Feminismi institutionalisoitunut??

Pierukeskustelun innoittamana aloin pohtia, onko itse asiassa feminismistä tullut yhteiskunnassamme "instituutio" ja "standardi", sen sijaan, että se olisi mitään radikaalia?

Ts. että feminismi olisi jähmettynyt rakenteeksi rakenteen joukossa - josta kaikki "tietävät", mikä kuuluu joukkoon ja on asiallista jne.

Ja sitten feminismi onkin jo asia, jota vasten hieman "anarkistiset" aloitteet (kuten pierukeskustelu, dildogallupistanikin - jonka tarkoitin puoliasialliseksi - sain itsekin palautetta, että se ei ole "aikuismaista" jne.) sitten näyttäytyvät "ei-vakavasti otettavina".

Vrt. 60-luvun rintsikanpolttotalkoot, jolloin feminismi itse näennäisesti omituisin keinoin kamppaili paikastaan auringossa jähmettyneiden patriarkaalisten instituutioiden joukossa.

Nyt ilmeisesti feminismistä on tullut keski-ikäisten ja samanhenkisten hyvin menestyvien naisten lempilapsi, jonka yhteydessä ei voida puhua "ei-vakavista" aiheista... Ts. siitä on tullut vallitseva rakennelma vallitsevien rakennelmien joukossa.

Ehkäpä joskus tarvitaan hieman anarkistista otetta (joka menee hieman sivuun jopa ns. "hyvästä" ja "vakavasti otettavasta" mausta) nähdäksemme, onko keisarilla vaatteita?

Mielestäni esim. Tarja Halosen presidenttiys on mitä suurimmassa määrin eräs tekijä, joka on osaltaan antamassa feministille tuota institutionalisoitunutta leimaa - jota vasten ehkäpä sitten nuorille asia on taas vuorostaan vieras?

Vai olenkohan ihan hakoteillä--- Itse koen oppineeni tuosta pierukeskustelusta vähän tuommoista... olo on ollut kuin anarkistisella pikkupojalla (joka löytyy sisältäni), kun olen naureskellut pierukeskustelun "voittokululle" ja ajatellut sitä vasten mielikuvaani "vakavamielisestä" feminististä. Eli edes tuo pierukeskustelu ei ollut minulle turha - se sai esiin minussa tuon kuvan feminismistä jo institutionalisoituneena "sosiaalisena struktuurina", jota kritisoiden ei voi vakavsti otettava ihminen puhua "haavoittumatta", ja siksi vähän anarkistisemmat keinot voivat joskus tulla eteen.
1109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Vakavaksi ainakin osittain tarkoitettu avaukseni siitä, onko feminismi jo institutionalisoitunut Suomessamme, ei herätä minkäänlaisia intohimoja.

Kyllä pierukeskustelu tuntuu olevan hedelmällisempää - siellä on varmaan keskustelua lannoittavia ainesosia seassa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


proffa kirjoitti:

Pierukeskustelun innoittamana aloin pohtia, onko itse asiassa feminismistä tullut yhteiskunnassamme "instituutio" ja "standardi", sen sijaan, että se olisi mitään radikaalia?

Ts. että feminismi olisi jähmettynyt rakenteeksi rakenteen joukossa - josta kaikki "tietävät", mikä kuuluu joukkoon ja on asiallista jne.

Ja sitten feminismi onkin jo asia, jota vasten hieman "anarkistiset" aloitteet (kuten pierukeskustelu, dildogallupistanikin - jonka tarkoitin puoliasialliseksi - sain itsekin palautetta, että se ei ole "aikuismaista" jne.) sitten näyttäytyvät "ei-vakavasti otettavina".

Vrt. 60-luvun rintsikanpolttotalkoot, jolloin feminismi itse näennäisesti omituisin keinoin kamppaili paikastaan auringossa jähmettyneiden patriarkaalisten instituutioiden joukossa.

Nyt ilmeisesti feminismistä on tullut keski-ikäisten ja samanhenkisten hyvin menestyvien naisten lempilapsi, jonka yhteydessä ei voida puhua "ei-vakavista" aiheista... Ts. siitä on tullut vallitseva rakennelma vallitsevien rakennelmien joukossa.

Ehkäpä joskus tarvitaan hieman anarkistista otetta (joka menee hieman sivuun jopa ns. "hyvästä" ja "vakavasti otettavasta" mausta) nähdäksemme, onko keisarilla vaatteita?

Mielestäni esim. Tarja Halosen presidenttiys on mitä suurimmassa määrin eräs tekijä, joka on osaltaan antamassa feministille tuota institutionalisoitunutta leimaa - jota vasten ehkäpä sitten nuorille asia on taas vuorostaan vieras?

Vai olenkohan ihan hakoteillä--- Itse koen oppineeni tuosta pierukeskustelusta vähän tuommoista... olo on ollut kuin anarkistisella pikkupojalla (joka löytyy sisältäni), kun olen naureskellut pierukeskustelun "voittokululle" ja ajatellut sitä vasten mielikuvaani "vakavamielisestä" feminististä. Eli edes tuo pierukeskustelu ei ollut minulle turha - se sai esiin minussa tuon kuvan feminismistä jo institutionalisoituneena "sosiaalisena struktuurina", jota kritisoiden ei voi vakavsti otettava ihminen puhua "haavoittumatta", ja siksi vähän anarkistisemmat keinot voivat joskus tulla eteen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu