Tässäkuvaus tyypillisen mormoniperheen sunnuntaista:
1. Isä ja äiti heräävät sunnuntaina jo klo 6 tekemään rästiin jääneitä tehtäviä, valmistamaan puheita, yms. ilmapiiri on stressaantunut ja kireä.
2. lapset herätetään klo 9. jos on aamu-unisuutta, niin sitten karjumalla klo 9:15. mikään selittely flunssasta, muista menoista yms ei mene läpi.
3. kirkkoon lähdetään klo 9:55, ajetaan ylinopeutta ja leiskautetaan päin punaisia kun ei ole muuta liikennettä ja poliisia ei näy.
4. Saavutaan kirkkoon silloin kun sakramenttilauluon menossa ja jäädään eteiseen seisoskelemaan kädet ristissä. Finninaamainen pitkätukkapoika tulee leipälautasen kanssa eteiseen ja sitten nautitaan sakramentti. Sama toistuu veden kanssa. Sakramenttitilaisuuden jälkeen eteisestä virtaa itse kokoushuoneeseen noin 30% seurakunnan jäsenistä, jotka ovat tulleet myöhässä.
5. Sitten istutaan ja kuunnellaan puheita. Taas yksi mies kehuu vaimoaan, nainen itkee tuhertaa kun elämä menee päin vittua mutta silti Jumalan rakkaus on hänen päällään. Sitten 5v pikkutyttä todistaa, miten hän "tietää" evankeliumin olevan totta ja Joseph Smithin Jumalan profeetta ja Jeesuksen olevan kirkon päänä. Sitten välilaulu, kirkon eteen tulee lihava nainen, joka heiluttaa kädellään mielivaltaista kuviota samalla kun 12v poika soittaa urkuja. Ainoastaan kättään heiluttavan naisen ääni kuuluu, muuten kuuluu vain epämääräistä vonkunaa. Sitten seuraa pääpuhe: itse seurakunnan vanhintenkoorumin johtaja pitää puheen kirkossakäynnin siunauksista. Puhe venähtää liian pitkäksi ja kokouksen johtaja joutuu potkimaan hänen nilkkojaan 10 minuuttia ennenkuin puhe saadaan päätökseen. Tämän jälkeen 80 vuotias mummo tulee pitämään loppurukouksen. Rukous lähtee liikkeelle mooseksen ajoista ja kestää 5 minuuttia.
6. Kokous päättyy ja saman tien alkaa pyhäkoulu, johon jakaannutaan iän mukaan. Aikuisten pyhäkoulussa aiheena on Noa. Sama juttu on käsitelty pyhäkoulussa viimeisen 10 vuoden aikana noin 20 kertaa, mutta ei se haittaa. Käydään läpi Raamatun kertomusta Noasta ja sitten opettaja kyselee ja tenttaa asioista. Kukaan ei viitsi viitata joten opettaja joutuu kyselemään satunnaisesti silmät kiinni nuokkuvilta ihmisiltä vastauksia. Oli vastaus mikä vaan, niin opettaja kommentoi "kyyyllä, mutta mitäs sitten vielä voisi kommentoida" - oikea vastaus on se, joka kerrotaan opettajan kirjassa.
7. Pyhäkoulu päättyy ja alkaa pappeuskokous sekä apuyhdistys. Taas on omat fooruminsa lapsille ja eri-ikäisille ja tasoisille pappeuden haltijoille. Miesten pappeuskokouksessa on lyhyt oppiaihe, joka käydään pikaisesti läpi kaikkien riemuksi, sitten mennään itse asiaan: onkos kotikäynnit hoidettu 100%? Jaaha, vai sillälailla, no kyllä pitäisi tähdätä siihen 100%. Onkos kukaan nähnyt Maljasia? He eivät ole olleet kirkossa nyt kahteen viikkoon? Miten menetellään veli Mattilan kanssa, kun hän on ilmoittanut eroavansa kirkosta? Onko lähetysaarnaajilla uusia tutkijoita, voisimmeko tehdä heidän hyväkseen jotain? Lopuksi pyydetään varoittamatta nuorta miestä pitämään loppurukouksen, joka kuuluu "rakas taivaallinen isä, kiitos että olemme saaneet tulla kirkkoon tänä sunnuntaina. Kiitos, että olemme oppineet uusia asioita. Suojele jäseni kotimatkalla. Jeesuksen Kristuksen nimessä Aamen" -ja seurakunnasta kuuluu epämääräinen aamen.
8. Sitten alkaa se varsinainen lepopäivän vietto. Kirkon eteisessä turistaan ja lopuksi mies ja lapset istuvat autossa ja odottavat äitiä. Mies hermostuu ja soittaa torvea. NAinen tulee autoon kiukkuisena ja nolattuna ja koko kotimatkan on joko jäätävä hiljaisuus tai sitten nainen antaa kuulua koko tuutin täydeltä millainen mulkku mies on.
9. kotona... jos pihalla on lapsia, niin sitten perheen pojat piilottavat puvuntakkinsa housujen sisään ja vetävät päällystakin niin kireälle, ettei kraka näy, ja korvat luimussa kotiin. Isäja äiti astelevat mormoninkirja kourassa hitaasti ja arvokkaasti nokka pystyssä.
10. Kotona alkaa sitten ruoanlaitto, eli mies makaa sohvalla ja katsoo telkkarista urheilua, lapset vaihtavat vaatteet välittömästi vapaalle ja äiti tyhjentää tiskikoneen, jotta saisi tiskipöydältä likaiset astiat koneeseen. Imuroi keittiön lattian ja käy samalla vetämässä olohuoneesta suurimmat roskat pois. Isä karjaisee, kun ei kuule television ääntä. Sitten vaan kana uuniin ja odottelemaan. Isän katsoessa telkkaria äiti soittelee puhelin kuumana tutuilleen. Lapset haluaisivat lähteä omille teilleen, mutta se ei käy se ei käy se ei kertakaikkiaan käy, koska on lepopäivä ja kanakin on uunissa. 2 tunnin päästä perhe on todella nälkäinen kun se kana on loppuviimein kypsä japäästään syömään. Isä pyytää perheen nuorinta pitämään ruokarukouksen. Noin 5 sekunnin päästä päästään sitten asiaan, joka tämän perheen kohdalla taitaa olla koko sunnuntain kohokohta. Ruoan jälkeen astiat kasataan tiskipöydälle, isä lähtee jatkamaan TV:n katselua ja äiti puhelinterrorismia. Lapset saavat poistua kotoa, mutta ohjeistettuna ettei mitään saa tehdä kun on lepopäivä, ja varsinkin, että "naapureille pitää näyttää, että me emme ole mitään pakanoita, kuten he ovat".
11. Jaaha, loppuviimein sunnuntai lähestyy loppuaan. TV on edelleen auki ja isä kuorsaa. Äiti sivoaa keittiötä ja lapset ovat ties missä. Nyt saa olla 6 vrk vapaana, kunnes on taas sunnuntai...
ps. ajatelkaa mitä helvettiä se oli silloin kun piti sunnuntaisin käydä kaksi kertaa kokouksissa, aamulla ja illalla- Näin asiat tosiaan olivat vielä 70-luvulla. aaaaargh.
1. Isä ja äiti heräävät sunnuntaina jo klo 6 tekemään rästiin jääneitä tehtäviä, valmistamaan puheita, yms. ilmapiiri on stressaantunut ja kireä.
2. lapset herätetään klo 9. jos on aamu-unisuutta, niin sitten karjumalla klo 9:15. mikään selittely flunssasta, muista menoista yms ei mene läpi.
3. kirkkoon lähdetään klo 9:55, ajetaan ylinopeutta ja leiskautetaan päin punaisia kun ei ole muuta liikennettä ja poliisia ei näy.
4. Saavutaan kirkkoon silloin kun sakramenttilauluon menossa ja jäädään eteiseen seisoskelemaan kädet ristissä. Finninaamainen pitkätukkapoika tulee leipälautasen kanssa eteiseen ja sitten nautitaan sakramentti. Sama toistuu veden kanssa. Sakramenttitilaisuuden jälkeen eteisestä virtaa itse kokoushuoneeseen noin 30% seurakunnan jäsenistä, jotka ovat tulleet myöhässä.
5. Sitten istutaan ja kuunnellaan puheita. Taas yksi mies kehuu vaimoaan, nainen itkee tuhertaa kun elämä menee päin vittua mutta silti Jumalan rakkaus on hänen päällään. Sitten 5v pikkutyttä todistaa, miten hän "tietää" evankeliumin olevan totta ja Joseph Smithin Jumalan profeetta ja Jeesuksen olevan kirkon päänä. Sitten välilaulu, kirkon eteen tulee lihava nainen, joka heiluttaa kädellään mielivaltaista kuviota samalla kun 12v poika soittaa urkuja. Ainoastaan kättään heiluttavan naisen ääni kuuluu, muuten kuuluu vain epämääräistä vonkunaa. Sitten seuraa pääpuhe: itse seurakunnan vanhintenkoorumin johtaja pitää puheen kirkossakäynnin siunauksista. Puhe venähtää liian pitkäksi ja kokouksen johtaja joutuu potkimaan hänen nilkkojaan 10 minuuttia ennenkuin puhe saadaan päätökseen. Tämän jälkeen 80 vuotias mummo tulee pitämään loppurukouksen. Rukous lähtee liikkeelle mooseksen ajoista ja kestää 5 minuuttia.
6. Kokous päättyy ja saman tien alkaa pyhäkoulu, johon jakaannutaan iän mukaan. Aikuisten pyhäkoulussa aiheena on Noa. Sama juttu on käsitelty pyhäkoulussa viimeisen 10 vuoden aikana noin 20 kertaa, mutta ei se haittaa. Käydään läpi Raamatun kertomusta Noasta ja sitten opettaja kyselee ja tenttaa asioista. Kukaan ei viitsi viitata joten opettaja joutuu kyselemään satunnaisesti silmät kiinni nuokkuvilta ihmisiltä vastauksia. Oli vastaus mikä vaan, niin opettaja kommentoi "kyyyllä, mutta mitäs sitten vielä voisi kommentoida" - oikea vastaus on se, joka kerrotaan opettajan kirjassa.
7. Pyhäkoulu päättyy ja alkaa pappeuskokous sekä apuyhdistys. Taas on omat fooruminsa lapsille ja eri-ikäisille ja tasoisille pappeuden haltijoille. Miesten pappeuskokouksessa on lyhyt oppiaihe, joka käydään pikaisesti läpi kaikkien riemuksi, sitten mennään itse asiaan: onkos kotikäynnit hoidettu 100%? Jaaha, vai sillälailla, no kyllä pitäisi tähdätä siihen 100%. Onkos kukaan nähnyt Maljasia? He eivät ole olleet kirkossa nyt kahteen viikkoon? Miten menetellään veli Mattilan kanssa, kun hän on ilmoittanut eroavansa kirkosta? Onko lähetysaarnaajilla uusia tutkijoita, voisimmeko tehdä heidän hyväkseen jotain? Lopuksi pyydetään varoittamatta nuorta miestä pitämään loppurukouksen, joka kuuluu "rakas taivaallinen isä, kiitos että olemme saaneet tulla kirkkoon tänä sunnuntaina. Kiitos, että olemme oppineet uusia asioita. Suojele jäseni kotimatkalla. Jeesuksen Kristuksen nimessä Aamen" -ja seurakunnasta kuuluu epämääräinen aamen.
8. Sitten alkaa se varsinainen lepopäivän vietto. Kirkon eteisessä turistaan ja lopuksi mies ja lapset istuvat autossa ja odottavat äitiä. Mies hermostuu ja soittaa torvea. NAinen tulee autoon kiukkuisena ja nolattuna ja koko kotimatkan on joko jäätävä hiljaisuus tai sitten nainen antaa kuulua koko tuutin täydeltä millainen mulkku mies on.
9. kotona... jos pihalla on lapsia, niin sitten perheen pojat piilottavat puvuntakkinsa housujen sisään ja vetävät päällystakin niin kireälle, ettei kraka näy, ja korvat luimussa kotiin. Isäja äiti astelevat mormoninkirja kourassa hitaasti ja arvokkaasti nokka pystyssä.
10. Kotona alkaa sitten ruoanlaitto, eli mies makaa sohvalla ja katsoo telkkarista urheilua, lapset vaihtavat vaatteet välittömästi vapaalle ja äiti tyhjentää tiskikoneen, jotta saisi tiskipöydältä likaiset astiat koneeseen. Imuroi keittiön lattian ja käy samalla vetämässä olohuoneesta suurimmat roskat pois. Isä karjaisee, kun ei kuule television ääntä. Sitten vaan kana uuniin ja odottelemaan. Isän katsoessa telkkaria äiti soittelee puhelin kuumana tutuilleen. Lapset haluaisivat lähteä omille teilleen, mutta se ei käy se ei käy se ei kertakaikkiaan käy, koska on lepopäivä ja kanakin on uunissa. 2 tunnin päästä perhe on todella nälkäinen kun se kana on loppuviimein kypsä japäästään syömään. Isä pyytää perheen nuorinta pitämään ruokarukouksen. Noin 5 sekunnin päästä päästään sitten asiaan, joka tämän perheen kohdalla taitaa olla koko sunnuntain kohokohta. Ruoan jälkeen astiat kasataan tiskipöydälle, isä lähtee jatkamaan TV:n katselua ja äiti puhelinterrorismia. Lapset saavat poistua kotoa, mutta ohjeistettuna ettei mitään saa tehdä kun on lepopäivä, ja varsinkin, että "naapureille pitää näyttää, että me emme ole mitään pakanoita, kuten he ovat".
11. Jaaha, loppuviimein sunnuntai lähestyy loppuaan. TV on edelleen auki ja isä kuorsaa. Äiti sivoaa keittiötä ja lapset ovat ties missä. Nyt saa olla 6 vrk vapaana, kunnes on taas sunnuntai...
ps. ajatelkaa mitä helvettiä se oli silloin kun piti sunnuntaisin käydä kaksi kertaa kokouksissa, aamulla ja illalla- Näin asiat tosiaan olivat vielä 70-luvulla. aaaaargh.
Vastaukset 43
Vanhimmat
tarinoita työksesi? Kannattaisi ainakin, sen verran elämänmakuinen oli tämä esimerkki tuotannostasi.
Jossakin määrin siinä saattaa olla yhtymäkohtia myös elävään elämään. Kuvaukset rukouksista osuivat kohdalleen, mutta muuten oltiinkin jo reilusti kauhutarinoiden puolella. Ei sunnuntai oikeasti noin paha päivä ole, mormonillekaan. Yleensä sunnuntaina harmittaa eniten se, että aamulla pitää vääntäytyä kouluun ja töihin. Sieltä alkaa löytyä kiireen meininkiä. Kunnes taas tulee viikonloppu.
Käsittelit muuten vain sunnuntaita. Mielenkiintoista olisi lukea myös kuvauksesi mormoniperheen 'normaali'viikosta, kesälomasta, vappu, juhannus, itsenäisyyspäivä, joulu-uusivuosi, hiihtoloma ja pääsiäinen.
Saisi nauraa kärjistelyille havainnoillesi, jotka kuitenkin sisältävät annoksen tottakin.
Ellei maailmankijat ole seonneet jeesustelua tulee tavanmukainen määrä tähänkin ketjuun.
Turust
Tulkaa ihmeessä (jos olette ajattelevia ihmisiä) sunnuntaina sakramenttikokoukseen MAP- kirkkoon. Saatte itse kokea evankeliumin voimaa ja innoitettuja puheita ja rukouksia. Kaikki ovat aina tervetulleita, paitsi rähinöitsijät menkööt muualle. Mutta tiedonhaluiset ja uteliaat, olkaa hyvät ja tulkaa!!!!! Ottakaa riski siitä, että löydätte Jumalan ja pelastuksen.
Näin tehdään meidän perheessä (isä, äiti, kaksi lasta) mainitsen kohdat, mitkä poikkeavat epätotuudellisesta eksytyksestäsi:
1. Heräämme sunnuntaina noin klo 8.30. Arkisin heräämme 6.15. jotta ehdimme päiväkodille ja töihin. Saamme siis alkajaisiksi jo levätä pidempään kuin ei-sapattina. Puheet on tehty jo viikolla valmiiksi. Vanhin lapsi auttaa aamupalassa ja kyselee joko voitaisiin lähteä. Ilmapiiri on kiva.
2. Lapset siis heräsivät 8.30. Jos lapsia on sairaana, toinen meistä jää kotiin ja toinen menee ja ottaa terveen lapsen mukaan.
3. Kirkkoon lähdetään 9.40. Matkaa on viisi kilometriä. Emme aja ylinopeutta emmekä päin punaisia. Emme myöskään rapaa kenenkään lasia törkeällä ohituksella. Poliisia ei näy, mutta noudatamme ajo-opasteita.
4. Kirkkoon saavutaan sopivasti että ehdimme poistaa ulkovaatteet ja auttaa lapsille sisäjalkineet.
5. Seurakuntamme väki tulee pääosin ajoissa. eteisessä on vain jokunen. Sinne ei tarjoilla sakramenttia. Seurakunta laulaa välilauluissa ihan ymmärrettävästi. laulunjohtajamme voi olla lihava, mutta hän on sydämellisin ja rakkaudellisin nainen joka tulee mieleen. Laulu on kohottava. puheet ovat hyviä, ja niissä on innoitusta. Rukouksessa pyydetään siunausta niillekin, jotka eivät ole päässeet paikalle, ja johdatusta ja siunausta vaarnanjohtajalle ja kirkon presidentille. Kesken puheen miespuolinen kirkkolainen poistuu eteiseen syöttämään vauvaa ja toinen mies ottaa hellävaroen kiinni juoksentelevan lapsen ja palauttaa perheelle. Naiset näyttävät pirteiltä ja hyvinvoivilta, paitsi 94- vuotias on hiukan väsynyt. Ystävällinen vapaaehtoinen tulkkaa ruotsiksi satunnaiselle vieraalle.
6. Sakramenttikokous päättyy, minä kerkiän pissalle ja viemään lapseni luokkaan ihan ajoissa ja rauhoitun pyhäkouluun ja otan esiin pyhät kirjoitukset, joihin olen tutustunut työviikon aikana etukäteen. Innoitettu opettajamme pitää hyvän tunnin ja saa kaikki mukaan kohottavaan keskusteluun. Sen vuoksi aiheesta jää osa käsittelemättä kun aika ei riitä. Mutta keskustelu oli kohottava ja opin paljon uutta. Kun oikeaa vastausta ei löydy, opettaja johdattelee lisää ja löytyyhän se vastaus. Sitten toteamme, ettei se ole ainoa oikea vastaus. Opimme lisää evankeliumista. Loppurukous osuu minulle, mutta tunnen hengen johdatuksen ja sanat vain tulevat. myöhemmin vanha nainen sanoo, että rukouksessa oli vastaus hänen rukoukseensa eilispäivänä.
7. Pappeuskokouksessa todettiin kotiopetusprosentin jo lähentelevän kolmeakymmentäviittä ja sovimme parannuksesta. kaikki ovat samaa mieltä. Loppurukous on suoraan jumalasta. se kolahtaa ytimiin ja luihin.
8. Kotiin päästyämme minä teen päivällisen (grillattua porsaan sisäfilettä, salaatti, uudet perunat) ja saan apua vanhimmalta lapselta, joka kattaa pöydän. vaimo hoitaa kirkkovaatteet pois ja nuorimman lapsen sillä aikaa. telkkari pysyy kiinni. Vanhin lapsemme pitää ruokarukouksen, jossa on 17 lausetta ja mukaan tuli kiitos pyhäkoulusta ja kavereista.
8. ruoan jälkeen käyn noin kaksi tuntia kylillä kotiopetusta antamassa parini kanssa, vaimo on sillä aikaa lukenut vanhimmalle lapsellemme kuvitettua Mormonin kirjaa ja nuorin on nukkunut. Tulen kotiin ja pussaan rakastani ja sanon, että hän on maailman paras vaimo minulle. Pelaamme koko perhe muistipeliä hetken ja sitten luen kaikille pikkuisen Uutta Testamenttia. selviää, kuinka Paavali sai tehtävän JUmalalta. Tämän jälkeen vanhin lapsi käy pihalla kavereiden luona. hän sanoo ohikulkijalle, että lopettaisi tupakoinnin. Mies hymähtää muttei suutu pikkulapselle. Lapsi huutaa hänen peräänsä että osta parannuspurkkaa. mies poistuu pihan ohi nauraen. Näen ikkunasta ovinaapurin rouvan kantamassa painavaa kassia. menen ulos ja kannan loput tavarat heille kotiin parkkipaikalta. hän kiittää. minä sanon, että älä kiitä minua vaan kiitä ainoastaan taivaan Isää. hän sanoo että ai niin, tehän olette mormoneja ja naurahtaa.
9. Emme kävele nokka pystyssä pihalla, sillä meillä ei ole varaa moiseen käytökseen eikä edes tee mieli. Nöyryys kiinnostaa enemmän.
10. Puhelin soi ja vaimon nuoruudenkaveri on joutunut sairaalaan tulehtuneiden jalkahaavojen ja ylilihavuuden vuoksi, sokeritauti on äitynyt pahaksi. Käyn antamassa siunauksen, hän on epäaktiivinen kirkkomme jäsen mutta hädän hetkellä pyysi siunausta kuitenkin. Sen hän myös sai. Sittemn olen lasten kanssa yksin, vaimo käy katsomassa sairasta sukulaistaan ja vie samalla uuden sisarten nimilistan apuyhdistyksen johtajalle kotiin. Illalla kylvemme kaikki neljä yhdessä ja iltasadun (tavallinen satukirjan satu nyt) jälkeen lapset käyvät nukkumaan. Toisen kanssa menee pidempään ja sillä aikaa minulle jää aikaa lukea mormonin kirjaa ja vahvistua.
Päivä on suurenmoinen ja siinä on ollut oppia meille kaikille ja hyviä tekoja ja lepoa. Tilanteen mukaan teemme vielä illalla sukututkimusta jos lapset nukkuvat ajoissa. Huomenna taas työpäivä. Sapatti omistettiin virkistykselle ja Herramme työlle.
Mikä tuossa nyt sitten on niin kamalaa? olisiko pitänyt ottaa monet kaljat ja lojua ulkona puhumassa härskejä vitsejä naapurin kanssa ja löhötä sohvalla 32- tuumaisen edessä? Ja ajaa lapset ulos että saa kuksia vaimon kanssa rauhassa?? Vietän mieluummin sapatin mainitsemallani tavalla- tiedän tekeväni Herran tahdon ja saan oppia, lepoa ja mielenrauhaa.
Kohta x: selostus, miksi mormoneilta puuttuu täydellisesti huumorintaju, ainakin tämän palstan mormoneilta
Mitä huumorintaju mielestäsi on. Paskaista nauruako.
Ehkäpä mormoneilla kuten exmorollakin on kyky ymmärtää ja tuottaa jalostuneempaa huumoria.
Sinun kommenttisi nimittäin oli kaikista matalaotsaisin.
on sellainen, jossa lapset voivat huonosti, käyttävät huumeita tai jotain muita psyykelääkeitä ja kaikki on muutenkin päin helvettiä.
miten vanhemmat voivat?
Kaikki on muutenkin päin helvettiä! On selvää että jos lapset tai joku perheestä voi huonosti, niin olisi aika erikoista että muut voisivat hyvin? Valitettavasti tällaisiakin tapauksia löytyy. Nimittän on ihmisiä, luonnehäiriöisiä ja laskelmoivia psykopaatteja jotka voivat lähimmäisen kustannuksella hyvin kärsimättä itse minkäänlaisia omantunnon tuskia.
olisivat oireettomia. Kiinnostipa vain, kuinka he oireilevat, onko eri sukupolvilla samat tuskat.
tuskat eri sukupolvilla!
Sanotaan, että jo 50 täyttänyt herää aamulla eikä mihinkään paikkaan satu, sen on merkki siitä, että hän on kuollut.
Ikäihmisten sunnuntaiaamuihinkin kuuluvat monet kolotukset ja vaivat, mutta useimmiten juuri he ovat ensimmäisenä kirkossa. Hatunnosto näille tervaskannoille!
Varmasti herättää ainakin jonkun verran keskustelua ja toivottavasti enemmän ajatuksia. Mikä on hyvää lepopäivän viettoa? Mitä sunnuntaina saa/ei saa tehdä? Miten sunnuntai eroaa muista päivistä?
Sinun kuvauksesi sunnuntaista tuskin on tyypillinen mormoniperheen sunnuntai mutta ei se haittaa, kyllähän sitä aina tietyissä rajoissa provosoidakin saa :)
Ja tässä meidän perheen (isä, äiti ja 5 lasta) tyypillinen sunnuntai:
1. Herätyskello soi klo 8:10, nousen miehen kanssa ja herätämme lapsetkin. Menemme yhdessä aamupalalle. Syömisen jälkeen puetaan kirkkovaatteet jotka usein on katsottu edellisenä iltana valmiiksi, minä puen toisen pienistä ja mies toisen. Isot lapset osaavat pukea jo itse.
2. Kirkkoon lähdemme n. 9:30, mukavaa ajaa kaupungin läpi rauhassa kun ei ole ruuhkaa. Kirkossa lapset voivat vielä käydä vessassa ja laittaa vaatteet naulakkoon, käyn sillä aikaa varaamassa perheellemme tarpeeksi tilaa tarpeeksi takaa ettemme liikoja häiritsisi muita kokouksen aikana.
3. Sakramenttikokouksessa lapset piirtelevät tai tekevät puuhatehtäviä, löysin myös eräästä kristillisestä kirjakaupasta kivan Jeesus-aiheisen siirtotarrakirjan. Loppukokouksesta pienimmät saattavat alkaa käydä levottomiksi jolloin toinen vanhemmista siirtyy heidän kanssaan käytävään ettei muut häiriintyisi.
4. Luokkien aikana pienet on lastenhuoneessa, isot omissa luokissaan ja me vanhemmat aikuisten luokissa. Pyhäkoulussa on muutama vakiojäsen jotka tykkäävät pitää keskustelua yllä, suurempi osa keskittyy kuuntelemiseen vastaillen harvemmin. Henki on kuitenkin aina läsnä ainakin minulle ja saan paljon hengellistä voimaa ja uusia oivalluksia evankeliumista. Apuyhdistyksessä kerrotaan ilmoitusasioita ja kuunnellaan oppiaihe.
5. Kirkosta lähtiessä juttelemme ystäviemme kanssa muutaman minuutin ja sitten paimennamme lapset autoon. Kotimatka sujuu hengellistä musiikkia kuunnellen.
6. Kotona uunissa saattaa olla valmis ennen kirkkoa sinne laitettu ruoka (esim. kanaa ollut useasti) tai sitten teemme yhdessä miehen kanssa jotain suhteellisen nopeaa ruokaa, vaikka spaghettia ja kastiketta. Sillä aikaa lapset vaihtavat kirkkovaatteet kotivaatteisiin ja saattavat katsella piirrettyjä telkkarista.
7. ruoka syödään yhdessä ruokarukouksen kera ja tunnelma on yhtä hyvä kuin muinakin päivinä. Ruoan jälkeen vanhemmat voivat mennä ruokalevolle jos pienemmät lapset "päästävät", isot menevät hyvällä säällä pihalle leikkimään. Iltapäivällä sitten voidaan valmistaa puheita tai lukea seuraavia oppiaiheita tai kyläillä sukulaisten luona. Katselemme myös jonkinverran televisiota jos sattuu tulemaan vaikka joku hyvä dokumentti tai muu kiva ohjelma joka ei laske henkeä alaspäin.
8. Illalla sitten lapsiperheen normaalit iltatoimet joihin meidän perheessä kuuluu myös pyhien kirjoitusten lukua ja iltarukous.
Katsohan viestini ylhäältä. samanlaista näyttää olevan kuin teilläkin. hyvä, tosi hyvä näin. jumala siunaa perheitämme. Exmoro kirjoitti vain provokaation. Ei sellaista ole yhdessäkään MAP- kirkon kodissa, vaan olemme onnellisempia kuin muut perheet maailmassa.
yleistämään tuota onnellisuutta. Mitä voitat tuolla toistuvalla nokittelullasi meidän mormonien paremmuudesta. Korkeintaan voitat lisää tarpeetonta inhoa.
Että Sinä olet MAP- kirkon jäsen? Oli pakko oikaista törkeä valhe, minkä avaaja esitti. Sellaista elämää ei ole missään ainakaan minun seurakuntani mormoniperhessä. Perheet ovat onnellisia, ja ne, joilla on aikuisia lapsia, ovat saaneet kasvatettua hienon uuden sukupolven. lapset ovat päässeet hyviin ammatteihin ja voivat hyvin. En ole kuullut yhdestäkään MAP- kirkon perheestä, jolle sunnuntai olisi avaajan kuvailemaa tuskaa. Sunnuntait ovat kohottavia päiviä onnellisten perheiden elämässä. Tottakai on joitakin pieniä vastoinkäymisiä, mutta ne eivät ole merkittäviä. Onnellisuus on kuitenkin silmiinpistävää kun perheiden kanssa juttelee. Myös minun perheeni on hyvin onnellinen ja luja yhteisö. Se on Taivaallisen Isän suopeuden ansiota. Olemme saaneet runsaasti siunauksia.
Noin paksua tekstiä ei tullut edes josefinalta, rauha hänen sielulleen.
että minä tiedän olevani mormoni.
et jeesustele?
Muistuu mieleen entisen haudankaivajan kertomus jossa hän sanoi; "voi kun me papit naurettiin".
Kaikki maailman mormoniperheethän ovat AINA niin sanomattoman onnellisia AINOAssa oikeassa uskossaan. AINAkin MINUN seurakunnassani. Alati jatkuva onnellisuus on oikein simiinpistävää. Voi ......
Mitään omahyväisyyttä tossa ei ole, eihän?
Tuota kuin tarpeeksi toitotat turuilla ja toreilla, saatat hyvinkin kohdata oikean onnellisuuden.
Turust
kirkkoon, muistan äidin usein lausuneen ääneen ilonsa siitä, että nyt hänkin saa sunnuntaina hieman levähtää kirkossa ollessaan.
Ennen kirkkoon lähtöään hän oli tietysti sytyttänyt hellaan tulen ja laittanut aamupalaa, hoitanut karjan ja pannut maidot jäähtymään sekä peseytynyt ja vaihtanut pyhävaatteet päälleen. Autoa ei ollut, vaan lähes 10 km:n kirkkomatka taittui pyörällä tai julkisilla.
Ai niin, silloinhan kirkko alkoi vasta klo 11. Siinäköhän salaisuus, vai siinä, ettei ollut televisiota, tietokonetta eikä edes puhelinta, joten niihin ei tuhlaantunut aikaa.
Sinunhan pitäisi olla telkkarissa kirjoittamassa soopasarjaa lahkolaiselämästä! Voi vee, tuo oli niin riemastuttava juttu että! Ja niin totta.
mutta ei totta. Todeksi sanomisesi osoitti, ettet lainkaan ymmärtänyt sitä vitsiksi. - Se oli tosi hauska kuvitteellinen kärjistys ja sopisi hupiohjelman käsikirjoitukseksi.
En ole silti ihan varma "exmoron" tarkoitusperästä, sillä hän on lähestynyt mormonismi.net sivuston tyyliä, kuten täällä on jo todettukin. Jos näin on, niin kirjoitus osoittaa, että vääristellyn kuvan antaminen on tarttuvaa. En silti halua uskoa, että enimmäkseen ihan mukava keskustelija olisi menossa noin pahasti alaspäin.
...oli tarkoitettu, mutta uskoisin jokaisen mormonin löytävän siitä jotain itselleen tuttua. Siinähän on täsmähuumorin idea: toinen puoli totta ja korostetaan tiettyjä asioita.
Oman lapsuudenperheeni sunnuntait olivat hieman tuon suuntaisia. kaikki mitä kerrottiin on meillä tapahtunut mutta ei tietenkään yhdellä kerralla/jatkuvasti. Koska tarkoitusperiäni ja tyyliäni on ihmetelty, niin sanottakoon että ei minulla ole mitään "päämäärää". Koitan pysyä totuudessa oli se sitten puolesta tai vastaan, ja sekaan sopivasti huumoria ettei kukaan ota näitä ihan tosissaan. Kyllä Jumalallakin on sen verran huumorintajua, että kykenee tarvittaessa nauramaan itselleen - vai eikö täydellisyyteen kuulu huumori?
Sanottakoon vielä, että minusta map-kirkko on ihan kelpo kirkko ja sen tunnen omaksi koska olen siihen lapsuudesta kasvanut, enkä vaihtaisi kokemuksiani mihinkään. En silti kykene uskomaan kirkon oppeihin siinä määrin kuin pitäisi, mutta "lohdutukseksi" sanottakoon, että en usko muidenkaan kirkkojen oppeihin.
jos mennään vakavampaan asiaan, niin minusta tämä mormonien "tietämismentaliteetti" on sellainen mihin mielelläni puutun. ihmisiltä puuttuu jotenkin ymmärrys siitä, että uskonnolliset kokemukset ja näkemykset ovat hyvin subjektiivisia luonteeltaan. yhden ihmisen totuus on totta vain hänelle itselleen. siinä mielessä uskon, että esimerkiksi sinä tosiaan uskot asiaasi ja pidät sitä suorastaan tietoa, mutta ymmärrätkö että se koskee vain sinua? Uskonto on loppuviimein henkilökohtainen asia, osa persoonallisuutta, osa meitä itseämme,ei muuta.
Terve taas. Huumoria ei voi kontrolloimatta lasketella mistä vain. Pelastusasioista ei voi vääntää hiukkastakaan huumoria. Ne ovat kuoleman/elämänvakavia perustotuuksia ja ihmisen maapallolla olon tarkoitus. Etsiä pelastus ja ottaa se vastaan ja pitää liitot ja osoittaa kuuliaisuus Taivaallista Isää kohtaan. Niin se on.
Huomenna Teillä on taas tilaisuus tulla sakramenttikokoukseen. jumalan henki on siellä läsnä. Tervetuloa Hänen puolestaan!!!
Tosin on olemassa myös niin sanottua tahatonta huumoria, jota edustat useamman nimimerkin voimin.
riippumatta siitä, missä hän sattuu oleilemaan. Eikö?
Luulisin, että minä käsitin exmoron hulvattoman kirjoituksen paljon paremmin kuin sinä! Sinua rassaa hirvittävä farisealaisuus. Jeesuskin oli huumorintajuisempi tapaus, ja sympaattisempi tyyppi. Sinä vain luettelet kireänä sääntöjä ja "oikein" toimimisen malleja. Plääh. Jos vielä kiristät itseäsi vähän, voi jousesi pimahtaa katki!
...että minä voisin tulla tuuraamaan sitä Jumalan henkeä kun kirjoitit "tervetuloa hänen puolestaan"? :-)
Joh. 17:25
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
1. Kor. 2:11
Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. [Sananl. 20:27; Room. 11:34]
Jos meissä on Jumalan Henki, niin voimme tietää ainakin joitain siitä, mitä on Jumalassa. Tietomme ei ole täydellistä, mutta meillä on oikeutus tietää, että uskomme on totta. Tietämistä on eri asteita. Sen ei tarvitse olla täydellistä tietoa, jota sinä nähdäkseni tarkoitat käyttäessäsi sanaa "tietämismentaliteetti".
Meille on luvattu, että kun noudatamme Kristuksen käskyjä, saamme tietää puhuuko hän omiaan vai Isänsä sanoja, totuutta. Uskonnollinen tietäminen on erilaista kuin looginen tieto. Se on kokemusperäistä. Sitä ei voi toiselle siirtää, mutta jokainen voi saada aivan saman kokemuksen. Sitä on verrattu suolan maun tuntemiseen. Jokaisen on itse maistettava.
ja huumorinsävyttämää sopivasti liioiteltua. Niin, kyllä minäkin myönnän, että kun seitsemän lapsen kanssa lähdettiin kirkkoon, niin ei se yhtä autuutta aina ollut, vaan siinä oli paljon monenlaista äheltämistä pukemisineen ym. Meilläkin molemmat vanhemmat osallistuivat lasten hoitamiseen ja pukemiseen. Usein juuri lähtöhetkellä veti vaipanvaihto kiinni ja sitten mentiin taas vähän myöhässä. Minulle oli tuttu asia vaippojen vaihdosta syöttämiseen. Mutta nuo onnellisuuskuvaukset ovat kyllä yhtälailla liioittelua kuin sinunkin kirjoituksesi, joka oli kylläkin piristävän hauska.
Kuulin kerran, että eräs sisar hiiltyi miehelleen, joka soitti auton torvea kiirehtiäkseen vaimoaan lapsien kanssa lähtemään ja meni hänen luokseen ja sanoi, että mene sinä pukemaan lapset, niin minä painan torvea sillä aikaa:-)
Melkein samaa oli meillä, mutta kävelimme kirkkoon.
Ruoka oli kirkonmenojen aikana painekattilassa ja kun tultiin kirkosta, syötiin kattilassa hajonneita perunoita ja revennyttä lenkkimakkaraa. Kaikki maut olivat sekoittuneet toisiinsa. Porkkanan- ja lantunpalat selvisivät painekattilasta paremmin.
Pitkät kokoukset olivat lapsille pitkästyttäviä ja talvella olimme vielä liian lämpimissä vaatteissa, niin että olo oli tuskastuttava senkin takia.
Sunnuntaipäivät olivat muutenkin ikäviä, kun ei saanut sisällä leikkiä mitään, ei saanut mennä ulos, ei ainakaan luistella, hiihtää tai pelata mitään ulkopelejä, kavereille ei saanut mennä eikä kavereita kutsua.
