Ihantalan torjuntavoitto on tunnustettu tosiasia. Puna-armeijan eteneminen pysähtyi päärintamalla ja se joutui siirtämään painopisteitä muualle. Kuitenkin on eräs Kannaksen taistelu 1944 joka tärkeydessään ylittää Ihantalan. Nimittäin Siiranmäen taistelu.
Tapio Tiihosen Venäjältä keräämien asikirjatietojen mukaan puna-armeija menetti parissa päivässä Siiranmäki-Kuuterselässä suomalaisten rajun vastaiskun seurauksena yli 20 000 miestä. Niistä 5 000 kaatuneina. Suomalaiset pommikoneet tekivät pölypilvien suojassa erittäin vaarallisen ja rohkean iskun aukealla kentällä olevia venäläisiä vastaan. Maavoimat tykistön tuella osallistuivat iskuun.
Puna-armeijan tappiot kohdistuivat valiojoukkoihin.
Tapio Tiihosen Venäjältä keräämien asikirjatietojen mukaan puna-armeija menetti parissa päivässä Siiranmäki-Kuuterselässä suomalaisten rajun vastaiskun seurauksena yli 20 000 miestä. Niistä 5 000 kaatuneina. Suomalaiset pommikoneet tekivät pölypilvien suojassa erittäin vaarallisen ja rohkean iskun aukealla kentällä olevia venäläisiä vastaan. Maavoimat tykistön tuella osallistuivat iskuun.
Puna-armeijan tappiot kohdistuivat valiojoukkoihin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
liioiteltu. Jos viitsit hiukan tarkastella IV AK:n joukkojen ja tykistön ryhmitystä niihin aikoihin. Vasen siipi sai lähes kaiken ja oikea siipi jätettiin melkein kokonaan auki.
Käytiin jatkosotaa 1944 Talvisodan pelimerkeillä.
Ettei totuus unohtuisi meidän tykkimiestenkään osalta haluaisin mainita, että kaksi heikointa mahdollista meilläkin sattui paikalle. Sippola ja Mandelin. Ei voi mitään.
Ps. Pienenä täysin käsittämättömänä yksityiskohtana kehoittaisin kiinnittämään huomiota kuka oli 5D:n tykistökomentajana. Mikä oli hänen taustansa.
Bullshit, jälkipelurit
Kaikki kunnia Siiranmäen taistelijoille, ja erityisesti yhdelle JR7:n pataljoonankomentajista, Aimo Raassinalle. On käsittämätöntä, että mies ei saanut Mannerheim-ristiä.
Taistelu ei tietenkään ollut sotatoimien kannalta yhtä tärkeä kuin Ihantalan, Viipurinlahden, Vuosalmen, Nietjärven ja Ilomantsin taistelut, joissa puna-armeija lyötiin vuoden 1940 rauhan rajan ulkopuolelle, Neuvostoliitto luopui vaatimasta ehdotonta antautumista.
Mutta Siiranmäki oli sitä vanhaa kunnon peräänantamatonta talvisota-henkeä, jossa asemat pidetään ja otetaan vastaiskuilla takaisin. Sehän oli ennen Tali-Ihantalaa vähän kateissa se henki. Siinä mielessä asialla on hengen kannalta merkitystä: jonkun pitää näyttää, että kyllä me vielä...
ennenkaikke aikaa ja tuhottiin vihollisen kuitenkin rintamanosallamme olleita rajallisia joukkoja.
Ajanvoittaminen oli tärkeää Syväriltä tulevien joukkojemme ehtimiseksi Kannakselle.
20 Prikaatin piti alkuvaiheessa tulla Siiranmäen seutuville.
tuollainen tieto. Ymmärtääkseni "lennosta" noukittu 4D keskitettiin osittain Itä-Kannakselle mahdollista vastahyökkäystä varten Terijoen suuntaan.
"20 Prikaatin piti alkuvaiheessa tulla Siiranmäen seutuville."
Rasa olisi ristinsä totisesti ansainnut.
Matti Kuusi oli JR7:n valistusupseerina aitiopaikalla ja hän kuvaa tapahtumia kirjoissaan.
Matti Kuusen kirjassa Ohituksia, Otava 1985, 364 s., kerrotaan kuinka Aake Jermo teki kirjaansa Siiranmäen miehet ja Vuosalmen taisteluista kirjan Teräsmyrskyssä loppuun asti. Jermo kuulemma kyllästi kirjansa Kuusen pitämästä JR7:n sotapäiväkirjasta ottamillaan lainauksilla ja Kuusen haastatteluissa saamillaan jutuilla.
Jermo Aake: Siiranmäen miehet
Otava, 1977, 359 s.
Jermo Aake: Teräsmyrskyssä Loppuun asti. Äyräpään - Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944
Otava, 1980, 376 s.
Tässä kirjassa kerrotaan myöskin JR7:n tapahtumista "sisältäpäin":
Kuusi Matti: Roolit ja särmät. Dokumentteja seitsemältä vuosikymmeneltä
Otava, 1986, 382 s.,
Siiranmäen taistelu oli tärkeä ensimmäisenä osoituksena siitä, että puna-armeijan rynnistys kyettiin pysäyttämään. Se oli tärkeä myös siksi, että Siiranmäen murtuminen olisi johtanut äärimmäisen vaikeassa semsssa taistelevien painopöistesuunnan joukkojen ahdinkoon. Ne olisivat saanett iskun kylkeensä ja joutuneet ehkä saarroksiin, jolloin VKT-aseman miehitäminen olisi ollut aina vain ongelmallisempi.
On myös muistettava, että kyseessä oli yhden rykmentin, tosin lähes divisioonaksi vahvennetun, taistelusta. Tali-Ihantalan ja Vuosalmen taisteluissa oli aivan eri suuruusluokan joukot.
puhut?
" On myös muistettava, että kyseessä oli yhden rykmentin, tosin lähes divisioonaksi vahvennetun, taistelusta. "
siirrettiin VT-aseman murtumisen jälkeen Länsi-Kannakselle. Sekä rannikon suuntaan että suoraan kohti Viipuria hyökkäsivät 21.Armeijan päävoimat. Vahvat joukot hyökkäsivät kyllä myös Siiranmäkeen, mutta se oli silti sivusuunta koko operaatiota ajatellen. Päätavoite oli Viipuri.
Ja kenen joukot? Perehdy vähän sotahistoriaan.
soutamaan ja huopaamaan niitä lumpeita. Siiranmäki ei ollut venäläisten Viipuri-operaatiossa sivusuunnalla. Mistä joukoista sinä muuten puhut, todella kiinnostavaa, kerrothan.
Muista että edellytykset rajulle onnistuneelle iskulle tulivat paremmaksi kun suomalaiset pommikoneet hävittäjien suojaamana pääsivät yllättämään aukealle kentälle sulloutuneet puna-armeijan yksiköt. Se oli täysi yllätys hyökkääjälle sillä suomalaiskoneet tulivat pilvien, savun ja pölyn suojassa. Puna-armeijan tappiot olivat pommikoneiden määrään ja pommimäärään suhteutettuna kauheat.
Ja huom! Saksalaiset tulivat mukaan kuvioihin vasta 2-3 vrk myöhemmin.
Äläs poika kärhämöi, vaan mieti. Painopiste vaihtui useasti. Pääasemassa murtokohdaksi valittiin Valkeasaari ja 14.6 Vammelsuu, Kuuterselkä ja Siiranmäki. Taisteltaessa VT-asemasta ei voi puhua sivusuunnista näillä lohkoilla.
Viipuri tuli tavoitteeksi VT-aseman murtumisen jälkeen - ja Siiranmäen jälkeen. Silloin on jo uudet kujeet, uudet lohkot.
Luulenpa, että sinun pitää tutustua sotahistoriaan, mutta pahitteeksi ei ole, jos ensin opettelet ajattelemaan.
Siiranmäkeen suunnattiin kyllä vahvat joukot eli noin yksi armeijakunta. Oli tärkeää, että puolustus siellä piti. Se suojasi päävoimien vasenta sivustaa ja esti niitä joutumasta saarroksiin.Siiranmäessä taisteli kuitenkin vain yksi rykmentti eli JR 7, jota tosin vahvenmnettiin lähes divisioonaksi.
Ouna-armeijan painopiste heitettiin 16.6. alkaen Viipurin suuntaan ja siinäkin vahvemmat voimat Koiviston rantatielle. Erityisen vahva joukko ( 3 armeijakuntaa) rynnisti suoraan Viipuriin rautatien ja päätien suunnassa.
Rantatien suuntaan oli heitettävä mm. Panssaridivisioona Ratsuväkiprikaatin ja 10.D:n vahvennukseksi. Päätien ja rautatien suunnassa taisteli 4.D ja pääosa 3. Prikaatista sekä osia 18. ja 3.D:sta, eli IV AK:n päävoimat. 2. ja 3.D alistettiin III AK:lle. Muuta väittäville suosittelen perehtymistä sotahistoriaan.
Nyt ollaan jo samaa mieltä tästä jatkosta.
16.6 Siiranmäki on jo menetetty suunta. Ymmärsin, että pidit sitä sivusuuntana jo 14.6.
Tottahan Siiranmäki oli YHDEN armeijakunnan painopiste ja siellä pyrittiin ratkaisevaan läpimurtoon.Kaikki kunnia taistelulle ja sen toteuttajille.Mutta Govorovin päävoimat, ensin neljä, sitten viisi armeijakuntaa ( ja yksi reservissä) hyökkäsivät siitä länteen Kuuterselässä ja Sahakylässä.Hyökkäys jatkui sitten laajalla rintamalla kohti Viipuria painopiste sittenkin selvimmin valatien ja rautatien suunaassa, jossa oli kaksi armeijakuntaa.Siiranmäki jäi sivuun ja siitä oli luovuttava.
Puna-armeijan offensiivin tarkoitus oli luhistaa Suomen puolustus 5 päivässä Kannaksella. Kiertää Suomen armeijan pääjoukon, Karjalan armeija taakse, edetä esteettä Etelä-Suomeen.
Jos se olisi onnistunut, olisi Lapissa olleet saksalaisjoukot joutuneet eristyksiin ja lisäksi venäläiset olisivat saaneet tukikohdat operoida saksalaisten selustaan myös Baltiassa. Siksi Kannaksen rintama valittiin hyökkäyksen ensikohteeksi.
NL aliarvioi jälleen kuten talvisodassakin suomalaisten taistelutahdon. Suomalaiset eivät jääneetkään saarroksiin vaan vetäytyivät ylivoimaisen hyökkääjän alta pois. Puna-armeijan nyrkki heilui ilmassa ja huitoi pääasiassa tyhjää.
Siiranmäellä suomalaiset tekivät rohkean iskun ja aiheuttivat epäjärjestystä venäläisten ryhmityksissä. Tämä antoi suomalaisille n. 3 vrk:a lisäaikaa VKT-linjan vahvistamisessa. Tämä ratkaisi. Lisäksi ilmavoimiemme komentaja totesi samanan ratkaisevana päivänä 15.6.44 ettei venäläisten hyökkäys etenekään niin hyvin kuin he olivat laskeneet.
SE OLI LOISTAVA TORJUNTAVOITTO- SUOMI AINOANA MAANA MAAILMASSA PYSÄYTTI PUNA-ARMEIJAN VUONNA 1944.
myyttiin "torjuntavoitto"
sillä ei ole minkäänlaista myyttistä mustatuntuu uskomusta.
Ei voi muuta nimimerkistä "piti rintaman romahtaa" sanoa, kuin että kirjoittaja on mahdollisesti (se on mahdollista) psykoottinen ja oman mielikuvituksensa tuote. Suomen sotilaat eivät saaneet ensimmäistäkään torjuntavoittoa koko jatkosodan loppuvaiheen aikana.
Vuodesta toiseen tällaiset nimimerkit, kuten "piti rintaman romahtaa" kirjoittelevat niin lehtien yleisö-osastoille, kuin nettipalstoille samankaltaisia oman ja toisten mielikuvituksen tuottamia ja valheellisia kirjoitelmia suomen "torjuntavoitoista" ja kukin omalla tahollaan ties mistä syystä.
Kipeimmät "torjuntavoitto" kirjoittelijat ovatkin myöntäneet, että ei pidä antaa periksi, vaan pitää kirjoitella sitten vaikka olemattomista torjuntavoitoista ja uskoa myös omiin kirjoitelmiinsa. ettei se viimeinenkin itsetunnon pisara kuivu.
Euroopan Unionin muissa jäsenmaissa ja niiden puolustusvoimien esikunnissa tällaiset "torjuntavoitto" kirjoittelijat ja höpöttäjät ovat jo vuosikymmenien ajan herättäneet kuulijoissa kummastelua, hymähtelyä ja ymmärrystä.
Miksi ymmärrystä, kyllä Suomen historia tiedetään muitten Euroopan valtioitten keskuudessa, eli se historia jossa ruotsalaiset ja venäläiset ovat vuorotellen kyykyttäneet suomea ja tehneet suomessa, mitä sitten ovatkin tehneet. eli antaa suomalaisten höpöttää keskuudessaan olemattomista torjuntavoitoistaan ja pitää itsetuntonsa rippeet koossa, kunhan eivät Suomen valtion taholta väitä virallisesti Suomen jatkosodan aikaisista "torjuntavoitoista" muille ulkovaltioille epävirallisissa ja virallisissa tilaisuuksissa.
Houratkaa ja höpötelkää "torjuntavoitoistanne" mutta vain keskuudessanne
JK Helsingistä
vaan ääliö. kyllä torjuntavoitto on täysin oikea sana kuvaamaan kesän -44 tapahtumia. mene sinä JK SN seuran kavereidesi kanssa leikkimään intellektuellia, mikä sinä eittämättä luulet olevasi. älä kuitenkaan tule kertomaan asioista joista sinulle ei ole mitään käryä faktoina. surkeaa tuollainen asenne ei osata antaa mitään arvoa niile ihmisille jotka antoivat henkensä tai parhaat vuotensa estäessään puna-armeijan marssin helsinkiin.
Ihmettelin jo, että missä kaikki maailmanparantajat luuraa. No, pompsahtihan sieltä jo yksi. Tämä kirjoittelu on vain netissä, ihan oman pikkuotsikon alla. Ei missään EU-salissa. Älä siis pillitä.
"Euroopan Unionin muissa jäsenmaissa ja niiden puolustusvoimien esikunnissa tällaiset "torjuntavoitto" kirjoittelijat ja höpöttäjät ovat jo vuosikymmenien ajan herättäneet kuulijoissa kummastelua, hymähtelyä ja ymmärrystä."
Tuo lause on täyttä skeidaa, lähinnä hilpeyttä herättävä. Olet taatusti asian tiimoilta ollut monen maan esikunnassa tämän kuulemassa, hehehe!
Jätä kuule puppelipoju miehet tänne keskustelemaan, mene porealtaasi reunalle siemailemaan hienoa drinksuasi. Annat muiden hoitaa realistiset ja faktoihin perustuvat pohdinnat. Älä vaivaa hienostunutta päätäsi.
Haloo, ovatko nämä jatkosodan taistelujen kertaukset jotain lasten historiantunteja??
Samanarvoisia, jos väiteltäisiin vaikka Isonvihan, Kustaansodan tai Suomensodan taisteluista.
Tämä keskustelu on Siiranmäen taistelusta. Joku viisaampi olisi voinut sen otsikosta päätellä..
Hei!
Isäni oli aikoinaan Ehnrothin esikunnan lähettiupseerina ja haavoittui Siiaranmäessä. Nyt hän jo mennyt pois. Mutta vaikka useita muita taisteluita onkin sanottu suureemmiksi kuin Siiranmäkeä, niin voin kysyä kuinka ratkaseva Siiranmäki todella sodan loppuvaiheessa oli? Tulihan viela Vuosalmikin loppuratkaisuun mukaan. Ja sitä korostetaan vielä enmmän.
Markus Kokko
Katso karttaa ja päivämääriä. Eli kesän 1944 historia on sinulta aivan hakusalla.
Siiranmäen torjuntavoitto oli äärimmäisen tärkeä ja antoi elintärkeät lisäpäivät että itäkarjalasta saapunut apu ehti paikalle. Lisäksi siiranmäessä kulutettiin huomattava määrä hyökkääjän voimaa, parasta voimaa.