Useimmat ihmiset hyväksyvät kaiken tiedemiehiltä kuulemansa ehdottomasti totena. Heille ei tule edes mieleen, että myös tiedemiehillä voi olla erilaisia filosofisia tai ideologisia ennakkoluuloja. Totuus asiassa on, että evolutionistiset tiedemiehet tyrkyttävät yleisölle omia ennakkoluulojaan ja filosofisia näkemyksiään tieteen valepuvussa. Vaikka he esimerkiksi tietävät sattumanvaraisten tapahtumien saavan aikaan vain epäsäännöllisyyttä ja sekasortoa, he silti väittävät, että sekä maailmankaikkeudessa että elävissä organismeissa havaittava suurenmoinen järjestys, suunnitelma ja muotoilu ovat syntyneet sattumasta.
Esimerkiksi biologi ymmärtää helposti, että proteiinimolekyylissä, elämän rakennuspalikassa, on niin käsittämätön harmonia, että ei ole juuri mitään todennäköisyyttä, että se olisi saattanut syntyä sattumasta. Siitä huolimatta hän väittää, että tällainen molekyyli tuli olevaksi maapallon alkuolosuhteissa miljardeja vuosia sitten sattumalta. Eikä hän lopeta tähän. Hän väittää myös epäröimättä, että ei vain yksi vaan miljoonia proteiineja syntyi sattumalta ja sitten liittyi uskomattomalla tavalla yhteen luodakseen ensimmäisen elävän solun. Lisäksi hän puolustaa näkemystään sokealla itsepäisyydellä. Tällainen henkilö on "evolutionistinen" tiedemies.
Jos sama tiedemies sattuisi löytämään kolme tiiliskiveä pinossa tasaisella tiellä, hän ei koskaan olettaisi, että tiilet ovat tulleet toistensa lähelle ja sitten kiivenneet toistensa päälle sattumasta. Ketä tahansa sellaisen väitteen esittäjää pidettäisiin mielenvikaisena.
Michael Behe
"An embarrased silence surrounds the stark complexity of the cell"
Kuinka sitten on mahdollista, että ihmiset, jotka osaavat arvioida tavanomaisia tapahtumia rationaalisesti, voivat omaksua niin järjenvastaisen asenteen, kun on kyse heidän oman olemassaolonsa ajattelemisesta?
Ei ole mahdollista väittää, että sellainen asenne omaksutaan tieteen nimissä: tieteellinen lähestymistapa vaatii molempien vaihtoehtojen ottamista huomioon aina, kun on kaksi yhtä mahdollista tiettyä seikkaa koskevaa vaihtoehtoa. Ja jos yhden vaihtoehdon todennäköisyys on paljon pienempi - jos se on esimerkiksi vain yhden prosentin suuruinen, on rationaalista ja tieteellistä pitää pätevänä toista vaihtoehtoa, jonka todennäköisyys on 99 prosenttia.
Jatkakaamme tämä tieteellinen perusta mielessämme. Voidaan esittää kaksi näkemystä siitä, miten elävät olennot saivat alkunsa maapallolla. Ensimmäisen näkemyksen mukaan Jumala loi kaikki elävät olennot niiden nykyisissä monimutkaisissa rakenteissaan. Toisen näkemyksen mukaan elämä muodostui sattumanvaraisista yhteensattumista. Jälkimmäinen näkemys on evoluutioteorian väite.
Kun tarkastelemme tieteellistä, esimerkiksi molekyylibiologista tietoa, näemme, ettei ole mitään mahdollisuutta että yksittäinen elävä solu - tai edes yksi solun miljoonista proteiineista - olisi voinut tulla olevaksi sattumasta, niin kuin evolutionistit väittävät. Kuten valaisemme seuraavissa kappaleissa, myös todennäköisyyslaskelmat vahvistavat tämän moninkertaisesti. Siten evolutionistisella näkemyksellä elävien olentojen ilmaantumisesta on todennäköisyys nolla.
Tämä merkitsee sitä, että ensimmäisellä näkemyksellä on "sadan prosentin todennäköisyys" olla totta. Elämä on siis tietoisesti saatettu alkuun. Toisin sanoen se luotiin. Kaikki elävät olennot on tehnyt oleviksi suunnittelunsa kautta voimaltaan, viisaudeltaan ja tiedoltaan korkea Luoja. Tässä tosiasiassa ei ole kyse vain vakaumuksen asiasta; se on normaali johtopäätös, johon viisaus, logiikka ja tiede johtavat.
Näissä olosuhteissa "evolutionistisen" tiedemiehemme pitäisi luopua väitteestään ja pitäytyä sekä ilmeisiin että todistettuihin tosiasioihin. Muu ratkaisu osoittaa, että hän ei ole todellinen tiedemies vaan valmis uhraamaan tieteen filosofialle, ideologialle ja dogmalle.
"Tiedemiehemme" viha, itsepintaisuus ja ennakkoluulot lisääntyvät aina, kun hän joutuu vastakkain todellisuuden kanssa. Hänen asenteensa voi selittää yhdellä sanalla: "usko". Se on kuitenkin sokeaa, ennakkoluuloista uskoa, sillä mikään muu ei voi selittää piittaamattomuutta kaikista tosiasioista eikä elinikäistä omistautumista järjettömälle, mielikuvituksen kehittelemälle rakennelmalle.
Sokea materialismi
Tarkastelemamme usko on materialistinen filosofia, joka väittää, että aine on ollut olemassa ikuisesti ja että ei ole mitään muuta kuin aine. Evoluutioteoria on tämän materialistisen filosofian niin sanottu "tieteellinen perusta", ja teoriaa puolustetaan sokeasti tämän filosofian tukemiseksi. Kun tiede kumoaa evoluutioväitteet - ja juuri tämä on 1900-luvun lopussa saavutettu - sitä pyritään vääristämään ja saattamaan asemaan, jossa se tukee evoluutiota materialismin hengissä pitämisen tarkoituksessa.
Huomattavan turkkilaisen evoluutiobiologin sanat ovat hyvä esimerkki, joka auttaa näkemään sen sekavan arvioinnin ja mielivaltaisuuden, johon tämä sokea omistautuminen johtaa. Tämä tiedemies käsittelee seuraavasti sen todennäköisyyttä, että Cytochrome-C, yksi elämälle tärkeimmistä entsyymeistä muodostuu sattumanvaraisesti:
Cytochrome-C-sarjan muodostumisen todennäköisyys on yhtä suuri kuin nolla. Siten jos elämä vaatii tietyn sarjan, sillä voi sanoa olevan todennäköisyys toteutua kerran koko maailmankaikkeudessa. Muussa tapauksessa joidenkin meidän määrittelymme ulkopuolella olevien metafyysisten voimien pitäisi toimia tässä muodostumisessa. Jälkimmäisen vaihtoehdon hyväksyminen ei vastaa tieteen tavoitteita. Siksi on tarkasteltava ensimmäistä hypoteesia.2
Tämä tiedemies pitää luomisen hyväksymistä "tieteellisempänä" hyväksyä mahdollisuus, jonka todennäköisyys on nolla. Tieteen sääntöjen mukaan kuitenkin tilanteessa, jossa kahdesta tapahtumaa selittävästä vaihtoehdosta toisen todennäköisyys on nolla, jäljelle jäävää vaihtoehtoa on pidettävä oikeana. Silti dogmaattinen materialistinen lähestymistapa kieltäytyy hyväksymästä ylivoimaista Luojaa. Tämä kieltäminen ajaa tämän tiedemiehen - ja monet muut, jotka uskovat samaan materialistiseen dogmaan - hyväksymään täysin järjenvastaisia väitteitä.
Richard Dawkins, busy with propagating evolution
Näihin tiedemiehiin uskovat ja luottavat ihmiset lumoutuvat ja sokeutuvat samasta materialistisesta taiasta ja omaksuvat saman järjettömän ajattelutavan lukiessaan heidän kirjojaan ja artikkelejaan. Tämä dogmaattinen materialistinen näkökanta on syynä siihen, että monet huomattavat tiedeyhteisön jäsenet ovat ateisteja. Ne, jotka vapautuvat tämän lumouksen orjuudesta ja ajattelevat avoimella mielellä, eivät epäröi hyväksyä Luojan olemassaoloa. Amerikkalainen biokemisti, tohtori Michael J. Behe, yksi niistä huomattavista tiedemiehistä, jotka tukevat viime aikoina hyväksyntää saanutta "älykkään suunnittelun" teoriaa, kuvaa elävien organismien "suunnitteluun" tai "luomiseen" uskomisesta kieltäytyviä tiedemiehiä seuraavasti:
Neljän viime vuosikymmenen aikana moderni biokemia on paljastanut solun salaisuudet. Se on vaatinut kymmenien tuhansien ihmisten omistautumista elämänsä parhaiksi päiviksi yksitoikkoiseen työhön laboratorioissa. Tulos näistä kumulatiivisista yrityksistä tutkia solua - tutkia elämää molekyylitasolla - on äänekäs, selkeä, läpitunkeva tuki "suunnitelmalle". Tulos on niin yksiselitteinen ja merkittävä, että se on arvioitava yhdeksi tieteen historian suurimmista saavutuksista. Sen sijaan tietoa solun äärimmäisestä monimutkaisuudesta ympäröi outo, hämmentynyt hiljaisuus. Miksi tiedeyhteisö ei ota ahnaasti vastaan hämmästyttävää löytöään? Miksi havaintoa suunnitelmasta käsitellään älyllisin hansikkain? Pulma on siinä, että kun norsun toinen puoli nimetään älykkääksi suunnitelmaksi, toinen on nimettävä Jumalaksi.3
Tässä kiusallisessa tilanteessa ovat ne evolutionistiset materialistiset tiedemiehet, joita näkee televisiossa ja lehdistössä ja joiden kirjoja ehkä luette. Kaikki heidän tekemänsä tieteellinen tutkimus todistaa heille Jumalan olemassaoloa. Heidän sisäistämänsä dogmaattinen materialistinen koulutus on kuitenkin tehnyt heidät niin vastaanottamattomiksi ja sokeiksi, että he pysyvät yhä kiistämisessään.
Ihmiset, jotka vakaasti jättävät huomiotta selvät merkit ja todisteet Jumalasta, tulevat täydellisen vastaanottamattomiksi. Vastaanottamattomuuden aiheuttaman tietämättömyyden ja itseluottamuksen vankeina he voivat alkaa tukea jopa mielettömyyttä hyveenä. Hyvä esimerkki on evolutionisti Richard Dawkinsin vaatimus, että kristityt eivät saa olettaa nähneensä ihmettä, vaikka Neitsyt Marian patsas vilkuttaisi heille. Dawkinsin mukaan "ehkä kaikki patsaan käden atomit vain olisivat sattuneet liikahtamaan samaan suuntaan - mikä on tietenkin hyvin epätodennäköistä mutta mahdollista." 4
Epäuskoisen asennoitumistapa on ollut olemassa kautta historian. Koraanissa sitä kuvaillaan seuraavasti:
Vaikka lähettäisimme heille enkeleitä ja kuolleet puhuisivat heille ja kokoaisimme kaiken heidän silmiensä eteen, heistä ei tule uskovia, ellei se ole Jumalan suunnitelma. Mutta useimmat heistä eivät piittaa (totuudesta). (Surat al-Anaam, 111)
Kuten tämä säe tekee selväksi, evolutionistien dogmaattinen ajattelu ei ole mikään heidän alkuperäinen keksintönsä eikä se ole vain heille ominainen ajattelutapa. Itse asiassa evolutionistinen tiedemies ei pidä yllä modernia tieteellistä ajattelua vaan tietämättömyyttä, joka on pitänyt pintansa sivistymättömistä pakanayhteisöistä alkaen.
Sama asennoitumistapa määritellään toisessa Koraanin säkeessä:
Vaikka avaisimme heille portin taivaaseen ja he saisivat jatkaa (koko päivän) nousuaan sinne, he sanoisivat: "Silmämme on sumennettu. Ei, meidät on lumottu taikuudella." (Surat Al-Hijr, 14-15)
Joukkojen evolutionistinen indoktrinaatio
Kuten edellä lainatut säkeet osoittavat, yksi syy siihen, että ihmiset eivät näe olemassaolonsa tosiasioita, on eräänlainen järkeilyn estävä "taikavoima". Sama lumous on evoluutioteorian maailmanlaajuisen hyväksymisen takana. Lumouksella tarkoitan indoktrinaation aikaansaamaa tilaa. Ihmiset altistuvat niin voimakkaalle evoluutioteorian oikeellisuutta koskevalle indoktrinaatiolle, että he eivät usein edes huomaa sen vääristymiä.
Tämä indoktrinaatio vaikuttaa aivoihin negatiivisesti ja vammauttaa arviointikykyä. Jatkuvan indoktrinaation vaikutuksesta aivot lopulta alkavat havaita todellisuuden sellaisena, kuin indoktrinaatiossa on esitetty eikä sellaisena kuin se on. Tämän ilmiön voi todeta myös toisissa tapauksissa. Esimerkiksi jos joku hypnotisoidaan ja indoktrinoidaan uskomaan, että sänky, jossa hän makaa, on auto, hän havaitsee sängyn autona hypnoosi-istunnon jälkeen. Hän pitää asiaa täysin loogisena ja rationaalisena, koska hän todella näkee asian niin eikä epäile lainkaan, ettei hän olisi oikeassa. Tällaiset indoktrinaation mekanismin tehokkuuden ja voiman osoittavat esimerkit ovat tieteellisiä tosiasioita, jotka on todennettu lukemattomissa tieteellisessä kirjallisuudessa raportoiduissa, psykologian ja psykiatrian oppikirjojen vakioainekseen kuuluvissa kokeissa.
Evoluutioteoria ja siihen nojautuva materialistinen maailmankatsomus tyrkytetään joukoille tällaisten indoktrinaation menetelmien avulla. Evoluutioindoktrinaation tiedotusvälineissä, akateemisissa lähteissä ja tieteellisellä kentällä jatkuvasti kohtaavat ihmiset eivät onnistu huomaamaan, että tämän teorian hyväksyminen on itse asiassa ristiriidassa järjen perustavimpien periaatteiden kanssa. Sama indoktrinaatio saa valtaansa myös tiedemiehet. Nuoret tieteellistä uraansa aloittelevat omaksuvat ajan kuluessa yhä vahvemmin materialistisen maailmankatsomuksen. Tämän taikavoiman lumoamina monet evolutionistiset tiedemiehet etsivät yhä tieteellistä vahvistusta 1800-luvun irrationaalisille ja vanhentuneille evolutionistisille väitteille, jotka on kauan sitten kumottu tieteellisillä todisteilla.
On myös lisämekanismeja, jotka pakottavat tiedemiehet evolutionisteiksi ja materialisteiksi. Länsimaissa tiedemiehen on noudatettava tiettyjä standardeja edetäkseen urallaan, saadakseen akateemista tunnustusta tai saadakseen artikkelejaan julkaistuiksi tieteellisissä lehdissä. Evoluution mutkaton hyväksyminen on ensimmäinen kriteeri. Tämä järjestelmä ajaa tiedemiehet omistamaan koko elämänsä ja tieteellisen uransa dogmaattisen uskon hyväksi. Amerikkalainen molekyylibiologi Jonathan Wells viittaa näihin painostusmekanismeihin vuonna 2000 julkaistussa kirjassaan Icons of Evolution (Evoluution ikoneja).
…Dogmaattiset darwinilaiset aloittavat suostuttelemalla kapeaan todistusaineiston tulkintaan ja julistamalla tämän ainoaksi tavaksi tehdä tiedettä. Sitten kritisoijat leimataan epätieteellisiksi; heidän artikkelinsa torjutaan valtavirran lehdistä, joiden toimituskuntaa hallitsevat dogmatistit; kritisoijilta kielletään valtiovallan rahallinen tuki, kun apurahapyynnöt lähetetään dogmatisteille niin sanottuun vertaisarviointiin, ja lopulta kritisoijat ajetaan kokonaan ulos tiedeyhteisöstä. Tässä prosessissa darwinilaisen näkemyksen vastaiset todisteet yksinkertaisesti katoavat, niin kuin todistajat väkijoukon edessä. Tai todisteet haudataan erikoisjulkaisuihin, joista vain asialle omistautunut tutkija voi löytää ne. Kun kritisoijat on vaiennettu ja vastatodisteet on haudattu, dogmatistit julistavat, että teoriasta käydyssä tieteellisessä keskustelussa ei ole esitetty mitään todisteita sitä vastaan.5
Tällainen todellisuus vallitsee sen vakuutuksen takana, että "tieteen maailma hyväksyy yhä evoluutioteorian". Evoluutiota ei pidetä hengissä siksi, että sillä olisi tieteellistä arvoa, vaan koska se on ideologinen velvollisuus. Vain hyvin harvat tästä tietoiset tiedemiehet uskaltavat huomauttaa, että keisarilla ei ole vaatteita laisinkaan.
Jatkossa tämä kirja käsittelee evoluution vastaisia modernin tieteen löytöjä, jotka evolutionistit ovat jättäneet huomiotta tai jotka on haudattu erityisjulkaisuihin ja jotka tarjoavat selkeitä todisteita Jumalan olemassaolosta. Lukija voi todeta, että evoluutioteoria on itse asiassa petos - petos, joka on joka osaltaan ristiriidassa tieteen kanssa mutta jota pidetään yllä luomisen totuuden verhoamisen tarkoituksessa. Voi toivoa, että lukija herää sen lumouksen vallasta, joka sokeuttaa ihmisten mielet ja tuhoaa heidän arviointikykynsä, ja että hän alkaa ajatella vakavasti tässä kirjassa käsiteltyjä asioita.
Jos hän pääsee eroon tästä lumouksesta ja ajattelee selkeästi, vapaasti ja ilman ennakkoluuloja, hän löytää pian kristallinkirkkaan totuuden. Myös modernin tieteen kaikilta osiltaan osoittama väistämätön totuus on, että elävät organismit eivät tulleet oleviksi sattuman vaan luomisen tuloksena. Ihminen näkee helposti luomisen totuuden, kun hän pohtii, kuinka hän itse on olemassa, kuinka hän on tullut olevaksi pisarasta vettä ja kuinka täydellinen mikä tahansa elävä olento on.
Esimerkiksi biologi ymmärtää helposti, että proteiinimolekyylissä, elämän rakennuspalikassa, on niin käsittämätön harmonia, että ei ole juuri mitään todennäköisyyttä, että se olisi saattanut syntyä sattumasta. Siitä huolimatta hän väittää, että tällainen molekyyli tuli olevaksi maapallon alkuolosuhteissa miljardeja vuosia sitten sattumalta. Eikä hän lopeta tähän. Hän väittää myös epäröimättä, että ei vain yksi vaan miljoonia proteiineja syntyi sattumalta ja sitten liittyi uskomattomalla tavalla yhteen luodakseen ensimmäisen elävän solun. Lisäksi hän puolustaa näkemystään sokealla itsepäisyydellä. Tällainen henkilö on "evolutionistinen" tiedemies.
Jos sama tiedemies sattuisi löytämään kolme tiiliskiveä pinossa tasaisella tiellä, hän ei koskaan olettaisi, että tiilet ovat tulleet toistensa lähelle ja sitten kiivenneet toistensa päälle sattumasta. Ketä tahansa sellaisen väitteen esittäjää pidettäisiin mielenvikaisena.
Michael Behe
"An embarrased silence surrounds the stark complexity of the cell"
Kuinka sitten on mahdollista, että ihmiset, jotka osaavat arvioida tavanomaisia tapahtumia rationaalisesti, voivat omaksua niin järjenvastaisen asenteen, kun on kyse heidän oman olemassaolonsa ajattelemisesta?
Ei ole mahdollista väittää, että sellainen asenne omaksutaan tieteen nimissä: tieteellinen lähestymistapa vaatii molempien vaihtoehtojen ottamista huomioon aina, kun on kaksi yhtä mahdollista tiettyä seikkaa koskevaa vaihtoehtoa. Ja jos yhden vaihtoehdon todennäköisyys on paljon pienempi - jos se on esimerkiksi vain yhden prosentin suuruinen, on rationaalista ja tieteellistä pitää pätevänä toista vaihtoehtoa, jonka todennäköisyys on 99 prosenttia.
Jatkakaamme tämä tieteellinen perusta mielessämme. Voidaan esittää kaksi näkemystä siitä, miten elävät olennot saivat alkunsa maapallolla. Ensimmäisen näkemyksen mukaan Jumala loi kaikki elävät olennot niiden nykyisissä monimutkaisissa rakenteissaan. Toisen näkemyksen mukaan elämä muodostui sattumanvaraisista yhteensattumista. Jälkimmäinen näkemys on evoluutioteorian väite.
Kun tarkastelemme tieteellistä, esimerkiksi molekyylibiologista tietoa, näemme, ettei ole mitään mahdollisuutta että yksittäinen elävä solu - tai edes yksi solun miljoonista proteiineista - olisi voinut tulla olevaksi sattumasta, niin kuin evolutionistit väittävät. Kuten valaisemme seuraavissa kappaleissa, myös todennäköisyyslaskelmat vahvistavat tämän moninkertaisesti. Siten evolutionistisella näkemyksellä elävien olentojen ilmaantumisesta on todennäköisyys nolla.
Tämä merkitsee sitä, että ensimmäisellä näkemyksellä on "sadan prosentin todennäköisyys" olla totta. Elämä on siis tietoisesti saatettu alkuun. Toisin sanoen se luotiin. Kaikki elävät olennot on tehnyt oleviksi suunnittelunsa kautta voimaltaan, viisaudeltaan ja tiedoltaan korkea Luoja. Tässä tosiasiassa ei ole kyse vain vakaumuksen asiasta; se on normaali johtopäätös, johon viisaus, logiikka ja tiede johtavat.
Näissä olosuhteissa "evolutionistisen" tiedemiehemme pitäisi luopua väitteestään ja pitäytyä sekä ilmeisiin että todistettuihin tosiasioihin. Muu ratkaisu osoittaa, että hän ei ole todellinen tiedemies vaan valmis uhraamaan tieteen filosofialle, ideologialle ja dogmalle.
"Tiedemiehemme" viha, itsepintaisuus ja ennakkoluulot lisääntyvät aina, kun hän joutuu vastakkain todellisuuden kanssa. Hänen asenteensa voi selittää yhdellä sanalla: "usko". Se on kuitenkin sokeaa, ennakkoluuloista uskoa, sillä mikään muu ei voi selittää piittaamattomuutta kaikista tosiasioista eikä elinikäistä omistautumista järjettömälle, mielikuvituksen kehittelemälle rakennelmalle.
Sokea materialismi
Tarkastelemamme usko on materialistinen filosofia, joka väittää, että aine on ollut olemassa ikuisesti ja että ei ole mitään muuta kuin aine. Evoluutioteoria on tämän materialistisen filosofian niin sanottu "tieteellinen perusta", ja teoriaa puolustetaan sokeasti tämän filosofian tukemiseksi. Kun tiede kumoaa evoluutioväitteet - ja juuri tämä on 1900-luvun lopussa saavutettu - sitä pyritään vääristämään ja saattamaan asemaan, jossa se tukee evoluutiota materialismin hengissä pitämisen tarkoituksessa.
Huomattavan turkkilaisen evoluutiobiologin sanat ovat hyvä esimerkki, joka auttaa näkemään sen sekavan arvioinnin ja mielivaltaisuuden, johon tämä sokea omistautuminen johtaa. Tämä tiedemies käsittelee seuraavasti sen todennäköisyyttä, että Cytochrome-C, yksi elämälle tärkeimmistä entsyymeistä muodostuu sattumanvaraisesti:
Cytochrome-C-sarjan muodostumisen todennäköisyys on yhtä suuri kuin nolla. Siten jos elämä vaatii tietyn sarjan, sillä voi sanoa olevan todennäköisyys toteutua kerran koko maailmankaikkeudessa. Muussa tapauksessa joidenkin meidän määrittelymme ulkopuolella olevien metafyysisten voimien pitäisi toimia tässä muodostumisessa. Jälkimmäisen vaihtoehdon hyväksyminen ei vastaa tieteen tavoitteita. Siksi on tarkasteltava ensimmäistä hypoteesia.2
Tämä tiedemies pitää luomisen hyväksymistä "tieteellisempänä" hyväksyä mahdollisuus, jonka todennäköisyys on nolla. Tieteen sääntöjen mukaan kuitenkin tilanteessa, jossa kahdesta tapahtumaa selittävästä vaihtoehdosta toisen todennäköisyys on nolla, jäljelle jäävää vaihtoehtoa on pidettävä oikeana. Silti dogmaattinen materialistinen lähestymistapa kieltäytyy hyväksymästä ylivoimaista Luojaa. Tämä kieltäminen ajaa tämän tiedemiehen - ja monet muut, jotka uskovat samaan materialistiseen dogmaan - hyväksymään täysin järjenvastaisia väitteitä.
Richard Dawkins, busy with propagating evolution
Näihin tiedemiehiin uskovat ja luottavat ihmiset lumoutuvat ja sokeutuvat samasta materialistisesta taiasta ja omaksuvat saman järjettömän ajattelutavan lukiessaan heidän kirjojaan ja artikkelejaan. Tämä dogmaattinen materialistinen näkökanta on syynä siihen, että monet huomattavat tiedeyhteisön jäsenet ovat ateisteja. Ne, jotka vapautuvat tämän lumouksen orjuudesta ja ajattelevat avoimella mielellä, eivät epäröi hyväksyä Luojan olemassaoloa. Amerikkalainen biokemisti, tohtori Michael J. Behe, yksi niistä huomattavista tiedemiehistä, jotka tukevat viime aikoina hyväksyntää saanutta "älykkään suunnittelun" teoriaa, kuvaa elävien organismien "suunnitteluun" tai "luomiseen" uskomisesta kieltäytyviä tiedemiehiä seuraavasti:
Neljän viime vuosikymmenen aikana moderni biokemia on paljastanut solun salaisuudet. Se on vaatinut kymmenien tuhansien ihmisten omistautumista elämänsä parhaiksi päiviksi yksitoikkoiseen työhön laboratorioissa. Tulos näistä kumulatiivisista yrityksistä tutkia solua - tutkia elämää molekyylitasolla - on äänekäs, selkeä, läpitunkeva tuki "suunnitelmalle". Tulos on niin yksiselitteinen ja merkittävä, että se on arvioitava yhdeksi tieteen historian suurimmista saavutuksista. Sen sijaan tietoa solun äärimmäisestä monimutkaisuudesta ympäröi outo, hämmentynyt hiljaisuus. Miksi tiedeyhteisö ei ota ahnaasti vastaan hämmästyttävää löytöään? Miksi havaintoa suunnitelmasta käsitellään älyllisin hansikkain? Pulma on siinä, että kun norsun toinen puoli nimetään älykkääksi suunnitelmaksi, toinen on nimettävä Jumalaksi.3
Tässä kiusallisessa tilanteessa ovat ne evolutionistiset materialistiset tiedemiehet, joita näkee televisiossa ja lehdistössä ja joiden kirjoja ehkä luette. Kaikki heidän tekemänsä tieteellinen tutkimus todistaa heille Jumalan olemassaoloa. Heidän sisäistämänsä dogmaattinen materialistinen koulutus on kuitenkin tehnyt heidät niin vastaanottamattomiksi ja sokeiksi, että he pysyvät yhä kiistämisessään.
