valtaosa pelkää

ja pelostaan kirjoitti:

käsin toimien aiheuttaa vain muille pelkoa, ajaen näitä tahoja, vastustajinaan pitämiään tekemään samoja päätöksiä, mitä itsekin tekee, kuvitellen näin pelastavan tilanteen ja luoden itselleen ja muille turvallisuuden tunnetta.
Voi ihmisen lasta, joka näin uskoo eikä näe, mitä tekonsa, kuinka hyvääkään niillä tarkoittaa, aiheuttaa.
Sanotaan, että tie helvettiin kulkee hyvien aikomusten kautta, tämä todella pitää paikkansa, kun asioita ei osata katsoa kokonaisuuden kannalta, vaan vain omasta vinkkelistä ja omista mielipiteistä käsin jotka värjäävät kokemansa maailman juuri sellaiseksi kuin ihminen itse mieleltään on.
On kuin olisimme sokeita vaikkemme sitä itse havaitsekaan, olemme niin juurtuneet siihen tapaan jolloin siitä on tullut todellisuus meille jokaiselle.
Vain harva lähtee selvittämään asioita itselleen sen tarkemmin, enemmän vain toimitaan samalla tapaa, kuin tähänkin asti on toimittu, katsoen menneisyyteen, toimien muistoista ja mielikuvista käsin. Monet mielikuvat ovat mielemme maailmaan tulleet joltain toiselta, historian kirjoista tai mistä vain, jolloin historiasta tuleekin tätä päivää, eikä menneisyyttä. Menneistä ei oteta opiksi, vaan sitä käytetään välineenä jatkamaan sitä samaa mitä se on aina ennenkin ollut.

Tuo käytös, perintö ja kulttuuri, ajaa itse itseään meidän kauttamme yhä syvempään kierteeseen oikeuttaen mielessämme yhä hurjempia tekoja, jotka sitten aiheuttavat sitä samaa vastapuolessa tai missä vain. Onko tälle loppua?

Millainen on hyvä ihminen?

Sellainenko, joka omiensa mielestä tekee oikein mutta on vastatahon mielestä hirveä peto, joka ei sääli ihmistä lainkaan.
Onhan vastapuolellakin ihmisiä, jotka kokevat sitä mitä heille aiheutamme, aivan kuten he kokevat mitä he meille aiheuttavat.

Ei kyse ole edes siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, joka on vain ylpeyden yksi toimintamuoto, joka ihmisen egosta sikiää.
Tärkeämpää olisi ottaa selvää, mikä olisi oikeasti järkevää, jolla saataisiin asiat kuntoon, niin että koko ongelma katoaisi, ja molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä. Harva vain haluaa aiheuttaa hyvää vihaamalleen taholle ja eikö tämä ole juuri se syy, miksi meillä on nämä kaikki ongelmat?
Onko siis oikeassa oleminen omasta näkökulmasta käsin tärkeämpää kuin se, miten asia voitaisiin järkevästi ja tyhjentävästi ratkaista?

Syy ongelmiin ei ole asioissa, vaan meissä itsessämme, tunteissamme. Me kuvittelemme olevamme järkeviä ja toimivamme järjen kanssa, mutta tunteet kuitenkin ovat ne, jotka toimintaamme pääosin ohjaa, tai joista käsin alkujaan alamme asioihin paneutumaan.

On säälittävää ja surullista nähdä miten asiat nykypäivänä ovat maailmalla ja elämissämme.
Usealle se kuitenkin tuntuu olevan normaalia, ja näin ollen kun siihen on tottunut ja turtunut, sen hyväksyy. Ja tämä vain avaa tietä yhä suuremmalle turtumukselle jatkossa. On helppo lähteä jonkun tekemän teon pohjalta syyttämään tätä ihmistä, vaikkei todella edes ymmärrä, millainen maailma tällä on, eikä edes kiinnostuta. Jos uskotaan että rangaistus on se, millä asiat paranee, eikä ymmärrys ja myötätunto, ei asiat parane mitenkään. Sitä on tehty tähän päivään asti, eikä se ole mitään parantanut. Päinvastoin. On toki yksilöitä, jotka ovat sisältään niin rikki, ettei heihin helposti enää saa yhteyttä, vaan elävät todella paksun kuoren sisällä, minkä läpi he itse eivät näe, eivätkä muut pääse.

Jos halutaan tehdä parempi maaailma, mitä me sillä tarkoitetaan? sitäkö että asiat ovat sillä mallilla, miten itse olemme tottuneet miten niiden pitäisi olla, ja tästä käsin vaatia muitakin olemaan samanlailla?

Kuitenkin, jos halutaan että sotaan mennään, jatketaan vain samalla tiellä. Saammepahan sitten verisellä ja tuhoavalla tapaa taas uusia sankareita, joita sitten ihailla, jotta saamme siementä taas uuteen samanlaiseen toimintaan jatkossa..

Ihmisen täytyy ymmärtää, ettei enää ole kyse henkiinjäämisestä itsesuojeluvaiston varassa, vaan päinvastoin, se suojeluvaisto, perin itsekäs, on meille jokaiselle uhkaksi asti jo, kun asioita katsotaan laajemmalla mittakaavalla.

Moni toki ei kaiken itsensä viihdyttämisen keskeltä varmaan edes tiedä, mitä ongelmia meillä maailmassa on nyt ja tulee olemaan jatkossa. Kaikki mitä ei tiedä, ei kuulu tämän ihmisen maailmaankuvaan eikä silloin siltä käsin esitetys asiat silloin ole edes totta, varsinkaan, jos ne ovat ristiriidassa sen hetkisen maailmankuvan kanssa.

Totuus ja uskomus, niin kaksi aivan eri asiaa.

Asiat toki ovat totta yhdella tapaa katsottuna, mutta ne eivät kestä enää, jos asiaan lisätään jotain uutta, mitä ei aiemmin ollut tiedossa.

Totuutta ei kukaan omista, se on meistä riippumaton asia. Se vain on, silloinkin kun kaikki mielipiteet siitä on lausuttu. ITsemme kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan ainoastaan ylpeydellämme on tekemistä itsemme kanssa, joka sekoittaa tehokkaasti totuuden näkemistä.

Totuus on niin laaja käsite, ettei sitä voi mitenkään selittää, kun asioihin on niin monia näkökulmia, joista yksittäiset ovat monille se ainoa totuus jossa roikutaan kiinni, varoen katsomasta mihinkään muuhun suuntaan.

Kuinka tyhmäksi sitä itsensä tuntisikaan, kun huomaisi, miten väärässä, tai yksisilmäisesti on tähän asti elänyt, mitä muut ajattelisikaan jos olisi ollut väärässä.

He näkevät sen jo, ja ainoa on joka ei näe, olet sinä itse. Et halua nähdä itsessäsi vikaa, vai puutteita. haluat pitää itsestäsi muikean minäkuvan, jota sitten myös puolustetaan äärimmäisyyksiin asti.

Tämän enemmittä hyviä öitä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä