Bokseri lapsiperheeseen?

haaveilija

Sopisiko meille bokseri?

Meillä on kolme poikaa, 6-10 vuotiaita. Hiukan arkoja koirien suhteen, mutta haluavat kuitenkin koiran (oletan että kun oma pentu hankitaan niin tottuvat toisiinsa hyvin nopeasti).

Minä perheen äiti olen kova liikkumaan, juoksen lähes joka päivä joskus pitkiäkin lenkkejä ja haluaisin koiran, jonka kanssa uskallan tehdä lenkkejä vaikka missä metsäpoluilla. Olen tullut joskus täpärästi pelastuneeksi päällekäynniltä ja olen arka liikkumaan syrjäisemmillä lenkkipoluilla yksinään. Siksi haluaisin Koiran.

Ihastuin aikanaan sisareni Rotweilereihin ja lenkitin joskus niitä ja ne olivat tosi upeita. Pystyin kulkea niiden kanssa myös ilman hihnaa ja seurasivat ja tulivat luo kun käskin. Mutta koska minulla äiti-ihmisenä ei ole aikaa ehkä ihan valtavaan koulutusrupeamaan, en uskalla niin vahvaa koiraa perheeseen ottaa. Pojilla on kuitenkin kavereita ja haluan että koira on varmasti luotettava.

Bokserista olen saanut käsityksen että se on kuitenkin suht helppo kouluttaa, koska alistuu. Tykkäsin myös muista luonnekuvauksista.. kiintyy perheeseen, ei ole salakavala jne. Mutta toisaalta taustalla hirvittää se jos koira on kauhea tuhooja. syö huonekalut ja silleen.

Toisaalta perheeseemme kuuluu myös yötöitä tekevä mies, joka jää nukkumaan kotiin kun muut lähdemme töihin ja kouluun. Talossa on siis lähes aina joku, vaikkakin nukkumassa.

Viihtyykö boksu kotona rauhassa kun isäntä nukkuu. Unirauha kun kuitenkin on tärkeätä.

Koira tulisi minun koulutettavakseni ja ulkoilutettavakseni ja perheen lapsille muuten kaveriksi ja perheen ekaksi koiraksi. Siksi olen ajatellut tyttöbokseria.

Eroaako tyttö ja poikabokserit käytökseltään? Itsellä aina ollut se mielikuva että rotu kuin rotu, niin narttu on kumminkin pehmeämpi luonteeltaan.


Jos ootte sitä mieltä että boksulla liikaa virtaa meidän perheeseen niin mikä muu sopisi? Villakoira juu... mutta siitäpä ei ole minulle lenkkikaveriksi..

Toivoisin asiallisia vastauksia bokserin tuntevalta, en mitään mutu-vastauksia. Kiitos jo etukäteen :) koirakuume on jo aikas valtava..

51

17335

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • boksu fani

      Bokseri on hyvä lapsiperheeseen, koska se on lapsirakas ja kiintyy nopeasti perheeseensä. Meillä on ollut uros boksu. Se kyllä puri kaikki tavarat kun oli edes 3min pois. Tuo on kyllä todella monella yleistä. Mutta ei siitä hätää kunhan kouluttaa sen olemaan yksin.

      Se on hyvä että liikut sen kanssa paljon:))

      Narttu ja uros eivät kyllä mielestäni eroa käytökseltään. Molemmat ovat pehmeitä luonteeltaan:)

      Ei muuta kuin otat vaan! Ne on aivan ihania ja kilttejä♥

      Vastaus ehkä vähän omituinen kun nääs oon vast 11 vuotta, mutta kokemusta silti:D

    • boksu-uros

      Moikka.
      Ensinnä täytyy sanoa, että hienoa että jaksat pähkäillä tälläisiä asioita jo ennen koiran hankintaa, huomattavasti helpompaa nyt kuin sitten kun se koira on jo kotona..valitettavan usein niin tehdään..Mutta, asiaan. Koitan vastailla tuossa järjestyksessä missä asioita kyselitkin.

      Lapsirakkaita bokserit toki ovat, oikeastaan tykkäävät melkein kaikista ihmistä, oli kyseessä lapsi tai aikuinen. Bokseri on kyllä kova menemään, ja tahtoo välillä olla vähän "häslä" varsinkin nuorena, joten lapsia kannattaa ainakin opettaa siinä mielessä "varomaan" koiraa.

      Bokseri on hyvin eloisa ja vilkas koira. Liikuntaa tarvitsee toki kokonsa puolesta paljon, mutta aivojumppaa sitäkin enemmän. Vaikka miten koiraa juoksuttaisit, et saa siltä sitä energiaa pois, jonka se kuluttaa pähkäilemällä ja harjottelemalla esim erilaisia tehtäviä. Eli on ihan hyvä että olet miettinyt tota liikuttamipuoltakin, mutta onko aikaa ja vaivaa sitten keksiä myös koiralle sitä muuta luvallista tekemistä? Sillä aivojumpalla myös vähennetään huomattavasti tuota ei toivottua tavaroiden tuhoamista.

      Bokseri on myös tottelevainen (mutta omapäinen), eli hyvällä (pohja)koulutuksella koiran kanssa voi myös lähteä lenkille turvallisin mielin. Sanot että sinulla ei ole aikaa valtavaan koulutusrupeamaan, bokseri kyllä tarvitsee sitä koulutusta, ikävä kyllä. Sanot myös että rottweiler on liian vahva koira perheeseenne, tarkoititko fyysisesti vai henkisesti? Bokseri on nimittäin myös sekä fyysisesti että henkisesti aika vahva rotu. Täysikasvuinen bokseri vie kyllä aikuistakin miestä mennen tullen jos niikseen tulee. Ja rotu mielletään aika usein myös "kovapäiseksi", eli henkisestikin bokserin kanssa vaaditaan voimaa ettei koira pääse pomottamaan. Urokset ainakin ottavat nimittäin nopeasti sen pomon roolin jos huomaavat johtajan siitä lipsuvan. Tämän vuoksi koiralle on näytettävä se lastenkin asema laumassa alusta asti. Myös niiden lasten kavereiden. Että ne ihan kaikki pienet ihmiset on sen koiran yläpuolella.

      Bokserillehan se lauma on kaikki kaikessa, eli yksin jääminen kannattaa opettaa. Jos sitä ei opeta jo pienestä pitäen, siitä tulee varmasti ongelma jos joskus tulee tilanne että koiran täytyy yksin olla. Jos koiralla tosiaan on sitä aivojumppaa väsytyksenä, malttaa se kyllä rauhottua nukkumaan vaikka kotona onkin joku. Opetuksesta tämäkin on aikalailla kiinni.

      Tyttökoirat on aikalailla helpompia, rodussa kuin rodussa. Ensikoiraksi suositellaankin yleensä narttua. Se, onko bokseri teidän koira, on teidän päätettävä koko perheenä itse. Näistä mun vinkeistä kyllä suurin osa sopii ihan joka rotuun.
      Bokseri on tosiaan vaativa rotu, mutta jos jaksaa aikaa ja vaivaa pentuaikana nähdä, saa bokserista loistokaverin tuleviksi vuosiksi.

      • haaveilija

        .. olit vastannut pitkästi ja kattavasti.
        Mutta se jäi vielä mieleen tuosta sun kirjoituksesta että mitä tarkoitat aivojumpalla? Millaisia harjoituksia tarvitsee -
        Ei tarvinne kumminkaan rubikinkuutiota ostaa ;)

      • tarvii
        haaveilija kirjoitti:

        .. olit vastannut pitkästi ja kattavasti.
        Mutta se jäi vielä mieleen tuosta sun kirjoituksesta että mitä tarkoitat aivojumpalla? Millaisia harjoituksia tarvitsee -
        Ei tarvinne kumminkaan rubikinkuutiota ostaa ;)

        No ei rubiikinkuutiota, mutta esim. jäljestämistä, tottelevaisuutta jne. Sisälläkin voi esim. piilotella herkkuja tms., opettaa erilaisia temppuja ym. sellasta. Vastailen nyt jotain vielä noihin muihinkin kommentteihin, kun en muista mitä kaikkea siellä sanottiin.

    • särähtää silmään

      tuolta viestistä kohta "Bokserista olen saanut käsityksen että se on kuitenkin suht helppo kouluttaa, koska alistuu", mulla on ollut useampia saksanpaimenkoiria ja nyt bokseri, kohta 4 vuotias uros. Omasta kokemuksesta voin kertoa että helpompi näyttelylinjainen sakemanni on kouluttaa kun bokseri. Bokseri vaatii määrätietoisen koulutuksen, jos tuolle omalleni antaa yhden asian yhden kerran periksi saa tehdä satakertaisen työn karsiessa taas tapa pois..Kiva koira bokseri kyllä on, tulee lasten kanssa toimeen jne. mutta tuosta koulutuksesta minulla on aivan päinvastainen käsitys kun sinulla ja minun bokseri ei kyllä hirmu helposti alistu..

    • haaveilija

      Kaunis kiitos.. Oli hyviä vinkkejä.

      Joo koulutuksesta aattelin kyllä että kävisin oman koulutuksen lisäksi sen kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa ja ehkä kadonneen etsintää/ rauniokoira-juttujakin vois harrastaa, miten sitten on aikaakin. Ja omassa pihassa voi heitellä pölliä.

      En tiedä mitä aattelette mutta jos koiran saan opetettua semmoseksi että tulee käskystä luo ja siihen voi luottaa niin juoksisin sen kanssa lenkkejä missä ei kovasti kulje muita ihmisiä ja antaisin nauttia irti juoksemisesta. Mun lenkit on pitkiäkin 15-20 kilsaakin kerralla (ja irti ollessaan koira juoksee varmaan ainakin 2 kertaa sen), mutta onhan se totta että koira jaksaa aina paremmin kuin ihminen.

      Koulutuksen määrällä tarkoitin että vaatiiko jatkuvaa kokoaikaista kouluttamista ja koiran kanssa painimista kun eikös se mitä lapsena oppii sen vanhana taitaa, päde tässäkin ;) (ainakin niiden rottisten kanssa oli näin).

      Siskoni rottikset oli molemmat uroksia ja toinen koulutettu, toinen vanhemmalta urokselta kaiken oppinut "kouluttamaton". Aivan täpinässä palvelivat kilvan.. olivat kyllä ihania.

      Sen käsityksen kyllä oon saanut kun näitä netti-
      kuvauksia rodusta oon lukenut että on hellyttävä mutta aika toiminnallinen ja vilkas, varmaan sitten enempi kuin rottweilerit.

      Sillä kovuudella tarkotin että rottiksilla on ollut näitä ylilyöntejä, että ovat käyneet jonkun kimppuun jne., jopa tappaneet, mutta toisaalta koira kuin koira voi tehdä sen ja paljolti rottisten huono maine on varmasti lööppien ansiota. Koskaan en ole kuullut että boksu ois tehnyt näin.

      Se että alistuu helposti, oli luonnekuvauksessa mm. bokseriyhdistyksen sivulla.

      • tämmöistä vielä

        Heippa!
        Minulla on narttuboksu, ensimmäisenä koirana koska moni kasvattaja sanoi että on pehmeämpi. Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa että on myös ovelampi (pätee myös kissoihin, hevosiin kuten myös ihmisiin) => Jos haluat koiran joka on leikkisä, iloinen, aina vauhdissa ja valmis touhuamaan (monet tykkäävät kovasti uimisesta), rakastaa omia ja aika lailla kaikkia muitakin ihmisiä on bokseri sopiva sinulle. Kotona köllöttää sohvalla, mitä lähempänä, sen parempi eli osaa myös rauhoittua...
        Kaikkein viisain rotu se ei ehkä ole, minkä ansiosta on kyllä monet naurut naurettu !
        Koulutettavuudesta en osaa sanoa kun ei muista juuri ole kokemusta.
        Sillä tavalla uskaltaisin sanoa boksun olevan luotettava että ei tapahdu noita ihmisten kimppuun hyökkäämisiä, en ainakaan ole ikinä kuullut. Varmasti on silti turvaa lenkillä, jos joku sinua uhkaisi niin pitäisi varmasti puolia.
        Ikinä en tule rotua vaihtamaan !!!
        Onnea valintaan =>

      • lisään..

        Nuo etsintä ym. koulutukset on ihan hyviä, koira saa käyttää niissä sitä päätäkin, joten aivojumppaa tulee siinä samalla. Mutta pääasia on, mitä tahansa lähteekin sen kanssa harrastamaan, että jaksaa määrätietoisesti myös harjotella niitä asioita kotona ja vapaa-ajalla. Ei riitä että käydään kerran kaks viikossa harjottelemassa kentällä ja sit kotona ei treenata lainkaan. Sillä mietin tota, kun sanoit että hirveän isoon koulutusrupeamaan sulla ei välttämättä ole aikaa.

        Lenkkimäärä on varmasti hyvä, vähempikin varmaan riittäis, mutta kuten sanoin jo tuolla aiemmin, mitä enemmän juoksutat koiraa sitä vahvempi siitä tulee. Bokseri varsinkin on semmonen koira jota et kyllä juoksuttamalla väsymään saa. Sama pätee aika moneen muuhunkin rotuun ja laitankin tähän nyt suoran lainauksen semmosen kouluttajan kun Tuire Marjamäen koulutuspapereista;
        "Koira tarvitsee liikunnan lisäksi virikkeellistä toimintaa. Jos ei koiran omistaja sitä järjestä, koira itse ryhtyy toimimaan esim. pureskelemalla kenkiä, huonekaluja tms. Virikeettömyys on koiran yksi tärkeimmistä psyykkisten ongelmien aiheuttajista. Koira stressaantuu ja koirasta tulee ongelmakoira. Jos koira saa liikaa liikuntaa (eli yritetään väsyttää koiraa liikunnalla), koiran fyysinen kunto kyllä kasvaa, mutta koira ei väsy. Kun koiralla on ylikunto, sillä on energiaa ongelmaksi asti. Aktivointi väsytttää koiraa ja parantaa henkistä tasapainoa."