Ihmiset, jotka vakaasti jättävät huomiotta selvät merkit ja todisteet Jumalasta, tulevat täydellisen vastaanottamattomiksi. Vastaanottamattomuuden aiheuttaman tietämättömyyden ja itseluottamuksen vankeina he voivat alkaa tukea jopa mielettömyyttä hyveenä. Hyvä esimerkki on evolutionisti Richard Dawkinsin vaatimus, että kristityt eivät saa olettaa nähneensä ihmettä, vaikka Neitsyt Marian patsas vilkuttaisi heille. Dawkinsin mukaan "ehkä kaikki patsaan käden atomit vain olisivat sattuneet liikahtamaan samaan suuntaan - mikä on tietenkin hyvin epätodennäköistä mutta mahdollista." 4
Epäuskoisen asennoitumistapa on ollut olemassa kautta historian. Koraanissa sitä kuvaillaan seuraavasti:
Vaikka lähettäisimme heille enkeleitä ja kuolleet puhuisivat heille ja kokoaisimme kaiken heidän silmiensä eteen, heistä ei tule uskovia, ellei se ole Jumalan suunnitelma. Mutta useimmat heistä eivät piittaa (totuudesta). (Surat al-Anaam, 111)
Kuten tämä säe tekee selväksi, evolutionistien dogmaattinen ajattelu ei ole mikään heidän alkuperäinen keksintönsä eikä se ole vain heille ominainen ajattelutapa. Itse asiassa evolutionistinen tiedemies ei pidä yllä modernia tieteellistä ajattelua vaan tietämättömyyttä, joka on pitänyt pintansa sivistymättömistä pakanayhteisöistä alkaen.
Sama asennoitumistapa määritellään toisessa Koraanin säkeessä:
Vaikka avaisimme heille portin taivaaseen ja he saisivat jatkaa (koko päivän) nousuaan sinne, he sanoisivat: "Silmämme on sumennettu. Ei, meidät on lumottu taikuudella." (Surat Al-Hijr, 14-15)
Joukkojen evolutionistinen indoktrinaatio
Kuten edellä lainatut säkeet osoittavat, yksi syy siihen, että ihmiset eivät näe olemassaolonsa tosiasioita, on eräänlainen järkeilyn estävä "taikavoima". Sama lumous on evoluutioteorian maailmanlaajuisen hyväksymisen takana. Lumouksella tarkoitan indoktrinaation aikaansaamaa tilaa. Ihmiset altistuvat niin voimakkaalle evoluutioteorian oikeellisuutta koskevalle indoktrinaatiolle, että he eivät usein edes huomaa sen vääristymiä.
Tämä indoktrinaatio vaikuttaa aivoihin negatiivisesti ja vammauttaa arviointikykyä. Jatkuvan indoktrinaation vaikutuksesta aivot lopulta alkavat havaita todellisuuden sellaisena, kuin indoktrinaatiossa on esitetty eikä sellaisena kuin se on. Tämän ilmiön voi todeta myös toisissa tapauksissa. Esimerkiksi jos joku hypnotisoidaan ja indoktrinoidaan uskomaan, että sänky, jossa hän makaa, on auto, hän havaitsee sängyn autona hypnoosi-istunnon jälkeen. Hän pitää asiaa täysin loogisena ja rationaalisena, koska hän todella näkee asian niin eikä epäile lainkaan, ettei hän olisi oikeassa. Tällaiset indoktrinaation mekanismin tehokkuuden ja voiman osoittavat esimerkit ovat tieteellisiä tosiasioita, jotka on todennettu lukemattomissa tieteellisessä kirjallisuudessa raportoiduissa, psykologian ja psykiatrian oppikirjojen vakioainekseen kuuluvissa kokeissa.
Evoluutioteoria ja siihen nojautuva materialistinen maailmankatsomus tyrkytetään joukoille tällaisten indoktrinaation menetelmien avulla. Evoluutioindoktrinaation tiedotusvälineissä, akateemisissa lähteissä ja tieteellisellä kentällä jatkuvasti kohtaavat ihmiset eivät onnistu huomaamaan, että tämän teorian hyväksyminen on itse asiassa ristiriidassa järjen perustavimpien periaatteiden kanssa. Sama indoktrinaatio saa valtaansa myös tiedemiehet. Nuoret tieteellistä uraansa aloittelevat omaksuvat ajan kuluessa yhä vahvemmin materialistisen maailmankatsomuksen. Tämän taikavoiman lumoamina monet evolutionistiset tiedemiehet etsivät yhä tieteellistä vahvistusta 1800-luvun irrationaalisille ja vanhentuneille evolutionistisille väitteille, jotka on kauan sitten kumottu tieteellisillä todisteilla.
On myös lisämekanismeja, jotka pakottavat tiedemiehet evolutionisteiksi ja materialisteiksi. Länsimaissa tiedemiehen on noudatettava tiettyjä standardeja edetäkseen urallaan, saadakseen akateemista tunnustusta tai saadakseen artikkelejaan julkaistuiksi tieteellisissä lehdissä. Evoluution mutkaton hyväksyminen on ensimmäinen kriteeri. Tämä järjestelmä ajaa tiedemiehet omistamaan koko elämänsä ja tieteellisen uransa dogmaattisen uskon hyväksi. Amerikkalainen molekyylibiologi Jonathan Wells viittaa näihin painostusmekanismeihin vuonna 2000 julkaistussa kirjassaan Icons of Evolution (Evoluution ikoneja).
…Dogmaattiset darwinilaiset aloittavat suostuttelemalla kapeaan todistusaineiston tulkintaan ja julistamalla tämän ainoaksi tavaksi tehdä tiedettä. Sitten kritisoijat leimataan epätieteellisiksi; heidän artikkelinsa torjutaan valtavirran lehdistä, joiden toimituskuntaa hallitsevat dogmatistit; kritisoijilta kielletään valtiovallan rahallinen tuki, kun apurahapyynnöt lähetetään dogmatisteille niin sanottuun vertaisarviointiin, ja lopulta kritisoijat ajetaan kokonaan ulos tiedeyhteisöstä. Tässä prosessissa darwinilaisen näkemyksen vastaiset todisteet yksinkertaisesti katoavat, niin kuin todistajat väkijoukon edessä. Tai todisteet haudataan erikoisjulkaisuihin, joista vain asialle omistautunut tutkija voi löytää ne. Kun kritisoijat on vaiennettu ja vastatodisteet on haudattu, dogmatistit julistavat, että teoriasta käydyssä tieteellisessä keskustelussa ei ole esitetty mitään todisteita sitä vastaan.5
Tällainen todellisuus vallitsee sen vakuutuksen takana, että "tieteen maailma hyväksyy yhä evoluutioteorian". Evoluutiota ei pidetä hengissä siksi, että sillä olisi tieteellistä arvoa, vaan koska se on ideologinen velvollisuus. Vain hyvin harvat tästä tietoiset tiedemiehet uskaltavat huomauttaa, että keisarilla ei ole vaatteita laisinkaan.
Jatkossa tämä kirja käsittelee evoluution vastaisia modernin tieteen löytöjä, jotka evolutionistit ovat jättäneet huomiotta tai jotka on haudattu erityisjulkaisuihin ja jotka tarjoavat selkeitä todisteita Jumalan olemassaolosta. Lukija voi todeta, että evoluutioteoria on itse asiassa petos - petos, joka on joka osaltaan ristiriidassa tieteen kanssa mutta jota pidetään yllä luomisen totuuden verhoamisen tarkoituksessa. Voi toivoa, että lukija herää sen lumouksen vallasta, joka sokeuttaa ihmisten mielet ja tuhoaa heidän arviointikykynsä, ja että hän alkaa ajatella vakavasti tässä kirjassa käsiteltyjä asioita.
Jos hän pääsee eroon tästä lumouksesta ja ajattelee selkeästi, vapaasti ja ilman ennakkoluuloja, hän löytää pian kristallinkirkkaan totuuden. Myös modernin tieteen kaikilta osiltaan osoittama väistämätön totuus on, että elävät organismit eivät tulleet oleviksi sattuman vaan luomisen tuloksena. Ihminen näkee helposti luomisen totuuden, kun hän pohtii, kuinka hän itse on olemassa, kuinka hän on tullut olevaksi pisarasta vettä ja kuinka täydellinen mikä tahansa elävä olento on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lainaus: "Jos sama tiedemies sattuisi löytämään kolme tiiliskiveä pinossa tasaisella tiellä, hän ei koskaan olettaisi, että tiilet ovat tulleet toistensa lähelle ja sitten kiivenneet toistensa päälle sattumasta. Ketä tahansa sellaisen väitteen esittäjää pidettäisiin mielenvikaisena."
Kun tuollaista käytetään vertauksena niin lopetin siihen kohtaan. Tod.näk. mitään tuon järkevämpää ei kuitenkaan olisi tulossa.
Evoluutio - luonnontiedettä vai filosofiaa?
Aika ajoin ryöpsähtää julkisuudessa esiin keskustelu evoluutioteorian ja luomiskäsityksen välisistä näkemyseroista. Tällainen todella laaja debatti käytiin vuonna 1980, kun olin nuori biologian opiskelija. Seurasin keskustelua suurella mielenkiinnolla. Siinä ihmisten oli otettava kantaa kysymykseen onko kaiken takana merkityksetön sattuma vai suuri, mestarillinen Luoja.
