.........
"Lumikorpien tyyni ja mahtava yö,
puut korkeat taivasta halaa.
Yli maisten varjojen palaa,
ikitähtien ääretön loistava vyö".
Nämä laulun sanat olivat siinä hetkessä ja siinä ympäristössä todella elävää todellisuutta. Korotin katseeni korkealle tähtitarhoihin, joita tähtiä syttyi pimenevässä illassa yhä enemmän ja enemmän sitä mukaa kuin päivänkajo lännen taivaalla painui horisontin taa.
"Ylös kääntyvi hengen etsivän tie,
väre puhtahin sydämen täyttää.
Maan taistelot pieniltä näyttää,
yön hartaus haavehet kauaksi vie".
Siinä istuessani taas kerran ajatukseni ja sydämeni kohosi ylös Jumalan puoleen, siihen iankaikkiseen todellisuuteen, jonka olin jo niin monet kerrat saanut kohdata ja siinä pitkän ajattomuuden, tunnin - ehkä kaksi - istuessani jokin minussa yhtyi johonkin suureen ja iankaikkiseen todellisuuteen ja siinä istuessani koin todella ihmeellisen olotilan ja vielä ihmeellisempi ja ihanampi oli kokemukseni kun viimein nousin kävelläkseni kämpälle. Tuhannet ja taas tuhannet tähdet loistivat muutoin täysin pimeällä taivaalla ja Linnunrata loisti täydessä kirkkaudessaan. Tähtien kirkkaus oli niin suurta, että koko Vuovaara oli hämyisän valoisa ja näin kävellä tähtien loisteessa kämpälle; ja siinä kävellessäni oloni oli niin kevyt ja ihana, että tuntui kuin jalkani eivät olisi koskettaneet maata ollenkaan. Kaikki päivän vastoinkäymiset ja mieliharmit olivat unohtuneet ja oli todella mahtava olla.
Kämpälle päästyäni keitin kahvit, laitoin vähän ruokaa, ja kun polttopuitakin oli monen yön tarpeiksi, minulla oli aikaa ajatella kokemaani kosmista kokemusta. On olemassa jotain sellaista, jonka ihmiset pääsevät vain harvoin omakohtaisesti kokemaan. Kokemaan oman henkisen minänsä ja kokemaan sen universaalisen todellisuuden, joka on kaiken ajattelun ja tietoisuuden yläpuolella. Rippikoulua armeijassa kenttärovasti Muukkosen johdolla käydessäni mieleeni oli jäänyt kenttärovastin sanat: "Kun ihmiset menevät kauas, tulee Jumala lähelle" ja siellä erämaan hiljaisuudessa, mihin ei kulunut edes auto jyry, ihmiset olivat todella kaukana ja niinpä siellä oli Jumala todella lähellä.
Erityisesti mielessäni pyörivät myös Otto Kotilaisen runoilemat sanat: "Väre puhtahin sydämen täyttää". Ajattelin, kuinka valtava rikkaus ja arvo ihmiselle on puhdas ja loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Miten kevyt ja hyvä on olla kun tunnolla ei ole enempää hirvien salakaatoja kuin muitakaan rötöksiä eikä tarvitse pelätä enempää erä- kuin muitakaan poliiseja. Miten mahtavan hyvä on elää ja olla kun ei ole riitoja kenenkään kanssa ja niinpä siitä kämpän ovesta olisi ollut tervetullut niin poliisi kuin kuka muu tahansa eikä ketään tarvinnut karttaa ja arkailla
Näissä syvällisissä ajatuksissani ja kokemuksissani puhalsin lopulta kämpän pöydällä olleen lyhdyn sammuksiin ja pistin reppu päänalusenani nukkumaan laverilla olleelle hirven taljalle. Tuli humisi kaminassa, joka säteili kämppään lämpöä ja kaminan luukun ja kannen raoista tulevat valokiilat leikkivät iloista leikkiään kämpän seinillä kun vaivuin todella rikkaan ja kokemisenarvoisen päivän päätteeksi sikeään ja levolliseen yöuneen.
"Lumikorpien tyyni ja mahtava yö.
koko luonnossa tuntuvi taivas.
Sydän unhoita arkiset vaivas,
Yön suuressa rauhassa tyyntyen lyö",
runoili Otto Kotilainen lopuksi.
...........
http://www.aretalogia.com/taivashetki.html
"Lumikorpien tyyni ja mahtava yö,
puut korkeat taivasta halaa.
Yli maisten varjojen palaa,
ikitähtien ääretön loistava vyö".
Nämä laulun sanat olivat siinä hetkessä ja siinä ympäristössä todella elävää todellisuutta. Korotin katseeni korkealle tähtitarhoihin, joita tähtiä syttyi pimenevässä illassa yhä enemmän ja enemmän sitä mukaa kuin päivänkajo lännen taivaalla painui horisontin taa.
