jälkeen koemme todellista 'elämää'. Sielu ei kuole koskaan, eihän mikään osa Jumalasta voi kuolla.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
-yksi virhe ja kaikki on mennyttä.
Ja ympärillä on vain loputon tyhjyys ja katoavaisuus.
Luonnonkierto.
Totta on se että koemme eläväisempää elämää. Mutta se on vain välivaihe, ja kun olemme kouluttautuneet maksimiimme, katsomme mihin rahkeemme riittävät. Suurin osa palaa takaisin syystä tai toisesta, joku saattaa jopa jäädä sille ylöspäinkohoavalle ja kokemuspiiriänsä laajentavalle tielleen, mutta todennäköistä on että palaamme tälle tutulle pallolle. Omasta vakaasta tahdostamme, useimmat jopa innosta hehkuen. Muistia toki rajoitetaan jos on tarvetta, sillä täällä useiden meidän tulee toimia sisäsyntyisesti ilman aikaisempien muistojen tuomaa helpotusta. Se on testin paikka toimimmeko oikein kun emme muista kaikkea aikaisemmin kokemaamme, virheitämme ja niitä tekoja missä teimme oikein.
edellisiä elämiä ja siinä on yksi ehdoton edellytys sielun kehitykseen.
ne jotka väittävät muistavansa edellisiä elämiään, eivät sitten kehittyisi. Eli ne jotka "ylpeilee" edellisten elämiensä muistoilla, ei kannattaisi sitä tehdä, koska heillä ei muistavina siis ole edellytyksiä kehittyä.
Edellisten elämien muistaminen on nimenomaan yksi askel, jos haluaa päästä pois samsarasta. Siinä mielessä olet oikeassa, että ensin on psykologinen kehitys, on tultava sinuiksi tämän maailman kanssa, ennen kuin alkaa meditoida luolassa.
voisi muistaa edelliset elämänsä, vesittäisi se maanpäällisen elämän tarkoitusta.
Eriasia on sielu, joka on jo poistumassa 'kierrosta', tällä saattaa olla hyvinkin paljon muistoja elämistä ja ymmärrys maallisen elämän tarkoituksesta.
Alkuvaiheessa on syytä olla muistamaton. Siksi osa meistä muistaa jotain koska niin pitää asianlaidan olla. Verhon ohentuessa muisti paranee usein. Brassailua oikeasti muistavilla se tuskin on, koska muistamme myös kauheat asiat, ja niitä riittää. Jälleensyntymismuisti näyttää toimivan vähän samantyyliin kuin normimuistikin; muistamme parhaiten voimakkaimmat kokemukset, ja usein voimakkaimpia muistijälkiä syntyy juuri kovimmista ja kauheimmista kokemuksista.
Muistin puute on siten armahdus heikolle, vahvalle muisti on lahja.
ajatuksiani huonosti, kuten tuossa jo mainitsin unohtaminen on edellytys maallisten seikkojen onnistumiselle.
Kun sielut ovat siirtymässä korkeimmille tasoille, nämä muistamiset yleistyvät.
Näin minä asian ymmärrän.
Jos sielu ei ole mitenkään riippuvainen ruumiista, niin miten selität sen, että aivosairaudet vaikuttavat tähän "sieluun"?
Dementia vie "sielun" jo ennen hautaa ja halvaukset yms. tekee "sielusta" "vihanneksen".
Miten tyhmä pitää olla että uskoo että kun kuolee niin "sielu" yhtäkkiä korjaantuu, vaikka se itseasiassa kuolee kun aivot lopettavat toimintansa?
Onko Jessellä USB-tikku, johon aivojen sisältö siirretään kuoleman hetkellä?
järkevää selitystä!
Ruumis kun on elossa on sielukin elossa, kun siuluun tulee esim, verenvuototauti, ja haava tulee, eikä auttajaa ole, niin sielu vuotaa tyhjiin!
" Veressä on elämä, ja ihmisen sielu on veressä"
Siksi on verensyönti kielletty, ja senkin vuoksi että siellä on kaikki taudit ja virukset--
Kun veri vuotaa siasta sian sielu on kuollut, ..kun ihmisen sydän pysähtyy, veri ei kierrä, ja jos pumppua ei saada käyntiin...sielu kuolee...koska ihmisen sielu on veressä.
Ihminen voi olla aivokuollut, mutta sielu elää, koska veri kiertää ja pumppu toimii...
Ei kait Jeesus muutoin olisi sanonut " Antakaa kuolleitten haudata kuolleensa, mutta tule sinä ja seuraa minua"
Ihminen , joka ei seuraa Jeesusta on jo elävältä kuollut, vaikka veri suonissa kiertäisikin!
Ja vaikka leipä maistuisikin sienikastikkeen ja perunoitten kanssa!
Sielu elää, mutta on silti kuollut...aihetta kannattaa pohtia!
Itsetietoisuus on maanpäällisessä elämässä yksi sellainen, mitä on vaikea päästä pakoon. Joskus itsetietoisuus on ihmisen pahin vihollinen.
Minä en oikein ymmärrä että mikä siinä Jessessä on niin parasta että sen takia joku oikein haluaisi pitkittää "sielunsa vaellusta". Onko se Jesse esim. hyvä CNC-koneistaja, joka tekee halvalla hyviä osia?
Mua alkaa niin paljon kyllästyttää tää oma "sielu" että tekis mieli laittaa virrat poikki.
Niinpä minäkin lopulta luovuin itsetitoisuudesta ja valitsin Jumalan tietoisuuden!
Ennen , oikein suututti kun yx tietäjä olevinaan tiesi yhtä ja toinen saman asian toisella tavalla, ja kumpikin olivat muka oikeassa!
Halusin totuutta, ja kyllästyin itsetietoisiin totuuksiin, ja valitsin Jeesusken: joka sanoi
" Minä olen tie ja totuus ja elämä"
Lopulta uskoin sen, ja luovuin itsetietoisuudesta, ja nyt kirjoittelen täällä
pääoson sitä mitä " Herra tietää, ja Mitä Jeesus sanoo, ja mitä on kirjoitettu"!!
Olo on tosi rauhallinen ja luottavainen, ...ennen sitä oli ärsyttävää kun yks yhtä toinen toista esitti!
Raamattu sanoi: " Älkää luottako yhteenkään ihmiseen"
..ja koska minäkin olen ihminen, ...niin siitä syystähän minä kirjoitan " Herra sanoi näin"
En halua olla ilkeä mutta minusta olet vaan antautunut hulluudelle. Tottakai se helpottaa kun myöntää olevansa hullu ja olla sinut sen kanssa.
Ei kun hyvää jatkoa sinulle mielikuvitusystäviesi kanssa.
Sielu ei sairasta tai ole epätäydellinen; se on jokaisen elollisen oikea olemus ja 'osa' Jumalaa ja siksi täydellinen. Ihminen on siis SIELU, jolla on fyysinen keho väliaikaista - sanotaan nyt tässä vaikkapa - *oppituntia* varten eli vain eräänlainen käyttöväline, jotta se voisi toimia nyt täällä kaksinaisuuden maailmassa.
Mieli (kehoon kuuluva persoonallinen ominaisuus) voi sairastua ja se on riippuvainen aivojen terveydestä ja niiden toiminnasta. Kun aivoissa on tapahtunut degerointumista kuten esim. dementiassa, ne eivät enää pysty toimittamaan keholle käskyjä sielutasolta (eli todellisen tietoisuutemme tasolta), jolloin ihminen ei ole enää 'oma itsensä'.
Riippuu siis aivojen ja kehon toimintavalmiudesta, miten paljon pystymme 'tuomaan esille sielua' eli sitä todellista olemustamme.
Dementiassa sielu ei ole sairastunut, mutta ihmisen fyysisen kehon muistiinpalautusjärjestelmä on epäkunnossa.
Halvaus voi aiheuttaa aivoihin järjestelmävirheen, mutta sekään ei voi koskettaa sielua.
Kun jostain ihmisestä sanotaan, että siitä on tullut "vihannes" eli mitään aivotoimintaa ei enää ole, niin siinäkään tapauksessa sielu ei ole vahingoittunut, sillä se on jo poistunut kokonaan ihmiskehosta ja vain kehon oma maallinen elämää ylläpitävä energia on enää jäljellä (kuten siis vihanneksissa!).
Vimeiseen kysymykseen vastaan vertaamalla aivoja tietokoneen työpöytään. Jos tietokone sammuu kesken tapahtuman työpöydältä häviää kaikki tallentamaton. Kuitenkin kaikki aiemmat työt ja tapahtumat ovat tallennettuna keskusmuistiin (sielu) ja siirretty sinne alusta lähtien, joten ne saadaan sieltä esille ja jatkaa "uudelta pöydältä".
Tosi hyvä selitys.
Tuohon vihannes kohtaan sanoisin kuitenkin, että niin kauan kuin ihmisessä henki pihisee niin sielu on hänessä. Vihanneksella sielu on ruumin "vankina". Silloin tällöin tapahtuu sellaista että ihminen herää monen vuoden koomasta. Sielulla on ollut "sähköt pois päältä" kooman ajan.
muuta mitään. Katkaise toki virta, jos niin päätät.
oikeassa ja oivallat harvinaisen hyvin johdonmukaisen Jumalan suunnitelman.
Lauseesta voi päätellä että uskot Jumalaan. Sen perusteella kerron sinulle mitä sielu on.
Jumala ottaa kourallisen maan tomua ja henkäisee. Kun maan tomu ja Jumalan henkäisy yhtyvät syntyy paketti nimeltä ihminen. Nuo kaksi tekijää muodostavat uuden olomuodon, sielun. Kun henki loppuu (sydänkohtaus, autokolari, luonnollinen kuolema jne.) niin maan tomu palaa takaisin maahan ja henki palaa Jumalan tykö. Ihminen joka oli nukkuu sen jälkeen tuonelan unta.
Kun yhdistetään happea ja vetyä saadaan ihan uusi olomuoto, vesi. Kun vedestä erotetaan happi ja vety pois tuo olomuoto katoaa. Vesi joka oli uursi jälkensä maan pintaan. Jos tuo vesi olisi ihmiselle tärkeä niin hän voisi palauttaa veden takaisin jos vain se perusta(vesiallas) jossa vesi oli olisi kestävä. Turha palauttaa sellaista vettä jota allas ei kestä.
Sielu ei voi kuolla, mutta ne keholliset ilmentymät joihin sielun on tilapäisesti liityttävä kuolevat aivan yhtä varmasti kuin ovat syntyneetkin.
Lihallisuudella on oma kehityskulkunsa, samoin kuin hengellisilläkin olemuspuolilla.
Ihmisen varsinainen todellisuus on siinä sielussa joka on lihaan liittynyt.
Lihallisuudella ei ole muuta kuin välinearvo suhteessaan hengellisyyteen.
Tänne tullessamme meitä on pyyhitty vanha tieto, että voisimme aloittaa sielumme, siis itsemme, vahvistamisen puhtaalta pöydältä.
On valitettavaa jos sielu on niin sokeutunut aineellisuuden arvoihin, että on ryhtynyt uskomaan, että on itsekin vain aineellinen olento.
Silloin kun ihminen on kieltänyt hengellisen alkuperänsä, hän on hengellisesti kuollut.
Hengellinen kuolema ei tarkoita kuitenkaan lopullista sielun kuolemista sillä ei kukaan yksilöitynyt sielu voi kuolla koska sielu on siru jumalallisesta kalliosta joka ei katoa koskaan sillä se ei ole ajallisuuden vanki.
Oma usko ei ole todellisuutta muille itselle.
New Age rulaa vai? Ja kaikkea mitä soppaan saa mahtumaan. En viitsi sen enempää kommentoida newageasi kun et edes ymmärtänyt mitä kirjoitin.
Mottosiko: Oma usko ei ole todellisuutta muille kuin itselle.
Viestini oli tarkoitettu ketjun avaajalle, ei Sinulle. Esitän pahoitteluni erheeni johdosta.
kuollutta ruumista, on sen olemus aivan toisenlainen kuin nukkuvalla, vaikka sanotaan nukkumisen olevan 'pienoiskuolema'.
Kuitenkin huomaa selvästi, että jokin on poistunut kehosta, sanotaan sitä sitten sieluksi, elämänvoimaksi ym.
Sielu on kuolematon, keho väline, jonka tarkoitus on jäädä tänne palvelusajan päättyessä.
sielukin kuolee, samanaikaisesti kun kehonkin toiminta lakkaa. Eli samaan hautaan maatumaan.
Sieluhan on tässä elämisessä vain normaali elin, jonka kautta ihminen kykenee ilmaisemaan omaa henkisyyttään. Puhutaanhan sitä aika osuvasti sielukkaista ihmisistä, ihmisistä joiden sielukkuus ilmenee ihmisyyden oivaltamisena.
Eli henki vaan jää.
siksi kuolematon.
Näillä faktoilla Rakkauden käsitteet ovat etusijoilla.
Ei usko, vaan Rakkaus lähimmäiseen on sielua ravitseva kokemus.