Haluan ottaa kantaa sellaiseen asiaan, kun meillä Suomessa on rauhallista ja tyyntä, niin kirkoista/lahkoista eroaa ihmisiä, kyllä nyt sen voikin tehdä,
mutta kun tulee myrsky niin eronneet on kuin lastu laineilla, meri nielee ne.
Kun on kirkossa/lahkoissa siellä moni rukoilee, ja silloin kirkkolaiva on vahviolla kun myrskyn kohtaa,
yksinäinen puukin autiolla paikalla on turvaton ja kaatuu kun myrsky raivoaa, metsän suojassa heikompikin pysyy pystyssä, ja metsässä on tuulen vastaan ottajapuut, vahvoja juuriltaan.
mutta kun tulee myrsky niin eronneet on kuin lastu laineilla, meri nielee ne.
Kun on kirkossa/lahkoissa siellä moni rukoilee, ja silloin kirkkolaiva on vahviolla kun myrskyn kohtaa,
yksinäinen puukin autiolla paikalla on turvaton ja kaatuu kun myrsky raivoaa, metsän suojassa heikompikin pysyy pystyssä, ja metsässä on tuulen vastaan ottajapuut, vahvoja juuriltaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulumatta "kirkkoon" tai "lahkoon". Henki yhdistää kaikki Hengessä elävät ja rukoilevat. Jo lapsena opin, kuinka "Pienet rakentajat me, kiven kiveen liitämme, temppeliksi jota maailma ei nää." Jeesus kanssamme!
Olin laivan kyydillä johon mahtuu tuhansia ihmisiä, myrskysi ja satoi ja oli kovin synkkää, katsoin merta ja ei näkynyt yhtään yksin seilaajaa, joten menin sisälle tuulelta, ja laiva oli kuin ei olisikaan ollut myrskyä meni tasasta tahtiaan,
ja jatkoin seuraavana päivänä matkaa laivalla ja oli tyyni ja aurinko paistoi, ja näin pieniä jollia ja seilareita katsoessani merelle, ja silloin nousi tuo mieleeni, kun olemme kirkossa, jonka pää on Kristus, silloin on turvallista kun myrsky pauhaa, mutta meri nielee pienet purjeet, kirkossa on muitakin kuin pappi, jotka rukoilee.