17. kysymys Teuvo Sunille

rukouksia kyllä hoin koko sen 40 vuotta jatkuneen Jumalan
vihankin aikana, eikä niillä ollut mitään vaikutusta, että
hänen vihansa olisi päältäni poistunut.

Kun eläkkeelle päästyäni kodissa syntyi raju tilanne, jonka
seurauksena sen yhden keväisen yön kuljin itsetuhon partaalla,
ja aamuyön tunteina sitten polvistuin sille käärmekivelle,
ja suuren hädän keskellä todella huusin Jumalaa avukseni,
eikä muuta vastausta tullut, kuin se kyykärme siinä vasemman
jalan vieressä, niin siihen loppuivat rukoukset, kun päähäni
syntyi ajatus, ettei Jumalaa todella olekaan, vaan kaikki
onkin vain pelkää ihmisten pettämistä.

Ja niin alkoi täydellinen erämaakausi. Ilman ainuttakaan
ajatusta Jumala-nimisen eksyttäjän puoleen. Joka sitten,
aivan yllättäen päättyi kahden vuoden ja kolmen kuukauden
kuluttua siihen Kristuksen kohtaamiseen 11.8.1988,
sinä Sanna-myrskyn päivänä.

Kun minulta siinä kohtaamisessa poistettiin kaikki 40 vuoden tuskat,
ja tehtiin selväksi, että Raamattu on totta, niin silloin alkoi
todellinen rukouselämä, Jumalan tahdon mukaisella tavalla.

Ainoana toiveena, että hän paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden,
kun kerran antoi näytön siitä, että se on totta. Ja niin se rukous
koki täyttymyksensä, kun Kristus ilmestyi toisen
kerran,
puhdisti sydämen ja antoi sinne sinetiksi Totuuden Henkensä.
Ja sen Hengen opetuksen myötä lopulta koko totuutensa.

Kun sitten seurakunnassa Pyhästä Hengestä alettiin tehdä
samanlaista pilkkaa kuin tehdään tälläkin palstalla, niin
silloin aloin rukoilla kielillä puhumisen lahjaa, koska kuvittelin
että silloin ainakin kirkkoherra ja piispa uskovat, että
minussa on Pyhä Henki.

Pitkään sitä rukoilin, ja kerran sitten Pyhä Henki kysyi:
"Mihin sinä sitä tarvitset?"

Kun en heti osannut vastata, hän jatkoi:

"Minä puhun sinulle tällä sinun omalla kielelläsi, ja minä
kuulen sinua tällä samalla kielellä. Ja kaikki se, mitä minä
käsken sinun puhua, sinun on puhuttava se edelleen tällä samalla kielellä."

Ja tämän saman asian Jumala puhui Hesekielille näillä sanoilla:

"Ihminen, lähde. Mene Israelin kansan luo ja puhu, minkä
minulta saat puhuttavaksesi. Ei sinua lähetetä outoa,
käsittämätöntä kieltä puhuvan kansan pariin, vaan Israelin kansan luo.

Et sinä lähde maailman monien kansojen keskelle, joiden puhe on
on outoa, joiden kieltä et käsitä. Jos lähettäisin sinut niiden
luo, ne kuulisivat sinua.

Mutta Israelin kansa ei tahdo sinua kuulla, koska se ei tahdo kuulla minua.
Koko Israelin kansa on kovaa ja uppiniskaista joukkoa."

Ja aivan samanlaista uppiniskaista ja kovaa joukkoa on tämäkin kansa.
Ja siksi vuoden 1996 joulukuussa Jumala kielsi minua enää
rukoilemasta tämän kansan puolesta, kuten oli kieltänyt
Jeremiaakin:

"Jeremia, älä rukoile tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni
anoen ja rukoillen, näiden ihmisten puolesta, sillä minä en
kuuntele heitä, kun he huutavat minua avukseen onnettomuutensa hetkellä."