Vastakohta on globalismi. Globalisaatio merkitsee itsenäisten maailman valtioiden hävittämistä, sekä suuria kansainvaelluksia.
Globalisaatio on meidän aikamme pahin, inhottavin ja katalin aate.
Monikulttuurisuutta vaalivat ihmiset ovat globalisteja.
Globalisaatio on meidän aikamme pahin, inhottavin ja katalin aate.
Monikulttuurisuutta vaalivat ihmiset ovat globalisteja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsenäisyys sellaisena, kun se aiemmin ymmärrettiin - eli vahvat tullimuodollisuudet, omat valuutat jne. on paljolti mennyttä aikaa.
Yksiköt tulevat varmasti kuitenkin säilymään - aivan niin kuin maan sisälläkin - tulevaisuudessakin - tuli EU sitten olemaan "liittovaltio" -muotoinen tai keskusohjattu.
Globalisaatio ei ole aate ollenkaan, vaan aivan luonnollisen rauhanajan yhteiskunnan kehityksen ulottuvuus, joka motivoituu niin taloudellisilla kuin kansalaisoikeudellisillakin perusteilla.
Muuttoliike kuuluu tuohon kehitykseen yhtenä osana - ja kaiken hyödyn saamiseksi sen toki tulee olla kontrolloitua.
Mitä hemmettiä me olemme sitten hyötyneet tästä muuttoliikenteestä kun "pääsimme" tähän ihanoimaasi globaaliin yhteiskuntaan?
Yritykset muuttivat samantien halpamaihin ja ihmisiä jäi työttömiksi, vastineeksi saimme vielä kulttuurinrikastuttajia Somaliasta ja Romaniasta (heitä toki tuli jo ennen EU:ta mutta nyt entistä enemmän ja näitä tapauksia ei edes saa karkottaa, vaikka olisivat kuinka laittomasti tulleet maahan, tämä kun on osa tuota ihanaa oikeusyhteiskuntaa jossa ihmisillä on pelkästään oikeuksia mutta ei minkäänlaista vastuuta).
tästä "isänmaallisuudesta" on se mielestäni otettava vakavasti.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1542236
"Mitä hemmettiä me olemme sitten hyötyneet tästä muuttoliikenteestä kun "pääsimme" tähän ihanoimaasi globaaliin yhteiskuntaan?"
Pallomme pienenee koko ajan. Luulisin että ylimalkaan oma "hyötymme" on jo nyt - ja tulee yhä enenevästi olemaan - riippuvainen myös muista.
Meidän etumme tulee olla myös kaverin etu.
Mitä on globalisaatio? Minulle se on sitä, että niin sosiaaliset, taloudelliset kuin militaariset raja-aidat laskeutuvat.
Aluksi: Jos sinua yhtään lohduttaa, niin yksi selkeä kokonaisetu globalisaatiosta on se, että edellä mainittujen "raja-aitojen" merkityksen vähenemisen vuoksi maailman vastaavat epätasapainotilat tasoittuvat. Se on jo sinällään omiaan tuomaan alueille monenlaista vakautta.
Suomi on jo viisikymmentä vuotta ollut elintasomaa. Menestyksemme takana on järjestäytynyt yhteiskunta ja koulutus ja ulkomaankauppa.
Sllä lisäarvolla, minkä omat tuotannontekijämme - maa, työ ja pääoma - ovat tuottaneet, olemme pystyneet hankkimaan kehittymättömämmistä yhteiskunnista raaka-aineita ja sellaisia tuotteita, joiden raaka-aineita ei kannattaisi niiden valmistamiseksi tänne kuljettaa.
Nämä ovat tuontia, jotka on ollut valmistettu maissa, jossa työn arvo on vähäinen. Sen vuoksi siellä valmistetut tuotteetkin ovat olleet meille edullsia ostaa.
Lisäksi olemme itsekin perustaneet tuotantolaitoksia ko. maihin ja saavuttaneet entistäkin suuremmat edut.
Nyt Aasian maat ovat tietotaidoltaan päässeet rinnallemme ja ohikin - ja saaneet oman tuotantonsa käyntiin. He ovat luoneet itse kilpailua omille markkinoilleen. Kommunistiseen maahan on syntynyt markkinatilanne - kilpailu.
Enää emme siis pysty hyötymään sikäläisistä olosuhteista entisin ehdoin.
Meidän työvoimamme on ollut siis jo pitkään hyvin koulutettua. Aasian maat ovat kuitenkin alkaneet sekä enenevästi "ostaa" osaavaa työvoimaa länsimaista ja myös kuroa kiinni lännen koulutuksellista etumatkaa.
Aasian maiden kilpailuetuna tuokaan ei olisi vielä ratkaiseva lännen näkökulmasta. Oleellista osaa eivät näyttele nimittäin tulot - vaan menot.
Läntiset teollisuusmaat ovat saaneet kehittyä vapaasti paitsi talouden, myös ihmisten koontumis- ym. vapauksien suhteen.
Samaan aikaan teknisen ja teollisen kehityksen kanssa on syntynyt yhden tuotannontekijän, työn tekemisen ehtoja säätelevä taho, ammattiyhdistysliike.
Tuotanto ja työ on sovitettu modernissa teollisuusvaltiossa yhteen sopimuksin. Vaikka sopimukset on tehty ainoastaan näiden kahden välisinä, on kumpikin kuitenkin ollut alisteinen viime kädessä yhteiskunnan, valtion hallinnolle - sen laeille.
Tämä järjestely on taannut maalle niin kasvavan tuotannon, inhimilliset työolosuhteet kuin vapaan yhteiskunnan brändin - yhteiskuntarauhan.
Aasian maiden voimakas taloudellinen kehittyminen on tapahtunut monessa suhteessa samaan tapaan kuin Euroopan, mutta yksi tekijä sen totalitäärisistä järjestelmistä ja elinkeinoelämästä on puuttunut: Ammattiyhdistysliike.
Keskusjohto on saanut järjestää tuotantonsa - paitsi ilman kilpailua - myös "työn tarjoajan" ehdoilla - tinkimällä yksipuolisesti ja omavaltaisesti työn teettämisessä työntekijän kunnollisten työskentelyolosuhteiden, terveyden ja yleensä työntekijöiden vapaiden toiveiden kustannuksella - puhumattakaan työn hinnasta, jonka valtiotyönantaja on pitänyt alhaisena.
Kun otetaan vielä huomioon ison maan tuotannon mukanaan tuoma synergiaetu, ei ole ihme, että Suomessa ollaan alettu puhua Kiina-ilmiöstä - kilpailullisesti ennenäkemättömän haastavasta tilanteesta.
Vielä se ei riitä, että joudumme kilpailemaan Aasian maissa edullisemmin tuotetun hyödykemassan kanssa. Myös sikäläinen tietotaito houkuttelee omaa pääomaamme sikäläisille markkinoille.
Mutta vain pääomaa: Kalliit, muttaeivät ratkaisevasti koulutetummat työntekijät, jäävät koti-Suomeen - ja kortistoon.
Summa summarum. Niin kuin alussa sanoin, tasapaino luo vakautta. Se, että maailmankaupan suhteen se tapahtuu paitsi oman välittömän etumme, myös yleisten työehtonormien vastaisesti on ehkä hyväksyttävä tosiasia, joka toivomme ja uskommekin mukaan jää välivaiheeksi matkalla kohti kaikin puolin oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Koska käsitykseen oikeudenmukaisuudesta liittyy globalisoitumisen suhteen yksi perustavoite: Se pitää kaikille olla sama. Se on myös meidän hyötymme.