Oletteko koskaan törmänneet tällaiseen ilmiöön: tosi uskis väittelee kanssanne asioista tämän tästä ja te pysytte tyynen rauhallisina ja annatte asiallaisia vastauksia. Sitten kun uskis on pulassa ja tarvitsee neuvoa jossain tosi elämän tilanteessa, hän kääntyykin yllättäin juuri teidän puoleenne. Minulle tämä on varsin tuttua ja olen joskus suorastaan huvittuneena pannut merkille, kuinka neuvoni voivatkaan olla arvokkaita.
Asian oikea laita?
Teotwawki
8249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi se toimia toisinkin päin.
kokemusteni mukaan. Ja minäpoika se tunnen uskiksia:-D))))
Oletko pyytänyt kurkistamaan uskovaisen omasta niksi-kirjasta vinkkejä, vai oletko toivottanut tervetulleeksi maan pinnalle?
sanonut näille lähimmäisilleni, että tervetuloa nykyaikaan.:-)
väitellyt tosiuskovaisen kanssa. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Kerran kauan sitten oli tosin eräs nuori pariskunta kylässä, semmoisia "heränneitä", mutta en jaksanut kauaa kuunnella, kun ei ollut mitään tolkkua jutuissa ja näytin ovea. Sinne häipyivät piplia kainalossa pihalle.
En nyt laske noita jehovantodistajia väittelijöiksi, jotka ovat ovella rampanneet. Niiden kanssa ei saa edes keskustelua aikaseksi, saati väittelyä. Kaikki mitä niille sanoo, valuu kuin vesi hanhen selästä.
Mutta ei minulta ole kukaan koskaan mitään neuvoja tullut kysymään.
minä olen, kuten eräs sukulaisnainen sanoi huvittuneesti, (itsekin hihu) uskovaisten ympäröimä. Niitä on sekä omassa-, että vaimoni suvussa pilvin pimein. Kummassakin suvussa on tapana pitää suuria sukujuhlia, joista ihan kaikista ei voi kieltäytyä. Sanoit mutten kerran, että ainakin joku sisaresi on uskovainen, mutta suhteenne ei ole muistaakseni kovin läheinen.
olen kai turhan useinkin maininnut sisarestani, mutta ei hän ainoa uskis ole sisaruksien joukossa.
Hän on tuikitavallinen luterilainen, mutta semmoinen pikkurilli pystyssä kulkeva muita arvosteleva ja ah, niin harras jumaluskoinen, joka ei voi kertakaikkiaan ymmärtää, että joku ei kuulu kirkkoon eikä usko palestiinalaisten kehittelemään jumalolentoon, joka monen mutkan kautta tänne Suomeen rantautui.
Mutta hänen, kuten myös sen toisen siskoni uskovaisuus tuntuu olevan juuri pitkälti sitä, että ei edes mietitä mihin uskotaan, vaan se on sellainen rekvisiitta ja tavallaan näyttö siitä, että he ovat "hyviä" ihmisiä. Ymmärtänet mitä tarkoitan. Muuten saa vittuilla ihmisille miten paljon vaan, kunhan kuuluu kirkkoon ja laulaa kirkkokuorossa. Aargh.
Minua ei onneksi kutsuta mihinkään sukujuhliin, joten ei ole mitään ongelmaa sen suhteen.
Kyllä ymmärrän.:-(