Onko kukaan "sairastanut" hypoglykemiaa? En siis tarkoita hetkellistä matalaa verensokeria tai diabetekseen liittyvää hypoglykemiaa. Tämähän on ollut hyvin kiistainen aihe yhdessä vaiheessa. Paavo Airola kertoo kirjassaan "Alhainen verensokeri" tarkemmin näistä asioista.
Söin ennen jatkuvasti, joka päivä ainakin jonkin verran makeisia. Yleensä vähintään muutaman suklaapatukan ja vallan oli riippuvuus sokerisista tuotteista. Tätä jatkui useamman vuotta, mutta minkäänlaista ongelmaa tämän riippuvuuden lisäksi ei ollut, painokaan ei ihme kyllä pahemmin noussut. Enkä harrastanut edes pahemmin liikuntaa.
Viime kesän alussa aloin kuitenkin saada kaikenlaisia oireita. Olin jonkin aikaa melkein ilman suklaata ja muita makeisia, mutta aloitin sitten taas uudestaan. Ensimmäisenä ilmaantui käsittämätön nälän tunne, joka aluksi lähti joksikin aikaa syömällä jotakin. Lopulta se kuitenkin alkoi vaivata yhä enemmän ja alkoi tulla heikkoutta ja huimausta. Huomasin sokerin auttavan näihin oireisiin hetkellisesti ja aloin käyttää sitä "hoitokeinona". Söin hedelmäaakkosia aina silloin tällöin, kunnes saavuin siihen pisteeseen, että minun olisi pitänyt syödä niitä jatkuvasti ja siltikään olo ei parantunut.
Jos söin pari riviä suklaata välillä kerralla, niin hetkellisesti oloni koheni, mutta yhtä nopeasti myös laski ja seurasi aivan tajuttoman heikko olo. Sitten taas lisää jotakin.
Ymmärsin ettei kaikki ole kunnossa oireiden vain lisääntyessä ja otin selvää näistä asioista. Airolan kirja oli kuin pelastus. Minulla oli suurin osa pitkän oirelistan oireista ja kun jätin hänen neuvojensa mukaisesti teollisen sokerin pois ruokavaliostani niin hyvin kuin pystyin, niin alkoivat tulokset näkyä kolmannen vuorokauden jälkeen. Aloin taas voimaan hyvin ja oireet vähenivät pikku hiljaa. Nyt olen taas silloin tällöin vähän maistanut sokeripitoisia tuotteita, mutta totuus on, että vieläkin ne tekevät pahaa. Mutta enpä ole pahemmin kärsinyt siitä, vaikken ole voinut syödä suklaata.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Kävin erään ylilääkärin luona, jolla olen ennenkin käynyt, koska hän on aina ollut niin mukava. Kun kerroin tästä asiasta, niin hän vain laittoi kaiken stressin ja kaiketi lievän masennuksen syyksi. Suutuin suoraan sanottuna. En tunne itseäni yhtään masentuneeksi. Stressiä nyt taitaa olla jonkin verran ainakin jokaisella tänäpäivänä.
Olen monesti ihmetellyt sitä, kuinka kauan elimistöni sieti sokerin mättäämistä. Nyt uskon, että sokeri on yksi pahimmista "myrkyistä" pitemmän päälle.
Söin ennen jatkuvasti, joka päivä ainakin jonkin verran makeisia. Yleensä vähintään muutaman suklaapatukan ja vallan oli riippuvuus sokerisista tuotteista. Tätä jatkui useamman vuotta, mutta minkäänlaista ongelmaa tämän riippuvuuden lisäksi ei ollut, painokaan ei ihme kyllä pahemmin noussut. Enkä harrastanut edes pahemmin liikuntaa.
Viime kesän alussa aloin kuitenkin saada kaikenlaisia oireita. Olin jonkin aikaa melkein ilman suklaata ja muita makeisia, mutta aloitin sitten taas uudestaan. Ensimmäisenä ilmaantui käsittämätön nälän tunne, joka aluksi lähti joksikin aikaa syömällä jotakin. Lopulta se kuitenkin alkoi vaivata yhä enemmän ja alkoi tulla heikkoutta ja huimausta. Huomasin sokerin auttavan näihin oireisiin hetkellisesti ja aloin käyttää sitä "hoitokeinona". Söin hedelmäaakkosia aina silloin tällöin, kunnes saavuin siihen pisteeseen, että minun olisi pitänyt syödä niitä jatkuvasti ja siltikään olo ei parantunut.
Jos söin pari riviä suklaata välillä kerralla, niin hetkellisesti oloni koheni, mutta yhtä nopeasti myös laski ja seurasi aivan tajuttoman heikko olo. Sitten taas lisää jotakin.
Ymmärsin ettei kaikki ole kunnossa oireiden vain lisääntyessä ja otin selvää näistä asioista. Airolan kirja oli kuin pelastus. Minulla oli suurin osa pitkän oirelistan oireista ja kun jätin hänen neuvojensa mukaisesti teollisen sokerin pois ruokavaliostani niin hyvin kuin pystyin, niin alkoivat tulokset näkyä kolmannen vuorokauden jälkeen. Aloin taas voimaan hyvin ja oireet vähenivät pikku hiljaa. Nyt olen taas silloin tällöin vähän maistanut sokeripitoisia tuotteita, mutta totuus on, että vieläkin ne tekevät pahaa. Mutta enpä ole pahemmin kärsinyt siitä, vaikken ole voinut syödä suklaata.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Kävin erään ylilääkärin luona, jolla olen ennenkin käynyt, koska hän on aina ollut niin mukava. Kun kerroin tästä asiasta, niin hän vain laittoi kaiken stressin ja kaiketi lievän masennuksen syyksi. Suutuin suoraan sanottuna. En tunne itseäni yhtään masentuneeksi. Stressiä nyt taitaa olla jonkin verran ainakin jokaisella tänäpäivänä.
Olen monesti ihmetellyt sitä, kuinka kauan elimistöni sieti sokerin mättäämistä. Nyt uskon, että sokeri on yksi pahimmista "myrkyistä" pitemmän päälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi,
kerrohan kuinka sait sen tehtyä, että jätit sokerin pois? Vaatiko suuria henkisiä ponnisteluja? Kyllähän tiedän ettei karkit kovin terveellisiä ole, mutta tuntuu etten pysty jättämään niitä, vaikka haluaisin, minulla on niihin riippuvuussuhde.
Aterialla (esim. lounas) minun täytyy saada jotain makeata, tai muuten minulle tulee huonon olon tunne. Esim. otan juomaksi tuoremehua tai joskus limsaa tai vaihtoehtoisesti otan jälkiruokaa välttääkseni tuota epämääräistä huonoa oloa. Sen lisäksi minulle tulee useasti noin pari tuntia aterian jälkeen se outo tunne, ja silloin käsi käy karkkipussille. Minulla on aina käsilaukussa karkkia, ihan varmuudenkin vuoksi.
Ikinä en ole oloani kokenut kovin virkeäksi. Ja koen tuon hypoglykemian monen ongelmani ytimeksi. Painokin on alkanut nousta jo vähän liikaa.
Nytkin käsi käy lakupussilla. Ehkä menen käymään kirjastossa tuota mainitsemaasi kirjaa lainaamaan.
Joo ei se toisaalta aluksi helppoa ollut jättää sokeria pois. Aloitan sen viikonloppuna lauantaina, koska siinä oli sentään ne kaksi päivää aikaa varautua järkyttävään oloon...ja maanantai päiväkin oli onneksi vain kolmen tunnin pituinen,joten siinä oli se hyvä puoli. Kun olin kolme päivää ollut ilman, olo muuttui vihdoin vähitellen paremmaksi. Alussa olo oli kyllä kamala, todella heikko. Kun tuloksia alkoi näkyä, niin sokerin syömisen jättäminen tuntui entistä helpommalta, kun luotti olon paranemiseen. Ja oikeastaan ei ole edes pahemmin tehnyt mieli makeisia sen jälkeen, kun muistuu aina mieleen se hirvittävä riippuvuus ja ärsyttävät oireet.
Oli hirveää, kun piti vallan kantaa mukana jotain sokerista varmuuden varalta. Menin suorastaan paniikkiin, jos tajusin oloni heikkenevän jossakin yleisellä paikalla eikä mukana ollut mitään sokeripitoista syötävää. Paniikki taas puolestaan pahensi oireita.
En ymmärrä miksei tätä ongelmaa kaikki lääkärit oikein tahdo tiedostaa. Kannattaa kyllä lainata tuo kirja. Vaikka se onkin vanha, niin siitä löytyy mielestäni täyttä asiaa. Ja lainasin tässä vähän aikaa sitten jonkun ravitsemuskirjan (vuodelta 2002) ja siinä mainittiin myös tämänkaltaisesta ongelmasta, joten kyllä se on ihan todellista. Lisäksi Antti Heikkilän kirjassa "Elämän paras aika" kerrotaan sokerin vaikutuksista. Se on vuodelta 2002.
Nautiskelin vuosikausia namusia (aika paljon)
Painoni pysyi alhaisena ...
Nyt n. 20v myöhemmin karkit ja kaikki sokerituotteet tekevät minulle pahanolontunteen ja on pakko syödä karkkien jälkeen leipää tai muuta suolaisempaa
Luulen kaiken johtuvan siitä kun elimistöni paastosokeriarvo alkaa lähetä jo rajaa, milloin aletaan tutkia aikuisiän sokeritaudin mahdollisuutta
Maksahan tuottaa sokeria itsekin ja saan sitä liikaa jos syön namusia tai muuta makeaa ja elimistö ei jaksa tuottaa insuliinia tarpeeksi sitä sokerimäärää hajottamaan
Toinen asia:
>> Kun kerroin tästä asiasta, niin hän vain laittoi kaiken stressin ja kaiketi lievän masennuksen syyksi. Suutuin suoraan sanottuna. En tunne itseäni yhtään masentuneeksi
Varmasti moni syö masennuslääkkeitä aivan turhaan. Ennen ongelmana olivat antibiootit, joita ihmiset kuulemma söivät liikaa. Nyt niitä ei välttämättä meinata määrätä millään, vaikka tulehdus olisikin. Aivan älytöntä. Minulla on monia sukulaisia, joilla on ollut tulehduksia, mutta lääkäri ei ole millään meinannut kirjoittaa sitä antibioottikuuria. Pitäisi hieman käyttää järkeään eikä vain ajatella määräyksiä tosi tilanteissa.
"Kirjallisuudessa" puhutaan ainoastaan diabetekseen liittyvästä hypoglykemiasta. On myös olemassa Hypoglykemia ilman diabetestä. Tästä ei tosi tutkimustietoa ole, mutta on tiedossa, että tästä on selkeästi erotettavissa kolme tyyppiä. Oireet ovat samat kuin diabeteksessä eli pahoinvointi, janon tunne, virtsan erityksen lisääntyminen, oksentelu, huimaus, jne.
Lääkärit usein miten antavat ohjeeksi välttää sokeria ja syödä usein (4-6h välein) sekä kertovat, että kyseessä on sukuvika.
Tyypit ovat:
I paastosokeriarvo jatkuvasti alle suositusten
II paastosokeriarvo suositusten alarajalla, mutta valkoisen sokerin nauttimisen jälkeen sokeriarvo ei nouse paastoarvon suositusten ylärajalle ja sokeripitoisten tuotteiden nauttimisen jälkeen seuraa romahduksen omainen sokeritasapainon lasku
III edellisten yhdistelmä
I tyypin edustajilla oireet esiintyvät aamuisin ja pitkän paaston jälkeen. Tällöin on paastoaikaa lyhennettävä eli välipalojen nauttiminen on tärkeää
II tyypin edustajilla oireet liittyvät aina sokeripitoisten tuotteiden nauttimiseen. Tällöin on syytä välttää sokeripitoisten tuotteiden käyttöä.
III tyypin edustajien on noudatettava molempia.
Itse olen tyypin II edustaja. Sokeripitoisia tuotteita en pahemmin käytä. Joskus (alle 10 kertaa vuodessa) syön hieman makeisia, hyväksyn huonon/oksettava olon, janon ja sitä seuraavan runsaan nesteen nauttimisen josta seurauksena on wc:ssä ravaaminen. Limonadini on sokeriton, sillä kerran ravintolaillan aikana (n. 6h) nautin kaksi pienetä pullollista sokerillista limonadia ja olin oksennuskunnossa. Kun sokerin vaikutus minuun selvisi, hylkäsin sokerin lähes täysin ja voin hyvin eikä oireita esiinny kunhan todellakin vältän sokeria.
Myös alkoholijuomien suhteen olen havainnut, että on syytä noudattaa 70-luvulla diabeetikoille annettua ohjetta eli sallittuja ovat ne juomat jotka sisältävät sokeria alle 10g/litra eli kiellettyjä ovat makeat viinit, sherryt, vermutit, mareidat, liköörit, siiderit sekä maissiolut. Lantringit ovat tietty sokerittomia, tuoremehut vedellä laimennettu.
Koska kyseeseen "tautiin" ei ole hoitoa, voidaan siihen vaikuttaa vain elämäntavoin