15.Miten käsität seuraavat Raamatunjakeet:
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,ettei kukaan kerskaisi."
(Ef.2:8,9)
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,josta laki ja
profeetat todistavat,on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus,joka uskon kautta
Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja
kaikille,jotka uskovat;sillä ei ole yhtään
erotusta."
(Room.3:21,22)
Lue myös Room.2 luku
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,ettei kukaan kerskaisi."
(Ef.2:8,9)
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,josta laki ja
profeetat todistavat,on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus,joka uskon kautta
Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja
kaikille,jotka uskovat;sillä ei ole yhtään
erotusta."
(Room.3:21,22)
Lue myös Room.2 luku
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitella itsesi kanssa, se on niin läpinäkyvää.
Armosta on tämäkin totuus jo ilmoitettu:
"Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo
vastaan niin ettei se jää turhaksi."
Turha armo saadaan ihmiskäsin tehtyjen temppelien alttareilla
palvelevien porttopappien käsien alta, joka polvillaan ollen tai
peräti alttarille kaadettuna.
Se kantaa kyllä ihmisen iloisella mielellä kuolemaan saakka. Mutta
iloinen mieli häipyy viimeisellä tuomiolla, kun hän saakin kuulla,
että tuo armo olikin sitä turhaa armoa.
Todellisen armon saavat kokea vain ne harvat valitut, jotka Jumala on
ottanut kiinni heidän synneistään ja niskasta kiinnipitäen johdattanut
heidät ahtaan portin taakse Poikansa puhdistettavaksi. Ja vasta sitten
kun hän on ihmisen sydämen puhdistanut, ihminen saa kokea todellisen
armon, jonka alta ei enää entiseen synnintäytteiseen elämään ole paluuta,
koska se johtaisi vääjäämättä kadotukseen:
"Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan
meidän Herramme ja ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta
sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on
lopussa pahempi kuin alussa.
Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan
vanhurskauden, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle
käskylle, jonka ovat vastaanottaneet.
Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: "Koira palaa
oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
Sama asia myös näinkin sanottuna:
"Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon,
maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman
voimia, mutta luopuneet uskostaan.
Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt
itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien
pilkattavaksi."
Ihminen tulee vanhurskaaksi, eli Jumalalle kelpaavaksi sillä hetkellä,
kun Kristus hänet tuossa ahtaan portin pukukopissa pukee taivaan
hääpukuun, eli lahjoittaa hänelle sen sinetiksi Pyhän eli Totuuden
Henkensä, josta myös sanotaan:
"Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme
vakuudeksi Hengen."
"Kenellä ei Kristuksen Henkeä ole, ei ole hänen omansa."