Ainoa mitä sai tehdä, oli lukea pyhiä kirjoituksia ja piirtää hiljaa. Usein sunnuntaipäivän teki erityisen ikäväksi se, että joku tai useampi meistä piiskattiin siksi, että olimme olleet kumminkin liian äänekkäitä isän mielestä, joka soi sunnutaisin itselleen pitkät päiväunet pyhäkoulun ja iltakokouksen välissä sillä aikaa, kun äiti korjasi ruuat pois ja tiskasi keittiössä.
kaksi meitä on, usein samalla koneella. velipoika ja minä. ihan sama, kirjoitettu asia ratkaisee. ja asia on tämä: pelastus ja korotus löytyvät vain ja ainoastaan Joseph Smithin kautta perustetusta MAP- kirkosta, sen palautetun evankeliumin mukaisesti toimimalla ja uskomalla. Eilen olin evlut rippiäisissä, ja voihan viikset, millaista potaskaa saarnataan kaulaliina kaulassa. Todella hirveää. Se onkin täyttä eksytystä.
Ellet ole palava ja hengen täyttämä kuten minä ja velipoika, et voi pelastua. Tämä vaatii lujan ja toden uskon ja teot. Aloitahan tänään. Sitä varten olet maan päällä. Et siemaillaksesi viinejä, mässäilläksesi, kerätäksesi tämän maailman tavaroita ja "rikkauksia" ja valtaa ja kunniaa ja pätemistä. Niillä ei tee mitään. Et saa mitään mukaasi, paitsi tekosi. Käärinliinassa ei ole taskuja.
Onhan se huumoria sekin, että teini-ikäinen tyttö huumataan useita kertoja tajuttomaksi sairaalasta varastetuilla lääkkeillä ties mitä tarkoitusperiä varten. Kun tyttö ei meinaa herätä huumetokkurasta, on humoristista raahata tämä hiuksista suihkuun.
>...pelastus ja korotus löytyvät vain ja ainoastaan Joseph Smithin kautta perustetusta MAP- kirkosta...
Voisit laittaa vitsisi suoraan huumori-palstalle. Sain makeat naurut!
Pelastumiseen kuuluvat ehdottomasti uskon ja parannuksen lisäksi tietyt toimitukset. Toimitukset voi saada vain oikeasta kirkosta. Sellaisia voi olla vain yksi.
Et ihan yltänyt edellisen tasolla, mutta hyvä vitsi oli tuokin!
taas, mutta väärässä yhteydessä, osoittaa negatiivista huumorintajuasi.
Pelastus ja korotus tulossa jos pidämme liittomme ja kestämme loppuun asti. Sama on mahdollista teillekin. teidän pitää nöyrtyä maan tomuun, tunnustaa Jumala ja Kristus, ottaa kaste ja vastaanottaa pyhä henki ja tehdä liitot ja pitää ne. Sitä varten sinäkin olet tullut maan päälle, et "huvittelemaan" asioilla, jotka ovat maailmasta, jonka valtias on saatana. Olet keskellä kiusauksia. Et voine väittää muuta. Mutta Saatanan valta loppuu ja alkaa tuhatvuotinen valtakunta. Jollet tee parannusta, tulet kohta katoamaan. Asiasta on varoitettu. kuuntelisit evankeliumin sanomaa ja lähetyssaarnaajiamme. Totuus odottaa löytäjäänsä. totuus ei ole rahassa ja vallassa ja huvituksissa.
Alkavat jo laimeta, mutta kyllä tuo ylsi kolmanneksi parhaaksi vitsiksi.
Kun T mainitsi huumorin, otin esiin asian, jota hän on aiemmin kutsunut huumoriksi.
olet sitten se neljänneksi paras vitsi, ellet jopa parempikin.
Tuolla et pääse listoille.
Pakko sanoa että sain hyvät nauru tästä. Mielestäni tuo oli kuitenkin aika kärjistetty kuvaus sunnuntaista. Joillekin se tietysti voi olla tuollaista, mutta silloin herää kysymys mitä järkeä siellä kirkossa on käydä jos se on yhtä tuskaa..?
Tässä oman sunnuntaini kuvaus:
1.Herään klo 8, lähden yhdeksän aikaan kimppakyydillä. Haemme muita ihmisiä mukaan vielä. Noin klo 9.30 olemme ensimmäisinä kirkolla. Pari ihmistä laittaa paikat valmiiksi kun me muut etsimme istumapaikat valmiiksi.
2. Jotkut ihmiset saattavat tulla myöhässä, mutta sakramenttia ei tarjoilla käytävään. Seurakunnan laulu kuuluu ihan hyvin, eikä laulunjohtaja ole ainoa joka laulaa.
3. Puheet ovat usein innostavia, joskus ne kestävät hieman liian kauan että meinaa tulla kiire. Ei kuitenkaan aina. Totta on kuitenkin se, että perheestä otetaan puheisiin aiheita.
4. Seuraa lyhyt tauko jolloin voi käydä syömässä evästä tai vessassa. Seuraa pyhäkoulu ja tutkijoiden ryhmä, missä minä käyn suht tuoreena jäsenenä vielä. Ryhmässä on lähes aina todella kiinnostavia asioita, ja harmittaa kun aika loppuu aina jossain vaiheessa.
5. Seuraa apuyhdistys, missä kerrotaan ensin ilmoitusasiat, joskus opetellaan laulu, ja on oppiaihe. Pari puhetta jotka myös saattavat venyä, joskus jää loppulaulu väliin, tai lauletaan vain ensimmäinen säkeistö.
6. Lähdemme kimppakyydillä melkein välittömästi pois kirkolta. Saavun kotiin ja otan nokoset. Iltasella pyrin lukemaan pyhiä kirjoituksia tai kirkon oppikirjaa.
Vaikka kirkkoon ei aina aamulla jaksaisi mennä esim. huonosti nukutun yön jälkeen, kadun sitä aina jos en mene. Kirkossa on mielestäni oikeasti hauskaa ja hyvä tunnelma.
Näin meillä. :)
sanani jeesustelusta.
Turust