Kun tarkemmin ajattelee, on selvää etteivät ainoastaan vuoden 1941 syksyn, vaan myöskin kesän 1944 kaatuneet olivat veriuhreja turhuuden alttarille. Keväällä 1944 Neuvostoliitto tarjosi rauhaa suunnilleen samoin ehdoin, jotka Suomi hyväksyi venäläisten kesähyökkäyksen jälkeen. Tarvittiin tuo rauhanoffensiivi irrottamaan Suomi sodasta. Jälleen kaatui tuhansia suomalaisia raskaissa taisteluissa - suuri osa näistä kiireellä palvelukseen haalittuja hädintuskin täysi-ikäisiä poikia. Oliko heidän kuolemansa välttämätön? Luuliko Suomen johto voivansa voittaa jotain rauhanehtojen hylkäämisellä? Eihän yleistilanne ollut missään mielessä muuttumassa kuin synkemmäksi tuhoontuomitun Natsi-Saksan liittolaisten kannalta. Mutta venäläiset halusivat joukkonsa pois Suomen rintamalta, joten kesän 1944 rauhanoffensiivi oli suora seuraus Suomen asenteesta. Se olisi pitänyt hallituksen, eduskunnan ja päämajan ilman muuta tajuta. Suomen johto leikki tuhansien hengellä. Lisäksi joukot oli ryhmitetty väärin. Pahimmassa tapauksessa koko maa olisi menetetty. Mannerheimilla ja kumppaneilla oli onni matkassa.
Kesän 1944 uhrit olivat turhia
Korsumäki
12496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos Paasikivi olisi ollut peräsimessä jo sotavuosina, sankarihautausmaat olisivat ainakin puolet pienempiä...
" Jos Paasikivi olisi ollut peräsimessä jo sotavuosina, sankarihautausmaat olisivat ainakin puolet pienempiä... "
Mutta joukkohaudat Katyniassa olisivat täyttyneet suomalaisista. Onhan siinä helvetin iso ero kuitenkin, joten sinänsä olet kyllä oikeassa.
Tähän esitykseen taas Kalevi suhtautuu skeptisesti.
Mielenkiintoinen avaus.
Keväällä 1944 Suomen johto todennäköisesti piti tarjottuja rauhanehtoja sellaisina, että maa niiden seurauksena hyvin suurella todenäköisyydellä lopulta menettäisi itsenäisyytensä. Heillä oli myös silloin jo lähes varma käsitys siitä, että Saksa tulee joka tapauksessa häviämään sodan. Heillä oli myös oikea käsitys siitä, että Neuvostoliitolle olisi hyvin tärkeää saada rauhoitettua luoteinen rintamansa.
Näillä eväillä suomen johto luultavasti päätteli, että heillä olisi mahdollisuus sittenkin saada kieltäytymällä aikaan meille edullisempi sopimus, varsinkin kun tarjottu sopimus näytti sillä hetkellä mahdollisesti itsenäisyyden tuhoavalta. Historia osoitti myöhemmin, että he erehtyivät näissä päätelmissään ja ratkaisuissaan, mutta sitä tietoa ei silloin ollut käytettävissä.
Lisäksi Suomen johdon oli otettava keväällä vielä huomioon sekin riski, että Saksa saattaisi miehittää maan, jos Suomi irtautuisi sodasta. Näinhän se käytännössä teki Pohjois-Italiassa. Tämä uhka, vaikka vaikka sen toteutuminen ei ollutkaan läheskään varmaa, olisi seurauksiltaan ollut maallemme pahin mahdollinen. maamme olisi todennäköisesti joutumut lopulta koko maa-alueeltaan kahden suurvallan sotatantereeksi.
Suomelle oli ikävä yllätys, ettei Neuvostoliitto halunnutkaan jatkaa rauhanneuvotteluja enää niiden katkettua. Kesän alussa Suomi olisi saattanut olla jo halukkaampi solmimaan tarjotun rauhan?
Olivatko joukot ryhmitetty väärin? Jos Suomi olisi keskittänyt lähes kaikki joukkonsa kannakselle odottamaan suurhyökkäystä, olisiko niistä enää historiallisestikin valtavan ja erittäin tuhoisan tykistökeskityksen jälkeen ollut jäljellä voimia pysäyttämään puna-armeijaa? Nyt saimme kuljetettua Laatokan pohjoispuolelta suhteellisen levänneitä voimia uusille puolustuslinjoille. Kaikkien voimien pitäminen samasssa paikassa olisi saattanut olla tuhoisaa meille.
Meillä on valtava jono innokkaita nuoria tutkijoita sotahistoriankin saralla. He vain odottavat päivää (ja rahaa), että pääsisivät päivittämään sinunlaisia "maalaisjusseja".
Sotahistoriamme noiltakin osin on auttamattomasti vanhentunutta ja vaatii läpikäyntiä, minkä todistaa sinunkin lähes täysin ymmärtämätön ja pintapuolinen käsitys noista vuoden 1944 alkuvuoden tapahtumista.
Kerrohan nyt meille maalaisjusseille, miten vuoden 1944 alkuvuonna tultiin silloin tehtyihin ratkaisuihin niin Neuvostoliitossa kuin Suomessakin. Myönnän auliisti, etten minä sitä tiedä. Pohdin näin maalaisjussina vain erilaisia vaihtoehtoja. Kovin mielelläni kuulisin tosiaan tietoa asiasta. Luulenpa, että meitä maalaisia on täällä muitakin, joille sinun, tohtorinkouluttajan, tietosi olisivat todellisia helmiä.
Sota on helppo kenties aloittaa ja määrätä sille alkamispäivä mutta kukaan ei voi tietää kuinka kauan se lopulta kestää ja kuka sen viimein voittaa.
Jatkobarbarossa oli isänmaamme suurin murhenäytelmä. Ryti poppoineen tuomittiin todella lieviin tuomioihin tuosta katastrofista joka maksoi tuhansien hengen ja terveyden.
Mannerheim oli juuttunut ensimmäisen maailmansodan sodankäyntiin. Aika oli ajanut siitä ohi. Kurskin taistelussa kesällä 1943 venäläiset puolustautuivat syvyyteen porrastetuista asemista ja hiljaa perääntymällä kuluttivat hyökkäävää vihollista.
" Luuliko Suomen johto voivansa voittaa jotain rauhanehtojen hylkäämisellä? Eihän yleistilanne ollut missään mielessä muuttumassa kuin synkemmäksi tuhoontuomitun Natsi-Saksan liittolaisten kannalta. Mutta venäläiset halusivat joukkonsa pois Suomen rintamalta, joten kesän 1944 rauhanoffensiivi oli suora seuraus Suomen asenteesta. "
Kerroppas hiukan maaliskuun rauhanehdoista, mitkä ne olivat ja mihin Stalin niillä pyrki.
Samoin kerrotko mitkä olivat Stalinin tavoitteet Kotka-operaatiossa. Kerrotko miksi Stalin vaati ennakkoilmoitusta Suomen kapitulaatiosta ennen kuin hän voi alkaa neuvotella rauhasta ja ottaa vastaan suomalaisten valtuuskunnan Moskovassa.
> Jälleen kaatui tuhansia suomalaisia raskaissa taisteluissa <
Mutta naapureitakin kaatui paljon, paljon enemmän... varmaankin kymmenkertaiset tappiot oli hyökkääjälläkin.
Niin ja se ehdoton antautuminen... sitä ei kevään 1944 aikana suoraan esitetty mutta käytännössähän se tuota tarkoitti.
Joskus mietin samaa, mutta Suomi oli täysin riippuvainen Saksan vilja- ja asetoimituksista. Lisäksi saksalaisilla oli vielä ennen Normandian maihinnousua tämä "Tanne West"-suunnitelma ja me pihdeissä jo valmiiksi (kenttäarmeija Lapissa, maahanlasku ja meriteitse siirrettävä divisioona Tanskassa korvamerkittynä Suomeen eteläranta vielä osin saksalaisilla.
Lisäksi Neuvostoliitto vaati neuvottelujen pohjaksi ehdotonta antautumista - minkä se muuten muutti vasta Ilomantsin taistelun jälkeen, eli kaikkien painopisteiden, Talin-Ihantalan, Viipurinlahden, Vuosalmen, Nietjärven ja Ilomantsin hyökkäysten tultua torjutuksi.
Aseleposopimuksen tullessa puna-armeija oli kaikkialla pysäytetty Moskovan rauhan 1940 rajojen ulkopuolelle. Oli kiva neuvotella.
Lepo vaan.
>meriteitse siirrettävä divisioona Tanskassa korvamerkittynä Suomeen<
Jukka Seppine sanoi viime keväänä Oulussa käydessään, että saksalaisilla oli 5 divisioonaa Virossa varattuna Suomen operaatiota varten.
No Seppinen satuilee muutakin Vaaran vuodet? -kirjassaan...
Jukka Seppinen: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944–1950. Minerva Kustannus Oy, 2008
..turhaa. Vaikka olen havaitsevinani pientä jälkiviisauttakin mukana...
Jos ajattelet kokonaisuutena suomalais-venäläisiä suhteita ja niiden kehittymistä vuodesta -17 vaikkapa vuoteen -49 , huomaat tietynlaisen kehityskaaren jonka huipentumana on tuon pelätyn itärajan rauhoittuminen. Ongelmien loppuminen. Asioiden hoitaminen suomalaisten ja venäläisten kesken diplomatian keinoin. Suomen liitettiin venäläiseen etupiiriin huomattavasti hienovaraisemmin kuin muut vastaavat valtiot. Tuo ei ollut näköjään mahdollista ennen näitä kärsimyksiä.
Tarvittiin tuo maailmansotien välinen aika jolloin Suomen kansa sai aikaa rakentaa hyvinvointiaan ja kansakunta eheytyä sisällisodan hirvittävistä muistoista.
Tarvittiin myös nuo neuvottelut vuosina -38-39 jotta edelleenkin voidaan spekuloida että olisiko tämä kaikki ollut vältettävissä.
Tarvittiin tuo käyty talvisota joka lunasti Suomen paikan Atlantin julistuksessa oikealla puolelle itsenäisiä valtakuntia , nimittäin venäläisten tulkinta tuosta oli vuoden -41 rajojen status quo. Siksi nuo taitavat balttineuvottelijat jäivät sinne osaksi suurta ja mahtavaa...
Tarvittiin myös tuo käyty jatkosota. Kaikesta huolimatta se opetti suomalaisille perusasian että viime kädessä Suomi joutui itse selviämään venäläisten kanssa. Se myös opetti venäläisille sen perusasian että suomalaiset eivät ole neuvostoliittolaisia.
Etenkin tuo kevään -44 ehtojen hylkääminen oli suorastaan tähdellistä , muutenhan venäläisosapuoli ei olisi koko jatkosodan aikana päässyt lainkaan näyttämään sotilaallista voimaansa suomalaisille. Johan tuosta nyt olisi tullut ilkeitä puheita muiden valtoiden suunnasta että suomalaiset ne vaan voittamattomina...Nythän tuo voima näytettiin ja siitäkin huolimatta jäi pieni epätietoisuus eräille että kumpikos nyt olikaan vahvempi...?
Näin on täytynyt käydä. Tämä kaikki tapahtunut on se kollektiivinen tietopääoma mitä muualla päin kutsutaan Venäjän tuntemiseksi. Suomihan on tunnettu maailmalla juuri venäjänosaamisestaan...
..vähän asian vierestä...
Eiks tää aihe kaluttu jo tossa kesällä kertaalleen? No, eihän Korsumäki voi sitä tietää, kun sehän kuoli jo Koirinojalla pommituksessa aika kirjan alussa.