Helsingin Sanomiin tuli yleisönosastoon enemmän kirjoituksia kuin koskaan ennen! Usko tieteen mahdollisuuteen selvittää kaikki vastaantulevat ongelmat oli erittäin voimakas eikä evoluutiokritiikille annettu juurikaan mahdollisuuksia. Sveitsiläinen, kansainvälisesti hyvin ansioitunut tiedemies - kolmen alan tohtori - A. E. Wilder-Smith kävi luennoimassa Helsingissä Porthaniassa ja osallistui paneeliin, jossa vastapuolena oli joukko eturivin suomalaisia evolutionisteja. Sen verran paljon asia herätti mielenkiintoa ja tunteita, että suuri suomalainenkustantaja WSOY julkaisi Wilder-Smithin teoksen Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota v.1981.
Kirjan suomentaja oli biokemian yliassistentti Matti Leisola teknillisestä korkeakoulusta. Sittemmin eivät suuret kustantajat ole rohjenneet evoluutiokriittistä kirjallisuutta julkaista. Ristiriitainen keskustelu aiheutti yleistä hämminkiä, jonka seurauksena alettiin kansaa valistaa Elävä maa -TV -sarjalla, joka rummutti moniosaisena evoluution voittokulkua. Kuviteltiin, että tiede selvittää ennen pitkää kaikki evoluutioteorian ongelmat, sillä niin paljon uutta ja mullistavaa oli keksitty: ydinpommit, kuulennot sekä paljon uutta tekniikkaa, lääketiede oli edistynyt aimo harppauksin: penisilliini, DNA - molekyylin rakenne ja lukemattomat tekniset laitteet ja uudet täsmälääkkeet olivat nostaneet ihmisen ylivertaiseksi luomakunnassa. Ihminen oli saavuttamassa herruuden eikä Jumalalle, joka on vain heikkoja varten ollut enää sijaa. Nykyajan ihminen on rakentanut itselleen uuden Baabelin tornin. Monet johtavat biologit ovat sitä mieltä, että evoluutioteorian suurin merkitys on siinä, että se on vapauttanut meidät yliluonnollisista selityksistä, kuten Harvardin yliopiston genetiikan professori Lewontin toteaa, " että olemme olemassa materiaalisina olentoina materiaalisessa maailmassa, jonka kaikki ilmiöt ovat seurausta materiaalisten kokonaisuuksien materiaalisista suhteista." Toisin sanoen ihmisten tulee hyväksyä tieteellinen materialismi mikä tarkoittaa, että ihmisten täytyy heittää Jumala (jota Lewontin kutsuu Super Extraterrestialiksi) historian roskakoriin. Itse asiassa radikaaliteologit julistivat jo 1960-luvulla ympäri " sivistyneen maailman" , että Jumala on kuollut.
Kemiallinen evoluutio
Toisin kuin 1900- luvun jälkipuoliskolla luultiin: uutta tietoa on kyllä tullut tulvimalla, mutta se on tuonut yhä enemmän ratkaisemattomia kysymyksiä. Mm. elämän syntyä selvittävät teoriat ovat umpikujassa. " Elämän alkuperä tulee yhä hämärämmäksi ja sotkuisemmaksi", otsikoi New York Times- lehti (13.6.2000) tiedepalstallaan. Louis Pasteur osoitti nerokkailla kokeilla, että elävät olennot (mikro-organismit) eivät synny itsestään, vaan että elävät olennot syntyvät vain elävistä olennoista: omne vivum ex vivo. Pasteurin väite on edelleen kiistaton. Siitä huolimatta ei ole luovuttu pyrkimyksestä selittää elämää elottomasta eli ei-elämästä lähtevänä. Em. yritys perustuu siihen ajatukseen, että vaikka tänään elämä ei synny itsestään, on tilanne menneisyydessä voinut olla erilainen. Mm. tutkijat A.I.Oparin ja J.B.S. Haldane julkaisivat aiheesta tutkimuksia 1920- ja 1930 luvuilla, joista mainittakoon Oparinin teos Origin of Life (v.1936 venäjäksi), ( Scherer s.136). Stanley Millerin vuonna 1953 julkaisema artikkeli antoi ratkaisevan impulssin elämänsyntymallien kokeelliselle testaukselle ja se on edelleen merkittävin alan aikaansaannos ja, joka esiintyy lähes kaikissa biologian oppikirjoissa todisteena evoluutiosta. Hän yritti laboratoriossa jäljitellä oletettuja alkuilmakehän prosesseja. Hän onnistui johtamalla sähköpurkauksia vetyä, vettä, metaania ja ammoniakkia sisältävän kaasuseoksen läpi syntetisoida muutamia pieniä orgaanisia molekyylejä. Myöhemmin vastaavanlaisia kokeita on tehty hyvin paljon erilaisilla kaasuseoksilla hapettavissa, pelkistävissä ja neutraaleissa olosuhteissa. Mitään molekyylejä ei ole saatu syntymään, jos happea oli läsnä. Eniten pieniä orgaanisia molekyylejä syntyi neutraaleissa olosuhteissa. Teorian mukaan nämä sitten itsestään kehittyvät ensin suuriksi molekyyleiksi ja lopulta soluiksi. Geokemisti Jim Brooks toteaa em. kemiallisesta evoluutioteoriasta: " Kaikki kemiallisen evoluution hypoteesit ovat kuvittelun tulosta. Suunnattomasta määrästä prekambrisen ( 3,5mrd v. - 600milj.v.) ajan kiveä ei löydy mitään sellaista, mikä voitaisiin tunnistaa esibiologiseksi orgaaniseksi aineeksi." (Brooks s.120) Alkuilmakehässä on ollut happea, sillä Grönlannista ja Australiasta löydetyt vanhimmat kivilajit ovat oksidoituneita ja elämän spontaanikin kehitys itsestään on mahdotonta, sillä orgaaniset molekyylit vapaasti vedessä reagoidessaan dissosioituvat eivätkä synnytä ketjuuntuneita molekyylejä (Wilder-Smith 1981).
Älykästä suunnitelmaa vai sattumaa ja kasautuvaa valintaa ?
Biologiassa ja muissakin luonnontieteissä on vallalla materialistinen ja naturalistinen filosofia, joiden jonka mukaan aine on kaikki mitä on olemassa. Tämä ateistinen maailmankuva lähtee tyhjyydestä ja päätyy tyhjyyteen. Se on lohduton ja johtaa epätoivoon.
Kasvava joukko tiedemiehiä on löytänyt luonnosta jälkiä älykkäästä suunnitelmasta. Esimerkiksi biokemian professori Michael Behe on pohtinut veren hyytymisen mekanismia esimerkkinä tapahtumasta, jota ei voi yksinkertaistaa eikä synnyttää asteittaiseen mutaatioihin ja kasautuvaan valintaan perustuvalla evoluutiolla. Kyseessä on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen ja prosessin osatekijöitä ei tarvita missään muualla elimistössä ja . Jos jokin osatekijä puuttuu, eliö kuolee verenvuotoon. Tämänkaltaisia ns. redusoimattoman monimutkaisia mekanismeja on lukemattomia ja niiden alkuperä on tieteellisen tutkimuksen tavoittamattomissa (Evoluution maailmankuva s.2). Behe osoitti, että biologia koostuu molekyylikoneista, joiden alkuperää ei voi selittää evoluutiomekanismeilla.
Filosofi ja matemaatikko William Dembskin (1998, 1999, 2002) mukaan suunnittelu voidaan havaita tieteellisillä menetelmillä. Dembski jaottelee ilmiöt sattumanvaraisiin, lainmukaisiin ja suunniteltuihin. Sattuma ja lainmukaisuus ei voi synnyttää biologista maailmaa, jossa on kaikki suunnittelun merkit. Dembski osoittaa, että tietokoneohjelmiin perustuvat evoluutioesimerkit ovat vain ennalta sovitun ohjelman eli lainmukaisuuden toteutumista. Johnsonin (2000) mukaan naturalistinen filosofia on sokaissut tiedemaailman niin, ettei se ole valmis seuraamaan todisteita sinne mihin ne johtavat: elämä on suunniteltu. Naturalistinen tieteellinen metodi sulkee jo määritelmällisesti pois kaikki aineen ulkopuoliset selitykset.
Suunniteltu toiminta tunnistetaan määritellyn monimutkaisuuden (specified complexity) avulla. Kaikki DNA:n ja proteiinien sekvenssit ovat monimutkaisia. Se ei tee niistä vielä suunniteltuja. Biologisten molekyylien tulee lisäksi olla funktionaalisia, mikä rajaa todellisten vaihtoehtojen määrää. Biologisten molekyylien tulee myös liittyä holistiseen kokonaisuuteen, mikä entisestään lisää niiden spesifisyyttä. Ateisti evoluutiobiologi Richard Dawkins Oxfordin yliopistosta toteaa kirjassaan ( 1996), että fysiikan kirjat voivat olla monimutkaisia, mutta asiat ja ilmiöt joita fysiikan kirja kuvaa ovat yksinkertaisempia kuin yksittäinen solu kirjan kirjoittajan kehossa. Ja kirjan kirjoittaja koostuu triljoonista soluista, joista monet ovat erilaisia keskenään ja jotka on järjestetty monimutkaisella arkkitehtuurilla ja insinööritaidolla toimivaksi koneeksi, joka pystyy kirjoittamaan kirjaa… Jokainen tuma sisältää digitaalisesti koodatun tietokannan, joka on informaatiosisällöltään kuin Encyclopedia Britannican 30 osaa yhteensä. Ja tämä määrä on jokaisessa solussa eikä kaikissa yhteensä.
Uusin evoluutioteorian kritiikki kohdistuu koko teoriaan kyseenalaistaen lajikäsitteen, eliökunnan sukupuun - koska proteiinien aminohapposekvenssien avulla laaditut sukupuut eroavat perinteisistä täysin - ja evoluutiomekanismit (mutaatio, rekombinaatio, valinta, fittnes, sattuma, geenien ajautuminen ja isolaatio) , jotka selittävät vain tietyissä rajoissa tapahtuvaa mikroevoluutiota, joka ei johda polveutumiseen eli makroevoluutioon edes biljoonien vuosien kuluessa. Yleensä mikroevolutiivinen " lajiutuminen" johtaa mutatoitumisen myötä erikoistumiseen ja geneettiseen köyhtymiseen eikä toivottuun uusien parempia ominaisuuksia sisältävien lajien ilmaantumiseen. Evoluutiomekanismien avulla voidaan tutkia kilpailevien lajien selviytymistä, mutta sen avulla ei synnytetä mitään laadullisesti uusia biologisia rakenteita. Toisin sanoen makroevoluution eli polveutumisopin mekanismia ei ole löydetty. Se on Michael Behen nimeämä Darwinin Musta laatikko. Hökötys, jolla on komeat ulkokuoret, mutta jonka sisällä ei ole mitään.
Valintateoria selittää hyvin ns. survival of fittest mutta ei arrival of fittest eli parhaimman eloonjäämisen mutta ei parhaimman syntymistä. Tunnetaan valtava määrä eliölajeja sekä nykyisiä, että sukupuuttoon kuolleita, mutta ei sitä biokemiallista tapahtumasarjaa, joka mahdollistaisi laadullisesti uuden biologisen materiaalin ja rakenteiden syntymisen. Professori Behe tutki kaikki amerikkalaisen solujen mikrobiologiaa ja evoluutiota käsittelevän huippujulkaisun artikkelit eikä löytänyt yhtään artikkelia, joka olisi selvittänyt solujen sisältämien monimutkaisten rakenteiden evoluutiomekanismia.
Makroevoluutiosta ei luonnontieteellistä näyttöä
Yhdysvalloissa osavaltioiden ylläpitämissä kouluissa luonnontiedon tunneilla on luvallista antaa vain evoluutioteorian mukaista opetusta luonnonhistoriasta. Mitään vaihtoehtoista ei ole sallittu, koska sitä on pidetty uskonnon tuomisena luonnontiedon opetukseen. Oppia luomisesta ei pidetä tieteellisenä. Evoluutiolla on siten monopoliasema eikä opetussuunnitelmien sallita sisältävän sitä kohtaan mitään kritiikkiä ts. evoluutio on luonnonlaki siinä missä painovoimakin
Kansasissa, Ohiossa, Pennsylvaniassa ja parissa muussakin osavaltiossa ovat evoluutioon kriittisesti suhtautuvat vanhemmat vaatineet kritiikin tuomista kouluun makroevoluution osalta, koska se on heidän mielestään todistamaton oletus (assumption), eikä todistettu tieteellinen fakta. Kansasissa saatiinkin päätös aikaan, jossa kritiikille annettiin mahdollisuus samoin Alabamassa. Julkisuus maailmalla on vääristellyt uutisia aiheesta tyyliin fundamentalististen kreationistien hyökkäyksenä tiedettä vastaan. (Hesarin uutisointi Suomessa).
Amerikkalaisten biologian opettajien virallinen julkilausuma evoluutiosta vuodelta 1995 on seuraavanlainen: "Elämän monimuotoisuus maan päällä on tulosta evoluutiosta, joka on ajassa tapahtuvan polveutumisen ja geneettisen muuntelun ohjaamaton, persoonaton, ennustamaton ja luonnollinen prosessi, johon vaikuttaa luonnonvalinta, sattuma, historian käänteet ja muuttuvat elinympäristöt." Tai kuuluisan Harvardin paleontologian professorin George Gaylord Simpsonin sanoin: "Ihminen on tulos tarkoituksettomasta ja materialistisesta prosessista, jolla ei ollut häntä mielessään". Darwinistinen evoluutio on teoria siitä, miten luonto on saattanut luoda ilman yliluonnollisen luojan apua. Evoluutio ei tarkoita Jumalan ohjaamaa, asteittaista luomista. Se tarkoittaa ohjaamatonta, tarkoituksetonta muutosta. Darwinistinen teoria ei sano, että Jumala loi hitaasti. Se sanoo, että naturalistinen evoluutio on luoja eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä sen kanssa.( Evoluution maailmankuva s.19)
Makroevoluutiosta ei ole luonnontieteellistä kiistatonta näyttöä. Esimerkiksi nisäkkäiden polveutuminen matelijoista edellyttäisi valtavia muutoksia hitain pikku askelin karvan, maitorauhasen, lämmönsäätelyjärjestelmän ja muun osalta. Sama koskee muidenkin eliöryhmien kuviteltua makroevoluutiota. Evoluutioteoria hakee tukea makroevoluutiolle todisteista, jotka eivät kestä syvällistä tarkastelua. Sitä perustellaan fossiileilla, uusien "lajien" syntymisellä nykyaikana, nykyisten lajien vertailulla, solujen mekanismien samankaltaisuudella, ns. homologioilla ja molekyylievoluution todisteilla, surkastumilla, Millerin kokeella ja endosymbioositeorialla.
Kaikki em. todisteet murenevat käsiin Evoluutio - kriittinen analyysi kirjan tarkastelussa. Esim. evolutionisti Haeckelin esittämä teoria siitä, että eläimen ja ihmisen alkionkehityksessä esiintyy ohimenevästi morfologisia rakenteita, jotka vastaavat polveutumishistoriallisten esivanhempien tuntomerkkejä, on tyypillinen esimerkki näistä "todisteista". Haeckel piirsi eri eliöryhmien alkioita omasta päästään yksinkertaistaen ja muuttaen eliöiden alkioiden kuvia muistuttamaan toisiaan etukäteen oletetun teorian (evoluutio) mukaisiksi.
Samanlainen kehäpäättely on ominaista muillekin todisteille: koska evoluutio on totta, siitä täytyy seurata sitä sun tätä. Surkastumille tiede löytää nykyään fysiologisia merkityksiä, esim. umpilisäke on tärkeä varhaislapsuuden taudinaiheuttajien torjunnassa ja häntäluu on istumisen kannalta elintärkeä.
Puuttuvat renkaat puuttuvat
Fossiilien evoluutiotulkinnoista on esitetty vankkaa kritiikkiä. Lähes kaikki nykyään tavattavat eliökunnan pääjaksojen edustajat näyttävät ilmaantuvan samanaikaisesti ilman mitään todistetta kehitysopillisista esi-isistä: elämä näyttää fossiiliaineiston valossa syntyneen yhtäkkiä. Puhutaan ns. "kambrisesta räjähdyksestä", jota edeltäneenä prekambrisena aikana ei esiintynyt muita kuin vedessä eläviä leviä ja alkueläimiä ja joista ei kyetä rakentamaan evoluutiosukupuita kambrikauden monimuotoiseen eliömaailmaan. Pääasialliset erot eliökunnan suurissa rakennetyypeissä olivat olemassa alusta asti jo monisoluisten eliöiden dokumentoiduissa fossiililöydöksissä.
Kysymys evoluution edellyttämistä välimuodoista on ehkä eniten askarruttanut ja asettanut kyseenalaiseksi teorian, jonka mukaan kehityksen olisi pitänyt tapahtua hitain pikku muutoksin lajista toiseen. Charles Darwin - evoluutioteorian perustaja isähahmo - oletti, että välimuotoja ennen pitkää ilmaantuisi geologisista kerrostumista. Kun niitä ei ole ilmaantunut on alettu puhua ns. puuttuvista renkaista.
Kerrostumista on löydetty sukupuuttoon kuolleita lajeja, jotka ovat olleet täysin toimivia eliölajeja ei mitään epäkelpoja syrjäyttävän kilpailun uhreja kehittymättömine ominaisuuksineen. Ns. katastrofien (useita eliökunnan historiassa ?) jälkeen ilmaantui aina myös rakenteellisesti hyvin "kehittyneitä" täysin valmiita eliölajeja, jotka edustivat vallitseviin olosuhteisiin erinomaisesti sopeutunutta lajistoa. Jo löydettyjen miljardien fossiililöydösten joukossa tulisi olla valtaisa enemmistö näitä välimuotoja erityisesti suurten ryhmien vaihettuessa esim. kaloista sammakoiksi ja matelijoista nisäkkäiksi. Mutta mitään todellista vaihettumista ei esiinny. Aidoilta välimuodoilta edellytettäisiin yksittäisten tuntomerkkien hidasta muuttumista. Esimerkiksi liskolinnuilla on tyypillisiä matelijan ja linnun tuntomerkkejä täydellisesti toimivina, mutta ei yhtään sellaisia ominaisuuksia, joista voitaisiin sanoa, että ne ovat tarkalleen linnun ja matelijan tuntomerkkien välissä, toteaa kuuluisa evoluutiobiologi Gavin de Beer.
Liskolinnuilla, joita on Saksasta löydetty seitsemän erinomaisesti säilynyttä kivettymää, on matelijan tuntomerkkejä, mm. hampaalliset leuat, kynnelliset raajat, selkänikamat ja pitkä pyrstöranka. Linnun tuntomerkkejä taas ovat esim. höyhenpuku, eturaajan luusto sekä lantion ja jalkojen luusto. Em. matelijoiden tuntomerkit eivät esiinny jollain yhdellä liskolintua vanhemmalla matelijaryhmällä, vaan sen piirteitä on eri matelijaryhmillä. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina. Näin ei liskolintukivettymien kohdalla kuitenkaan ole asianlaita. Liskolintujen sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Periaatteessa samanlainen laji, jota on mahdoton sijoittaa eliökunnan sukupuuhun, on nykyään Australiassa elävä vesinokkaeläin. Muita puuttuvina renkaina pidettyjä lajeja, mutta todellisuudessa muinaiseen ympäristöön hyvin sopeutuneita, ovat mm. varsieväkala Latimeria - elävä fossiili - alkusammakkoeläin Ichtyostega ja Seymoria, sammakkoeläinten ja matelijoiden mosaiikki. Niitä ei voi pitää evoluution mukaisina välimuotoina, koska niiden tuntomerkkien kirjo ei sovi evoluution kulkuun: niissä on sekaisin ns. kehittyneitä ja alkeellisia piirteitä. Lisäksi ne esiintyvät usein liian nuorissa kerrostumissa hitaan evoluution näkökulmasta, esim. varsinaisia matelijoita esiintyy jo Seymouriaa vanhemmissa kerrostumissa. On myös kiinnostavaa, että makroevoluution mukaisten välimuotojen todistusaineisto puuttuu, juuri sieltä missä todistusaineisto eli löydetyt fossiilit on runsain - meren selkärangattomien joukosta.
Suomalaiset tiedetoimittajat vaikenevat
Kritiikin terävöidyttyä muualla maailmalla ovat suomalaiset tiedetoimittajat lehdistössä ja TV:ssä valinneet taktiikaksi vaikenemisen tai kritiikin tyrmäämisen puuttumatta itse asiaan. Kissaa ei uskalleta nostaa pöydälle, niin tieteellisesti painavaa on kritiikki erityisesti molekyylibiologian ja biokemian osalta. Jatkuvasti televisiosta tulee tulvimalla luontodokumentteja, joissa makroevoluutiota todistellaan vanhoilla fraaseilla. Ihmisen kehitys on ollut usein mielenkiinnon kohteena. Ranskalaiset tiedemiehet ovat tehneet luufossiililöytöjä, jotka on ajoitettu 6 miljoonan vuoden päähän ajankohtaan, josta ei aikaisemmin vielä ole löytöjä. Luonnontieteen alan johtavan julkaisun Naturen pääluonnontiedetoimittaja Henry Gee (1999) toteaa, että " erillisten fossiililöydösten väliset ajanjaksot ovat niin pitkiä, että emme voi sanoa mitään varmaa niiden välisistä sukulaissuhteista ja polveutumisesta" ja hän jatkaa sanomalla fossiiliaineistosta tehtyjä luonnontieteellisiä hypoteeseja validiteetiltaan "iltasaduiksi", viehättäviksi olettamuksiksi mutta ei tieteellisiksi. Tosiasia on, että apinaihmisten löydetty fossiiliaineisto mahtuisi yhdelle biljardipöydälle ja sisältää vielä tieteellisiä huijauksia ( mm. Nebraskan ihminen). Hampaiden vertailusta ja muun niukan aineiston avulla vedetyt johtopäätökset ovat käsittämättömän pitkälle meneviä. Ihmisapinoista ei löydy yhtä selvää evoluutiolinjaa, "lajien" ominaisuudet ovat niissäkin mosaiikkimaisesti jakautuneita: esitetyt välimuodot sisältävät aina ominaisuuksia, jotka eivät sovi todelliselle välimuodolle.
Pekka Reinikainen, suomalainen asiaan perehtynyt lääkäri toteaakin Evoluution maailmankuva -kirjan johdannossa: "Kehitysopin monopoliasema maailmanselityksenä on murtumassa. kehitysopillinen ajattelu hallitsee maailmaamme niin voimakkaasti, että sen osoittaminen enemmänkin filosofiaksi kuin tieteeksi tulee johtamaan erääseen kaikkien aikojen suurimmista maailmankuvan muutoksista. Evoluution avulla on pyritty selittämään informaatiota sisältävien orgaanisten molekyylien synty ja elämän itsestään synty eli alkusynty sattumalta ja myöhempi kehitys mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Evoluution avulla pyritään selittämään myös ihmisen käytös, sairaudet, kielen alkuperä ja uskontojen synty." Kaikki tämä on kuulemma tapahtunut isoaivojen kehittymisen mahdollistamana.
Luonnonlait ristiriidassa evoluution kanss
Raamatun mukaan Luojaa voidaan tarkkailla Hänen ihmeellisissä luomistöissään. Aine ei luonut itse itseään, vaan Luoja on kaiken alkuunpanija ja ylläpitäjä. Termodynamiikan ensimmäinen ja toinen pääsääntö - tunnetaan myös energian häviämättömyyden ja energian siirtymisen lakina -todistavat, että maailmankaikkeus ei luonut itse itseään, sillä sen jälkeen kun aine ja energia luotiin, se voi vain muuttaa muotoaan, mutta sitä ei voi luoda eikä hävittää. Vain Jumala pystyy luomaan, ihminen kykenee vain muokkaamaan olemassa olevia aineita (Huse: Evoluution romahdus, 1997). Jumala on järjestyksen Jumala ja on asettanut maailmankaikkeuden luomiensa luonnonlakien alaisuuteen. Astrofyysikot toteavatkin tällaisia ns. kosmisia vakioita olevan tiedossa 55 kappaletta ja jos jossakin niissä tapahtuisi pienikin muutos maailmankaikkeus luhistuisi. Se, että ne ovat voimassa mahdollistavat elämän maapallolla. Maapallolla vaikuttavat lainalaisuudet ovat myös hienosäädetty etukäteen niin, että elämä on mahdollista. Kuuluisa englantilainen kuninkaallinen astronomi Reese ( 2000) toteaakin kirjassaan, että maailmankaikkeus on kuin hienosäädetty elämälle.
Aitoa vai spekulatiivista tiedettä
Evolutionistinen näkemys on paljastumassa sovelletuksi materialistiseksi filosofiaksi , jossa tieteellinen todistusaineisto on täysin spekulatiivista. Olemassa olevaan teoriaan on sisäänrakennettu empiria. Tunnettu kemisti Schaeffer, joka on viidesti ollut ehdokkaana Nobelin palkinnon saajaksi ja julkaissut 500 tieteellistä artikkelia, toteaa ettei millään muulla luonnontieteen alalla olisi mahdollista hyväksyä evoluution kaltaisella todistusaineistolla olevaa teoriaa.
Aito tiede ei ole uskon vihollinen, vaan se avartaa meidän maailmankuvaamme ja sen valossa Jumalan luomistyö näyttää entistäkin suuremmalta. Kaikki yritykset muodostaa ns. tieteellinen maailmanselitys Raamatun jumalallisen ilmoituksen vastapainoksi ovat epäonnistuneet. Materialistisen elämänfilosofian tarkoitushakuinen tarkoituksettomuus ei anna parempaa selvitystä olemassaolollemme kuin Raamatun luomiskertomus. Kenenkään ei tarvitse uhrata kykyään ajatella loogisesti tai älyllistä rehellisyyttään voidakseen uskoa Raamatun ensimmäisiin majesteettisiin sanoihin: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1.Moos.1:1). Jumala loi maailmankaikkeuden tyhjästä (creatio ex nihilo). Jumala on luonut myös aineen, josta Hän on maailmankaikkeuden tehnyt. Hebrealaiskirjeen mukaan " uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään ei ole syntynyt näkyväisestä" ( Hebr1:3).
Lähteet: (osa viittauksista)
Behe M. (1996) Darwin`s Black Box. The Free Press
Brooks J. (1987) Näin alkoi elämä. Sanan kirjat
Dembski W. (1998) The Design Inference. Cambridge University Press
Dembski W. (2002) No Free Lunch: Why Specified Complexity Cannot be Purchased Without Intelligence. Rowman & Littlefield
Denton M. (1985) Evolution. A theory in crisis. Lontoo
Gee H.(1999) In Search of Deep Time. The Free Press
Huse S. (1997) Evoluution romahdus. Tampere
Johnson P. (2000) Evoluution maailmankuva. Uusi Tie
Scherer S., R. Junker (2000) Evoluutio kriittinen analyysi. Suomeksi toimittanut prof. Matti Leisola
Tuuliranta M. (1989) Evoluutio - tieteen harha-askel. Ristin voitto
Wilder-Smith A.E. (1981) Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota. WSOY
Sekulaari yliopistojen tiedemiesten evoluutiokritiikkiä löytyy internetistä osoitteista www.arn.org
Discovery instituutin kotisivut löytyvät edellisen osoitteen etusivulta klikkaamalla discovery.org
Suomenkielistä evoluutiokriittistä materiaalia.
Ison Raamatun Tietosanakirjasta löytyy perusteellinen teologinen selvitys luomisesta ja teologien luomisteoreettisia pohdintoja hakusanalla Luoda.
Lue seuraavat Raamatun jakeet aiheesta: 1.Moos 1:1, Room. 1: 19 - 20, Joh. 1:3, Hebr. 11:3, Room. 4:17, Kol.1:16.
Luettelo tiedemiehistä, jotka ovat julkisesti valmiit ottamaan darwinismiin kriittisen kannan.
Biologian lehtori Esko Syrjäläinen
muista, että 4 % johtavista biologeista uskoo jumalaan? Ehkä kannataisi nyt mennä tekemään se väitöskirja. Tai ainakin lisuri.
"Luettelo tiedemiehistä, jotka ovat julkisesti valmiit ottamaan darwinismiin kriittisen kannan.
Biologian lehtori Esko Syrjäläinen"
Huh, olipas siinä paljon heppuja!
"Esimerkiksi biologi ymmärtää helposti, että proteiinimolekyylissä, elämän rakennuspalikassa, on niin käsittämätön harmonia, että ei ole juuri mitään todennäköisyyttä, että se olisi saattanut syntyä sattumasta."
Kun et taida tietää pahemmin noista proteiineista mitään, ja silti se näyttää olevan yksi tärkeimmistä argumenteistasi tuossa vuodatuksessa, niin valotetaan hieman.
Ne rakentuvat vain muutamasta alkuaineesta, hiilestä, typestä, vedystä, hapesta ja parissa taitaa olla rikkiäkin. Kyseiset alkuaineet sitoutuvat toisiinsa elektrostatiikan mukaisesti siten, että ei ole steerisiä esteitä (molekyylit eivät estä toistensa sitoutumista ison kokonsa tms. takia) ja että energiaminimiperiaate toteutuu. Näin voi syntyä aika monenlaisia molekyylejä vain muutamasta alkuaineesta.
Laskostuminen tapahtuu pääosin molekyylin sisäisten elektronegatiivisuuserojen mukaisesti, mutta loppuosa laskostumisesta on monimutkaisempi, ja käsittää yleensä muiden proteiinien "muokkaustoimenpiteitä". Kaikki on kuitenkin edelleen vain sitä, että ja - varaukset vetävät toisiaan puoleensa, ja samanmerkkiset (osa)varaukset hylkivät toisiaan. Perusfysiikkaa.
Väitit, että jonkin tietyn proteiinin muodostumisen todennäköisyys on mitättömän pieni, että se olisi voinut olla sattumaa. Tiedoksesi, että esimerkiksi tuo sytokromi C -proteiiniperhe on melkoisen iso, ja monet proteiinit sisältävät variaatioita keskenään, usein niin, että eri eläinlajien proteiinit ovat hiukan eri tavalla muodostuneet/laskostuneet. Joten: elämän muotoutumiseksi tällaiseksi kuin se on nyt, ei ole tarvittu muodostaa heti esimerkkiproteiinia X, kuin mikä sen muoto ja aktiivisuus on nyt. Elämä on tämän näköistä ja oloista sen takia, koska aminohapot, proteiinit, lipidit yms yms molekyylit muotoutuivat sen tyyppisiksi kuin ne muodostuivat. Joidenkin molekyylien muodostuminen ei ole elektrostaattisesti edullista, ja siksi nämä nykyäänkin havaittavat molekyylit ovat vakiintuneet elämänmuotoihin maapallolla.
Jos tosiaan ihmettelet tätä, niin yhtä hyvin voisit ihmetellä tätä:
- Heität sokkona kivenmurikan hiekkakentälle. Kivi osuu johonkin kohtaan hiekkakenttää, ja tekee kuopan maahan. Nyt sitten alat ihmettelemään, että miten kummassa kivi sattui osumaan juuri noihin hiekanjyväsiin, eikä niihin jotka ovat 10 cm päässä tuosta kuopasta. Tai 100 metrin päässä olevaan metsään, ja siellä johonkin tiettyyn puuhun.
"Useimmat ihmiset hyväksyvät kaiken tiedemiehiltä kuulemansa ehdottomasti totena. Heille ei tule edes mieleen, että myös tiedemiehillä voi olla erilaisia filosofisia tai ideologisia ennakkoluuloja."
Tämä kappale osoittaa, että kirjoittaja ei ole perillä tieteellisestä metodista ja tiedeyhteisön toimintatavoista.
Ensinnäkin, tiedemies ei ole mikä tahansa tyyppi, jolla on kiva titteli nimensä edessä. Tiedemiehet ovat totta kai kouluttaneet itsensä tietylle alalle ja työskennelleet kyseisellä alalla pyrkine asiantuntijaksi.
Tiedemiehen lausunto ei itsessään ole minkään arvoinen. Hänen julkaisunsa ovat tiedemiehen mitta. Julkaisuilla tiedemies tuo omat tutkimuksensa, sen tulokset sekä johtopäätökset muiden tiedemiesten arvioitaviksi. Tiedeyhteisössä onkin motto "Publish or perish".
Julkaisulla ei tarkoiteta julkaisua ihan missä tahansa tiedotusvälineessä. Julkaisun on päästävä tieteellisesti arvostettuun lehteen ja prosessi ei ole helppo. Keskeisin prosessi on Peer Review-prosessi, jossa muut tiedemiehet tarkastavat julkaisun ja kertovat sitten julkaistaanko kyseinen paperi vai ei. Lähetetty julkaisu palaa bumerangina hyvin helposti takaisin.
Tiedemiehen julkaisu ei ole julkaisun jälkeen "tieteellinen totuus". Jos muiden tutkijoiden tulokset eivät ole yhteneväisiä yhden tutkijan julkaisun kanssa, niin tällöin kyseiseen julkaisuun viitataan vähän tai tuskin ollenkaan. Julkaisu, johon kukaan ei viittaa, on kuollut ja turha sekä jää tiedejulkaisujen unholaan.
"Totuus asiassa on, että evolutionistiset tiedemiehet tyrkyttävät yleisölle omia ennakkoluulojaan ja filosofisia näkemyksiään tieteen valepuvussa. "
Jos evolutionisteillä tarkoitat evoluutiobiologeja, niin väitteesi on perusteeton.
"Vaikka he esimerkiksi tietävät sattumanvaraisten tapahtumien saavan aikaan vain epäsäännöllisyyttä ja sekasortoa, he silti väittävät, että sekä maailmankaikkeudessa että elävissä organismeissa havaittava suurenmoinen järjestys, suunnitelma ja muotoilu ovat syntyneet sattumasta."
Roskaa. Yksikään biologi ei moista väitä.
"Esimerkiksi biologi ymmärtää helposti, että proteiinimolekyylissä, elämän rakennuspalikassa, on niin käsittämätön harmonia, että ei ole juuri mitään todennäköisyyttä, että se olisi saattanut syntyä sattumasta."
Biologi ymmärtää tämän, koska proteiinien rakentuminen ei ole sattumanvaraista.
"Jos sama tiedemies sattuisi löytämään kolme tiiliskiveä pinossa tasaisella tiellä, hän ei koskaan olettaisi, että tiilet ovat tulleet toistensa lähelle ja sitten kiivenneet toistensa päälle sattumasta."
Koska tiiliskivillä ei ole ominaisuuksia, jotka synnyttäisivät kyseisiä rakenteita.
"Voidaan esittää kaksi näkemystä siitä, miten elävät olennot saivat alkunsa maapallolla. Ensimmäisen näkemyksen mukaan Jumala loi kaikki elävät olennot niiden nykyisissä monimutkaisissa rakenteissaan. Toisen näkemyksen mukaan elämä muodostui sattumanvaraisista yhteensattumista. Jälkimmäinen näkemys on evoluutioteorian väite."
Joista kumpikaan ei ole tieteellinen näkemys. Jälkimmäinen näkemys vain osoittaa, että kirjoittajalla ei ole mitään ymmärrystä biologiasta, evoluutioteoriasta, kemiasta tai abiogeneesistä.
En viitsi jatkaa tätä, koska koko kirjoitus perustuu tahalliselle tai tahattomalle väärinymmärrykselle.
"Tarkastelemamme usko on materialistinen filosofia, joka väittää, että aine on ollut olemassa ikuisesti ja että ei ole mitään muuta kuin aine."
Miten niin on vain aine? Etkö ole koskaan kuullut antiaineesta, kvarkeista tai pimeästä energiasta? Et varmaan.
"Siten evolutionistisella näkemyksellä elävien olentojen ilmaantumisesta on todennäköisyys nolla."
On mahdollista että ensimmäiset solut tulivat meteorin mukana. Se ei kaada evoluutioteoriaa.
"Lumouksella tarkoitan indoktrinaation aikaansaamaa tilaa. Ihmiset altistuvat niin voimakkaalle evoluutioteorian oikeellisuutta koskevalle indoktrinaatiolle, että he eivät usein edes huomaa sen vääristymiä."
Uskonnoissa on vielä pahempia vääristymiä ja vieläpä niin yksinkertaisia että lapsikin ymmärtää. Miksi ei valita siis vähiten vääristynyttä teoriaa. Eihän kaikkea ole vielä keksitty ja paljon on tutkittavaa, niin että ei mikään teoria voi olla 100% varma!
Tämä on sellaista tekstiä, jolla ehkä voidaan hämätä biologiaan ja evoluutioon perehtymättömiä ihmisiä. Täynnä tahallista vääristelyä ja harhaanjohtavia virheitä. Tällä palstalla ei paatos valitettavasti taida mennä läpi.
Toivottavasti et itse tekstiä kirjoittanut, ainakaan tälle palstalle. Siinä nimittäin olisi aikasi mennyt pahasti hukkaan.