Monty Pythonin mukaan emännän tarkoitus on toimia havaintovälineenä sisäoppilaitoksen seksuaalivalistustunnilla? :-D)))))))))))))))))
Emännän tarkoitus?
Teotwawki
38802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
valttikortit/mulla kädessäin/oli avoinna kaikki portit/ja ne heitin kädestäin
olisit käyttänyt tilaisuutta hyväksesi, jos kerran oli jo ihan käden ulottuvilla.:-D)))) Olisin se voinut olla sitten jonkun muunkin jutun ulottuvilla.
meidän huushollissa emännällä
on vähän eri tarkoitus,
enemmänkin perinteisiä kotiaskareita koskevia juttuja:))
Havaintovälineeksi ei ole kukaan vielä pyytänyt, mutta ootellaan;))
emäntä siihen suostuisi, mutta kotityöt menee kyllä jokseenkin tasan. Ja niin olen kuullut sanottavan, että miehet, jotka imuroivat, harrastavat seksiä useammin kuin muut. Meillä se toimii juuri niin.:-)
tuo tieto selvitti pari ongelmaa, meidän mies ei imuroi kuin kerran viidessä vuodessa, ilmankos.....:(((((
ikuisesta nuoruudesta. Ei ole monta vuotta siitä, kun soitin vielä rockbändin rumpalina. Oli jotenkin hellyttävää, kun tuli minun sooloni vuoro ja parikymppiset likat tuli lavan eteen hillumaan ja taputtamaan käsiään yhteen. Se oli minusta kivaa.
se oli kivaa, se on selvä;))
Selvisikö koskaan miksi ne taputtivat, jos vaikka kannustivat, että "vaari" jaksaisi soittaa loppuun asti;)))))
Ei, kun kyllä sinä varmasti soitit niin hyvin:)
Olikohan kuuluisakin bändi?
iso nimi, mutta ohjelmistomme oli kuitenkin aika kunnianhimoinen. Progee kato ja aika raskasta rokkia. Kyllä me keräsimme ihan mukavat lipputulot, mutta en minä sillä perhettäni elättänyt.
"suuria nimiä", minäpä tunnen Pelle Miljoonan, en tosin musiikkiympyröistä, vaan hän on kesämökkituttuja:)
Vai oliko teillä liian erilainen ohjelmisto?
tuttavapiirissä joitakin on ollut. Petri Tilliä en tunne. Mutta on se moottoritie silti kuuma:-) Minä olen suvusta, jossa jokaisessa perheessä on ollut useampia taiteilijoita eri aloilta, ja siksi minulla on ollut tilaisuus tutustua monenlaiseen väkeen eri taiteenaloilta. Oma juttuni ei ole kuitenkaan musiikki, vaan kirjoittaminen. Olen kakkosammatiltani toimittaja ja jos nyt sattuisit asumaan alueella joka rajautuu Sipoosta Ruotsinpyhtäälle ja sisämaahan Myrskylään, olet saattanut lukea juttujani. Olen erikoistunut taidearvosteluihin, mutta kirjoitan toki muistakin aiheista. Totta kai olen kirjoittanut myös proosaa, mutta sillä eläminen on kyllä näin pienessä maassa melko vaikeaa. Siksi yritänkin kirjoittaa erittäin luovasti lehteen ja siitä olen saanut psotiivista palautetta. Menikö nyt omakehun puolelle?
ja itseään suorastaan pitää kehua;)
En asu ihan tuolla alueella, Ruotsinpyhtää on lähimpänä noista paikoista.
Lykkyä kirjoitustouhuihin:)
asun Ruotsinpyhtään Ruukissa..:-))) Ja täällä niitä vasta taiteilijoita on.
katsomaan, mitä sielä taiteillaan, eihän tästä ole sataa kilometriäkään matkaa;)
minkälanen paikka tämä on. Yli kolmesataa vuotta vanha Ruukkimiljöö. Verlaa paljon isompi, mutta Fiskarsia pienempi. Täällä meillä on oma taiteilijayhteisö:-))
herra taiteilija, minäpä käyn katsomassa:)
jolloin täällä kannattaa käydä, nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä. Näyttelyitä ei enää ole ja käsityöläiset alkavat sulkea butiqueitaan. Mutta tervetuloa ensi kesänä:-)
Taidetaan tulla gyruksen kanssa yhdessä jos saadaan soviteltua, ehkä ensi kesänä nähdään;))
On tämä netin maailma kummallinen. Minä tiedän joidenkin asuinpaikan, kun olen täällä roikkunut kohta vuoden. Tämä, että kerroin oman asuinpaikkani, johtui siitä, että olen sen aikaisemmin kertonut muutamille, ja silloinhan se on kaikkien luettavissa. Kun itse sanoit asuvasi alle sadan km:n päässä täältä ja se Mie tuli sieltä, on suunta selvä. Raja kulkee jostain Pohjois-Valkealasta Kouvolan pohjoipuolitse aina Haminaan asti. Iitti tietysti mahtuu kartalle vielä.:-)))
... kävin siellä pällistelemässä just kuukausi sitten. Kiva paikka :)
vasta sähköpostikavereita, mutta eihän sitä tiedä kuinka hyvin tutustutaan;)
Palataan näihin välimatkoihin ja asuinpaikkoihin, kunhan teen tarkemmat matkamittaukset, kun en ihan tuohon rajan sisäpuolelle päässytkään, ilmoitan joskus tarkemman kilometrimäärän.
pitänyt olla jo nukkumassa, hyvää yötäkin toivotin;))
... majailen tuolla alueella. Vaikka alunperin olen kyllä Hämeestä. Mie ja sie rupesi tarttumaan puheeseen, kun omat lapset syntyivät täällä ja alkoivat puhua sillä tavalla.
Rouva 54 ja mie tulemme siis rynnäköllä ensi kesänä, jookosta. Tuomme vaikka suklaakakun tuliaisiksi =D
... kun täällä oli niin hauskaa =D
Minuun ei mie/sie ole tarttunut, koska olen asunut tällä vyöhykkeellä vasta kahdeksan vuotta. Sehän on paljon se, mutta kun en ole enää mikään nuorukainen - olen siis ikinuori - niin ei tartu enää helposti. Ruotsinpyhtää kuuluu kuinkin maantieteeelisesti Kymenlaaksoon, vaikka hallinnollinen raja kulkeekin kirjaimellisesti näköetäisyydellä. Kymijoen läntinen haara näkyy melkein olohuoneeni ikkunasta.
saatoit nähdä minut, koska minä kirjaimellisesti vietän työpäiväni Ruukkialueella. Siis päätyöni on täällä.:-)
tuotti tuloksen, 84,2 km on meiltä kotipihasta matkaa Ruotsinpyhtäälle.
Aikaa menee 1 tunti 2 minuuttia:)), no,
ehkä saan tuntiin puristettua;)
Suunta jää nyt vielä arvoitukseksi, mutta täältäpäin kuitenkin;)
tulee vähän myöhässä, kun tulin juuri kotiin. Otan harpin ja kartan ja alan arvailla. Mie viittaa kuitenkin siihen, että länteen päin ei olla menossa.:-D))) Etäisyys täältä Kouvolaan on 55 km, mutta Hamina mahtuu tuohon erittäin hyvin. Ehkä saan sen vielä selville. ????
Emännän tarkoitus, lienee ikävän karkoitus. ;-D
riimiä?:-)
Itselleni tuli mieleen ihan sama piisi.
http://www.youtube.com/watch?v=pVgSNe64BCQ
vaikka yleensä en pidä nostalgiasta. Minusta se taakse katsomista. Kumma, että Martti Syrjä ei ole saanut Juha Vainio-palkintoa, vaikka se on annettu mm. Mikko Alatalollekin. Ajattele nyt, Mikko kehtasi verrata itseään haastattelussa Junnuun sanoittajana. Että on äijällä otsaa.
Minä pidän nostalgiasta. Koen sen eräänlaisena menneisyydestä oppimisena, ja joskus vaivun vieläkin lapsuuden maisemiin ja Robin Hood-leikkeihin :D
Noista palkinnoista ja niiden saajista en niin tiedä, mutta M.Syrjä on yksi nokkelimmista suomenkielisistä sananikkareista koskaan. Hänen teksteissään on prgressiivisia koukkuja, ja aika usein melodiatkin on saatu tukemaan näitä oivalluksia. Suunnilleen ainoa kokonaan ulkoa osaamani sanoitus on Murheellisten Laulujen Maa.
Alatalo on minulle, 80-luvulla lapsuutta viettäneelle ollut aina sellainen rillumarei-kaveri, jonka biisit ovat olleet olemassa vain rempseää mieltä luomassa.. tosin poikkeuksiakin löytyy, kuten Suojelusenkeli. Kappaleissa kiinnitän huomiota yleensä enemmän kaikkeen muuhun kuin sanoituksiin :D koska ihmisäänet koen lähinnä vain yhdeksi instrumentiksi. Siitä syystä nautin suunnattomasti esimerkiksi Bachin musiikista, mikä on suurelta osin totaalisen uskonnollista, mutta polyfonian mestarinäytettä kaikilta osiltaan.
päästä samalle aaltopituudelle. Bach oli mestareista toisten mielestä suurin, ja Mozart toisten. Minä olen Mozart-mies. Se johtuu siitä, että Mozartin musiikki on niin leikkisää, lukuun ottamatta Requimea.
M. Syrjä on mestarillinen riimittelijä, mutta näin olen ymmärtänyt, että Pantse ei ole häntä helpolla päästänyt. Pantse säveltäjänä on ollut vaativa veli, ja jälki on sen mukaista.
Olen kyllä ehdottomasti barokin suurkuluttaja, ja J.S:ssä kondensoitui se kaikki italialainen, ranskalainen ja saksalainen ammattitaito kyseisen ajankohdan tiimoilta. Mozart oli toki leikittelevä ja jotkut oivallukset kuulostavat melkein improvisoiduilta vaikka kuuntelisi ne kerta toisensa jälkeen. Sellaista vintiömäistä lapsekkuutta, mitä harvalta suursäveltäjältä havaitsee, vaikka mestariteoksista onkin kyse molemmissa tapauksissa.
Mitä tulee suomirokkiin, olen eppujen lisäksi mieltynyt Yön tummiin sävyihin, ja Kolmannen Naisen (lähinnä Pauli Hanhiniemen) puhutteleviin säveliin. Muista musiikkilajeista kuuntelen paljon raskasta heviä, aina örinästä progemetalliin ja (sillointällöin) jazziin ja bluesrockiin, ja itsekin soitan useita instrumentteja em. alueita törkeästi hyväksikäyttäen :)
piti vielä mainita, että kaunis kipale, ja sen kun opettelin erään läheiseni hautajaisiin soittamaan kitaralla ja koskettimilla, siinä meinasi kyynel vierähtää joka kerta kun niitä nuotteja tuotti. Mekaaninen toimenpide, mutta se on kumma kun pieni terssi soinnussa pistää alakulon päälle :D
en minäkään pysty kuuntelemaan Matteus Passiota kuivin silmin, vaikka olen sen kuullut todella monta kertaa. Silloin kun se vielä esitettiin Johanneksen kirkossa, istuin siellä veljeni kanssa ainakin neljänä vuonna.
Suomirokissa ok. Samat sävelet, vaikka siihen voisi tietysti lisätä Juicen, Heikki Salon ja monta muuta.
Sitten minäkin olen soittanut bändissä todella monta vuotta, - joskus tuntuu, että liian monta - mutta instrumettini oli rummut. Eräs iisalmelainen kaverini tosin sanoi, että ei rummut ole mikään soitin. Ei vaadita muuta kuin rytmitajua. Olen Halvatun Pappojen basistin kanssa eri mieltä.
Itsekin rumpuja jonkun verran takoneena tiedän kyllä että koordinaatiota se vaatii siinä missä kitaran otteiden ottaminen ja melodioiden soittaminenkin.. Ja onhan se kuuluvin instrumentti normaali bändikokoonpanossa; jos teet pienenkin mokan tai lopetat soiton hetkeksikään niin varmasti kaikki kuulee sen.. toisin kuin kitarassa tai bassossa.
"Olen Halvatun Pappojen basistin kanssa eri mieltä."
No tiedäthän bändipiireissä noi basistit :D
kaveri on multi-instrumentalisti. Oikeasti hän on taitava ja monella levyllä soittanut kaveri. No, olimme Halvatun Pappojen treeneissä, ja sininen savu peitti näkyvyyden....joten kai ymmärrät..;-)