"Ylös kääntyvi hengen etsivän tie,
väre puhtahin sydämen täyttää.
Maan taistelot pieniltä näyttää,
yön hartaus haavehet kauaksi vie".
Siinä istuessani taas kerran ajatukseni ja sydämeni kohosi ylös Jumalan puoleen, siihen iankaikkiseen todellisuuteen, jonka olin jo niin monet kerrat saanut kohdata ja siinä pitkän ajattomuuden, tunnin - ehkä kaksi - istuessani jokin minussa yhtyi johonkin suureen ja iankaikkiseen todellisuuteen ja siinä istuessani koin todella ihmeellisen olotilan ja vielä ihmeellisempi ja ihanampi oli kokemukseni kun viimein nousin kävelläkseni kämpälle. Tuhannet ja taas tuhannet tähdet loistivat muutoin täysin pimeällä taivaalla ja Linnunrata loisti täydessä kirkkaudessaan. Tähtien kirkkaus oli niin suurta, että koko Vuovaara oli hämyisän valoisa ja näin kävellä tähtien loisteessa kämpälle; ja siinä kävellessäni oloni oli niin kevyt ja ihana, että tuntui kuin jalkani eivät olisi koskettaneet maata ollenkaan. Kaikki päivän vastoinkäymiset ja mieliharmit olivat unohtuneet ja oli todella mahtava olla.
Kämpälle päästyäni keitin kahvit, laitoin vähän ruokaa, ja kun polttopuitakin oli monen yön tarpeiksi, minulla oli aikaa ajatella kokemaani kosmista kokemusta. On olemassa jotain sellaista, jonka ihmiset pääsevät vain harvoin omakohtaisesti kokemaan. Kokemaan oman henkisen minänsä ja kokemaan sen universaalisen todellisuuden, joka on kaiken ajattelun ja tietoisuuden yläpuolella. Rippikoulua armeijassa kenttärovasti Muukkosen johdolla käydessäni mieleeni oli jäänyt kenttärovastin sanat: "Kun ihmiset menevät kauas, tulee Jumala lähelle" ja siellä erämaan hiljaisuudessa, mihin ei kulunut edes auto jyry, ihmiset olivat todella kaukana ja niinpä siellä oli Jumala todella lähellä.
Erityisesti mielessäni pyörivät myös Otto Kotilaisen runoilemat sanat: "Väre puhtahin sydämen täyttää". Ajattelin, kuinka valtava rikkaus ja arvo ihmiselle on puhdas ja loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Miten kevyt ja hyvä on olla kun tunnolla ei ole enempää hirvien salakaatoja kuin muitakaan rötöksiä eikä tarvitse pelätä enempää erä- kuin muitakaan poliiseja. Miten mahtavan hyvä on elää ja olla kun ei ole riitoja kenenkään kanssa ja niinpä siitä kämpän ovesta olisi ollut tervetullut niin poliisi kuin kuka muu tahansa eikä ketään tarvinnut karttaa ja arkailla
Näissä syvällisissä ajatuksissani ja kokemuksissani puhalsin lopulta kämpän pöydällä olleen lyhdyn sammuksiin ja pistin reppu päänalusenani nukkumaan laverilla olleelle hirven taljalle. Tuli humisi kaminassa, joka säteili kämppään lämpöä ja kaminan luukun ja kannen raoista tulevat valokiilat leikkivät iloista leikkiään kämpän seinillä kun vaivuin todella rikkaan ja kokemisenarvoisen päivän päätteeksi sikeään ja levolliseen yöuneen.
"Lumikorpien tyyni ja mahtava yö.
koko luonnossa tuntuvi taivas.
Sydän unhoita arkiset vaivas,
Yön suuressa rauhassa tyyntyen lyö",
runoili Otto Kotilainen lopuksi.
...........
http://www.aretalogia.com/taivashetki.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ottanut tavakseni vierailla aretalogia-sivustolla ja lukea juttujasi myös näillä palstoilla. Kaikesta huomaa, että sinulla on paljon annettavaa ihmisille: syvällistä elämänviisautta ja vankkaa uskoa. Ehkäpä oma tuskien taipaleesi on kypsyttänyt sinussa sellaista satoa, joka muuten olisi jäänyt syntymättä.
Luin myös invalidiliiton sivuilla olleen artikkelisi, ja se sai minut arvioimaan uudestaan omaakin elämääni. Se sai minut näkemään selvästi, että elämä ja tämä maallinen keho ovat Jumalan lahjaa, ja me olemme vastuussa siitä, miten niitä hoidamme. Itselläni on terveys alkanut heiketä jo keski-iässä, mutta nyt olen päättänyt ruveta hoitamaan kuntoani ja myös syömään monipuolisemmin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että ihminen pystyy muovaamaan elämäänsä ajattelullaan, ja koetan sovittaa oppejasi käytäntöön. Hypnoosista minulla ei tosin ole mitään kokemusta, mutta olen huomannut ns. mietiskelyrukouksen muovanneen omaa maailmankuvaani hyvin positiiviseen suuntaan. Jos sinulla olisi joitakin hyödyllisiä neuvoja suggestiosta tai ajattelun kehittämisestä yleensä, toivoisin e-mailia osoitteeseen kempilainen @ yahoomail . com (ilman välilyöntejä, jotka lisäsin roskapostikoneiden harhauttamiseksi).
Minäkin olen kokenut Jumalan suuruuden ja maailman kauneuden metsässä ja joskus ihan pihapiirissä. Hiljaisessa rukouksessa olen myös kohdannut Jumalan, joka on paljon armollisempi, ystävällisempi, hyväksyvämpi ja jopa huumorintajuisempi kuin ne jumalankuvat, joita uskovat yleensä tarjoilevat.
Muistin osoitteen väärin, se ei ole yahoomail vaan operamail.com.
ja kiitos rohkaisevista sanoistasi.
Lyhyesti sanottuna. Ihmisen mielen vaikutus fyysiseen nimään on yllättävän suuri ja vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin todella paljon. Joku on sanonut, että sinun elimistösi ei tottele sinua, mutta tottelee sinun alitajuntaasi.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tietoisen tahtomme voimalla emme pysty vaikuttaman tahdosta riippumattoman elimistön toimintaan, kuten aineenvaihdunta, hormoonitoiminta, sisäelinten toiminta ym. Sen sijaan USKON avulla voimme vaikuttaa alitajuntaamme ja sen kautta elimistömme toimintaan myönteisellä tavalla ja fysiikkamme toimii uskomme mukaan. Jeesus saanoi: "Sinun uskosi on tehnyt sinut terveksi", "Niin kuin uskot, sinulle tapahtukoon" jne.
Täällä on monilla foorumeilla kauhisteltu sitä, että käytän usein hypnoosi-nimikettä. Tämä kauhistelu johtuu yksinomaan siitä, ettei tunneta hypnoosin ja suggestioiden toimintaa. Todellisuudessa aktiivinen usko ja hypnoosi on yksi ja sama asia ja esim. "suggestio" - sana käännetään usein suomeksi sanoilla "uskoa, uskotella". Eli mikäli me uskotaan esimerkiksi paranemiseen ja puhutaan uskomme mukaan, meidän fyysisessä olemuksessamme tapahtuu myönteistä kehitystä, jopa täydellisiä paranemisia. Kuten oli mm. kuolemansairaan korealaisen Paul Yonggi Chon kohtalla tai ms-potilaan makuuhaavatapauksessa.
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/hypnoosi/hypnoosi.7.html
Käsittelin tässä näitä kysymyksiä näin julkisesti siinä toivossa, että edes muutamat muutkin löytäisivät virikkeitä ja paremman elämän eväitä näiltä alueilta.
selventävästä vastauksesta ja myös linkistä. Luin sivun huolella läpi, ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Se mitä sanot myönteisestä ohjelmoinnista ja aktiivisesta asioihin vaikuttamisesta pitää varmasti paikkansa. Tutustuin itse myönteisiin suggestioihin nuorempana, kun työni puitteissa kävin läpi pari positiivisen ajattelun kurssia.
Kokonaisuutena juttusi oli hyvin myönteinen ja rohkaiseva. Se vahvisti osaltaan niitä periaatteita, joita olin oppinut jo aikaisemmin. Aion myös soveltaa opetuksiasi käytäntöön laatimalla selvät tavoitteet oman terveydentilani kohentamiseen.
Sanoisimpa näin, että elämä on realismia ja myös tämä elämämme on annettu meille elettäväksi niillä ehdoilla, jotka itse kullakin meillä on. Toisilla helpommat, toisilla kovemmat ja joillakin erittäinkin kovat.
Itse olen ymmärtänyt nin, että aito apostolinen usko, silloin kun se toimii kuten apostolien aikana toimi, olisi vastaus sekä ajallisiin että iankaikkisiinkin tarpeisiin. Valitettavasti kotoinen kristillisyys on pitkälle harhautunutta utopistihaihattelua, joka on pelkästään pakoa elämän elämän todellisuudesta ja niinpä nykyisestä kristillisyydestämme todellisia Jumalan palvelijoita saa kauan hakea. Niitä palvelijoita, joita Jumala voisi käyttää tämän ajan ahdingoissa elävien lähimmäisten kuormien kantajana ja henkisenä tukena ja nyt kun näin on, olen joutunut tuvautumaan nuoruudessa oppimiini taitoihin kestääkseni tämän kovan elämän realiteetit ja pysyäkseni ylipäätään tolpillani.
Mielestäni nykyinen Suomen tilanne vaatisi täydellisen uskonpuhdistuksen ja palaamisen aidon apostolisen uskon alkulähteille ja siihen hengen voimaan, joka Pietarilla ja kumppaneilla oli jotta uskosta löytyisi vastaus kaikkiin ihmisen ja kansakunnan haasteisiin.
Nykyään saarnataan paljon Pyhän hengen voimasta ja voitelusta, mutta mitään ei oikeasti tapahdu. Tai tapahtuu vain se, että ensin laulatetaan porukkaa tuntitolkulla, jotta saadaan heidät herkistyneeseen mielentilaan - ja sitten pidetään tunnin mittainen kolehtisaarna.
Jotain on todella pahasti pielessä. Apostolien ei tarvinnut mainostaa 'paranemiskokouksia'. He vain yksinkertaisesti saarnasivat evankeliumia, ja ihmeitä tapahtui.
hää kyll ihka ashiaa puhhuu,mut khu hää ain liikha peshimist o ja haukhuu muith. Et järhkee häl o liikhaaki , mut ei osha ol ku tarja "tantha" halonen, et vahvemphaa ei sua suututhua (Venäjä).
Se on kuule niin, että siellä, missä Elian henki toimii, siellä mennään maaherrain ja kuninkaiden eteen ojentamaan heitä heidän vääryyksistään.
Niin meni Elia kuningas Ahabin eteen (ja oli henkipatto siitä hetkestä alkaen). Niin meni Johannes Kastaja ojentamaan kuningasta pelehtimisestä veljensä vaimon kanssa (ja menetti päänsä) Niin ojensi Jeesus oman aikansa valtaherroja ja kaikki sen tietävät, miten sinä kävi. Yliappien "verikoirat" juonattivat jatkuvasti Jeesusta tappaakseen ja lopulta tuomittiin kuolemaan. Ja henkipatoksi tuomittiin myös Martti Luther.
Miksi minun pitäisi olla heikompi näitä isoisia Herran palvelijoita? Totuus esiin ja Jumalan tuomiot käyttöön vääriä ja väkeviä vastaan, sanon minä enkä pyytele anteeksi.
Voin vain kuvitella upeaa tunnettasi, sillä itse katsoessani taivasta, ihmettelen sitä järjettömyyttä mihin tuo kaikki johtaa.
Onko kaikki tuo taivaalla tehty joillekin vain "sitä hetkeä" varten, kuten räntä-sateet kiusaksi ja halla-yöt panemaan juuri joidenkin sadot matalaksi,tai auringon uuvuttamaan janoisen lapsen?
Älä käsitä väärin, tiedän ja olen otsikkosi "taivas-hetkeni" tavallani kokenut, mutta en voi sitä yhdistää materiaan, en privaattiin mukavuuteen, tai edes aistilliseen hyvään oloon.
Voisi kysyä "Mitä sitten?" vaikka voisi kaiken mitä voi, koskettaa,nähdä,haistaa,maistaa,tuntea ja kerätä jopa talteen ja näin saada varastoitua omakseen,,,,niin "Mitä sitten?".
Olet onnellinen mies, laulun sanoin: "On niin helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on".
Mitä muuta sitä i-h-m-i-n-e-n tarvitseekaan, kuin ruokaa,juomaa,kivaa seuraa[omakin riittää,jos itsestään pitää] ja suojaisan mestan missä oleilla?
minulla oli useitakin Iddo Krisnamurtin teoksia, joita syvällisesti tutkin.
Esimerkkinä vaikkapa "Uuteen ulottuvaisuuteen", joka käsittelee "ajattelun tuolla puolen" olevaa todellisuutta. Eli henkistä minuutta.
Näkisin, että näillä tutkisteluillani on keskeinen osa niihin kokemuksiin, joita olen kokenut, vaikkakin tarkastelen kokemuksiani kristillisistä lähtökohdista käsin.
//"ajattelun tuolla puolen" olevaa todellisuutta. Eli henkistä minuutta.
Näkisin, että näillä tutkisteluillani on keskeinen osa niihin kokemuksiin, joita olen kokenut, vaikkakin tarkastelen kokemuksiani kristillisistä lähtökohdista käsin.//
- Ei ole suuremmalla syyllä aihetta muuttaa omaa kantaani sinusta onnellisena ihmisenä.
Lapissa olen kokenut ehkä elämäni hienoimma luontokokemuksen.
Se oli sanoinkuvaamattoman kaunista.
Tulin aivan sieltä pohjoisimmasta nipukasta Inariin yöllä elokuun alussa joku vuosi sitten.
Aurinko paistoi ja teki maiseman aivan ihmeellisen näköiseksi.