        Tätä kannattaa miettiä ihan joka rodun kohdalla. Pätee myös aika hyvin tohon mainitsemaasi "jatkuvaan koulutukseen", koira tarvitsee niitä virikkeitä kyllä ihan koko elämänsä. Se ei riitä että ensimmäinen vuosi koulutellaan ja opetellaan uusia asioita.

        Se piti vielä mainita, että jos bokseriin päädytte, niin mitään painileikkejä ei missään nimessä, jos sitä tuossa tarkoitit.

        Rottiksista ei ole itsellä niin paljon kokemusta, mutta sen mitä oon niiden kanssa touhunu, niin bokseri on kyllä kymmenen kertaa vilkkaampi tapaus.

        Ja kyllä se bokserikin ihmisen kimppuun käy jos oikeet (eli väärät) palikat on kohdallaan. Rotikat on tosiaan ollu otsikoissa, mutta olenpa nähny itse ihan omin silmin myös japaninpystykorvan, kultaisen noutajan ja erään sekarotuisenkin hyökkäävän ihmisen päälle..

        Ja vielä tohon rotuyhdistyksen luonnekuvaukseen.. Siellä on parikin asiaa jotka kaipais päivitystä (en tosin oo tarkistanu millon yhdistyksen luonnekuvaus on päivitetty), mutta toinen on just toi. Niitä kovapäisempiä yksilöitä on ainakin mun käsityksen mukaan ruvennu tulee vuosien aikana enemmän ja enemmän, mielestäni tuo kohta ei oo ihan paikkaansa pitävä luonnenkuvauksessa, samoin kuin se että bokseri voi olla epäluuloinen vieraita kohtaan..

      • haaveilija
        lisään.. kirjoitti:

        Nuo etsintä ym. koulutukset on ihan hyviä, koira saa käyttää niissä sitä päätäkin, joten aivojumppaa tulee siinä samalla. Mutta pääasia on, mitä tahansa lähteekin sen kanssa harrastamaan, että jaksaa määrätietoisesti myös harjotella niitä asioita kotona ja vapaa-ajalla. Ei riitä että käydään kerran kaks viikossa harjottelemassa kentällä ja sit kotona ei treenata lainkaan. Sillä mietin tota, kun sanoit että hirveän isoon koulutusrupeamaan sulla ei välttämättä ole aikaa.

        Lenkkimäärä on varmasti hyvä, vähempikin varmaan riittäis, mutta kuten sanoin jo tuolla aiemmin, mitä enemmän juoksutat koiraa sitä vahvempi siitä tulee. Bokseri varsinkin on semmonen koira jota et kyllä juoksuttamalla väsymään saa. Sama pätee aika moneen muuhunkin rotuun ja laitankin tähän nyt suoran lainauksen semmosen kouluttajan kun Tuire Marjamäen koulutuspapereista;
        "Koira tarvitsee liikunnan lisäksi virikkeellistä toimintaa. Jos ei koiran omistaja sitä järjestä, koira itse ryhtyy toimimaan esim. pureskelemalla kenkiä, huonekaluja tms. Virikeettömyys on koiran yksi tärkeimmistä psyykkisten ongelmien aiheuttajista. Koira stressaantuu ja koirasta tulee ongelmakoira. Jos koira saa liikaa liikuntaa (eli yritetään väsyttää koiraa liikunnalla), koiran fyysinen kunto kyllä kasvaa, mutta koira ei väsy. Kun koiralla on ylikunto, sillä on energiaa ongelmaksi asti. Aktivointi väsytttää koiraa ja parantaa henkistä tasapainoa."

        Tätä kannattaa miettiä ihan joka rodun kohdalla. Pätee myös aika hyvin tohon mainitsemaasi "jatkuvaan koulutukseen", koira tarvitsee niitä virikkeitä kyllä ihan koko elämänsä. Se ei riitä että ensimmäinen vuosi koulutellaan ja opetellaan uusia asioita.

        Se piti vielä mainita, että jos bokseriin päädytte, niin mitään painileikkejä ei missään nimessä, jos sitä tuossa tarkoitit.

        Rottiksista ei ole itsellä niin paljon kokemusta, mutta sen mitä oon niiden kanssa touhunu, niin bokseri on kyllä kymmenen kertaa vilkkaampi tapaus.

        Ja kyllä se bokserikin ihmisen kimppuun käy jos oikeet (eli väärät) palikat on kohdallaan. Rotikat on tosiaan ollu otsikoissa, mutta olenpa nähny itse ihan omin silmin myös japaninpystykorvan, kultaisen noutajan ja erään sekarotuisenkin hyökkäävän ihmisen päälle..

        Ja vielä tohon rotuyhdistyksen luonnekuvaukseen.. Siellä on parikin asiaa jotka kaipais päivitystä (en tosin oo tarkistanu millon yhdistyksen luonnekuvaus on päivitetty), mutta toinen on just toi. Niitä kovapäisempiä yksilöitä on ainakin mun käsityksen mukaan ruvennu tulee vuosien aikana enemmän ja enemmän, mielestäni tuo kohta ei oo ihan paikkaansa pitävä luonnenkuvauksessa, samoin kuin se että bokseri voi olla epäluuloinen vieraita kohtaan..

        Joo ymmärrän kyllä että koiran kunto kasvaa nopeampaa kuin minun mutta en viitsisi silti sitä kotiinkaan jättää jos/kun lenkille lähden. Mut aattelin just tota että jos rauhallisella alueella lenkkeillään niin siinä samalla voi tehdä muutakin kun juosta, vaikkapa kouluttaa.

        Tolla jatkuvalla koulutuksella tarkoitin oikeastaan sitä että haluaisin koiralla kumminkin olevan päätä että oppi menee perille. Meillä on oma suojaisa piha jossa voi hyvin harrastaa kotona.

        Painilla mä en tarkoittanut painileikkejä vaan just sitä koulutettavuutta että se oppi menee perille ilman "painimista" (ns. vähemmälläkin)

        Niinkuin sanoit että rottikset on rauhallisempia, tiedän kun minun siskolla oli niitä kaksin kappalein. Saivat kyllä hänen mieheltään aika jämptiä kasvatusta etä olivat ne fiksuja. Mutta toisaalta siitä on jäänytkin mieleen kun jonkunverran heidän kanssa harrastin että on kyllä ihan kiva rotu ns. hyvän kasvatuksen saaneena.

        Eniten mua bokserissa just arveluttaa toi että jos on kovin "ylivilkas" eli kun me muut nukutaan yöllä niin isännän silti pitäs saada nukkua päivällä. Ovat päivällä kaksistaan kotona siihen saakka kun minä tuun töistä neljältä. Ja koira on kyllä aikalailla sitten minun kasvatettavana.

        Noista minun lenkeistä vielä.. en tiiä onko siitä apua vilkkauteen että nukkuisiko sitten isännän kanssa kotona jos saa jo aamulla ripeän lenkin. Mä herään usein ennen kuutta ja käyn jo usein aamusta juoksemassa.

        Kertokaa sitten vaikka niin päin että mitä odotetaan hyvältä bokserin emännältä/ isännältä. Millaisia te ootte, osaan sitten ajatella mitä minulta puuttuu ;)

      • haaveilija
        tämmöistä vielä kirjoitti:

        Heippa!
        Minulla on narttuboksu, ensimmäisenä koirana koska moni kasvattaja sanoi että on pehmeämpi. Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa että on myös ovelampi (pätee myös kissoihin, hevosiin kuten myös ihmisiin) => Jos haluat koiran joka on leikkisä, iloinen, aina vauhdissa ja valmis touhuamaan (monet tykkäävät kovasti uimisesta), rakastaa omia ja aika lailla kaikkia muitakin ihmisiä on bokseri sopiva sinulle. Kotona köllöttää sohvalla, mitä lähempänä, sen parempi eli osaa myös rauhoittua...
        Kaikkein viisain rotu se ei ehkä ole, minkä ansiosta on kyllä monet naurut naurettu !
        Koulutettavuudesta en osaa sanoa kun ei muista juuri ole kokemusta.
        Sillä tavalla uskaltaisin sanoa boksun olevan luotettava että ei tapahdu noita ihmisten kimppuun hyökkäämisiä, en ainakaan ole ikinä kuullut. Varmasti on silti turvaa lenkillä, jos joku sinua uhkaisi niin pitäisi varmasti puolia.
        Ikinä en tule rotua vaihtamaan !!!
        Onnea valintaan =>

        .. kiva että vastasit. Narttua aattelin minäkin just siksi kun ois eka koira meillä. (Vastasin tuohon alemmas enempi). Mulla on tiedossa semmosen bokserin pennut joka on lapsiperheessä. Kuulemma emä kiltti ja isäkin kuulemma hyväluonteinen. Boksussa mua eniten mietityttääkin onko ns. "ylivilkas". Mutta kiva kuulla että kotona osaa köllöttääkin.

      • hulivilin emäntä
        haaveilija kirjoitti:

        Joo ymmärrän kyllä että koiran kunto kasvaa nopeampaa kuin minun mutta en viitsisi silti sitä kotiinkaan jättää jos/kun lenkille lähden. Mut aattelin just tota että jos rauhallisella alueella lenkkeillään niin siinä samalla voi tehdä muutakin kun juosta, vaikkapa kouluttaa.

        Tolla jatkuvalla koulutuksella tarkoitin oikeastaan sitä että haluaisin koiralla kumminkin olevan päätä että oppi menee perille. Meillä on oma suojaisa piha jossa voi hyvin harrastaa kotona.

        Painilla mä en tarkoittanut painileikkejä vaan just sitä koulutettavuutta että se oppi menee perille ilman "painimista" (ns. vähemmälläkin)

        Niinkuin sanoit että rottikset on rauhallisempia, tiedän kun minun siskolla oli niitä kaksin kappalein. Saivat kyllä hänen mieheltään aika jämptiä kasvatusta etä olivat ne fiksuja. Mutta toisaalta siitä on jäänytkin mieleen kun jonkunverran heidän kanssa harrastin että on kyllä ihan kiva rotu ns. hyvän kasvatuksen saaneena.

        Eniten mua bokserissa just arveluttaa toi että jos on kovin "ylivilkas" eli kun me muut nukutaan yöllä niin isännän silti pitäs saada nukkua päivällä. Ovat päivällä kaksistaan kotona siihen saakka kun minä tuun töistä neljältä. Ja koira on kyllä aikalailla sitten minun kasvatettavana.

        Noista minun lenkeistä vielä.. en tiiä onko siitä apua vilkkauteen että nukkuisiko sitten isännän kanssa kotona jos saa jo aamulla ripeän lenkin. Mä herään usein ennen kuutta ja käyn jo usein aamusta juoksemassa.

        Kertokaa sitten vaikka niin päin että mitä odotetaan hyvältä bokserin emännältä/ isännältä. Millaisia te ootte, osaan sitten ajatella mitä minulta puuttuu ;)

        tai isäntä on hyvä olla huumorintajuinen ja pitkän pinnan omaava. Haluaisin lisätä tohon vapaana ulkoiluttamiseen. Bokseri ei välttämättä tule heti kutsusta luokse, vaikka olisi hyvin koulutettu. Jos vertaan rotikkaa ja bokseria niin kyllä rotikka on mielyttämisenhaluisempi ja yhteistyökykyisempi eli tottelee varmemmin.

        Itselläni oli rotikka uros ja nyt on bokseri narttu.
        Rotikka urokseni oli aika helppo tapaus, eikä sen kanssa ollut ongelmia. Sillä oli kuitenkin voimakas vartioimis- ja suojeluvietti. Se oli paljon vapaana ja totteli hyvin.
        Tämä meidän bokseri neiti on kyllä ollut haastavampi tapaus. Meillä on kaksi lasta ja bokseri tulee näiden kanssa hyvin toimeen. Silloin kun oli rotikka ei ollut lapsia. Suosittelen bokseria mielummin lapsiperheeseen.
        Makkaraa pitää olla mukana, kun meidän bokseria vapaana pitää. Siihen ei oikein voi luottaa niinkuin rotikkaani luotin. Niin ja palveluskoira ihmiset ei pidä bokseria palveluskoirana ollenkaan, koska tarvitsee niin paljon enemmän työtä kouluttaa kuin esim. saksanpaimenkoira.

      • kokemuksia bokserinpennusta
        hulivilin emäntä kirjoitti:

        tai isäntä on hyvä olla huumorintajuinen ja pitkän pinnan omaava. Haluaisin lisätä tohon vapaana ulkoiluttamiseen. Bokseri ei välttämättä tule heti kutsusta luokse, vaikka olisi hyvin koulutettu. Jos vertaan rotikkaa ja bokseria niin kyllä rotikka on mielyttämisenhaluisempi ja yhteistyökykyisempi eli tottelee varmemmin.

        Itselläni oli rotikka uros ja nyt on bokseri narttu.
        Rotikka urokseni oli aika helppo tapaus, eikä sen kanssa ollut ongelmia. Sillä oli kuitenkin voimakas vartioimis- ja suojeluvietti. Se oli paljon vapaana ja totteli hyvin.
        Tämä meidän bokseri neiti on kyllä ollut haastavampi tapaus. Meillä on kaksi lasta ja bokseri tulee näiden kanssa hyvin toimeen. Silloin kun oli rotikka ei ollut lapsia. Suosittelen bokseria mielummin lapsiperheeseen.
        Makkaraa pitää olla mukana, kun meidän bokseria vapaana pitää. Siihen ei oikein voi luottaa niinkuin rotikkaani luotin. Niin ja palveluskoira ihmiset ei pidä bokseria palveluskoirana ollenkaan, koska tarvitsee niin paljon enemmän työtä kouluttaa kuin esim. saksanpaimenkoira.

        Meidän perheeseen otettiin keväällä bokserin narttupentu ja kerronpahan tässä omia kokemuksia. Meillä on vielä pienemmät lapset, 3- ja 4-vuotiaat ja oppi n.kuukaudessa "varomaan" lapsia eli ei enää pureskele käsiä tms, alussa vähän väliä jäi sormet pikku naskalihampaiden väliin ja tais pari kertaa nenästäkin napata ja poika kun juoksenteli alasti niin jahtas kyllä pienen pojan vehjettäkin kun se varmaan koiran mielestä niin kivasti heilui ja muistutti nakkia..mutta siis tosi äkkiä oppi tavoille, huomaa miten leikkii nykyään lasten kanssa paljon varovaisemmin kuin meidän kanssa, kunhan muistaa alusta asti opettaa lapsille, että kun koira on nukkumassa niin mitään asiaa ei ole edes lähelle, että pentu saa rauhassa levätä.

        Tuosta aktivoinnista sanon sen verran, että mekin tehdään pitkiä metsälenkkejä, mutta se väsymys lenkin jälkeen ei ole mitään verrattuna siihen, mikä väsymys tulee "aivojumpan" jälkeen. makkarajälkeä ollaan tehty aika paljon ja tuollainen 5-10 minuutin jäljeltysharjoitus väsyttää ainakin meidän koiran niin täysin, että nukkuu sen jälkeen monta tuntia tosi syvää unta. Ja sitten on kovasti leikitty taisteluleikkejä tuollaisella rätillä, mutta siinä kannattaa varmaan miettiä ne omat tavoiteet:haluaako kotikoiran vai aktiivisen harrastuskoiran. Molempien kanssa voi rätistä taistella, mutta olen ymmärtänyt, että eroavaisuus tulee siinä kohden, antaako koiran voittaa sen repimisleikin vai ei, onko tarkoitus nostaa koiran "voitontahtoa" vai laskea sitä.

        Näillä opeilla ollaan saatu tosi iloinen ja kiva koira (ainakin nyt näyttää siltä) eikä ole oikeastaan edes tuhonnut pahemmin mitään. Ja sillä tavalla on kiva ainakin meidän boksu, että sisällä on jo nyt tosi rauhallinen, köllöttelee tai pureksii luuta ja se vimmaus tulee vasta oven ulkopuolella. Ja tää on tosi aamu-uninen; millään ei jaksaisi nousta 7-8 aikoihin nukkumasta kun pitäis lähteä aamulenkille, nukkuis varmasti kevyesti jonnekin 10-11, jos ei sitä väkisin heräteltäis...

        Tällaisia kokeumksia meidän perheellä!

      • Haaveilija
        kokemuksia bokserinpennusta kirjoitti:

        Meidän perheeseen otettiin keväällä bokserin narttupentu ja kerronpahan tässä omia kokemuksia. Meillä on vielä pienemmät lapset, 3- ja 4-vuotiaat ja oppi n.kuukaudessa "varomaan" lapsia eli ei enää pureskele käsiä tms, alussa vähän väliä jäi sormet pikku naskalihampaiden väliin ja tais pari kertaa nenästäkin napata ja poika kun juoksenteli alasti niin jahtas kyllä pienen pojan vehjettäkin kun se varmaan koiran mielestä niin kivasti heilui ja muistutti nakkia..mutta siis tosi äkkiä oppi tavoille, huomaa miten leikkii nykyään lasten kanssa paljon varovaisemmin kuin meidän kanssa, kunhan muistaa alusta asti opettaa lapsille, että kun koira on nukkumassa niin mitään asiaa ei ole edes lähelle, että pentu saa rauhassa levätä.

        Tuosta aktivoinnista sanon sen verran, että mekin tehdään pitkiä metsälenkkejä, mutta se väsymys lenkin jälkeen ei ole mitään verrattuna siihen, mikä väsymys tulee "aivojumpan" jälkeen. makkarajälkeä ollaan tehty aika paljon ja tuollainen 5-10 minuutin jäljeltysharjoitus väsyttää ainakin meidän koiran niin täysin, että nukkuu sen jälkeen monta tuntia tosi syvää unta. Ja sitten on kovasti leikitty taisteluleikkejä tuollaisella rätillä, mutta siinä kannattaa varmaan miettiä ne omat tavoiteet:haluaako kotikoiran vai aktiivisen harrastuskoiran. Molempien kanssa voi rätistä taistella, mutta olen ymmärtänyt, että eroavaisuus tulee siinä kohden, antaako koiran voittaa sen repimisleikin vai ei, onko tarkoitus nostaa koiran "voitontahtoa" vai laskea sitä.

        Näillä opeilla ollaan saatu tosi iloinen ja kiva koira (ainakin nyt näyttää siltä) eikä ole oikeastaan edes tuhonnut pahemmin mitään. Ja sillä tavalla on kiva ainakin meidän boksu, että sisällä on jo nyt tosi rauhallinen, köllöttelee tai pureksii luuta ja se vimmaus tulee vasta oven ulkopuolella. Ja tää on tosi aamu-uninen; millään ei jaksaisi nousta 7-8 aikoihin nukkumasta kun pitäis lähteä aamulenkille, nukkuis varmasti kevyesti jonnekin 10-11, jos ei sitä väkisin heräteltäis...

        Tällaisia kokeumksia meidän perheellä!

        Meille siis otettiin bokserin tyttöpentu, ollut meillä nyt viikon. Kiva oli kuulla sinunkin kokemuksia kun ovat vielä näin tuoreitakin.

        Meillä pentu on jo nyt oppinut ettei nyrhää minun käsiäni. Mutta lasten käsiä kyllä... oon opastanut miten sen saa loppumaan mutta heidän kanssa ottaa vielä leikkinä kun lapset eivät osaa sitä vielä tehdä tarpeeksi nasevasti. Eli kun aikailevat kuonon kiinni laittamisella tms. keinoilla niin ottaa senkin leikkinä.

        Tämä tyttö on niin kovasti meidän lasten perään (ja meidän kaikkien) ja otti meidät tosi nopeasti uudeksi perheekseen, ekat kaksi päivää oli hiukan vaisu mutta itkenyt ei ole ollenkaan. Aina kun joku istuu lattialla niin kiipeilee syliin makoilemaan. Saatiin pentu perheestä jossa oli samanikäisiä lapsia kuin meillä.

        Voisitko antaa vinkkiä miten tuota jäljestystä kannattais aloittaa. Meidän pentu on nyt siis vain 8 viikkoinen.

        Mä aattelin (kasvattajan suosituksesta) että rätin veto ja taisteluleikit jätetään kokonaan pois kun kuitenkin meillä on kotikoirana ja pitää olla paljon lasten kanssa. Kaverit tähän meidän lapsilaumaan lisää. Ei ole kivaa jos roikkuu sitten jonkun vaatteissa.

        Ja mä oon lapsillekin sanonut että jos lelua vedetään niin he ottavat viimekädessä lelun ja voittavat.

        Olis kiva jos kertoisit myöhemminkin lisää, sullakin kun kuitenkin pentu vielä ja tulee uhmat ja muut että miten teillä ne ohitettiin.

        Mä kyllä luulen että mun lenkkien jälkeen koirakin on kyllä saanut liikuntaa, ainakin jos samoin lenkkeilen kuin tähänkin asti.. (yhtenä viikkona tuli juostua kolme pitkää lenkkiä 2 x 15 km ja yksi 20 km, sitten lyhyet 9 ja 8 km:n lenkit). Että liikunnatta se ei ainakaan jää, mutta uskon toki tuon että aivojumppa on tarpeen kunhan kasvaa. Nythän se nukkuu muutenkin ison osan päivästä.

        Koska muuten sen kanssa voisi aloittaa juoksulenkit ja millaisilla matkoilla? 5 - 6 kk:n ikäisenä?

      • ja jäljestyksestä
        Haaveilija kirjoitti:

        Meille siis otettiin bokserin tyttöpentu, ollut meillä nyt viikon. Kiva oli kuulla sinunkin kokemuksia kun ovat vielä näin tuoreitakin.

        Meillä pentu on jo nyt oppinut ettei nyrhää minun käsiäni. Mutta lasten käsiä kyllä... oon opastanut miten sen saa loppumaan mutta heidän kanssa ottaa vielä leikkinä kun lapset eivät osaa sitä vielä tehdä tarpeeksi nasevasti. Eli kun aikailevat kuonon kiinni laittamisella tms. keinoilla niin ottaa senkin leikkinä.

        Tämä tyttö on niin kovasti meidän lasten perään (ja meidän kaikkien) ja otti meidät tosi nopeasti uudeksi perheekseen, ekat kaksi päivää oli hiukan vaisu mutta itkenyt ei ole ollenkaan. Aina kun joku istuu lattialla niin kiipeilee syliin makoilemaan. Saatiin pentu perheestä jossa oli samanikäisiä lapsia kuin meillä.

        Voisitko antaa vinkkiä miten tuota jäljestystä kannattais aloittaa. Meidän pentu on nyt siis vain 8 viikkoinen.

        Mä aattelin (kasvattajan suosituksesta) että rätin veto ja taisteluleikit jätetään kokonaan pois kun kuitenkin meillä on kotikoirana ja pitää olla paljon lasten kanssa. Kaverit tähän meidän lapsilaumaan lisää. Ei ole kivaa jos roikkuu sitten jonkun vaatteissa.

        Ja mä oon lapsillekin sanonut että jos lelua vedetään niin he ottavat viimekädessä lelun ja voittavat.

        Olis kiva jos kertoisit myöhemminkin lisää, sullakin kun kuitenkin pentu vielä ja tulee uhmat ja muut että miten teillä ne ohitettiin.

        Mä kyllä luulen että mun lenkkien jälkeen koirakin on kyllä saanut liikuntaa, ainakin jos samoin lenkkeilen kuin tähänkin asti.. (yhtenä viikkona tuli juostua kolme pitkää lenkkiä 2 x 15 km ja yksi 20 km, sitten lyhyet 9 ja 8 km:n lenkit). Että liikunnatta se ei ainakaan jää, mutta uskon toki tuon että aivojumppa on tarpeen kunhan kasvaa. Nythän se nukkuu muutenkin ison osan päivästä.

        Koska muuten sen kanssa voisi aloittaa juoksulenkit ja millaisilla matkoilla? 5 - 6 kk:n ikäisenä?

        Kun pentu 6 kk niin pahin kasvuvaihe on ohitettu ja niitä juoksulenkkejä voi aloittaa harjoittelemaan. Meidän bokseri halusi alkuun aina laukata ja alkoi kiskomaan kun yritin sen kanssa juosta. Se on tosin aika villi tapaus muutenkin. Alkuun tietenkin lyhyempiä lenkkejä ja ei asfaltilla. Kyllä sen näkee jos koira alkaa väsyä.

        Makkarajälki kannattaa aloittaa sisällä. Vedä vaikka keittiön lattiaa pitkin makkaraa ja jätä makkaranpala jäljen päähän johonkin piiloon.
        Pennun olisi siis tarkoitus sitä jälkeä pitkin nuuskimalla löytää makkara ei niin että näkee sen tai ilmasta saa vainun. Kun tajuaa idean niin voit siirtyä ulos tekemään jälkeä.
        Voit opettaa jollain käskyllä sen jäljestämään. Esim. jälki sanalla.

        Vielä tuohon lapsien käsien järsimiseen. Meillä tehosi parhaiten lasten kanssa se, että aina kun pentu alkoi järsimään niin lapsi nousi ylös ja käänsi selkänsä pennulle tai jätti kokonaan huomiotta. Huomiota sai vain kun ei järsinyt.
        Tuon kuonosta kiinni pitämisen se saattaa tulkita leikiksi ja jopa innostua enemmän.

      • ap:n haave on toteutunut :)
        ja jäljestyksestä kirjoitti:

        Kun pentu 6 kk niin pahin kasvuvaihe on ohitettu ja niitä juoksulenkkejä voi aloittaa harjoittelemaan. Meidän bokseri halusi alkuun aina laukata ja alkoi kiskomaan kun yritin sen kanssa juosta. Se on tosin aika villi tapaus muutenkin. Alkuun tietenkin lyhyempiä lenkkejä ja ei asfaltilla. Kyllä sen näkee jos koira alkaa väsyä.

        Makkarajälki kannattaa aloittaa sisällä. Vedä vaikka keittiön lattiaa pitkin makkaraa ja jätä makkaranpala jäljen päähän johonkin piiloon.
        Pennun olisi siis tarkoitus sitä jälkeä pitkin nuuskimalla löytää makkara ei niin että näkee sen tai ilmasta saa vainun. Kun tajuaa idean niin voit siirtyä ulos tekemään jälkeä.
        Voit opettaa jollain käskyllä sen jäljestämään. Esim. jälki sanalla.

        Vielä tuohon lapsien käsien järsimiseen. Meillä tehosi parhaiten lasten kanssa se, että aina kun pentu alkoi järsimään niin lapsi nousi ylös ja käänsi selkänsä pennulle tai jätti kokonaan huomiotta. Huomiota sai vain kun ei järsinyt.
        Tuon kuonosta kiinni pitämisen se saattaa tulkita leikiksi ja jopa innostua enemmän.

        .. eilen sitten kokeiltiin tätä jäljen laittamista. Kiitos vinkistä. Mutta ei ihan eka kerrasta vielä löytänyt nakkia. Nuuhkutus kyllä kävi mutta ei tajunnut että jälkeä kannattaa seurata.

        Tänään on oltu paljon pihalla, haravoitu, leikitty pallolla ja totuteltu pantaan, ja voi miten pentu nukkuu... kuorsaus vaan kuuluu ;)

        Täytyy varmaan sirotella jälkeen myös pieniä makkaranpaloja.. josko sitten menisi paremmin perille. Tosin on vielä aika pieni (mutta voi miten kasvaa ihan silmissä), ei ole löytänyt vessapaperirullan sisään piilotettuja herkkujakaan vielä. Tai siis kaikkia niistä.

      • .....
        ap:n haave on toteutunut :) kirjoitti:

        .. eilen sitten kokeiltiin tätä jäljen laittamista. Kiitos vinkistä. Mutta ei ihan eka kerrasta vielä löytänyt nakkia. Nuuhkutus kyllä kävi mutta ei tajunnut että jälkeä kannattaa seurata.

        Tänään on oltu paljon pihalla, haravoitu, leikitty pallolla ja totuteltu pantaan, ja voi miten pentu nukkuu... kuorsaus vaan kuuluu ;)

        Täytyy varmaan sirotella jälkeen myös pieniä makkaranpaloja.. josko sitten menisi paremmin perille. Tosin on vielä aika pieni (mutta voi miten kasvaa ihan silmissä), ei ole löytänyt vessapaperirullan sisään piilotettuja herkkujakaan vielä. Tai siis kaikkia niistä.

        Minä kyllä olen opettanut jälkeä heti ulkona, KÄVELLYT sen jäljen ja siihen ripotellut nakinpaloja. Näin koira samalla oppii haistelemaan sitä ihmisen tekemää jälkeä mikä on koko homman juju eikä etsimään niitä nakkeja. Aluksi jälki saa vanheta vartin verran ennen kun laitat koiran sitä ajamaan. Mitä sanoo kasvattaja juoksulenkeistä? Minulla ei ole mitään kouriintuntuvaa tietoa ko asiasta koska itse en juokse mutta en välttämättä lähtisi oman boksuni kanssa vielä 6 kk:n ikäisenä kovalle alustalle ainakaan juoksemaan. Kysyppä vielä kasvattajalta! Huomioimattomuus on minustakin paras keino pikku puruongelmaan => Hyvää syksyn jatkoa! =>

      • kysymykseen
        Haaveilija kirjoitti:

        Meille siis otettiin bokserin tyttöpentu, ollut meillä nyt viikon. Kiva oli kuulla sinunkin kokemuksia kun ovat vielä näin tuoreitakin.

        Meillä pentu on jo nyt oppinut ettei nyrhää minun käsiäni. Mutta lasten käsiä kyllä... oon opastanut miten sen saa loppumaan mutta heidän kanssa ottaa vielä leikkinä kun lapset eivät osaa sitä vielä tehdä tarpeeksi nasevasti. Eli kun aikailevat kuonon kiinni laittamisella tms. keinoilla niin ottaa senkin leikkinä.

        Tämä tyttö on niin kovasti meidän lasten perään (ja meidän kaikkien) ja otti meidät tosi nopeasti uudeksi perheekseen, ekat kaksi päivää oli hiukan vaisu mutta itkenyt ei ole ollenkaan. Aina kun joku istuu lattialla niin kiipeilee syliin makoilemaan. Saatiin pentu perheestä jossa oli samanikäisiä lapsia kuin meillä.

        Voisitko antaa vinkkiä miten tuota jäljestystä kannattais aloittaa. Meidän pentu on nyt siis vain 8 viikkoinen.

        Mä aattelin (kasvattajan suosituksesta) että rätin veto ja taisteluleikit jätetään kokonaan pois kun kuitenkin meillä on kotikoirana ja pitää olla paljon lasten kanssa. Kaverit tähän meidän lapsilaumaan lisää. Ei ole kivaa jos roikkuu sitten jonkun vaatteissa.

        Ja mä oon lapsillekin sanonut että jos lelua vedetään niin he ottavat viimekädessä lelun ja voittavat.

        Olis kiva jos kertoisit myöhemminkin lisää, sullakin kun kuitenkin pentu vielä ja tulee uhmat ja muut että miten teillä ne ohitettiin.

        Mä kyllä luulen että mun lenkkien jälkeen koirakin on kyllä saanut liikuntaa, ainakin jos samoin lenkkeilen kuin tähänkin asti.. (yhtenä viikkona tuli juostua kolme pitkää lenkkiä 2 x 15 km ja yksi 20 km, sitten lyhyet 9 ja 8 km:n lenkit). Että liikunnatta se ei ainakaan jää, mutta uskon toki tuon että aivojumppa on tarpeen kunhan kasvaa. Nythän se nukkuu muutenkin ison osan päivästä.

        Koska muuten sen kanssa voisi aloittaa juoksulenkit ja millaisilla matkoilla? 5 - 6 kk:n ikäisenä?

        Sen verran kommentoin viimeseen kysymykseen, että niiden juoksulenkkien kanssa kannattaa todellakin ottaa ihan rauhassa.

        Puolivuotiaskin koira väsyy vielä todella nopeasti, JA kaikenlisäksi on vielä kuitenkin kasvavassa iässä, joten pitemmän päälle täytyy miettiä nivelet, luusto, lihaksisto ym. ettei tule vanhempana ongelmia. Alottaisin itse ton lenkityksen kyllä kävelyllä. Pikkuhiljaa pitempiä kävelylenkkejä, jonkun ajan päästä muutamia pikapyrähdyksiä jne.

        Ja kannattaa todellakin tarkkailla sitä koiraa lenkin aikana tehä alkuun tosi lyhyitä lenkkejä, meidän koira ainakin väsyy vielä vuoden ikäisenäkin niin yhtäkkiä, ettei meinaa kotiin jaksaa vaikka lähdettäs samantien takasinpäin.

        Kuten tuolla on jo sanottukin, koira tarvii myös sen liikunnan lisäks muutakin aktiviteettia. On hyvä että itse liikut noin paljon, ja varmasti saat koiraa väsytettyä pentuaikana noilla lenkeillä, mutta muista ettet rasita koiraa liikaa, ihan vaan sen takia että tahdot saada sen energiat kulutettua juoksemiseen. Ei muuten, mutta sun viesteistä saa vähän semmosen käsityksen..

      • ap:n haave on toteutunut
        kysymykseen kirjoitti:

        Sen verran kommentoin viimeseen kysymykseen, että niiden juoksulenkkien kanssa kannattaa todellakin ottaa ihan rauhassa.

        Puolivuotiaskin koira väsyy vielä todella nopeasti, JA kaikenlisäksi on vielä kuitenkin kasvavassa iässä, joten pitemmän päälle täytyy miettiä nivelet, luusto, lihaksisto ym. ettei tule vanhempana ongelmia. Alottaisin itse ton lenkityksen kyllä kävelyllä. Pikkuhiljaa pitempiä kävelylenkkejä, jonkun ajan päästä muutamia pikapyrähdyksiä jne.

        Ja kannattaa todellakin tarkkailla sitä koiraa lenkin aikana tehä alkuun tosi lyhyitä lenkkejä, meidän koira ainakin väsyy vielä vuoden ikäisenäkin niin yhtäkkiä, ettei meinaa kotiin jaksaa vaikka lähdettäs samantien takasinpäin.

        Kuten tuolla on jo sanottukin, koira tarvii myös sen liikunnan lisäks muutakin aktiviteettia. On hyvä että itse liikut noin paljon, ja varmasti saat koiraa väsytettyä pentuaikana noilla lenkeillä, mutta muista ettet rasita koiraa liikaa, ihan vaan sen takia että tahdot saada sen energiat kulutettua juoksemiseen. Ei muuten, mutta sun viesteistä saa vähän semmosen käsityksen..

        Selvennän käsitystäsi, ehkä siitä jäi sinulle aika yksioikoinen kuva. Minä juoksen on mulla koiraa tai ei, eihän mun pakko ole koiraa ottaa juoksulenkille mukaan jos se ei sitä kestä. Kyselen kun haluan juurikin tietää miten paljon aikuinen koira kestää ja milloin voi aloittaa harjoitella.

        Hassultahan se tuntuu että jättäisin koiran kotiin ja lähtisin yksin juoksulenkille ja sitten menisin erikseen sen kanssa kävelylle...

        Kuulemma bokserin suojelukokeessa vai missäsenytoli, on esim. 20 kilometrin lenkki koiralle.. että oon ymmärtänyt että se kestäis juoksemistakin ja olisko jopa hyväksi sen lihaksistolle. Mäkinen metsäinen lenkkimaasto lähtee kotiovelta n. kilometrin päästä. En ole ajatellut ainakaan ensisijaisesti juosta sen kanssa asfaltilla.

      • ap:n haave toteutunut
        ..... kirjoitti:

        Minä kyllä olen opettanut jälkeä heti ulkona, KÄVELLYT sen jäljen ja siihen ripotellut nakinpaloja. Näin koira samalla oppii haistelemaan sitä ihmisen tekemää jälkeä mikä on koko homman juju eikä etsimään niitä nakkeja. Aluksi jälki saa vanheta vartin verran ennen kun laitat koiran sitä ajamaan. Mitä sanoo kasvattaja juoksulenkeistä? Minulla ei ole mitään kouriintuntuvaa tietoa ko asiasta koska itse en juokse mutta en välttämättä lähtisi oman boksuni kanssa vielä 6 kk:n ikäisenä kovalle alustalle ainakaan juoksemaan. Kysyppä vielä kasvattajalta! Huomioimattomuus on minustakin paras keino pikku puruongelmaan => Hyvää syksyn jatkoa! =>

        Meillä ollaan paljon omassa pihassa niin että koira on irti ja lapset ramppaa jatkuvasti. Jälki pitäis varmaan tehdä paikkaan missä ei muuten paljon kuljeta, vai?

        Annatko vielä vinkin miten pieni pentu saa kiinni siitä jujusta, ensimmäisen nakin luo ilmeisesti pitää viedä?

      • -Boksu-
        ap:n haave toteutunut kirjoitti:

        Meillä ollaan paljon omassa pihassa niin että koira on irti ja lapset ramppaa jatkuvasti. Jälki pitäis varmaan tehdä paikkaan missä ei muuten paljon kuljeta, vai?

        Annatko vielä vinkin miten pieni pentu saa kiinni siitä jujusta, ensimmäisen nakin luo ilmeisesti pitää viedä?

        Joo, hyvähän se olisi jos saisit sen jäljen tehtyä johonkin hieman sivumpaan. Laita alkuun pieni paalu, siis siihen mistä jälki alkaa. Nakinpaloja voit myös käyttää mielestäni aika runsaasti, erityisesti juuri alkuun. Liinallakin voisi pikku koiraa hieman ohjailla jos ei saa millään jujusta kiinni. Vie koiruus paalulle ja kannusta etsimään kun se huomaa nakit, kehu kovasti ja opeta pikkuhiljaa käskysana etsimiseen, kuten mielikuvituksellisesti "etsi!" Tsemppiä! =>

      • PENTU KOIRAA
        ap:n haave on toteutunut kirjoitti:

        Selvennän käsitystäsi, ehkä siitä jäi sinulle aika yksioikoinen kuva. Minä juoksen on mulla koiraa tai ei, eihän mun pakko ole koiraa ottaa juoksulenkille mukaan jos se ei sitä kestä. Kyselen kun haluan juurikin tietää miten paljon aikuinen koira kestää ja milloin voi aloittaa harjoitella.

        Hassultahan se tuntuu että jättäisin koiran kotiin ja lähtisin yksin juoksulenkille ja sitten menisin erikseen sen kanssa kävelylle...

        Kuulemma bokserin suojelukokeessa vai missäsenytoli, on esim. 20 kilometrin lenkki koiralle.. että oon ymmärtänyt että se kestäis juoksemistakin ja olisko jopa hyväksi sen lihaksistolle. Mäkinen metsäinen lenkkimaasto lähtee kotiovelta n. kilometrin päästä. En ole ajatellut ainakaan ensisijaisesti juosta sen kanssa asfaltilla.

        Itse en juoksuttaisi alle vuoden ikäistä bokseria 10-20km lenkkejä kerralla missään nimessä...Sit about vuoden jälkeen tilanne on toinen ja koira mukaan vaan lenkille...mutta silloinkaan ei asfalteilla mitään juoksutreenejä...on liian kova alusta koiralle.

      • ap:n haave toteutunut
        PENTU KOIRAA kirjoitti:

        Itse en juoksuttaisi alle vuoden ikäistä bokseria 10-20km lenkkejä kerralla missään nimessä...Sit about vuoden jälkeen tilanne on toinen ja koira mukaan vaan lenkille...mutta silloinkaan ei asfalteilla mitään juoksutreenejä...on liian kova alusta koiralle.

        ... mutta siksi kyselenkin milloin voi pikkasen aloitella. En tiiä otanko koskaan noille pidemmille 20 kilsan lenkeille koiraa.Pitää vähän katsoa millai se lenkeistä tykkää. Mutta aattelin että josko aikuinen koira kestäis 10 km:n lenkkejä, meidän melkein kotiovelta lähtee metsäinen lenkkipolku, pehmeä alusta ja se ois kiva kiertää koiran kanssa - tietenkin vasta sitten joskus tulevaisuudessa, enhän mä niin tyhmä ole että pentua veisin.

        Mutta eikö alle vuoden ikäistä voi sitten juoksuttaa vielä ollenkaan, lyhyitäkään matkoja siis?

      • Mariella02
        ap:n haave toteutunut kirjoitti:

        ... mutta siksi kyselenkin milloin voi pikkasen aloitella. En tiiä otanko koskaan noille pidemmille 20 kilsan lenkeille koiraa.Pitää vähän katsoa millai se lenkeistä tykkää. Mutta aattelin että josko aikuinen koira kestäis 10 km:n lenkkejä, meidän melkein kotiovelta lähtee metsäinen lenkkipolku, pehmeä alusta ja se ois kiva kiertää koiran kanssa - tietenkin vasta sitten joskus tulevaisuudessa, enhän mä niin tyhmä ole että pentua veisin.

        Mutta eikö alle vuoden ikäistä voi sitten juoksuttaa vielä ollenkaan, lyhyitäkään matkoja siis?

        Moikka!

        Olipas hyvä ketju, sain paljon vinkkejä itsekin!

        Minulla on 10-viikkoinen poikabokseri, ollaan siis kolmisen viikkoa opeteltu yhdessäeloa ja hän on aivan kullannuppu! =) Tämä on ensimmäinen koirani, ja ehdottomasti mennään kouluun sen kanssa kun vain vähän kasvaa.

        Me ollaan totuteltu olemaan päivisin nyt yksin. Se tietää jo, että jää keittiöön (mulla on portti siinä oven edessä ettei se vipellä sähköjohtojen ja muiden kimpussa sillä aikaa) ja ei kyllä tykkää. Se haukkuu nyt enää vain rapun ääniä, ei itke eikä räksytä koko päivää. Käyn aina puolelta päivin sen luona kyllä, että on yksin nyt vielä n. 3-4 tuntia kerrallaan.

        Aivojumppa on tärkeää, itsekin olen huomannut sen! Ollaan opeteltu istu, tassu, maahan ja sitten sellainen temppu että laitan namin sen eteen ja sanon ettei saa ottaa, eli odota. Sitten kun sanon ole hyvä, pentu saa ottaa namin.
        Nyt viikonloppuna keksittiin kiva leikki, kun pentu oli vallaton taas käteen puremisessa (josta on ollut jo vähän riitaakin penskan kanssa, tuo huomiotta jättäminen lähtee kokeiluun seuraavaksi, pelkkä eieiein hokeminen menettää muuten merkityksensä) meinasi hermo mennä. Tehtiin sitten niin, että annoin sen käskyn "odota", ja vein n. 10 namipalaa eri paikkoihin huonetta, niin että pentu näki mihin vein ne, mutta jokainen vähän piiloon. Esim. tuolin jalan taakse, maton kulmalle, sohvan jalan viereen jne.. Sitten annoin luvan etsiä namit ja voi sitä nuuskutusta ja pohtimista että missä niitä oli! =) Siinä meni energiat mukavasti funtsiessa ja pentu rauhottui heti kun viimeinen nami oli löytynyt. Myös vessapaperirullan sisään olen laittanut herkkupalan ja taittanut reunat sisään, niin että pentu saa repiä sitä rullaa ja lopulta saa ne namit sieltä. Kaikkea tämmöistä pientä, ja tosiaan tehoaa paremmin kuin fyysinen rasitus.

        Tän pennun kanssa ollaan oltu vapaana metsässä missä ei muita koiria ole, ja se tulee hienosti (ainakin vielä näin pienenä) ja juoksee äkkiä kiinni jos huomaa että äiti on jo vähän kauempana. Juoksuttaminen sanan varsinaisessa merkityksessä alkaa meillä ainakin vähän myöhemmin vasta. Nyt se juokseminen on sellaista vapaata, eli kun se leikkii vapaana ulkona, voi juosta pallon perässä tai pinkaista pikku spurtin mun vierellä tai jahdata hetken takaa tms. Narussa kulkeminen sujuu jo vähän paremmin, mutta ei me pitkälle voida mennä, kun niissä matkoissa kestää hirmu kauan :D Vierelle -sanan se lähes aina muistaa, tule- sanaa tai tänne -sanaa se tottelee jos ei ole löytänyt mitään muuta mielenkiintoista :D Siinä tapauksessa kyllä, kun olen sen tule tai tänne sanan sanonut, ei voi enää luovuttaa ja myöntyä että "no ei sitte mennä vielä", vaan se on saatava mukaan vaikka sitten kantamalla. Just siksi, että se näkee että äiti määrää, ei muksu. Narussa kävelyssä on meillä nyt pääasiassa se luonnon nuuhkiminen ja ympäristöön tutustuminen ja koitetaan pysyä vierellä, vasemmalla puolella ja odottaa kun pyydetään ja tullaan kun käsketään. Siinä on jo hommaa aluksi, eli juostaan korkeintaan se pätkä kun pentu näkee että ollaan menossa kotipihaan ihan just. Koitan myös muistaa, että joka lenkki talutushihnassa ei saa olla pelkkää "EI, TÄNNE, ODOTA, TULE, EI, ODOTA, VIERELLE, TULE", ettei ulkonakäynnit muutu kurjaksi jossa mitään ei saa tehdä ja mihinkään ei saa tutustua! Namia mukaan aina lenkillekin. Kyllä mä huomasin pennusta, kun alkoi lenkki olla pitkä, niin se katteli taaksepäin että "äiti missä mä oon ja vieläkö muka eteenpäin??"

        Sen olen kanssa tässä huomannut, että periksi antaminen edes kerran, on huutava virhe. Tämä on kuitenkin sen verran itsepäinen, että äkkiä vanhemmiten hyppii silmille jos näkee että muijaa voi pompottaa vähääkään. Kuitenkin pitäisi koittaa muistaa, että se on vasta vauva, eli mitään hitlerkoulutusta en ole antanut, vaan lempeästi ja päättäväisesti toiminut. Ystävänä, niin että se tietää että äitiin voi luottaa koska se on kaveri eikä petä. Jos kerran antaa namin silloin kun jättää sen odottamaan yksin omalle paikalleen, ei sitä voi jättää antamatta seuraavalla kerralla. Nami on muuten paras koulutuskeino ainakin meidän muksulle. Aina taskussa jos menee oikein, ja välillä ihan istu-tassu muistin virkistykseksi ja että oppii tekemään niinkuin äiti pyytää. Kehuminenkin on toiminut, jos sillä on hyvä päivä, mutta pänkkipäivinä se riitä =) Olen tässä vaiheessa kehunut myös siitä, jos se jättää tekemättä jonkun aikomuksensa joka on kielletty. Jos se on hyppäämässä lahkeeseen ja muistutan ettei se ollut sallittua, tai on hakemassa kenkää, mutta jättää ottamatta, niin hirmu kehut pennulle niin johan häntä heiluu! =)

        Jokaista ihmistä tämä on rakastanut, kaikkiin ohikulkijoihinkin pitäisi päästä tutustumaan ja koitetaan nyt harjoitella sitä että ei kaikki pysähdy, jotkut voivat kävellä ihan ohikin ja se on normaalia. Samoin rohkea uusille asioille, kuten imurille, roska-autolle, liikennevaloille, autossa ajelulle (jossa se vaan nukkuu tai tuijottelee ikkunasta sen verran kuin näkee ) ja kissoille ja muille. Kasvattajani mukaan tärkeää on nyt pitää alkuajat sellaisina, ettei se saa huonoja kokemuksia yhdestäkään ihmisestä, toisesta koirasta tai muustakaan uudesta asiasta, jotta positiivinen suhtautuminen säilyy varmasti loppuiän. Itse siis pidän tiukasti esim. humalaiset kaverit poissa kotoa vielä pitkään!

        Mutta ihana, leikkisä mutta perusluonteeltaan rauhallinen, positiivinen, vähän itsepäinen, utelias, seurallinen, rakastava ja oppivainen boksupoika on minulla jonka kanssa kahden asustelen ja harjoitellaan nyt tätä elämää ihan pikkuhiljaa, ja itse olen ainakin onnellisempi kuin koskaan! =)

      • ap:n haave toteutunut
        Mariella02 kirjoitti:

        Moikka!

        Olipas hyvä ketju, sain paljon vinkkejä itsekin!

        Minulla on 10-viikkoinen poikabokseri, ollaan siis kolmisen viikkoa opeteltu yhdessäeloa ja hän on aivan kullannuppu! =) Tämä on ensimmäinen koirani, ja ehdottomasti mennään kouluun sen kanssa kun vain vähän kasvaa.

        Me ollaan totuteltu olemaan päivisin nyt yksin. Se tietää jo, että jää keittiöön (mulla on portti siinä oven edessä ettei se vipellä sähköjohtojen ja muiden kimpussa sillä aikaa) ja ei kyllä tykkää. Se haukkuu nyt enää vain rapun ääniä, ei itke eikä räksytä koko päivää. Käyn aina puolelta päivin sen luona kyllä, että on yksin nyt vielä n. 3-4 tuntia kerrallaan.

        Aivojumppa on tärkeää, itsekin olen huomannut sen! Ollaan opeteltu istu, tassu, maahan ja sitten sellainen temppu että laitan namin sen eteen ja sanon ettei saa ottaa, eli odota. Sitten kun sanon ole hyvä, pentu saa ottaa namin.
        Nyt viikonloppuna keksittiin kiva leikki, kun pentu oli vallaton taas käteen puremisessa (josta on ollut jo vähän riitaakin penskan kanssa, tuo huomiotta jättäminen lähtee kokeiluun seuraavaksi, pelkkä eieiein hokeminen menettää muuten merkityksensä) meinasi hermo mennä. Tehtiin sitten niin, että annoin sen käskyn "odota", ja vein n. 10 namipalaa eri paikkoihin huonetta, niin että pentu näki mihin vein ne, mutta jokainen vähän piiloon. Esim. tuolin jalan taakse, maton kulmalle, sohvan jalan viereen jne.. Sitten annoin luvan etsiä namit ja voi sitä nuuskutusta ja pohtimista että missä niitä oli! =) Siinä meni energiat mukavasti funtsiessa ja pentu rauhottui heti kun viimeinen nami oli löytynyt. Myös vessapaperirullan sisään olen laittanut herkkupalan ja taittanut reunat sisään, niin että pentu saa repiä sitä rullaa ja lopulta saa ne namit sieltä. Kaikkea tämmöistä pientä, ja tosiaan tehoaa paremmin kuin fyysinen rasitus.

        Tän pennun kanssa ollaan oltu vapaana metsässä missä ei muita koiria ole, ja se tulee hienosti (ainakin vielä näin pienenä) ja juoksee äkkiä kiinni jos huomaa että äiti on jo vähän kauempana. Juoksuttaminen sanan varsinaisessa merkityksessä alkaa meillä ainakin vähän myöhemmin vasta. Nyt se juokseminen on sellaista vapaata, eli kun se leikkii vapaana ulkona, voi juosta pallon perässä tai pinkaista pikku spurtin mun vierellä tai jahdata hetken takaa tms. Narussa kulkeminen sujuu jo vähän paremmin, mutta ei me pitkälle voida mennä, kun niissä matkoissa kestää hirmu kauan :D Vierelle -sanan se lähes aina muistaa, tule- sanaa tai tänne -sanaa se tottelee jos ei ole löytänyt mitään muuta mielenkiintoista :D Siinä tapauksessa kyllä, kun olen sen tule tai tänne sanan sanonut, ei voi enää luovuttaa ja myöntyä että "no ei sitte mennä vielä", vaan se on saatava mukaan vaikka sitten kantamalla. Just siksi, että se näkee että äiti määrää, ei muksu. Narussa kävelyssä on meillä nyt pääasiassa se luonnon nuuhkiminen ja ympäristöön tutustuminen ja koitetaan pysyä vierellä, vasemmalla puolella ja odottaa kun pyydetään ja tullaan kun käsketään. Siinä on jo hommaa aluksi, eli juostaan korkeintaan se pätkä kun pentu näkee että ollaan menossa kotipihaan ihan just. Koitan myös muistaa, että joka lenkki talutushihnassa ei saa olla pelkkää "EI, TÄNNE, ODOTA, TULE, EI, ODOTA, VIERELLE, TULE", ettei ulkonakäynnit muutu kurjaksi jossa mitään ei saa tehdä ja mihinkään ei saa tutustua! Namia mukaan aina lenkillekin. Kyllä mä huomasin pennusta, kun alkoi lenkki olla pitkä, niin se katteli taaksepäin että "äiti missä mä oon ja vieläkö muka eteenpäin??"

        Sen olen kanssa tässä huomannut, että periksi antaminen edes kerran, on huutava virhe. Tämä on kuitenkin sen verran itsepäinen, että äkkiä vanhemmiten hyppii silmille jos näkee että muijaa voi pompottaa vähääkään. Kuitenkin pitäisi koittaa muistaa, että se on vasta vauva, eli mitään hitlerkoulutusta en ole antanut, vaan lempeästi ja päättäväisesti toiminut. Ystävänä, niin että se tietää että äitiin voi luottaa koska se on kaveri eikä petä. Jos kerran antaa namin silloin kun jättää sen odottamaan yksin omalle paikalleen, ei sitä voi jättää antamatta seuraavalla kerralla. Nami on muuten paras koulutuskeino ainakin meidän muksulle. Aina taskussa jos menee oikein, ja välillä ihan istu-tassu muistin virkistykseksi ja että oppii tekemään niinkuin äiti pyytää. Kehuminenkin on toiminut, jos sillä on hyvä päivä, mutta pänkkipäivinä se riitä =) Olen tässä vaiheessa kehunut myös siitä, jos se jättää tekemättä jonkun aikomuksensa joka on kielletty. Jos se on hyppäämässä lahkeeseen ja muistutan ettei se ollut sallittua, tai on hakemassa kenkää, mutta jättää ottamatta, niin hirmu kehut pennulle niin johan häntä heiluu! =)

        Jokaista ihmistä tämä on rakastanut, kaikkiin ohikulkijoihinkin pitäisi päästä tutustumaan ja koitetaan nyt harjoitella sitä että ei kaikki pysähdy, jotkut voivat kävellä ihan ohikin ja se on normaalia. Samoin rohkea uusille asioille, kuten imurille, roska-autolle, liikennevaloille, autossa ajelulle (jossa se vaan nukkuu tai tuijottelee ikkunasta sen verran kuin näkee ) ja kissoille ja muille. Kasvattajani mukaan tärkeää on nyt pitää alkuajat sellaisina, ettei se saa huonoja kokemuksia yhdestäkään ihmisestä, toisesta koirasta tai muustakaan uudesta asiasta, jotta positiivinen suhtautuminen säilyy varmasti loppuiän. Itse siis pidän tiukasti esim. humalaiset kaverit poissa kotoa vielä pitkään!

        Mutta ihana, leikkisä mutta perusluonteeltaan rauhallinen, positiivinen, vähän itsepäinen, utelias, seurallinen, rakastava ja oppivainen boksupoika on minulla jonka kanssa kahden asustelen ja harjoitellaan nyt tätä elämää ihan pikkuhiljaa, ja itse olen ainakin onnellisempi kuin koskaan! =)

        ihan kuin oman pikku-tyttöboksun tarinaa oisin lukenut. Aika samanoloiselta koirulilta kuulostaa, kiva kun kerroit:)

        Minua kans niin huvittaa kun bokserin luonnekuvauksen kanssa aikatavalla menee yksiin. Tosi läheisyyden ja hellyyden haluinen koira tuntuu olevan ja niin kiintynyt omaan perheeseensä jo nyt, vaikka vasta 10 viikkoinen tämä meidän neitikin on. Ja niin oppivaisen oloinenkin. Pihassakin touhutessaan kun "vahingossa" nuuhkuttaessaan menee naapurin puolelle puskien alta, niin "pois" komennolla kyllä tulee ihan itse. Ei tarvi hakea. Kovin itsepäiseksi en tätä kumminkaan sanoisi vaan aika tottelevaiselta vaikuttaa,vaikka vasta vauveli. Ja kehotuksesta tekee ne pissat ja kakat ulos. Ei toki sisäsiisti vielä ole, sisälle tekee lehden päälle jos ei kukaan ole viemässä ulos. Mutta enää on vain yksi neliön kokoinen lehtikasa lattialla ja jos ei nyt vahingossa lehden ohi mene niin ei kyllä muualle tee. Näin kertoilee ylpeä "äityli" :) Minä oon kans niin tyytyväinen että tämmösen boksu-vauvelin sain. En voisi kuvitella että joku toinen rotu olisi kivempi..

      • Rokkolainen
        Mariella02 kirjoitti:

        Moikka!

        Olipas hyvä ketju, sain paljon vinkkejä itsekin!

        Minulla on 10-viikkoinen poikabokseri, ollaan siis kolmisen viikkoa opeteltu yhdessäeloa ja hän on aivan kullannuppu! =) Tämä on ensimmäinen koirani, ja ehdottomasti mennään kouluun sen kanssa kun vain vähän kasvaa.

        Me ollaan totuteltu olemaan päivisin nyt yksin. Se tietää jo, että jää keittiöön (mulla on portti siinä oven edessä ettei se vipellä sähköjohtojen ja muiden kimpussa sillä aikaa) ja ei kyllä tykkää. Se haukkuu nyt enää vain rapun ääniä, ei itke eikä räksytä koko päivää. Käyn aina puolelta päivin sen luona kyllä, että on yksin nyt vielä n. 3-4 tuntia kerrallaan.

        Aivojumppa on tärkeää, itsekin olen huomannut sen! Ollaan opeteltu istu, tassu, maahan ja sitten sellainen temppu että laitan namin sen eteen ja sanon ettei saa ottaa, eli odota. Sitten kun sanon ole hyvä, pentu saa ottaa namin.
        Nyt viikonloppuna keksittiin kiva leikki, kun pentu oli vallaton taas käteen puremisessa (josta on ollut jo vähän riitaakin penskan kanssa, tuo huomiotta jättäminen lähtee kokeiluun seuraavaksi, pelkkä eieiein hokeminen menettää muuten merkityksensä) meinasi hermo mennä. Tehtiin sitten niin, että annoin sen käskyn "odota", ja vein n. 10 namipalaa eri paikkoihin huonetta, niin että pentu näki mihin vein ne, mutta jokainen vähän piiloon. Esim. tuolin jalan taakse, maton kulmalle, sohvan jalan viereen jne.. Sitten annoin luvan etsiä namit ja voi sitä nuuskutusta ja pohtimista että missä niitä oli! =) Siinä meni energiat mukavasti funtsiessa ja pentu rauhottui heti kun viimeinen nami oli löytynyt. Myös vessapaperirullan sisään olen laittanut herkkupalan ja taittanut reunat sisään, niin että pentu saa repiä sitä rullaa ja lopulta saa ne namit sieltä. Kaikkea tämmöistä pientä, ja tosiaan tehoaa paremmin kuin fyysinen rasitus.

        Tän pennun kanssa ollaan oltu vapaana metsässä missä ei muita koiria ole, ja se tulee hienosti (ainakin vielä näin pienenä) ja juoksee äkkiä kiinni jos huomaa että äiti on jo vähän kauempana. Juoksuttaminen sanan varsinaisessa merkityksessä alkaa meillä ainakin vähän myöhemmin vasta. Nyt se juokseminen on sellaista vapaata, eli kun se leikkii vapaana ulkona, voi juosta pallon perässä tai pinkaista pikku spurtin mun vierellä tai jahdata hetken takaa tms. Narussa kulkeminen sujuu jo vähän paremmin, mutta ei me pitkälle voida mennä, kun niissä matkoissa kestää hirmu kauan :D Vierelle -sanan se lähes aina muistaa, tule- sanaa tai tänne -sanaa se tottelee jos ei ole löytänyt mitään muuta mielenkiintoista :D Siinä tapauksessa kyllä, kun olen sen tule tai tänne sanan sanonut, ei voi enää luovuttaa ja myöntyä että "no ei sitte mennä vielä", vaan se on saatava mukaan vaikka sitten kantamalla. Just siksi, että se näkee että äiti määrää, ei muksu. Narussa kävelyssä on meillä nyt pääasiassa se luonnon nuuhkiminen ja ympäristöön tutustuminen ja koitetaan pysyä vierellä, vasemmalla puolella ja odottaa kun pyydetään ja tullaan kun käsketään. Siinä on jo hommaa aluksi, eli juostaan korkeintaan se pätkä kun pentu näkee että ollaan menossa kotipihaan ihan just. Koitan myös muistaa, että joka lenkki talutushihnassa ei saa olla pelkkää "EI, TÄNNE, ODOTA, TULE, EI, ODOTA, VIERELLE, TULE", ettei ulkonakäynnit muutu kurjaksi jossa mitään ei saa tehdä ja mihinkään ei saa tutustua! Namia mukaan aina lenkillekin. Kyllä mä huomasin pennusta, kun alkoi lenkki olla pitkä, niin se katteli taaksepäin että "äiti missä mä oon ja vieläkö muka eteenpäin??"

        Sen olen kanssa tässä huomannut, että periksi antaminen edes kerran, on huutava virhe. Tämä on kuitenkin sen verran itsepäinen, että äkkiä vanhemmiten hyppii silmille jos näkee että muijaa voi pompottaa vähääkään. Kuitenkin pitäisi koittaa muistaa, että se on vasta vauva, eli mitään hitlerkoulutusta en ole antanut, vaan lempeästi ja päättäväisesti toiminut. Ystävänä, niin että se tietää että äitiin voi luottaa koska se on kaveri eikä petä. Jos kerran antaa namin silloin kun jättää sen odottamaan yksin omalle paikalleen, ei sitä voi jättää antamatta seuraavalla kerralla. Nami on muuten paras koulutuskeino ainakin meidän muksulle. Aina taskussa jos menee oikein, ja välillä ihan istu-tassu muistin virkistykseksi ja että oppii tekemään niinkuin äiti pyytää. Kehuminenkin on toiminut, jos sillä on hyvä päivä, mutta pänkkipäivinä se riitä =) Olen tässä vaiheessa kehunut myös siitä, jos se jättää tekemättä jonkun aikomuksensa joka on kielletty. Jos se on hyppäämässä lahkeeseen ja muistutan ettei se ollut sallittua, tai on hakemassa kenkää, mutta jättää ottamatta, niin hirmu kehut pennulle niin johan häntä heiluu! =)

        Jokaista ihmistä tämä on rakastanut, kaikkiin ohikulkijoihinkin pitäisi päästä tutustumaan ja koitetaan nyt harjoitella sitä että ei kaikki pysähdy, jotkut voivat kävellä ihan ohikin ja se on normaalia. Samoin rohkea uusille asioille, kuten imurille, roska-autolle, liikennevaloille, autossa ajelulle (jossa se vaan nukkuu tai tuijottelee ikkunasta sen verran kuin näkee ) ja kissoille ja muille. Kasvattajani mukaan tärkeää on nyt pitää alkuajat sellaisina, ettei se saa huonoja kokemuksia yhdestäkään ihmisestä, toisesta koirasta tai muustakaan uudesta asiasta, jotta positiivinen suhtautuminen säilyy varmasti loppuiän. Itse siis pidän tiukasti esim. humalaiset kaverit poissa kotoa vielä pitkään!

        Mutta ihana, leikkisä mutta perusluonteeltaan rauhallinen, positiivinen, vähän itsepäinen, utelias, seurallinen, rakastava ja oppivainen boksupoika on minulla jonka kanssa kahden asustelen ja harjoitellaan nyt tätä elämää ihan pikkuhiljaa, ja itse olen ainakin onnellisempi kuin koskaan! =)

        Uhkarohkea olet, kun noin pienen pennun kanssa olet rokottamattomana uskaltautunut lähteä yleisille paikoille.

      • möhkäle 24
        Mariella02 kirjoitti:

        Moikka!

        Olipas hyvä ketju, sain paljon vinkkejä itsekin!

        Minulla on 10-viikkoinen poikabokseri, ollaan siis kolmisen viikkoa opeteltu yhdessäeloa ja hän on aivan kullannuppu! =) Tämä on ensimmäinen koirani, ja ehdottomasti mennään kouluun sen kanssa kun vain vähän kasvaa.

        Me ollaan totuteltu olemaan päivisin nyt yksin. Se tietää jo, että jää keittiöön (mulla on portti siinä oven edessä ettei se vipellä sähköjohtojen ja muiden kimpussa sillä aikaa) ja ei kyllä tykkää. Se haukkuu nyt enää vain rapun ääniä, ei itke eikä räksytä koko päivää. Käyn aina puolelta päivin sen luona kyllä, että on yksin nyt vielä n. 3-4 tuntia kerrallaan.

        Aivojumppa on tärkeää, itsekin olen huomannut sen! Ollaan opeteltu istu, tassu, maahan ja sitten sellainen temppu että laitan namin sen eteen ja sanon ettei saa ottaa, eli odota. Sitten kun sanon ole hyvä, pentu saa ottaa namin.
        Nyt viikonloppuna keksittiin kiva leikki, kun pentu oli vallaton taas käteen puremisessa (josta on ollut jo vähän riitaakin penskan kanssa, tuo huomiotta jättäminen lähtee kokeiluun seuraavaksi, pelkkä eieiein hokeminen menettää muuten merkityksensä) meinasi hermo mennä. Tehtiin sitten niin, että annoin sen käskyn "odota", ja vein n. 10 namipalaa eri paikkoihin huonetta, niin että pentu näki mihin vein ne, mutta jokainen vähän piiloon. Esim. tuolin jalan taakse, maton kulmalle, sohvan jalan viereen jne.. Sitten annoin luvan etsiä namit ja voi sitä nuuskutusta ja pohtimista että missä niitä oli! =) Siinä meni energiat mukavasti funtsiessa ja pentu rauhottui heti kun viimeinen nami oli löytynyt. Myös vessapaperirullan sisään olen laittanut herkkupalan ja taittanut reunat sisään, niin että pentu saa repiä sitä rullaa ja lopulta saa ne namit sieltä. Kaikkea tämmöistä pientä, ja tosiaan tehoaa paremmin kuin fyysinen rasitus.

        Tän pennun kanssa ollaan oltu vapaana metsässä missä ei muita koiria ole, ja se tulee hienosti (ainakin vielä näin pienenä) ja juoksee äkkiä kiinni jos huomaa että äiti on jo vähän kauempana. Juoksuttaminen sanan varsinaisessa merkityksessä alkaa meillä ainakin vähän myöhemmin vasta. Nyt se juokseminen on sellaista vapaata, eli kun se leikkii vapaana ulkona, voi juosta pallon perässä tai pinkaista pikku spurtin mun vierellä tai jahdata hetken takaa tms. Narussa kulkeminen sujuu jo vähän paremmin, mutta ei me pitkälle voida mennä, kun niissä matkoissa kestää hirmu kauan :D Vierelle -sanan se lähes aina muistaa, tule- sanaa tai tänne -sanaa se tottelee jos ei ole löytänyt mitään muuta mielenkiintoista :D Siinä tapauksessa kyllä, kun olen sen tule tai tänne sanan sanonut, ei voi enää luovuttaa ja myöntyä että "no ei sitte mennä vielä", vaan se on saatava mukaan vaikka sitten kantamalla. Just siksi, että se näkee että äiti määrää, ei muksu. Narussa kävelyssä on meillä nyt pääasiassa se luonnon nuuhkiminen ja ympäristöön tutustuminen ja koitetaan pysyä vierellä, vasemmalla puolella ja odottaa kun pyydetään ja tullaan kun käsketään. Siinä on jo hommaa aluksi, eli juostaan korkeintaan se pätkä kun pentu näkee että ollaan menossa kotipihaan ihan just. Koitan myös muistaa, että joka lenkki talutushihnassa ei saa olla pelkkää "EI, TÄNNE, ODOTA, TULE, EI, ODOTA, VIERELLE, TULE", ettei ulkonakäynnit muutu kurjaksi jossa mitään ei saa tehdä ja mihinkään ei saa tutustua! Namia mukaan aina lenkillekin. Kyllä mä huomasin pennusta, kun alkoi lenkki olla pitkä, niin se katteli taaksepäin että "äiti missä mä oon ja vieläkö muka eteenpäin??"

        Sen olen kanssa tässä huomannut, että periksi antaminen edes kerran, on huutava virhe. Tämä on kuitenkin sen verran itsepäinen, että äkkiä vanhemmiten hyppii silmille jos näkee että muijaa voi pompottaa vähääkään. Kuitenkin pitäisi koittaa muistaa, että se on vasta vauva, eli mitään hitlerkoulutusta en ole antanut, vaan lempeästi ja päättäväisesti toiminut. Ystävänä, niin että se tietää että äitiin voi luottaa koska se on kaveri eikä petä. Jos kerran antaa namin silloin kun jättää sen odottamaan yksin omalle paikalleen, ei sitä voi jättää antamatta seuraavalla kerralla. Nami on muuten paras koulutuskeino ainakin meidän muksulle. Aina taskussa jos menee oikein, ja välillä ihan istu-tassu muistin virkistykseksi ja että oppii tekemään niinkuin äiti pyytää. Kehuminenkin on toiminut, jos sillä on hyvä päivä, mutta pänkkipäivinä se riitä =) Olen tässä vaiheessa kehunut myös siitä, jos se jättää tekemättä jonkun aikomuksensa joka on kielletty. Jos se on hyppäämässä lahkeeseen ja muistutan ettei se ollut sallittua, tai on hakemassa kenkää, mutta jättää ottamatta, niin hirmu kehut pennulle niin johan häntä heiluu! =)

        Jokaista ihmistä tämä on rakastanut, kaikkiin ohikulkijoihinkin pitäisi päästä tutustumaan ja koitetaan nyt harjoitella sitä että ei kaikki pysähdy, jotkut voivat kävellä ihan ohikin ja se on normaalia. Samoin rohkea uusille asioille, kuten imurille, roska-autolle, liikennevaloille, autossa ajelulle (jossa se vaan nukkuu tai tuijottelee ikkunasta sen verran kuin näkee ) ja kissoille ja muille. Kasvattajani mukaan tärkeää on nyt pitää alkuajat sellaisina, ettei se saa huonoja kokemuksia yhdestäkään ihmisestä, toisesta koirasta tai muustakaan uudesta asiasta, jotta positiivinen suhtautuminen säilyy varmasti loppuiän. Itse siis pidän tiukasti esim. humalaiset kaverit poissa kotoa vielä pitkään!

        Mutta ihana, leikkisä mutta perusluonteeltaan rauhallinen, positiivinen, vähän itsepäinen, utelias, seurallinen, rakastava ja oppivainen boksupoika on minulla jonka kanssa kahden asustelen ja harjoitellaan nyt tätä elämää ihan pikkuhiljaa, ja itse olen ainakin onnellisempi kuin koskaan! =)

        miten noi namut auttaa pidemmän päälle, onko silleen että on joka paikas annettava namuja että suostuu edes istumaan?? meillä ainakin 2v tyttö, eikä koskaan käytetty namuja, kunnon kehut antaa aina kun tekee oikein niin innostuu niin paljon ettei herkkuja tarvii:D ja tekee kaiken mitä pyydetään, tulee luokse vaik muita koiria on lähistöl tai mitä vaan.

        miten teijän mussut syö? nimittän meillä aika huonosti, niin että kylkiluut paistaa mut lihakset kasvaa niin etten koht jaksa pidellä välil kurissa hihnassa ko huomaa jtn esim. oravan. ilta ruoan kyllä syö todella hyvin ko laittaa vähä kananmunaa sekaan mut aamulla ei edes vilkase sinnepäin:/

      • kivajuttu69
        -Boksu- kirjoitti:

        Joo, hyvähän se olisi jos saisit sen jäljen tehtyä johonkin hieman sivumpaan. Laita alkuun pieni paalu, siis siihen mistä jälki alkaa. Nakinpaloja voit myös käyttää mielestäni aika runsaasti, erityisesti juuri alkuun. Liinallakin voisi pikku koiraa hieman ohjailla jos ei saa millään jujusta kiinni. Vie koiruus paalulle ja kannusta etsimään kun se huomaa nakit, kehu kovasti ja opeta pikkuhiljaa käskysana etsimiseen, kuten mielikuvituksellisesti "etsi!" Tsemppiä! =>

        Taidan yrittää myös tätä

    • nonparellli

      kuin koira jaksaa juosta lenkillä mukana (paremmin kuin ihminen) kun siihen tottuu. Aivan yhtä hyvin villakoiran kanssa voi lenkkeillä, varsinkin jos on keskikokoinen tai suurempi versio. Bokserille ei välttämättä pelkkä lenkkeily riitä. Pienmmästäkin koirasta saa kivan lenkkikaverin, esim. welsh corgi jaksaa parhaimmillaan juosta(työkoira, treenattu) 70km päivässä. Jaksaisitko enemmän?

      Mieti enemmänkin koiran luonteen sopivuutta perheeseenne, olisiko joku seurakoiran tapainen aluksi parempi?

      Bokserin koulutus ei todellakaan ole helppoa, mutta kai sen kanssa joka tapauksesa yleensä toimeen tulee. Se on kuitenkin vahva koira, ja jos sinulla ei ole taotoa kouluttaa sitä, et välttämättä saa sitä tottelemaan riittävästo pitääksesi vapaana.

      Villakoira on varsin miellyttämishaluinen (toisin kuin bokseri), ehkä joku noutaja saattaisi olla myös helpompi, se corgi, tai collie. Mitä toiveita teillä on turkille?

      • kerrottiin

        että pentukoiraa ei saa hihnassa juoksuttaa ennen kuin se on täyttänyt vuoden. eli siihenasti mieluiten pitkiä kävelylenkkejä hihnassa jotta lihaksistoon tulee kestävyyttä ja kaikki mitä koira vapaana ollessaan juoksee on sallittua silläkoira ei silloin kokoaikaa juokse samallavauhdilla kuin hihnassa juostessa juoksulenkillä, vaan vapaana ollessan koira tekee pyrähdyksiä juosten kun taluttaja kävelee itse koko lenkin. samalla voi hyvin harjoitella niitä tottelevaisuuskäskyjä.

      • ap tiedottaa...

        joo siis se on jo hankittu. Enkä ois voinut kuvitella ihanampaa koiraa, on tottelevainen ja lapsien kanssa aivan yliveto. Ei minkäänlaisia murahduksen alkujakaan vaikka tenavat halailee sitä jatkuvasti sen makuupaikallakin kun on herkkujenkin kanssa. (Tästä tietysti silti lapsille teroitan että sen pitää saada olla rauhassakin).

        Muuten meidän bokseri ei ole mikään ylivilkaskaan. Ei järsi (ainakaan vielä) huonekaluja tms., kokeillut tietysti on mutta kun on kielletty niin jättää rauhaan. On nyt 4kk.

        Lenkeistä, en toki 70 kilsan lenkkejä juokse päivittäin ;) mutta kesällä useamman 15-20 km:n lenkin saatan juosta viikossa... ja sitten lyhyet 5-10 km:n lenkit päälle, joka päivä jotakin.

      • allubertti
        ap tiedottaa... kirjoitti:

        joo siis se on jo hankittu. Enkä ois voinut kuvitella ihanampaa koiraa, on tottelevainen ja lapsien kanssa aivan yliveto. Ei minkäänlaisia murahduksen alkujakaan vaikka tenavat halailee sitä jatkuvasti sen makuupaikallakin kun on herkkujenkin kanssa. (Tästä tietysti silti lapsille teroitan että sen pitää saada olla rauhassakin).

        Muuten meidän bokseri ei ole mikään ylivilkaskaan. Ei järsi (ainakaan vielä) huonekaluja tms., kokeillut tietysti on mutta kun on kielletty niin jättää rauhaan. On nyt 4kk.

        Lenkeistä, en toki 70 kilsan lenkkejä juokse päivittäin ;) mutta kesällä useamman 15-20 km:n lenkin saatan juosta viikossa... ja sitten lyhyet 5-10 km:n lenkit päälle, joka päivä jotakin.

        Meillä on menossa toinen rodun edustaja, rotu on paras mahdollinen, mutta...
        Ensinkään niitä pitkiä kävelylenkkejäkään ei olisi ihan välttämätön tehdä alle vuoden ikäisen kanssa. Toki lenkittää, mutta sinulla on varmasti monen monta lenkkivuotta jäljellä koirasi kanssa vaikka alottaisit hivenen myöhemminkin...
        Muistathan ehdottomasti kesällä ottaa huomioon bokserin lämmönkestävyyteen liittyvät "rajoitteet", lyhyt kuono kun ei todellakaan (sama toki pätee KAIKKIIN koiriin, mutta ruttuturvalla aivan ehdottoman tärkeää!!!) ole luotu sitten keskipäivän helteisiin!
        Keskity nyt pentuaikana vaavin lenkeissä sun muissa laatuun, panostat hihnakäyttäytymiseen jne, on sitten mukava aloitella niitä juoksulenkkejä mukavan ja tottelevaisen koiran kanssa :)

      • hjgö

        boksu ei todellakaan vaikea koulutettava! tutustuin tyttöystävään 3kk sitten ja sillä oli 1,5v tyttöboksu. se ei tykännyt musta yhtään ja yritti alistaa koko ajan mutta totteli silti kaikkea mitä sille keksin, kerran täyty asias näyttää miten toimitaan ja sen jälkeen osas kaiken eikä pistäny vastaan, oli vaan ilonen ku sai olla mieliks.

        sitäpaitsi kuka sitä villakoiraa pelkää vaik se kuin rähisis vieressä:O ihan vaan sillä että boksu on alkuperäiseltä luonteeltaan vähän eri sarjassa ku joku buudeli karvaturri.

    • Passe

      Meillä on 4-vuotias bokseriuros. Bosse on ensimmäinen oma koiramme aikuisiällä ja samalla myös oikeastaan ensikosketuksemme koko rotuun. Todettakoon, että kovin on vaikeaa kuvitella enää mitää toista rotua (ellei nyt sitten joku mastiffi...).

      Kokemusta meillä molemmilla oli aiemmin lähinnä saksanpaimenkoirista ja kultaisista noutajista jne. Bokseri on toista maata. Rotu vaatii jämptin ja erittäin määrätietoisen kasvatuksen. Rasittavampaa lenkkikaveria, kuin huonosti koulutettu bokseri tuskin onkaan. Koiralla on mieletön räjähtävä lähtö ja siinä on aikuisella miehelläkin tekemistä, kun se naapurin samojedi taas kerran tulee vastaan.

      Kuten aiemminkin jo mainittu, bokseri ottaa vallan talossa, jos sitä sille tarjotaan. Nimenomaan perheen naisilla tahtoo olla välillä vaikeuksia olla tarpeeksi pomoja.

      On myös mielestäni tärkeää sisäistää se, että bokseri ei ole em. rotujen kaltainen "kone", mitä tulee omistajan miellyttämiseen. Kun treenausinto loppuu, niin sitten se loppuu. Rodun hienous onkin mielestäni juuri siinä, että se on juuri sopivan turbo-urpo ja omaa tahtoa löytyy, persoonallisuudesta puhumattakaan.

      Hieno rotu, mutta ei mielestäni missään nimessä helppo. Rotukuvauksissa ei mielestäni aivan tarpeeksi teroiteta rodun vaativuutta, varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen koira.

      Kerroin nyt omia näkemyksiäni näistä asioista, joista itselleni ei kertonut aikoinaan kukaan tarpeeksi selkeästi. Ne rodun hyvät puolet tulee aina lueteltua joka tapauksessa...

      Mutta, tykkäsin tykkäsin, annoin kympin (vai miten se levyraadin Pirkko aina sanoikaan).

    • hmm..

      hei...

      haluaisitte siis bokserin perheeseen?
      Kyllä bokseri on aivan mahtava lapsi perheeseen ja on helppo kouluttaa:D ei sukupuolella ole niin väliä jos ajattelee että kumpi olisi kivempi.
      tietysti bokserit pienenä ehkä jotain kenkiä vähän nakertaa mutta sehän ominaisuus on jokaisella pennulla. mutta jos tekee selvät säännöt koiralle niin hän kyllä ymmärtää sen piakkoin, että kenkiä ym ei saa nakertaa. Esim meidän naapurissakin on aivan ihana bokseri poika joka on tosi kiltti myös heidän perheessään olevalle 1 puoli vuotiaalle tytölle... jos sinun miehesi nukkuu päivällä ja bokseri on yksin kyllähän vanraam ensimmäisillä viikkoillaan inisee oven takana mutta kyllä se sitten tajuaa että ei se tule avaamaan. sinä voit juosta metsässä ihan huoleti bokserin kanssa ja hän kyllä jaksaa juosta mielin määrin. ja puolustaa aina omaa porukkaansa:D

    • Iina 16v.

      joo mullaon sama ongelma, mut oon vielä itse lapsi ja mun tuttu bokserikasvattaja sano et se sopii lapsiprheeseen, mut sit se pitää kouluttaa ihan tosi hyvin :D mun mielestä sun pitäis hankkia bokseri:)) mäkihankin sellasen viim vuonna toivottavasti olin avuksi :/)

    • äiti 49

      Hei ota ihmeessä bokseri meillä jo viides ja lapset ovat kasvaneet niiden kanssa 1kk iästä 28v asti
      4kpl lapsia paras knneoirarotu.
      T:Anne

    • heiti-i

      Hei!
      Luin tätä keskustelua pitemmälle, mutta ajattelin sitten kysyä tässä. Kun tuolla myöhemmässä vaiheessa hankin sitten se bokserin, mistä hankit sen? Itse olen tämän päivän yrittänyt etsiä bokserin kasvattajia, mutta mistään ei meinaa löytyvän. =( Olisi kiva myös jos te muut laittaisitte vaikka kasvattajan nettisivun niin voisin sitten katsoa niistä sopivan =)

      Itse olen nyt vasta 14w mutta ajattelin että voisin ottaa muutaman vuoden päästä kun muutan omaan asuntoon. Kertokaapas onko bokseria hyvä ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Olen ollut paljon koirien kanssa tekemisissä, mutta yleensä pienten. Olen kiinnostunut bokserin ulkonäöstä ja muutenkin se vaikuttaa todella kivalta. Ajattelin että kun olen käynyt ensimmäisen vuoden lukiota niin voisin sitten kesällä ottaa.
      Kiitos jos jaksatte vaivautua vastaukseen. :)

      • Kääpiöpinseri

        Siis itsekin haaveilen Bokserista, nykyisen kääpiöpinserin lisäksi. Harrastan myös juoksemista, lenkkien pituudet vaihtelevat 7 km - 25 km. Koiraa en ota pisimmille lenkeille mukaan, koska silloin juoksen niin hiljaa ja pitäisi varmaan varata koirallekin vettä mukaan ja tulisi liikaa kannettavaa.
        Jos kuitenkin bokserin koko ja voima epäilyttävät, niin kääpiöpinseristä saat kaverin joka varmasti jaksaa juosta (kääpiökokoinen koira ilman kääpiömäisiä piirteitä). Ehkä se ei ole paras suojelija, mutta rohkea kuitenkin ja ilmoittaa vieraista. Kääpiöpinserin saalistusvietti on myös hyvin olematon, ja meidän yksilö ainakin tulee käskystä luokse. Tuskin kukaan pusikossa vaaniva valitsee koiran kanssa kulkevan ihmisen uhrikseen.

