Aamulehden musiikkiarvostelut

Aamulehdessä jazz- ja muutakin musiikkia arvosteleva Jussi Niemi saa tyylillään verenpaineeni nousemaan.
En jaksa kestää hänen mutkikasta hienostelevaa tekstiään. Seuraavassa Sex Pistolsin arvostelusta otteita:
...Ohukaisen ja Paksukaisen synteesinä keekoilleen, pönäkkyydellään rehvastelleen...
...kodikkaan positiivistä, joskaan ei niin vaudevilleä kuin toivoin.
...bändi oli nyt tiukempi...
Soitto oli professionaalia ja soundissa kelpo särmä.
...kuin yhden riffin Stooges ilman psykedeliaa, avant- ja blues-sävyjä.
...provokaattorit ovat sympaattisen toimiva nostalgia-akti.

En ymmärrä koskaan puoliakaan, mitä Niemi tarkoittaa; sen sijaan olen aina raivon partaalla.

Toinen toimittaja, joka Aamulehteen kirjoittaa, ärsyttää minua myös, muttei läheskään niin paljon. Hän on Matti Kuusela, joka muistaa lähes joka pienessäkin kirjoituksessaan mainita, kuinka hän tilasi oluen milloin missäkin ja mitä se maksoi tai jollei voinut tilata, niin kuinka kauheata se oli.