Rakkaus on ihmisen perustunteita. Se on vastavuoroisuutta ja vastarakkautta voi saada vain silloin kun itse ilmaisee omat tunteensa toista kohtaan. Onnellinen sukupuolielämä perustuu parisuhteessa läheiseen tunneyhteyteen. Tyydyttävälle, jopa hyvälle rakkauselämälle rehellisyys ja avoimuus luovat pohjan. Vastaavasti täysipainoinen sukupuolielämä lisää luottamusta ja rohkaisee parisuhteessa avoimeen tunteiden ilmaisuun.
Hyvä parisuhde tarvitsee luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Luottamus ja turvallisuuden tunne syntyy ja voimistuu, jos puolisot pystyvät uskoutumaan toinen toisilleen ja tuomaan esiin omat heikkoutensa ja kielteiset tunteensa.
Tuota edellistä olen miettinyt parisuhteen mustasukkaisuuden näkökulmasta. Mustasukkaisuus raastaa suhdetta henkisen ja fyysisen väkivallan muodoissa useassa parisuhteessa. Kuinka monta parisuhdetta helpottaisi jos osapuolet keskustelisivat omista heikkouksistaan avoimesti. Jos pystyttäisiin puhumaan mustasukkaisuudesta, omistushalusta ja vallankäytöstä parisuhteessa, niin molempien olisi parisuhteessa helpompaa väistää sellaisia tilanteita, joissa ne syntyvät.
Puhutaan ja keskustellaan paljon miehen mustasukkaisuudesta ja yleisesti mies syyllistetään. Useasti taustalta löytyy myös mustasukkainen vaimo ja rinki on valmis. On toki tapauksia, joissa on syyllinen ainoastaan mies tai nainen, mutta totuus on toinen. Loppujen lopuksi parisuhteessa on molemmat mustasukkaisia, omistushaluisia ja vallankäyttäjiä.
Muutamia esimerkkejä mustasukkaisuuten johtavista / aiheuttavista syistä:
- vaimo vetävän näköinen, mies ei halua muiden miesten katselevan vaimoa
- vaimo katselee saippuasarjaa, jossa on hyvännäköisiä miehiä tai mies katselee hyvännäköisiä naisia
- mies / vaimo sosiaalinen persoona
- miehen / vaimon työpaikalla vastakkaisen sukupuolen edustajia
- mies / vaimo viestittelee kännykällä eikä kerro kenelle
- mies / vaimo lukee auton kilometrilukeman puolisonsa ajon jälkeen, pahimmassa tapauksessa on jopa pitänyt kirjaa autolla ajosta
- mies / vaimo anoo lupaa muutamia päiviä ennenkuin pääsee esim. ravintolaan tai elokuviin
- vierailut sukulaisten luona
- miehen / vaimon omistushalu
- miehen / vaimon vallankäyttö
- luetaan salaa kännykän viestit, kirjeet, päiväkirjat
- vanhat valokuvat, vanhat mies/naisystävät, ex-puolisot
Listaa voisi vielä jatkaa, mutta tuossa ovat aika yleisiä syitä, jotka johtavat / aiheuttavat mustasukkaisuutta, omistushalua ja vallankäyttöä parisuhteessa. Pahimmat tapaukset johtavat fyysiseen väkivaltaan jopa kuolemantuottamukseen.
Ensisijaisen tärkeätä olisikin parisuhteessa olla avoin, rehellinen, luottamuksen arvoinen ja näyttää sekä kertoa rakkautensa kumppanilleen, jotta parisuhde ei ajautuisi väärälle reitille, mustasukkaisuuden ympyrään.
Sairaalloinen mustasukkaisuus on jo asia erikseen, mutta missä vedetään raja normaalin ja sairaalloisen mustasukkaisuuden välillä?
Listassa on jo muutamia sairaalloiseen mustasukkaisuuteen johtavia / aiheuttavia syitä.
Hyvä parisuhde tarvitsee luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Luottamus ja turvallisuuden tunne syntyy ja voimistuu, jos puolisot pystyvät uskoutumaan toinen toisilleen ja tuomaan esiin omat heikkoutensa ja kielteiset tunteensa.
