Miksi juuri suomalaiset, joilla on sotaan osallisttuneista vähiten hävettävää, tahtovat totuuskomission etsivän jokaisen rikkeen ja rikoksen, joita ovat omat tehneet? Minäkin pidän realistisesta totuudesta, mitä detaljeihin tulee, mutta olenkin kiinnostunut asian psykologiasta.
Olen kiinnostunut tästä kansasta.
Tanskalaiset kiduttivat likimain 10 000 epätoivoista saksalaista siviilipakolaista vuonna 1945, tuhannet kuolivat tauteihin ja nälkään vailla apua - kyse oli kollektiivisesta kostosta. Muutenhan heidän urhea sotansa oli siinä, kun postinkantaja Köpiksessä lähti 9.4 aamulehtiä jakamaan ja huomasi, että saksalainen isännöi nyt. Millään tavoin he eivät reflektoi siviilien tuhoa, eikä missään ole Tanskan Ylikangasta...
Norjalaisilla oli ihan samoja juttuja. Ei kulje siellä netissä hurja väittely ja omien syyllistäminen ja vastapuolen ihannointi.
Truman pommitti kaksi siviilikaupunkia atomeiksi. Amerikkalaiset ampuivat saksalaisia ja japanilaisia lentäjiä varjoon. Yksi merijalkaväkidivisioona ylpeili sillä, ettei se koskaan ottanut vankeja.
Englanti tuhosi siviilikaupunkeja.
Neuvostoliittolaisilla oli Stalinin käsky ampua lentäjä varjoon - mutta kaikki eivät noudattaneet (lähde: Ilmari Juutilainen).
Saksalaisten rikoksia käsitellään hamaan maailman tappiin. Suomalaisilla on joku hinku päästä sakkiin. Kun natsien metsästäjä Simon Wiesenthal kiitti suomalaisia sodan jälkeen juutalaistensa suojelusta (sanoi vielä ihailevansa suomalaisia), suomalaiset kiittävät muistelemalla S/S Hohenhörniä ja käännytettyä pakolaiskourallista.
Jahtaako totuuskomissio Neuvostoliiton partisaanien vaiettuja tekoja, muistaako täten pohjoisen siviiliuhreja? Tällaisista olen kuullut.
Jahtaako totuuskomissio suomalaisia ilmiantajia, joiden vihjeiden perusteella inkeriläisiä ja virolaisia pidätettiin ja vietiin - rangaistavaksi ja tuhottavaksi 1945?
Ei. Se haluaa löytää Mannerheimin miehineen syylliseksi Turun paloonkin.
En etsi riitaa, vaan vastausta tähän yksinkertaiseen kysymykseen: mikä suomalaisia riepoo? Mitä traumaprosessia tuollainen toiminta edustaa? Ja onko trauma ulkoa istutettu, siis "hyvien naapuruussuhteiden" aikana?
Ja eikö täällä tiedetä, mitä kello on lyönyt? Kysyin yhdeltä venäläiseltä oppositiomieheltä, mikä auttaisi. Hän sanoi heti: "Jos haluatte tervehtyä, tutkikaa lähimenneisyyden moraalianne." Vai onko suomalaisilla vain tapa suunnata huomionsa toisarvoisesti omaan nilkkaan?
Tämä maa osaa hävitä lätkämatsin viimeistään viimeisellä minuutilla.
Olen kiinnostunut tästä kansasta.
Tanskalaiset kiduttivat likimain 10 000 epätoivoista saksalaista siviilipakolaista vuonna 1945, tuhannet kuolivat tauteihin ja nälkään vailla apua - kyse oli kollektiivisesta kostosta. Muutenhan heidän urhea sotansa oli siinä, kun postinkantaja Köpiksessä lähti 9.4 aamulehtiä jakamaan ja huomasi, että saksalainen isännöi nyt. Millään tavoin he eivät reflektoi siviilien tuhoa, eikä missään ole Tanskan Ylikangasta...
Norjalaisilla oli ihan samoja juttuja. Ei kulje siellä netissä hurja väittely ja omien syyllistäminen ja vastapuolen ihannointi.
Truman pommitti kaksi siviilikaupunkia atomeiksi. Amerikkalaiset ampuivat saksalaisia ja japanilaisia lentäjiä varjoon. Yksi merijalkaväkidivisioona ylpeili sillä, ettei se koskaan ottanut vankeja.
Englanti tuhosi siviilikaupunkeja.
Neuvostoliittolaisilla oli Stalinin käsky ampua lentäjä varjoon - mutta kaikki eivät noudattaneet (lähde: Ilmari Juutilainen).
Saksalaisten rikoksia käsitellään hamaan maailman tappiin. Suomalaisilla on joku hinku päästä sakkiin. Kun natsien metsästäjä Simon Wiesenthal kiitti suomalaisia sodan jälkeen juutalaistensa suojelusta (sanoi vielä ihailevansa suomalaisia), suomalaiset kiittävät muistelemalla S/S Hohenhörniä ja käännytettyä pakolaiskourallista.
Jahtaako totuuskomissio Neuvostoliiton partisaanien vaiettuja tekoja, muistaako täten pohjoisen siviiliuhreja? Tällaisista olen kuullut.
Jahtaako totuuskomissio suomalaisia ilmiantajia, joiden vihjeiden perusteella inkeriläisiä ja virolaisia pidätettiin ja vietiin - rangaistavaksi ja tuhottavaksi 1945?
Ei. Se haluaa löytää Mannerheimin miehineen syylliseksi Turun paloonkin.
En etsi riitaa, vaan vastausta tähän yksinkertaiseen kysymykseen: mikä suomalaisia riepoo? Mitä traumaprosessia tuollainen toiminta edustaa? Ja onko trauma ulkoa istutettu, siis "hyvien naapuruussuhteiden" aikana?
Ja eikö täällä tiedetä, mitä kello on lyönyt? Kysyin yhdeltä venäläiseltä oppositiomieheltä, mikä auttaisi. Hän sanoi heti: "Jos haluatte tervehtyä, tutkikaa lähimenneisyyden moraalianne." Vai onko suomalaisilla vain tapa suunnata huomionsa toisarvoisesti omaan nilkkaan?
Tämä maa osaa hävitä lätkämatsin viimeistään viimeisellä minuutilla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meillä on siivottu asiat maton alle, eikä niitä ole selvitetty riittävästi.
Koko 1900-luku on ollut nahistelua, välillä vähemmän ja välillä enemmän.
Kansalaissota on selvittämättä ja "vääriä voittajia" on nostettu kansakunnan kaapin päälle. Tästäpä on seurannut "voittajien historiaa", jota kaikki eivät suoralta kädeltä hyväksy.
"Norjalaisilla oli ihan samoja juttuja. Ei kulje siellä netissä hurja väittely ja omien syyllistäminen ja vastapuolen ihannointi."
Mikäs tämä juttu on?
Itsesaastutuksesta yhteiskunnallisena ilmiönä on tehty poliittisen menestymisen ainoa keino viimeiseen viiteenkymmeneen vuoteen.
"Jos haluatte tervehtyä, tutkikaa lähimenneisyyden moraalianne."
"Tanskalaiset kiduttivat likimain 10 000 epätoivoista saksalaista siviilipakolaista vuonna 1945, tuhannet kuolivat tauteihin ja nälkään vailla apua - kyse oli kollektiivisesta kostosta"
Suomalaiset "kiduttivat" samalla tapaa hengiltä tuhansia puolustuskyvyttömiä miehitettyjen alueiden venäläissiviileitä sekä sotavankeja samalla tavoin: tappamalla nälkään suljetuilla leireillä, ikäänkuin kostona (viimetalvinen tutkimus: "asenteissa oli myös vikaa").
Suomalaiset ovat tutkineet näitä tekojansa ja yhä useampi suomalainen on sitä mieltä, että se oli väärin ja kauheaa. Onko asiat Tanskassa samoin, sitä en tiedä.
Kumpi on sinun mielestäsi oikealla asialla rehellisyyden tiellä: Suomi vai Tanska?
Ps. Briteissä ja USA:ssa on myös käyty kautta aikain kovaa keskustelua pommitusten oikeutuksesta ja iso osa ihmisistä on sitä mieltä, että se oli väärin tehty. Eivät ne ihan kylmiä ole sielläkään.
Ihan hyvä vastaus. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että rehellinen tutkistelu ei saa olla itseruoskintaa.
Turha tulla tänne (venäläiset) uhoon. Ankaraa maastoo ja bunkkereita ties missä.
Saksan malliin.On väärin, että isänmaan vastaista taistelua voidaan Suomessa käydä korkeilta paikoilta, ja valtio maksaa palkkaa!
okeassa.kyllä me jaksetaan rypeä itsesäälissä ja hoksataan vaikka mitä tekosia itsestä.me suomalaiset ollaan varmaan syyllisiä siihenkin,ettei stalin rukka saanua suomia,ei niin millään.nyt kun kaikki syylliset on käyty läpi,niin sitten Marski tempastaan kehiin.suomella on on kiitollisuuden velka saksalle viime sodasta,vaan nyt sitten ollaan rakkikoirana haukkumassa meidän hyväntekijäämme"hävetkäämme suomalaiset"unohetaan juutalaisten hyysäys ja kommarit samaan.
Unohtakaa suomalaiset että syyllistyitte tuhansien viattomien neuvostosotilaiden tappamiseen Talvisodassa! Älkää hävetkö.
Unohtakaa suomalaiset että voittamaton Puna-armeija syyllistyi käsittämättömiin rikoksiin omia ja nappurikansoja kohtaan. Unohtakaa omat pienet rikkeenne! Älkää hävetkö.
Unohtakaa suomalaiset että veimme teiltä Karjalan. Älkää hävetkö.
Älkää olko rehellisiä, älkää tutkiko historiaa. Emme mekään tutki emmekä häpeä.
"Unohtakaa suomalaiset että syyllistyitte tuhansien viattomien neuvostosotilaiden tappamiseen Talvisodassa! Älkää hävetkö."
Suomalaiset tappoivat KYMMENIÄTUHANSIA neuvostosotilaita. Eikä hävetä ollenkaan, PERKELE!
Kremlin korppi kirjoittaa:
"Kysyin yhdeltä venäläiseltä oppositiomieheltä, mikä auttaisi. Hän sanoi heti: "Jos haluatte tervehtyä, tutkikaa lähimenneisyyden moraalianne." Vai onko suomalaisilla vain tapa suunnata huomionsa toisarvoisesti omaan nilkkaan?"
Tsuhnat ovat tyhmiä, tutkivat rehellisesti historiaa, omia tekemisiä mutta myös venäläisten rikoksia. Millainen meidän moraalimme on? Tällaista kyselee venäläinen oppositiomieskin.
Suurin osa kirjoittelijoista ei ymmärrä mitään. Venäläismielinen kirjoitti ovelasti että unohtakaa jo hyvät tsuhnat omat pienet rikkeenne ja samalla unohtakaa Venäjän suunnattomat rikokset. Venäläiset ovat psykologian mestareita. Pavlovhan teki koirilla kokeita, oisko olleet suomalaisia koiria?
väärin silloista meneillään olevaa tilannetta. Kenellekään suomalaiselle ei ollut missään vaiheessa vähimmässäkään määrin epäselvää mistä se uhka tuli. Vaikkakaan meillä ei ollut niihin aikoihin ketään vihollista, niin se potentiaalinen ja käytännössä ainoa hyökkääjä torjuttaisiin riippumatta tuliko se koillisesta, idästä tai kaakosta.
Kremlin korppi kirjoittaa:
"Ja eikö täällä tiedetä, mitä kello on lyönyt? Kysyin yhdeltä venäläiseltä oppositiomieheltä, mikä auttaisi. Hän sanoi heti: "Jos haluatte tervehtyä, tutkikaa lähimenneisyyden moraalianne.""
Kremlin korppi sanoo: Suomalaiset, unohtakaa moraali ja rehellisyys, olkaa kuten me, niin Suomestakin tulee roistovaltio.
Mainitsemiasi asioita. Kyllä suomalainen on omituinen sielu. Voi sitä mielihyvän määrää, jos voidaan osoittaa, että suomalainen on syyllistynyt johonkin rikkomukseen. Riemu on sitä suurempi, jos rikkomus on kohdistunut Neuvostoliittoon.
Itse asiassa, en ole juurikaan huomannut, että näitä vääryksien etsijöitä kiinnostaisi suomalaisten lyhyen Lapin sodan aikana saksalaisiin mahdollisesti kohdistamat julmuudet tms.
Huhtiniemi näytti alussa lupaavalta, mutta siitäkin tuli täydellinen lässähdys. Huhtiniemi on muuten sikäli mielenkiintoinen keissi, että se on todennäköisesti ainoa tapaus, jossa nämä totuuskomissiolaiset ovat olleet kiinostuneita suomalaisten sotilaiden kohtalosta. Muutenhan heillä on varsin selkeä linja: ainoa kunnon suomalainen sotilas on kuollut suomalainen sotilas (mieluiten neuvostoliittolaisen tappamana).
Asiassa näkyy myös kommareitten aatemaailman romahdus: askarrellaan loputtomasti lähes 70 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden parissa ja vaaditaan sen ja sen selvittämistä. Syynä lienee se, että nykyisyyttä eikä tulevaisuutta näillä ei ole.
Jos seuraisit tarkemmin keskusteluja, niin kyllä nuo rötökset saksalaisia kohtaankin nousevat esille. Tosin Lapin sodassa suomalaiset eivät tappaneet kymmeniä tuhansia sotavankeja ja tuhansia siviilejä nälkään leireillään eli tekojen laajuus on huomattavasti pienempi kuin neukkuja vastaan.
Suomalaiset tosin toimittivat saamansa vähät saksalaiset sotavangit Neuvostoliiton hellään huomaan joka oli kyllä sikamainen tempaus. Yhtä sikamaista oli maailmanhistorian raukkamaisimpiin kuuluva selkäänpuukotus entistä pelastajaa ja liittolaista kohtaan. Kaiken tämän jälkeen tämä katajainen pettuleipäkansa kehtaa vielä itkeä ja huudella syytöksiä "lapin polttajille" =D. Voiko isompaa typeryyttä enää ollakaan!!
Mutta pääsääntöisesti Suomen rikokset itärintamalla 1941-1944 sekä omaa kansaansa vastaan sisällissodan yhteydessä ovat laajuudessaan sekä kauheudessaan ne törkeimmät teot.
Menetit silti koko kirjoituksen pointin.
Isäm maan puollustajat eivät halua, että Suomen "kunniakasta" historiaa aletaan tutkia neutraalisti ja avoimesti.
Pelkona heillä tuntuu nimittäin olevan, että heidän kierojen kunniakäsitteidensä mukaan Suomen historia voisikin muuttua "vähemmän" kunniakkaaksi. Vaikka tämä porukka kulkeekin näennäisesti ylpeinä "Kiitos 1939-1945" junttivaatteissaan, on heillä kuitenkin kasvavassa määrin kuset ja paskat housuissa sekä kova pelko ahterissa että heidän hatara utopiansa puhtoisesta Suomesta voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Hukkaat oman "hanurisi", eli perseesi, noiden typerien kehäpäätelmiesi kanssa. Suomi joutui rikollisen suurvallan, Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Olisiko suomalaisten mielestäsi pitänyt olla ehdottoman kunniakkaita torjuessaan rikollisvaltion hyökkäyksiä? Suomi säilytti itsenäisyytensä ja sekös kommareita vituttaa, vieläkin. Yritä jo uskoa, että Neuvostoliitto romahti 1991.