Reilun viikon olen itkeskellyt ikävää, kun olen työpaikkaa vaihtamassa. Elämäni ensimmäinen työ ja työpaikka, josta todella pidin. Lähdin kuitenkin itse, kun työn riittävyyden kanssa oli ongelmaa jo kuukausia, ja se ahdisti mieltä.
Nyt sitten pitäisi asennoitua siihen, että maanantaina aloitan toisessa paikassa, joka tämän jälkeen tuntuu väkisinkin sekundalta (ja etenkin palkka putoaa merkittävästi). Enpä olisi ikinä uskonut, että suhtaudun jonkin tietyn työpaikan menetykseen kuin rakkaan ihmisen kuolemaan. Toivottavasti tämä siirto tuo elämään jotain uutta. Nyt ainakin tiedän, miltä tuntuu niistä vanhuksista, jotka edelleenkin itkevät koti-Karjalaansa...
Nyt sitten pitäisi asennoitua siihen, että maanantaina aloitan toisessa paikassa, joka tämän jälkeen tuntuu väkisinkin sekundalta (ja etenkin palkka putoaa merkittävästi). Enpä olisi ikinä uskonut, että suhtaudun jonkin tietyn työpaikan menetykseen kuin rakkaan ihmisen kuolemaan. Toivottavasti tämä siirto tuo elämään jotain uutta. Nyt ainakin tiedän, miltä tuntuu niistä vanhuksista, jotka edelleenkin itkevät koti-Karjalaansa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
savvuin karjalasta
kuinkas päähäni sattuikaan
lemmensykkeen taas sain
hei KGB sen siellä taasen tiesi
saivat vallan kolmosen
ja kohta hindi its. sitoi, löysin
paskan, polkijan, kiilan, kiivetä
ja vanha eversti hautuumaallaan
näkee minusta unia. ei herätetä
häntä kuin klo 16.15.
hyvää loppuelämää, sillä
hän herää