Tuota edellistä olen miettinyt parisuhteen mustasukkaisuuden näkökulmasta. Mustasukkaisuus raastaa suhdetta henkisen ja fyysisen väkivallan muodoissa useassa parisuhteessa. Kuinka monta parisuhdetta helpottaisi jos osapuolet keskustelisivat omista heikkouksistaan avoimesti. Jos pystyttäisiin puhumaan mustasukkaisuudesta, omistushalusta ja vallankäytöstä parisuhteessa, niin molempien olisi parisuhteessa helpompaa väistää sellaisia tilanteita, joissa ne syntyvät.
Puhutaan ja keskustellaan paljon miehen mustasukkaisuudesta ja yleisesti mies syyllistetään. Useasti taustalta löytyy myös mustasukkainen vaimo ja rinki on valmis. On toki tapauksia, joissa on syyllinen ainoastaan mies tai nainen, mutta totuus on toinen. Loppujen lopuksi parisuhteessa on molemmat mustasukkaisia, omistushaluisia ja vallankäyttäjiä.
Muutamia esimerkkejä mustasukkaisuuten johtavista / aiheuttavista syistä:
- vaimo vetävän näköinen, mies ei halua muiden miesten katselevan vaimoa
- vaimo katselee saippuasarjaa, jossa on hyvännäköisiä miehiä tai mies katselee hyvännäköisiä naisia
- mies / vaimo sosiaalinen persoona
- miehen / vaimon työpaikalla vastakkaisen sukupuolen edustajia
- mies / vaimo viestittelee kännykällä eikä kerro kenelle
- mies / vaimo lukee auton kilometrilukeman puolisonsa ajon jälkeen, pahimmassa tapauksessa on jopa pitänyt kirjaa autolla ajosta
- mies / vaimo anoo lupaa muutamia päiviä ennenkuin pääsee esim. ravintolaan tai elokuviin
- vierailut sukulaisten luona
- miehen / vaimon omistushalu
- miehen / vaimon vallankäyttö
- luetaan salaa kännykän viestit, kirjeet, päiväkirjat
- vanhat valokuvat, vanhat mies/naisystävät, ex-puolisot
Listaa voisi vielä jatkaa, mutta tuossa ovat aika yleisiä syitä, jotka johtavat / aiheuttavat mustasukkaisuutta, omistushalua ja vallankäyttöä parisuhteessa. Pahimmat tapaukset johtavat fyysiseen väkivaltaan jopa kuolemantuottamukseen.
Ensisijaisen tärkeätä olisikin parisuhteessa olla avoin, rehellinen, luottamuksen arvoinen ja näyttää sekä kertoa rakkautensa kumppanilleen, jotta parisuhde ei ajautuisi väärälle reitille, mustasukkaisuuden ympyrään.
Sairaalloinen mustasukkaisuus on jo asia erikseen, mutta missä vedetään raja normaalin ja sairaalloisen mustasukkaisuuden välillä?
Listassa on jo muutamia sairaalloiseen mustasukkaisuuteen johtavia / aiheuttavia syitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En mä tiijä musta kaikki mustasukkasuus jolle ei ole aihetta on sairasta.
Sehän on eri juttu jos joku lirkuttelee sun parille sun silmien edessä, jos et pidä siitä mutta toisaalta lirkutelkoon. Itse en ole koskaan osannut olla mustasukkainen, enkä ymmärrä miksi. Mun mies on sitäkin enemmän ja ihan turhasta. Nuo tuossa listalla ovat hänen pravuureitaan. Musta tollaset ihmiset on sairaita kuten jo sainoin ja niistä ei kannata välittää. Elelee menemään vaan. Eihän nyt helvetti tule mitään jos toisella ei saa olla omaa elämään ollenkaan, ystäviä tm.
Sellasta se vaan tahtoo olla aikankin meillä. Mietin, ettö jos olisin ruma olisiko tämän henkilön siis mieheni mielestä oikeutetumaa tehdä sitä tai tätä. Siihen en usko. Sairas mikä sairas. Heikkoitsetuntonen ihminen.
Suora lainaus http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000290&posting=22000000001094589
oletteko ajatelleet...Kirjoittanut: tyttönen, 26.8.2003 klo 16.53
Ootteko aatelleet että ongelmana voi olla myös se että kumppani ei ole mistään mustasukkainen... Kun yleensä ongelma on se oma tai kumppanin liika mustasukkaisuus. Pieni mustasukkaisuushan on tervettä. Mutta mitäpä sitten, kun kumppani ei ole ollenkaan mustasukkainen... Tulee ehkä tunne että en riitäkkään, että en ole hänelle niin ihana, että hän pelkäisi menettämistäni ja halauisi olla ainoani. Eihän mustasukkaisuudessa aina ole edes kyse siitä, että pelkää toisen pettävän... tuntuuvaan ehkä ikävältä olla yksin kotona, kun kumppanion tapaamassa vastakkaisat sukupuolta olevaa ystäväänsä. mustasukkaisuudessahan ei ole kyse luottamattomuudesta, vaan se on sopivassa määrin tervettä. Mitäpä mieltä olette?
erimieltäKirjoittanut: Nainen, 27.8.2003 klo 13.29
Mustasukkaisuus on minulle aina merkki toisen pelosta menettää minut, siis epäluottamuslause. "Minä en luota meidän välisen tunteen kestävyyteen " huutaa toinen ollessaan mustasukainen. Minusta on aina kunnioitettava vastapuolen itsenäistä päätöksentekoa ja vapautta valita olenko minä se hänelle sopivin. Senkin riskillä että voisin hävitä pelin ja menettää hänet. Valintahan on vain ja yksinomaan hänen. Minä teen samoin oman päätöksen jatkaa tai lopettaa suhde joka ikinen päivä yhä uudestaan ja uudestaan täysin itsenäisesti ( toki toisen käyttäytyminen vaikuttaa minun mielikuvaan kuinka sopiva toinen on minulle ) Heti pienimmänkään oireen ilmaannuttua mielikuva toisen luottamuskesta suhteeseen kyllä kokee kovan kolauksen. Useampi kolaus tuhoaa suhteen. Minun mieheni on rakastettava minua niin paljon että toivoo minun onneani kaikin tavoin, olemaan tarvittaessa vaikka luopumaan minusta, jos olisin jonkun muun kanssa onnellisempi, samoin minä olen valmis luopumaan miehestä, jos hän on onnellisempi toisen naisen kanssa. Minä en voisi olla miehen kanssa joka ajattelee vain omaa napaa. Oli se sitten pelkoa tai tylsyyttä ja ikävää istua kotona yksin. Minulle mustasukkaisuus on aina negatiivinen asia pienimmässäkin määrin. Muutama suhde on kaatunnut toisen osoitettua ensimmäiset oireet mustasukkaisuudesta. Minun suhde tulee perustua luottamukseen ja avoimuuteen. Minä en katso päivääkään toisen mustasukkaisuutta ja omistamisen halua. Minä olen tasan sen verran suhteessa mitä itse halua, minuun ei vaikuta toisen pelot eikä niiden paapominen ja poistaminen kuulu mielestäni toimivaan parisuhteeseen. Miehellä tulee olla itsetunto kohdallaan ja hyvä itsevarmuus. Inhoan ripustumista ja omistushalua. Aikaisemmin olin naimisissa ja näin oman (ex)miehen suutelevan toista. Katsoin rauhassa, tein päätelmän ettei hän välitä riittävästi suhteestamme koska vaarantaa sen menemällä sovitun rajan yli. Ilman riitaa jätin vain seuraavana päivänä avioerohakemuksen ja muutin tavarat ulos toisen ollessa töissä. Mielestäni kyseinen tapaus ei ollut riidan arvoinen tai tilanne selvittämisen arvoinen. Poistuin siis ilman riitaa tai mustasukkaisuusteatteria. Hän siis päätti ettei avioliitollamme ollut merkitystä. Pakkohan sitä oli hänen päätöstä kunnioittaa. Jos toinen haluaa mennä tai tunne on kylmentynnyt ei sitä toinen voi estää tai muuttaa. Jokaisella on oikeus päättää vain ja ainoastaan omasta elämästä ja toisen päätöksiä pitää myös kunnioittaa vaikka toinen päättäisin jotain joka satuttaa.
Joten toinen pitää mustasukaisuudesta kun toista se ahdistaa. Ise kuulun sarjaan, mustasukaisuus on sairasta, eikä tervettä mustasukkaisuutta ole.
Voi että sun kanssas Veera!!! Kyllä sä jaksat filosofoida : )))
Sulla on varmaan ihan kauhean sotkuinen elämä, kun jaksat jauhaa. Ensin koko kesän siitä pettämisestä, lasten kasvattamisesta, jonkun naapurin syrjähypystä ja nyt taas uusi liemi kiehumassa: mustasukkaisuus!
Teetkö kaiken työaikana : )))
No tuota noin, mikä niissä Veeran teksteissä sua niin ärsyttää? Ovat sentään mielenkiintoisia aiheita, koskettavat hyvin useita. Eivät mitään tyhjää paskanjauhamista...
Vaan kysymys sulle: miten osaat tarttua epäolennaisuuksiin? Mikset ota kantaa itse aiheeseen, eli mustasukkaisuuteen. Aiheena ei ole itse Veeran elämä, vaan se mustasukkaisuus, toistanko vielä kerran aiheen?
Ei, en ole Veera, enkä ole mikään Veeran ns."fani", olenpahan vain eräs sivullinen joka edelleen ihmettelee kuinka jotkut tarttuvat aivan epäolennaisiin asioihin, ja koittavat ikäänkuin väkisin painamaan muut alas, varsinkin sellaiset joilla on jopa jotain asiallista sanottavaa.
Ehkäpä Veera voisikin seuraavaksi pohtia näitä ihmisiä joilla on omituinen tarve loukata muita, tarve päteä?
Et ilmeisesti ole kovin hyvin seurannut kirjoituksiani, mutta kerronpa nyt sinullekin vielä erikseen, että olen täysin onnellinen elämässäni tässä ja nyt.:)
Elämäni on erinomaisessa kunnossa, ihana avomies jne.
Kirjoittamani aiheet sattuvat vain olemaan jokapäiväistä työtä enkä suinkaan käytä työaikaani täällä kirjoitteluun. Tietokone on yksi työvälineeni ja vapaa-aikanani voin käyttää sitä miten tahdon.:)
Älä pelkää, lue olennainen ja mustasukkaisuus ei ole suinkaan viimeinen aiheeni.:)
Mustasukkaisuus on kurja juttu. Pienenä määränä se on tosi ihanaa, tuntee olevansa haluttu, kaivattu. Oikeastaan se kuuluu osana rakkauteen.
Mutta liika mustasukkaisuus voi pilata ja usein myös pilaa parisuhteen.
Minä itse olen ollut kauhean mustasukkainen nuorempana. Pelkäsin että mieheni pettää, jättää,pitää jota kuta toista parempana ystävänään kuin minua. Olin mustasukkainen jopa hänen äidilleen, sisaruksilleen, työkavereilleen.
Vaikka yritinkin pitää suurimman osan sisälläni, se ei voinut olla näkymättä.
Ja se pilasi paljon. Mieheni ei uskaltanut kertoa minulle enää asioistaan. Soitteli äidilleen ja sisaruksilleen salaa. Se kaikki johti siihen, että emme enää puhuneet.
Minä pidin suuni kiinni, koska pelkäsin mieheni suuttuvan, koska hän aina suuttui kun nalkutin.
Mieheni piti suunsa kiinni, koska ei voinut puhua ystävyys- ja sukulaisuussuhteistaan minun tulematta mustasukkaiseksi.
Tilanne oli kurja meille molemmille.
Nyt vanhempana olen päässyt eroon mustasukkaisuudesta. Se ei enää vaivaa minua ollenkaan. Olen iloinen kun miehelläni on ystäviä ja minullakin - siis omia ystäviä, ei vaan yhteisiä.
En ymmärrä nyt jälkeenpäin mikä minulla oli.
Onneksi tilanne korjaantui. Onneksi olen ihan tasapainoinen nykyään ja vailla minkäänlaista mustasukkaisuuden häivää.
Tosin, yksi pieni juttu...Mieheni on ihan ihmeessään, miksi olen niin itsenäinen nykyään. Se tuntuu kiusaavan häntä jonkin verran.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia??