Hesarissa mielipidesivulla:
"Kirkkoon kuuluvissa on myös ateisteja
Osoittaakseen kristinuskon olevan kulttuurisessa hegemonia-asemassa dosentti Pekka Särkiö esitti mielipidesivulla (HS 26.8.) tilastoja uskonnollisuudesta ja uskonnottomuudesta.
Tilastot kuitenkin riipopuvat kysymyksenasettelusta, ja eri tutkimuksissa on saatu erilaisia prosentteja ateistien määrästä.
Kirkkoon kuuluvien joukossakin on ateisteja. Myös moni teologi on käytännössä hyvin lähellä ateismia, koska tieteellinen maailmankuva on länsimaissa nopeasti korvannut varhaisemman uskonnollisen todellisuuskäsityksen. Tiede, kriittisyys ja valistus ovat onneksemme purreet ja edelleen purevat rautakaudelta periytyviin yliluonnollisiin uskomuksiin.
Toivottavasti yksikään nykyteologi ei usko kirjaimellisesti evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirjon uskontunnustuksiin, vaikka papin pitääkin virkansa puolesta allekirjoittaa niiden sisältämät hurjat väitteet vielä tänäkin päivänä.
Särkiö kirjoitti lapsen oikeudesta uskonnolliseen elämään. Särkiö ei problematisoinut yksilön uskonnonvapautta, vaan otti annettuna vanhempien oikeuden siirtää omat yliluonnolliset uskomuksensa herkässä iässä oleville lapsille.
Miksi tällainen erivapaus annetaan vailla rationaalisia perusteita olevien uskonnollisten väitteiden esittämiselle, vaikka samaan aikaan kouluopetus pyrkii kasvattamaan lapsesta tosiasioita ja asianmukaisesti perusteltuja arvostuksia kunnioittavan kansalaisen?
Jokainen lapsi on syntyjään ateisti, kunnes vanhemmat tai muut auktoriteetit siirtävät hänelle omat uskonnolliset käsityksensä. Kasvuiässä oleva ihminen ei vielä osaa kyseenalaistaa hänelle esitettyjä yliluonnollisia väitteitä. Toimiva demokratia kuitenkin edellyttää itsenäiseen ajatteluun ja auktoriteettien haastamiseen kykeneviä yksilöitä.
Jo esikoulu- ja päiväkotiopetuksessa lapsia pitäisi kasvattaa yleiseen kriittisyyteen ja rationaalisesti perusteltuun suvaitsevaisuuteen. Yksilönvapauteen tulee sisältyä myös oikeus olla vapaa auktoriteettien perusteettomien uskomusten tuputtamisesta.
Vasta itsenäiseen mielipiteenmuodostukseen kykenevänä aikuisena ihminen voi aidosti valita eri uskomusten välillä, ja vasta silloin hänen vakaumustaan voi perustellusti kunnioittaa.
Pakottamalla tai painostamalla hankittu uskonnollisuus ei ole suvaitsemisen arvoista.
Jussi K. Niemelä
puheenjohtaja
Vapaa-ajattelijain liitto"
* * *
Naputtelin tuon kokonaisuudessaan tähän, kun sitä ei taida netissä olla luettavissa missään. Siinä on kuitenkin paljon keskustelun aihetta.
Aiemmissakin keskusteluissa tähän jo viitattiin, mutta kaikki eivät saaneet kirjoitusta eilen käsiinsä.
"Kirkkoon kuuluvissa on myös ateisteja
Osoittaakseen kristinuskon olevan kulttuurisessa hegemonia-asemassa dosentti Pekka Särkiö esitti mielipidesivulla (HS 26.8.) tilastoja uskonnollisuudesta ja uskonnottomuudesta.
Tilastot kuitenkin riipopuvat kysymyksenasettelusta, ja eri tutkimuksissa on saatu erilaisia prosentteja ateistien määrästä.
Kirkkoon kuuluvien joukossakin on ateisteja. Myös moni teologi on käytännössä hyvin lähellä ateismia, koska tieteellinen maailmankuva on länsimaissa nopeasti korvannut varhaisemman uskonnollisen todellisuuskäsityksen. Tiede, kriittisyys ja valistus ovat onneksemme purreet ja edelleen purevat rautakaudelta periytyviin yliluonnollisiin uskomuksiin.
Toivottavasti yksikään nykyteologi ei usko kirjaimellisesti evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirjon uskontunnustuksiin, vaikka papin pitääkin virkansa puolesta allekirjoittaa niiden sisältämät hurjat väitteet vielä tänäkin päivänä.
Särkiö kirjoitti lapsen oikeudesta uskonnolliseen elämään. Särkiö ei problematisoinut yksilön uskonnonvapautta, vaan otti annettuna vanhempien oikeuden siirtää omat yliluonnolliset uskomuksensa herkässä iässä oleville lapsille.
Miksi tällainen erivapaus annetaan vailla rationaalisia perusteita olevien uskonnollisten väitteiden esittämiselle, vaikka samaan aikaan kouluopetus pyrkii kasvattamaan lapsesta tosiasioita ja asianmukaisesti perusteltuja arvostuksia kunnioittavan kansalaisen?
Jokainen lapsi on syntyjään ateisti, kunnes vanhemmat tai muut auktoriteetit siirtävät hänelle omat uskonnolliset käsityksensä. Kasvuiässä oleva ihminen ei vielä osaa kyseenalaistaa hänelle esitettyjä yliluonnollisia väitteitä. Toimiva demokratia kuitenkin edellyttää itsenäiseen ajatteluun ja auktoriteettien haastamiseen kykeneviä yksilöitä.
Jo esikoulu- ja päiväkotiopetuksessa lapsia pitäisi kasvattaa yleiseen kriittisyyteen ja rationaalisesti perusteltuun suvaitsevaisuuteen. Yksilönvapauteen tulee sisältyä myös oikeus olla vapaa auktoriteettien perusteettomien uskomusten tuputtamisesta.
Vasta itsenäiseen mielipiteenmuodostukseen kykenevänä aikuisena ihminen voi aidosti valita eri uskomusten välillä, ja vasta silloin hänen vakaumustaan voi perustellusti kunnioittaa.
Pakottamalla tai painostamalla hankittu uskonnollisuus ei ole suvaitsemisen arvoista.
Jussi K. Niemelä
puheenjohtaja
Vapaa-ajattelijain liitto"
* * *
Naputtelin tuon kokonaisuudessaan tähän, kun sitä ei taida netissä olla luettavissa missään. Siinä on kuitenkin paljon keskustelun aihetta.
Aiemmissakin keskusteluissa tähän jo viitattiin, mutta kaikki eivät saaneet kirjoitusta eilen käsiinsä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kaveri perustelee sen että kaikki syntyvät ateisteina? ateismi on kannanottoa jumaluuksien olemassaoloon. ei skidit ota mitään kantaa asian suhteen.
lapsi ei hihhulina synny. hihhulina, jota uskonnollisesti malttamattomat edustaa.
Onhan asia tietenkin vaähän termien määrittelystä kiinni, mutta teistiksi vastasyntynyttä ei ainakaan voi väittää. Lapsi ei voi tietää mitään jumalista enne kuin hänelle niistä kerrotaan. Tätä ennen ei voi tietenkään olla mitään jumaluskoakaan. Eikös ateismi ole juuri jumaluskon puutetta.
Ateismiin liitetään kyllää jos jonkinmoisia monesti käsittämättömiäkin lisämääreitä, mutta minä ainakin määrittelen sen vain jumaluskon puutteeksi. En koe kieltäväni jumalien olemassaoloa, koska kieltämisellekin täytyisi olla kohde. En koe myöskään olevani agnostikko, koska näillä näkymin ei ole mitään syytä olettaa minkään ihmisen keksimän jumalan olevan olemassa. Kaikkeahan me emme tiedä mitä maailmankaikkeudesta (tai sen ulkopuolelta) löytyy, mutta sillä ei ole mitään merkitystä minkä nimiselle "jumalalle" ihmiset täällää yhdellä universumin hiekanmurusella kumartavat.
ole kannanotto. Se on ei-teismiä, ei-uskovaisuutta. Ja sellaisia pikkuvauvat juuri ovat.
on ei postimerkkien keräilyä. vauvathan ei postimerkkejä keräile.
oletko tietoinen siitä, että postimerkkien keräily ei ole teismiä, vaan se on postimerkkien keräilyä vailla mitään jumaluskovaisuutta.
"se on postimerkkien keräilyä vailla mitään jumaluskovaisuutta."
mitäs ateismi sitten on?
Vauvat ovat tosiaan myös ei postimerkinkeräilijöitä.
Tästä tulee vähän helevetin pitkä lista, jos tällä linjalla jatketaan. Totta kuitenkin tämäkin.
lapsen mielen saa raiskata.
Hieno juttu että kopioit tuon kirjoituksen tänne. Oli tarkoitus itsekin tehdä se mutta eilen en vaan ehtinyt.
Asia, johon Niemelä kirjoituksessaan tarttuu, on problemaattinen. Toisaalta vastustan sitä että vanhemmat opettavat uskomuksiaan lapsilleen, mutta ei vanhempien kasvatuksellisiin toimiinkaan oikein voi mennä puuttumaan. Yhteiskunta voi puuttua fyysiseen väkivaltaan, mutta ei henkiseen. Jos lasta lyödään, hänet voidaan huostaanottaa, mutta jos häntä pelotellaan koko lapsuus helvetillä, seuraukset ovat samat, mutta siihen ei saa puuttua koska vanhempien uskonnollisia näkemyksiä on kunnioitettava.
Tässä ei varmaan tule pitkiin aikoihin tapahtumaan mitään muutoksia. Vanhempien kasvatuksellisia oikeuksia ei varmasti aleta rajoittamaan, koska se alkaa mennä jo yksityisen loukkaamiseksi. Kai on vain odotettava että aikuiseksi tultuaan uskonnollisen kasvatuksen saaneet ihmiset ymmärtävät irtautua uskonnoista ja opettaa omille lapsilleen kriittisyyttä ja järjenkäyttöä. Nykyisin se on paljon helpompaa kun uskonnottomuus on onneksi kasvamaan päin. Muutos uskonnollisesta yhteiskunnasta sekulaariin on hidas ja pitkä tie, eikä oikoteitä ole. Muutosta ei saada aikaan väkisin pakottamalla ihmiset luopumaan näkemyksistään.
Joten vaikka olen samaa mieltä Niemelän kanssa, kyseessä on minun nähdäkseni asia jolle ei voi tehdä silti mitään.
>>>>Asia, johon Niemelä kirjoituksessaan tarttuu, on problemaattinen. Toisaalta vastustan sitä että vanhemmat opettavat uskomuksiaan lapsilleen, mutta ei vanhempien kasvatuksellisiin toimiinkaan oikein voi mennä puuttumaan. Yhteiskunta voi puuttua fyysiseen väkivaltaan, mutta ei henkiseen. Jos lasta lyödään, hänet voidaan huostaanottaa, mutta jos häntä pelotellaan koko lapsuus helvetillä, seuraukset ovat samat, mutta siihen ei saa puuttua koska vanhempien uskonnollisia näkemyksiä on kunnioitettava.
Minä kirjoitin viestiini sellaisen pikkuisen sanan kuin JOS. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa? En totisesti sanonut että KAIKKI kristityt pelottelevat lapsiaan helvetillä. Lause sellaisenaan kuin sen kirjoitin tarkoittaa että ehkä JOTKUT tekevät sitä, ei suinkaan että kaikki varmasti tekevät sitä. Opettele ymmärtämään lukemaasi.
Hyvät jatkot jos ei oma riitä.
>>>>Minä kirjoitin viestiini sellaisen pikkuisen sanan kuin JOS. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa? En totisesti sanonut että KAIKKI kristityt pelottelevat lapsiaan helvetillä. Lause sellaisenaan kuin sen kirjoitin tarkoittaa että ehkä JOTKUT tekevät sitä, ei suinkaan että kaikki varmasti tekevät sitä. Opettele ymmärtämään lukemaasi.
Mietinkin jo, että mistäs minä tuon käsiini saisin.
Tuo oli lyhyt ja ytimekäs kirjoitus. Uskonnonopetusta soisi laajemminkin käsiteltävän lehdistössä. Aika pimentoon koko asia jää, vaikka siitä esim. hesarin keskustelupalstalla paljon puhutaankin.