Venäjä tunnusti abhasian ja etelä-ossetian

Serbia sai NATOn pommeja niskaan, kun yritti pitää kiinni Kosovosta. Venäjä kuritti Georgiaa, kun se koetti saada Etelä-Ossetian takain hallintaansa.

Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisen järkevyyden nimissä Suomen tulisi tunnustaa myös ja toimia esimerkkinä kun kerran tunnustettiin Kosovokin.
Tunnustaminen olisi johdonmukaista käytöstä.

Jos tästä nyt tehtäisiin yleinen käytäntö, siitä seuraisi se, että tulevaisuudessa tulee uusia
samantyyppisiä tilanteita, joissa jokin alue haluaa itsenäisyyden.

Siitä puolestaan seuraa se, ettei kannata ottaa maahansa riskikansaa, joka tulevaisuudessa pyrkii lisäämään aluevaltaansa esim. uskonnon leviämisen takia.

Tuskin kaikki maat hyväksyisivat omalle kohdalleen sitä, minkä hyväksyvät jonkin toisen maan kohdalle. Jos yleistä käytäntöä sitten ei lainkaan muodosteta, tulee taas aseellisia sotia, joissa voimakkaampi pakottaa hyväksymään
kantansa ja se taas altistaa maailmansodalle.

Jos taas tehtäisiin yleinen käytäntö siitä, että itsenäisyyttä ei tunnusteta, rajat pysyisivät sen seurauksena samana, vain väkijoukko rajojen sisällä saattaisi vaihdella sen mukaan kuin kukin maa haluaa väkeä sisäänsä ottaa.
Riidat olisivat sen jälkeen enemmän sen tyyppisiä, että tapellaan siitä, kuka rajojen sisällä määrää eli se saattaisi lisätä sisällissotien määrää. Maasta saisi lähteä pois toisen maan kansalaiseksi, mikäli jokin maa ottaa vastaan, mutta maata ei saisi mukaansa lähtiessään.

Tämä toinen vaihtoehto olisi huono palestiinalaisten muslimien kannalta, koska periaatteessa heidän ei silloin olisi lupa saada omaa maata ollenkaan. - Ellei päätettäisi
maailmallisesti niin, että kuulutettaisiin tarkistamaan alustavasti itsenäisyyshalukkuus, minkä jälkeen päätettäisiin pysyvät rajat, jolloin Israelin kysymys voisi sen vaikeuden vuoksi vielä olla avoin.

Se eliminoisi itsekkäät syyt saada valtaansa jonkin maan alue, syyt, jotka johtuvat esim.
luonnonvaroista.

Mutta sotia maiden välille voisi silti tulla sillä tavalla, että jotkin maat asettuisivat tukemaan jonkin maan sisällissodan eri puolia.

Molemmat vaihtoehdot voivat olla melko hyviä, jos osaa sitten varautua sen mukaan.

Tietysti voidaan jatkaa silläkin tavalla, että
luimistellaan ja uhkaillaan joka tapauksessa erikseen eikä päätetä mitään yleistä menettelyä.

Yleisen käytännön lisäksi voisi aina olla mahdollisuus keskinäiseen sopimiseen, jos osapuolet ovat samaa mieltä.

Mikä nyt sitten olisi vähiten sodanriskinen ja varsinkin vähiten maailmansodanriskinen vaihtoehto?

Venäjä hyökkäsi suvereeniin Georgian valtioon ilman kansainvälistä (YK:n) hyväksyntää, uhosi ja tuhosi henkistä ja aineellista omaisuutta ja tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian maa-alueen kuuluvan osiksi äiti-Venäjää, jota maan johto hallitsee ja kohtelee miten haluaa. Pohjois-Ossetianhan Stalinin perilliset olivat jo aiemmin kaapanneet hoteisiinsa.

Tuttua miekkalähetystyötä jo ammoisista ajoista, eikö totta?

Venäjä voisi tunnustaa myös Krimin itsenäisyyden, jos se kerta oli sen miehitykseen syytön.

Krim ehti olla itsenäinen vain yhden päivän ennen "liittymispyyntöään" Venäjään.

Venäjä ei ole muuten tunnustanut Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojakaan, vaikka nyt näiden omilla voimillaan itsenäistyneiden maiden itsenäisyyttä pitäisi kunnioittaa olemalla sekaantumatta niiden politiikkaan ja talouselämään.

Ukraina on jo de facto tunnustanut Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden katkaisemalla energiatoimitukset ja eläkkeenmaksun alueille.