Itse joskus tulee mietittyä, että mitä sitten, jos naisvaltaisia aloja ei arvosteta, jos jotkut tyttäret kärsivät elämässään sukupuolista syrjintää. Mitä sitten, vaikka naisten historiallista panosta ei arvosteta, eikä naisten yrittäjyyttä tueta. Miten minua liikuttaa, että jotkut saavat paineita ulkonäöstä tai jäävät kotiäiteinä tyhjän päälle.
Itse tiedostavana ihmisenä voin välttää kaikki nämä. Tietysti muiden mielipiteeseen itsestäni naiseuteni takia en voi vaikuttaa, mutta minun ei tarvitse piitata.
Joskus vastaus on minulta hukassa, joskus se on päivänselvä.
Minulle vastaus on, että pitää vaikuttaa yleisen hyvän lisääntymiseen, vaikka siitä ei itse suoranaisesti hyötyisikään. Että on sivistynyttä olla humaani.
Entä teillä?
Itse tiedostavana ihmisenä voin välttää kaikki nämä. Tietysti muiden mielipiteeseen itsestäni naiseuteni takia en voi vaikuttaa, mutta minun ei tarvitse piitata.
Joskus vastaus on minulta hukassa, joskus se on päivänselvä.
Minulle vastaus on, että pitää vaikuttaa yleisen hyvän lisääntymiseen, vaikka siitä ei itse suoranaisesti hyötyisikään. Että on sivistynyttä olla humaani.
Entä teillä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No jopas, enpä ole tullut ajatelleeksi syvällisemmin, miksi olen feministi. Sanotaan näin, että elämän ja ajan kuluessa, tietämyksen ja kokemusten lisääntyessä, omien ja toisten naisten voimavarojen oivaltamisen myötä olen huomannut, että kappas vain, olen feministi!
Naisen historiaa katsellessa on sitä paitsi helppoa ja luontevaa olla feministi. Sieltä se lähtee...
Ainakin seuraavien asioiden suhteen:
1. Naisyrittäjyyden tukeminen (tukisi myös naisten työllistämistä, koska naiset palkkaisivat luotettujaan omiin yrityksiinsä)
2. Kotiäitien eläketurvan huomattava kehittäminen (esim. jakamalla aviosuhteessa olevien puolisoiden eläkepotit molemmille tasan - se kehittäisi muuten myös koti-isien eläketurvaa)
Seuraavien asioiden vuoksi taas en voi olla feministi (mm.)
1. työnantajan näkeminen rasitteiden kantajana yhä enenevässä määrin, kun parannetaan naisten asemaa työntekijöinä
2. aborttimyönteisyyden preferenssit: seksuaalisen nautinnon vapautta ihannoidaan enemmän kuin syntynyttä ihmiselämää konkreettisissa suosituksissa, miten toimia
3. kiintiöiden tukeminen
4. yksisilmäinen naisasian ajaminen ja turha sukupuolien vastakkainasettelu joka on implisiittisesti sisällä kielikuvissa ja kielenkäytössä, vaikka se pintatason tekstissä silloin tällöin kiistetäänkin
Feminismi näyttää usein myös yhdistyvän ateismiin ja negatiivisuuteen kristinuskoa kohtaan. Siksi en varmaankaan kristittynä ihmisenä voisi kuvitella itselleni leimaa feministi.
Kuka arvostaa metsurin ammattia, autonkorjaajan jne? Kuinka monta poikaa syrjitään elämässään siinä missä tyttöäkin? Moniko sotaveteraani jäi arvostusta vaille 60-luvun punapääviisastelijoiden sanoessa heitä rikollisiksi? Pitäisikö naisyrittäjyyttä tukea vielä enemmänkin kuin miesyrittäjyyttä - miksi ei yrittäjyyttä yleensä tueta? Mitä minua liikuttaa, kun monet miehet saavat paineita kaljuistaan ja liikalihavuudestaan, tai jäävät yrityksen mentyä konkurssiin tyhjän päälle?
Itse, Jumalan armosta, olen toistaiseksi voinut välttää kaikki nämä. Tietysti muiden mielipiteeseen itsestäni proffana/miehenä ollessani mieheyden takia en voi vaikuttaa, mutta minun ei tarvitse piitata?
Minulle vastaus on, että pitää vaikuttaa yleisen hyvän lisääntymiseen (= lähimmäisen rakkauden lisääntymiseen), vaikka siitä ei itse suoranaisesti hyötyisikään. On Jumalan käsky rakastaa lähimmäistään kuin itseään.
