kivut koveni levosta huolimati ( tuli liikerajoitukset jne )no fyssa pyysi hänen kantaa asiaan - lääkäri ei antanut mitään muuta vastausta kuin että ei ole ehdotuksia mitä pitäs tehä.
Mutta oli se sitten huippu lekurille yksityisellä tai norm.ortopedi julkisilla - pissipäitä löytyy.
Todella - koita etsiä sellainen lääkäri joka on samalla myös tietyllä tasolla inhimillinen kuin myös ammattitaitoinen = mukava
TSEMPPIÄ
meillä kahdesta selkäleikkauksesta Orttonissa on hyvät kokemukset. Ekaleikkaus onnistui loistavasti, mutta sattui tapaturma kohdistuen selkään ja uusi leikkaus tarvittiin.
En tiedä ootko kokeillu Tensiä. MUlle on auttanut mutta ei mulla ole sama tautikaan mutta voisit kokeilla kuiteskin että jos auttaisi.
Omroni tekee hyviä kuluttajamalleja ja niitä saa Instrumentariumista.
Lähes kaikki lääkkeet kokeillut.
Tiedän kyllä miltä tuossa tilanteessa tuntuu. Itseltäni on leikattu selkä n.8v sitten, oli välilevypullistuma.
Ennen leikkausta oli puolisen vuotta todella paljon kipuja jalassa ja kankussa, koitettiin Tramalit ja monet muut kipulääkkeet, mutta eihän ne auttaneet kuin hetken. Toisekseen niistä tuli niin huono olo,että oksetti aivan väkisin.
Leikkaus meni hyvin, toivuin nopeasti siitä. Mutta parin vuoden kuluttua alkoi jälleen jalka puutumaan ja todella hankalat kivut. Kuvattiin moneen otteeseen ja syyksi arvioitiin että arpikudos painaa hermoa.
Sitten aloitettiin kuntoutus ja samalla etsittiin taas kipulääkkeistä sitä mikä auttaisi, söin niin paljon erilasia lääkkeitä että meni kyllä ruokahalutkin. No, laihduin 20kg aivan pienessä ajassa, joten jos haluaa jotain hyötyä löytää siitäkin ajasta, niin se oli sitten se laihtuminen. Vaikka en niin järin ylipainoinen ollut ennenkään:).
Pari vuotta sitä etsittiin, mikä auttaisi, mutta ei löytynyt. Sitten pyysin päästä kipupolille, jossa oli todella asiantunteva naislääkäri, hän osasi heti alkuun hakea sen lääkityksen mikä auttaa. Nyt minulla on kipulaastari, jonka avulla olen pärjännyt jo monta vuotta.
Kipuja ei ole, voi sanoa ettei ollenkaan. Toki täytyy tietää omat rajoituksensa, mitä voi tehdä ja mitä ei. Ei kannata ruveta ojan kaivuuseen:=)
Että kyllä apua kannattaa hakea, kipuun on lääkkeet olemassa, ei kukaan jaksa jatkuvan kivun kanssa. Siinä masentuu todella nopeasti, onneksi lääkärini näki senkin, joten sain lääkkeet siihenkin.
Jatkuva kipu on nimittäin sellainen seuralainen, että se tekee ihmisestä todella masentuneen, ei pysty keskittymään mihinkään, ei voi tehdä oikein mitään eikä enää lopuksi haluakkaan tehdä mitään. Aamulla odottaa että tulisi ilta, jotta pääsisi nukkumaan, koska päivillä ei ole mitään annettavaa. Kun ei kykene töihin, vaikka kuinka olisi sairaslomalla, niin tuntee itsensä aivan täysin luuseriksi. Siinä vaiheessa menee viimeinenkin ihmisarvo.
Joten ensimmäisenä lääkäriin ja etsimään kunnon lääkitys. Ei kukaan muu pysty sanomaan eikä arvioimaan sinun kivun määrää kuin sinä itse.
Kaikella on aikansa:)
Lämmin kiitos kaikille vastanneille!
Toivottavasti löytäisin joltain lääkäriltä avun. Fysioterapia pahentaa kipuja, mutta jos se sitten vielä joskus auttais... Kun pyysin alaselän magneettia, ei lääkäri nähnyt tarvetta. Otti pään magneetin, jota en nähnyt tarpeelliseksi eikä fysio, mutta kai ne siitä sitten jotain pystyy tulkitsee...
Oikein hyvää syksyä kaikille, kivuista huolimatta