tuttavalle tuli iso perintö. Pitäisikö hänen maksaa perinnöstään kymmenykset. juttelin hänen kanssaan ja se sano että perinnöt eivät ole tuloa ja juutalaisuudessakaan ei muka maksettu perinnöstä kymmenyksiä. No, pitäisikö minun painostaa ystävääni maksamaan kymmenyksiä adventtikirkolle?
kymmenykset
perinnöstä
8222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niinkuin hänen sydämensä vaatii.Ei surkeillen eikä pakosta,sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.Eli ketään ei tule painostaa antamaan omaisuuttaan kymmenyksiin eikä mihinkään muuhunkaan.Kymmenyksien maksaminen on ihmisen ja JUMALAN KAHDENKESKINEN juttu,sillä Hän tietää millä mielellä annat.Jos annat niin älköön edes vasen kätesi tietäkö,saati sitten sivulliset ihmiset!
Kymmenysten maksaminen on täysin jokaisen henkilökohtainen asia.Siis Jumalan ja ihmisen välillä.En usko sen kuuluvan ulkopuolisille mitenkään.Samoin ovat uhrilahjat ja muu avustustyö.
Jokainen vastaa toimistaan vain Jumalalle, ei muille.Tosin eihän veronpalautuksistakaan kymmenyksiä makseta, nehän on jo kerran maksettu.
Onko perintö sitten tavallaan lahja?
Silloin voidaan sanoa:"Lahjaksi olette saaneet,
lahjaksi antakaa."
Miten raha ja omaisuudet liikkuvat "Jumalan ja ihmisen välillä"? Miten rahaa lähetetään sinne taivaallisenn pankkin, missä koi eikä ruoste raiskaa, eikä ole pelkoa inflaatiosta.
Noin yleisesti ja vastaajana ei adventisti.
Eikö olekin ihmeellistä sijoitustoimintaa taivaan pankkiasiat?
Monelle se on käsittämätön, kuten uskokin.
Tavallasi kyselet, kuin kääntymätön veljeni ja sanon, ettei se valkene, ellei uudestisynny ylhäältä.
Kun tämä uudestisyntyminen tapahtuu, niin silloin käsittää taivastalletuksetkin tilisiirrot.
Taivastalletusten tilisiirroilla tehdään ajallisesti työtä evankeliumin kentällä ja korkovoitto on vaikka sinunlaisesi kohdalla uskoontulo sanan kautta.
Tämän tiliavauksen on Kristus toteuttanut ja myös korkopuolen hoidossa hän on matkassa.
Siinä voi tähyillä ihmetyksessä vaikka taivaan lintuja, ei niitten ruokkiminen ole Jumalalle mikään ongelma.
Mutta maallisen mammonan sijoituskohde, siinä vain ahneus ja riisto on korkopuolen tuotto ja lähimmäisen nälkä.
Uskon varjolla on siis oikein valehdella ihmisille.
elämäni sijoituksen, sijoitin elämäni Jeesukselle.
maksaa, muutenhan henkilö varastaa Jumalalta, se on adventtitotuuden perusasia.
Jos tuo tuttavasi on sellaisen seurakunnan jäsen,
jonka opetuksen mukaan vaaditaan kymmenykset
maksamaan, niin tietysti pitää maksaa kaikesta.
Jos siellä opetetaan, että bruttotuloista, niin
sitten bruttotuloista.
Kyllä se ettei perinnöstä, se oli juutalaisessa
uskonnossa isien perinnäissääntö, porssaanreikä.
Vaikka ei Jumala vaatisikaan kymmenyksiä, niin
Jumala kuitenkin odottaa uskollisuutta sitä
yhteisöä kohtaan, johon on SITOUTUNUT.
En puhu katteettomasti, sillä siihen aikaan, kun
itse sain perinnön, oli luonnollista, että
maksoin seurakuntaani kymmenysket siitä.
Se oli uskollisuutta Jumalalle.
Tänään en kuulu sellaiseen seurakuntaan, vaan
toisenlaiseen - joka odottaa vapaaehtoista
antamista ja koko elämänsä antamista, vaihetuspöydälle ikäänkuin.
Meillä luterilaisuudessa "lapset ovat vapaita"
temppeliverosta, kuten Jeesus opetti.
Vero kerätään toisella tavalla, katsomatta siihen,
kuka kirkossa käy, kuak ei.
Matt 17:24-27
24
Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: "Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?" [2. Moos. 30:11-16]
25
"Maksaa kyllä", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?"
26
"Vierailta", vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. [Matt. 22:21; 1. Piet. 2:16]
27
Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta."
Joka tapauksessa; kannattaa antaa edes johonkin ja
niin paljon, että tuntuu, sillä siinä kasvaa itse.
Ja siksi meille annetaan, että jakaisimme siitä.
Psykiatrikirjailija Tommy Hellstenin erään kirjan
nimikin on: "Saat sen mistä luovut".