Mainitset, että feminismi näyttää liittyvän ateismiin ja negatiivisuuteen kristinuskoa kohtaan. Monet älykkäät, (ainakin jossakin suhteessa) feministisesti ajattelevat naiset hakeutuvat opiskelemaan teologiaa ja siirtyvät papin virkaankin. Tuskin heissä on "leipäpappeja" suurempi prosentti kuin miehissäkään. Teologiassa harjoitetaan tutkimusta myös feministiseltä näkökannalta. Teologisen tiedekunnan opiskelijoista lienee nyt enemmistö naisia, pian papeistakin. Feministien on täysin luontevaa uskoa Jumalaan ja olla kristittyjä, mutta kauhean ikävää konservatiivisten miesten (ja konservatiivisten naisten) kannalta on tietysti, että he ovat rohkaistuneet tukimaan pyhiä kirjoituksia ja kirkon/yhteiskunnan historiaa peräti luvattomasta näkökulmasta. Latinalaisen Amerikan "vapautuksen teologia" on jo kauan ollut tunnettu - feministinen teologiakin tekee tietä tunnetuksi tulolleen.
uskossa (siinä henkilökohtaisessa) on kyse omasta Jumala/Jeesus-suhteesta. Jos se on aito, siihen ei vaikuta edes A. Hitler joukkoineen - saati pari hassua mies-/naisteologia.
Puolivillaiseen uskonnolliseen ihmiseen sitten vaikuttavat erilaiset "opintuulet", joiden heiteltävinä he ovat (Jaakobin mukaan).
Feministinen teologia tuskin tulee minun ja Jeesukseni väliin. Eikä se nyt ole sen ikävämpää kuin muukaan puiseva teologinen liturgia.
Vanha tarina kertoo (seurakuntamme legendoja) eräästä vanhasta mummosta, joka oli kova lukemaan Raamattua. Hän sitten 80-vuotissyntymäpäiväkseen sai seurakunnalta Raamatun selitysteoksen lahjaksi, kun ko. seurakunnassa eivät muutakaan keksineet.
Sitten pastori mummolta kysymään: onkos X:llä ollut lahjasta iloa? Mummo tuohon... kovin oli vaikeaselkoinen kirja, mutta kun minä sitten luin Raamattua siinä rinnalla, niin sitten se selvisi sekin, mitä ne siinä yrittivät sanoa.
Aiemmin väitin etten ole, mutta kyllä nyt alkaa yhä voimakkaammin siltä näyttämään ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin olla feministi. Inhoan kaikenlaisia määrittelyjä, korkeintaan haluaisin olla vain ihminen, en muuta.
Uskon, että syy omaan "feministisyyteen" on mies. Mies (miehet yleensä) on ajanut minut siihen tahtomattani. Haluan, että kaikki voisivat elää yhdessä rauhanomaisesti, mutta se ei näköjään ole mahdollista..valitettavasti.
...jos "mies" ajaa sinut johonkin, niin silloin sinä itse heijastelet elämääsi jonkun toisen tekemien päätösten ja toimien välityksellä. Syytät vielä jotain toista, tai kuvaa jostain toisesta, siitä, mitä itse olet - jos et ole johonkin asiaan tyytyväinen.
Se, että syyttää jotain toista henkisestä tilastaan voi olla pitemmän päälle katkeroittavaa ja traumaattista - uskotko?
Miksi annat toisten ajaa itseäsi epämiellyttävään sieluntilaan? (Sellaisiin ihmisiin pitäisi pitää vähän etäisyyttä) Jos taas toiset käyvät fyysisesti kimppuun, niin silloin voi mennä ihan poliisinkin pakeille - tai jos uhkailevat.
Sulla ei taida olla pienintäkään käsitystä siitä mitä on olla nainen hyvistä yrityksistäsi huolimatta.
...mutta yleensäkin useimmat psykologitkin korostavat sitä, että ensimmäinen askel eheytymisessä on ottaa vastuu omasta elämästään - ei syyttää muita siitä, mitä itse on.
Sen verran tosin: jos on lapsena tullut hyväksikäytetyksi, on kiistatta sellainen tilanne, että sille ei lapsi ole henkisesti voinut mitään.
Jos nyt sinua on sattunut jokunen mies syrjimään - kuule, on olemassa monta miestä, joita on eri tahojen puolelta syrjitty... ja he miettivät, ettei naisilla ole aavistustakaan siitä, millaista on olla mies...
Itse en näe asioita pelkästään sukupuolittuneiden silmälasien lävitse.
Toisaalta esim. kun olen itsekkin ryöhännyt nuorena esim. kapakoissa - niissä tapaa paljon törkeämpiä tyyppejä (sekä miehiä että naisia) kuin vaikkapa seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa (noin keskimäärin).
Kaikki riippuu siitäkin, minkälaisissa piireissä liikkuu.
Työelämässä sitten voi olla huonoa tuuriakin - mutta sitäkin voi olla kaikilla.
Puhut ihan asiaa tavallaan kyllä, mutta sotket nyt psykologian ja feminismin. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Vähän sama kuin väittäis homoseksuaalien tarvitsevan hoitoa / parannusta. Sitäpaitsi olen itse oman elämäni paras asiantuntija. Kiitos silti neuvoistasi, tosin en tarvitse niitä :)
Mitä tarkoittaa
"älä ole feministi"? Mitä silloin ei olla?