      • HH
        Kääpiöpinseri kirjoitti:

        Siis itsekin haaveilen Bokserista, nykyisen kääpiöpinserin lisäksi. Harrastan myös juoksemista, lenkkien pituudet vaihtelevat 7 km - 25 km. Koiraa en ota pisimmille lenkeille mukaan, koska silloin juoksen niin hiljaa ja pitäisi varmaan varata koirallekin vettä mukaan ja tulisi liikaa kannettavaa.
        Jos kuitenkin bokserin koko ja voima epäilyttävät, niin kääpiöpinseristä saat kaverin joka varmasti jaksaa juosta (kääpiökokoinen koira ilman kääpiömäisiä piirteitä). Ehkä se ei ole paras suojelija, mutta rohkea kuitenkin ja ilmoittaa vieraista. Kääpiöpinserin saalistusvietti on myös hyvin olematon, ja meidän yksilö ainakin tulee käskystä luokse. Tuskin kukaan pusikossa vaaniva valitsee koiran kanssa kulkevan ihmisen uhrikseen.

        Miksi on aina ehdotettava sitä omaa rotua? Kääkkä ja bokseri ovat tyystin erilaisia luonteeltaan, itse en ikinä vaihtaisi bokseriani järkyttävästi räksyttävään ja terävään kääpiöpinseriin, anteeksi vaan.
        Hyvänä esimerkkinä tapaus: istuin keittiön pöydän ääressä lapsen (9v) kanssa ja koirani oli siinä pöydän alla syömässä luutansa. Lapsi nosti jalkansa tuolille ja oli aivan ihmeissään kun taputtelin koiraani. Hän sanoi että ei meidän koiraan voi koskea jos sillä on jotain herkkuja, se puree. Rotuna siis kääkkä. Joo, eivät varmasti kaikki ole tuollaisia mutta jäi kyllä mietityttämään...

      • Kääkkä2
        HH kirjoitti:

        Miksi on aina ehdotettava sitä omaa rotua? Kääkkä ja bokseri ovat tyystin erilaisia luonteeltaan, itse en ikinä vaihtaisi bokseriani järkyttävästi räksyttävään ja terävään kääpiöpinseriin, anteeksi vaan.
        Hyvänä esimerkkinä tapaus: istuin keittiön pöydän ääressä lapsen (9v) kanssa ja koirani oli siinä pöydän alla syömässä luutansa. Lapsi nosti jalkansa tuolille ja oli aivan ihmeissään kun taputtelin koiraani. Hän sanoi että ei meidän koiraan voi koskea jos sillä on jotain herkkuja, se puree. Rotuna siis kääkkä. Joo, eivät varmasti kaikki ole tuollaisia mutta jäi kyllä mietityttämään...

        No ehkä siksi kun on kokemusta vain omasta rodusta, ja aloittajahan kysyi.

      • SKL_1
        HH kirjoitti:

        Miksi on aina ehdotettava sitä omaa rotua? Kääkkä ja bokseri ovat tyystin erilaisia luonteeltaan, itse en ikinä vaihtaisi bokseriani järkyttävästi räksyttävään ja terävään kääpiöpinseriin, anteeksi vaan.
        Hyvänä esimerkkinä tapaus: istuin keittiön pöydän ääressä lapsen (9v) kanssa ja koirani oli siinä pöydän alla syömässä luutansa. Lapsi nosti jalkansa tuolille ja oli aivan ihmeissään kun taputtelin koiraani. Hän sanoi että ei meidän koiraan voi koskea jos sillä on jotain herkkuja, se puree. Rotuna siis kääkkä. Joo, eivät varmasti kaikki ole tuollaisia mutta jäi kyllä mietityttämään...

        Niin Kääkästä kuin Bokseristakin saa ärhäkän ilman koulutusta. Ei kaikki Kääpiöpinserit räksytä tai ole äkäisiä. Haukkuuhan huonosti koulutetut Bokseritkin ja näpsii sormille ;)

      • Bokserit4Ever
        SKL_1 kirjoitti:

        Niin Kääkästä kuin Bokseristakin saa ärhäkän ilman koulutusta. Ei kaikki Kääpiöpinserit räksytä tai ole äkäisiä. Haukkuuhan huonosti koulutetut Bokseritkin ja näpsii sormille ;)

        Kääpiöpinserillä on ison koiran ego. Ja kyllä, minäkin tiedän kääpiöpinserin keltä ei omistajatkaan ota suusta tavaraa pois ilman purrukksi tulon pelkoa. Mielenkiinnolla seuraankin nyt sukulaisteni kääpiöpinseri pennun kasvua.. Heillä kun on 3 alle kouluikäistä lasta ja olen aina pitänyt heitä kissa ihmisinä...

    • ihanakoiratoiboksu

      Meillä kokemuksia bokserin ja pikkulasten yhteiselosta. Meillä ainakin kaikki sujunut ongelmitta.
      Bokseri on kiva perheenlisäys tällaiseen laiskanpulskeaan perheeseen.
      Bokseri on ihana ja helppo koira pitää, jaksaa lenkkeillä muttei kuitenkaan vaadi mitään mieletöntä menoa.
      Jos meitä laiskottaa, kyllä boksukin jää mielellään kotiin makoilemaan.
      Ei ole vaatinut mitään erikoiskoulutusta.

      • hölkille kaveria

        Jaksaisko teidän boksu tehdä 6-7 kilsan hölkkälenkkiä ihmisen kanssa kolmisen kertaa viikossa? Sopiiko boksu hyvin hölkkälenkille mukaan useampana kertana viikossa? Ettei boksulla ole liian raskas rakenne hölkkään?

        :kiinnostunut

      • meppuli
        hölkille kaveria kirjoitti:

        Jaksaisko teidän boksu tehdä 6-7 kilsan hölkkälenkkiä ihmisen kanssa kolmisen kertaa viikossa? Sopiiko boksu hyvin hölkkälenkille mukaan useampana kertana viikossa? Ettei boksulla ole liian raskas rakenne hölkkään?

        :kiinnostunut

        todellakin. Mutta ei kuumana kesäpäivänä!! Eikä alle vuoden vanhana!!
        Minulla menee mukana hiihtolenkeilläkin (n. 10 km) ja se nauttii juosta nimenomaan raskaassa lumessa! Lenkkeilen bokserini kanssa metsäpoluilla ja jos minun lenkkini on 5 -10 km niin irrallaan olevan koiran lenkiksi varmaan tulee miltei tuplat. Jos kuljet sen kanssa metsissä niin opeta pienestä pitäen olemaan irti. Eipä karkeile isonakaan ja saat siitä hyvän lenkkeilykaverin. Pienenä tietysti pieniä matkoja!

      • kuihj
        hölkille kaveria kirjoitti:

        Jaksaisko teidän boksu tehdä 6-7 kilsan hölkkälenkkiä ihmisen kanssa kolmisen kertaa viikossa? Sopiiko boksu hyvin hölkkälenkille mukaan useampana kertana viikossa? Ettei boksulla ole liian raskas rakenne hölkkään?

        :kiinnostunut

        Kyllä jaksaa. Minä lenkitän boksua 6 päivänä viikossa about saman mittasta lenkkiä. En tiedä tarkallleen minkä mittainen metsälenkki on. Boksu juoksee siis irti minun mukana. Joten varmasti koiralle tulee muutama kilometri lisääkin tohon, kun poikkeaa reitiltä metsään ja juoksee edes takaisin.. :)

      • atlettiboksu4
        kuihj kirjoitti:

        Kyllä jaksaa. Minä lenkitän boksua 6 päivänä viikossa about saman mittasta lenkkiä. En tiedä tarkallleen minkä mittainen metsälenkki on. Boksu juoksee siis irti minun mukana. Joten varmasti koiralle tulee muutama kilometri lisääkin tohon, kun poikkeaa reitiltä metsään ja juoksee edes takaisin.. :)

        boksu passa oikein hyvin sellaiseksi perheen lenkittäjäksi

    • boksu narttu

      Moi!
      Meillä on tyttö bokseri joka tosiaan tuhoaa kaiken jos kukaan ei ole kotona siksi meillä on koiran häkki ja laitamme aina kun lähdemme ja kukaan ei ole kotona boksumme sinne.Mutta kyllä minä voisin sanoa että voisitte ottaa koiraksenne bokserin. Bokseri on todella hyvä lenkki kaveri:)

    • keltanen boxteri

      mun mielestä bokseri on onnellinen silloin kun se saa olla perheen kanssa lähes jokaisessa kotiaskareessa oli se sitten kukkien istutusta,grillausta tai ihan mitä vaan :) unohtamatta koulutusta ja vapaana juoksemista.. ;) Bokseri on mukava rotu ja perheen pikku pelle!

    • bokseri love

      mulla on bokseri uros ikä noin oliskohan 3w,nooh onhan se vielä villi mutta rauhottuu ajan myötä =) no bokserit on ihania mut jos käsitin oikein niin lapset on vähän arkoja koiriin niin kyllä ne ajan myötä varmasti tottuu.Tietoa:Luonne ja käyttäytyminen bokseri on todella leikkisä ja vahtimisvietti on voimakas. Se on siisti ja helposti koulutettavissa. Bokseri on palveluskoirarotu ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla muun muassa vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen, mutta varautunut vieraita kohtaan. Bokseri kiintyy omistajaansa lujasti ja haluaa olla mukana kaikissa arjen pikku askareissakin. Se rakastaa leikkejä toisten koirien ja ihmisten kanssa ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta, ja on siksi myös oiva valinta lapsiperheeseenkin.Alkuperä Saksassa käytettiin bullenbeisser-koiria (häränpurija) metsästyksessä, erityisesti villisian metsästyksessä. Myöhemmin niitä käytettiin markkinoilla härän- ja karhunpurijoina. Ensimmäinen rotumääritelmä valmistui vuonna 1904. 1930-luvulla bokseri oli Saksassa suosittu suojelu- ja viestikoira. Ensimmäiset bokserit saapuivat Suomeen tiettävästi v. 1910.Alkuperäinen käyttö metsästys ja taistelukoira.Paino uros n. 30 kg, narttu n. 25 kg.Säkäkorkeus urokset 57-63 cm, nartut 53-59cm.Väritys keltainen tai tiikerijuovainen.Nykyinen käyttö seurakoira- ja käyttökoira. Ulkonäkö

      Bokseri on keskikokoinen, uroksien säkäkorkeus 57-63 cm, narttujen 53-59 cm, paino uroksilla n. 30 kg, nartuilla n. 25 kg. Väriltään bokseri on joko vaalean ruskea tai tiikerijuovainen, valkoiset merkit eivät ole virheitä kunhan valkoinen väri ei ole vallitseva. Myös värivirheellisiä kokovalkoisia boksereita tavataan. Rodun tunnusomaisin piirre on pää: kuono on lyhyt ja leuka vahva. Purenta on alapurenta. Alun perin bokserilta on typistetty korvat ja häntä, mutta tämä on nykyään kielletty muun muassa Pohjoismaissa ja Saksassa.Bokseri on saksalainen molossikoira. Nykyisin bokseri on maailmanlaajuisesti tunnettu käyttö- ja seurakoira. Suomessa boksereita on koulutettu jälki-, haku-, viesti- ja suojelukoiriksi. Suomen ensimmäinen sokeiden opaskoira oli bokseri.[1] Suomessa boksereita rekisteröidään vuosittain noin 200.

      FCI-maissa rotu kuuluu ryhmään 2 (molossit, pinserit, snautserit ja sveitsiläiset paimenkoirat), USA:ssa ja Englannissa ryhmään työkoirat (working dogs).Rodun syntyaika 1900-luku onnea etsintään ja toivotavasti minusta oli apua

    • Blackhorse ja lapset

      Kyllä black horse bokserit käy joka perheeseen. Ei se lapsia ahdista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!

      Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten
      Maailman menoa
      306
      3608

    2. Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.

      Onko kenellekään yllätys?
      Perussuomalaiset
      205
      2996

    3. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      71
      2554

    4. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      241
      2027

    5. Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla

      "Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"
      Suhteet
      16
      1455

    6. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      42
      1371

    7. Nukkumisiin sitten

      Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny
      Ikävä
      4
      1337

    8. Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat

      Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi
      Maailman menoa
      170
      1334

    9. Syö kohtuudella niin et liho.

      Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on
      Laihdutus
      24
      1318

    10. Muistatko komeroinnin?

      Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu
      Suhteet
      51
      1277
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt