Eilen illalla vähän ennen nukkumaan menoa sain viesti jossa kerrottiin ystäväni päätyneen itsemurhaan....
Yritin suojella sinua kaikelta pahalta tässä maailmassa. Toivoin sinulle pelkkää hyvää kaiken sen paskan jälkeen mitä jouduit kokemaan elämässäsi...
Veljesi ja vanhempiesi kuolema jätti sinuun jäljet joista et ikinä sanonut mitään, olin niin tyhmä kun kuvittelin että kaikki on hyvin koska sanoit niin...
Sain kerran puhallettua sinuun voimaa ja luulin sen kestävän mutta erehdyin pahasti...
Pari ystävääsi sai apua sinulle viime hetkellä edellisellä kerralla. Tällä kerralla kukaan ei pystynyt auttamaan sinua... Miksi suojelusenkelisi ei ollut paikalla tällä kertaa?
Sanoin sinulle että voit aina kääntyä puoleeni, ja sinä käännyitkin. Miksi et voinut kertoa että asiat ei olekkaan hyvin kuten luulin niiden olevan....
Saadessani viestin eilen en voinut uskoa sitä todeksi... mielessäni pyöri vaan kysymys miksi sinun täytyi kuolla, oliko se ainoa ratkaisu?
Tämän päivää mieleni on täyttynyt muistoilla sinusta....
Muistan kun mukamas kinasteltiin netissä siitä kumpi on parempi Rihanna vai Christina Aquilera ja porukka ihmetteli mitä teemme, mikä on suhteemme keskenämme...
Muistan kun soitit ne kerrat enkä saanut edes suun vuoroa..hih hih, lopuksi sitte " ei tässä muuta, soitellaan taas"....
Muistan ne soitot kun kuulin lievän r-vikasi tulevan esiin...se kuullosti niin ihanan lystikkäälle ja persoonalliselle...
Muistan naurusi, jopa yskäsi...joka on nyt vaiennut iäksi....
Muistan kun kerroit että et ui kotimaassa koska vesi on kylmää, hih hih...Tänä kesänä sitten uskaltauduit uimaan, ensimmäistä kertaa 5 vuoteen, hih hih. Se kuullosti niin hassulle kun soitit minulle laiturilta...sinäkö uimassa, hih hih ;-)
Puhelinvastaajassa pitäisi olla vielä vanha viestisi..."Topi tässä moi"
Olen niin vihainen sinulle...Miksi sinä menit ja teit sellaista mitä ei saa peruutettua. Emmekö olisi pystyneet ystäviesi kanssa auttamaan sinut pinnalle?
Olen niin vihainen itselleni koska en huomannut että asiat eivät olekkaan kunnossa vaikka luulin niiden olevan...
Kaipaan sinua niin paljon kuin olla voi, sydämmessäni on nyt tyhjiö jota ei voi täyttää....
Olit minulle pikkuveli jota minulla ei ole koskaan ollut. Pikkuveli jota piti varjella kaikelta pahalta...
Olit minulle ystävä jollaista en voi ikinä enää saada...
Silti koskaan en kerennyt sanomaan kuinka rakas ja tärkeä olit minulle, nyt sen sanominen on liian myöhäistä..
Mutta silti..olet minulle hyvin rakas ja tärkeä ihminen edellee, vaikka olet poistunut luotamme. Nyt sinun on hyvä olla - ei kipuja, ei huolia.
Hyvästi Topi, kaipaan sinua niin " natiainen"..
Topin sanoja lainaten:
"Ystävyys on kuin housuun kuseminen: kaikki näkevät, mitä on tapahtunut, mutta vain sinä tunnet lämmön:)"
Rakkaudella ystävsi, osku!
Yritin suojella sinua kaikelta pahalta tässä maailmassa. Toivoin sinulle pelkkää hyvää kaiken sen paskan jälkeen mitä jouduit kokemaan elämässäsi...
Veljesi ja vanhempiesi kuolema jätti sinuun jäljet joista et ikinä sanonut mitään, olin niin tyhmä kun kuvittelin että kaikki on hyvin koska sanoit niin...
Sain kerran puhallettua sinuun voimaa ja luulin sen kestävän mutta erehdyin pahasti...
Pari ystävääsi sai apua sinulle viime hetkellä edellisellä kerralla. Tällä kerralla kukaan ei pystynyt auttamaan sinua... Miksi suojelusenkelisi ei ollut paikalla tällä kertaa?
Sanoin sinulle että voit aina kääntyä puoleeni, ja sinä käännyitkin. Miksi et voinut kertoa että asiat ei olekkaan hyvin kuten luulin niiden olevan....
Saadessani viestin eilen en voinut uskoa sitä todeksi... mielessäni pyöri vaan kysymys miksi sinun täytyi kuolla, oliko se ainoa ratkaisu?
Tämän päivää mieleni on täyttynyt muistoilla sinusta....
Muistan kun mukamas kinasteltiin netissä siitä kumpi on parempi Rihanna vai Christina Aquilera ja porukka ihmetteli mitä teemme, mikä on suhteemme keskenämme...
Muistan kun soitit ne kerrat enkä saanut edes suun vuoroa..hih hih, lopuksi sitte " ei tässä muuta, soitellaan taas"....
Muistan ne soitot kun kuulin lievän r-vikasi tulevan esiin...se kuullosti niin ihanan lystikkäälle ja persoonalliselle...
Muistan naurusi, jopa yskäsi...joka on nyt vaiennut iäksi....
Muistan kun kerroit että et ui kotimaassa koska vesi on kylmää, hih hih...Tänä kesänä sitten uskaltauduit uimaan, ensimmäistä kertaa 5 vuoteen, hih hih. Se kuullosti niin hassulle kun soitit minulle laiturilta...sinäkö uimassa, hih hih ;-)
Puhelinvastaajassa pitäisi olla vielä vanha viestisi..."Topi tässä moi"
Olen niin vihainen sinulle...Miksi sinä menit ja teit sellaista mitä ei saa peruutettua. Emmekö olisi pystyneet ystäviesi kanssa auttamaan sinut pinnalle?
Olen niin vihainen itselleni koska en huomannut että asiat eivät olekkaan kunnossa vaikka luulin niiden olevan...
Kaipaan sinua niin paljon kuin olla voi, sydämmessäni on nyt tyhjiö jota ei voi täyttää....
Olit minulle pikkuveli jota minulla ei ole koskaan ollut. Pikkuveli jota piti varjella kaikelta pahalta...
Olit minulle ystävä jollaista en voi ikinä enää saada...
Silti koskaan en kerennyt sanomaan kuinka rakas ja tärkeä olit minulle, nyt sen sanominen on liian myöhäistä..
Mutta silti..olet minulle hyvin rakas ja tärkeä ihminen edellee, vaikka olet poistunut luotamme. Nyt sinun on hyvä olla - ei kipuja, ei huolia.
Hyvästi Topi, kaipaan sinua niin " natiainen"..
Topin sanoja lainaten:
"Ystävyys on kuin housuun kuseminen: kaikki näkevät, mitä on tapahtunut, mutta vain sinä tunnet lämmön:)"
Rakkaudella ystävsi, osku!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet menettänyt todella rakkaan ystävän. Tuntuu, ettei ole sanoja, mitä sinulle sanoa. Olet ollut, ja olet edelleenkin, tälle Topille rakas ja tärkeä. Olit ja teit varmasti kaikkesi.
Hän rakasti sinua, ja rakastaa edelleenkin. Niinkuin sinäkin häntä. Vaikka kaikki muu katoaisi, niin Rakkaus jää. Sitä ei vie sulta mikään. Teidän välinen rakkaus. Vain te tiesitte, mitä siihen kuuluu. Ainutlaatuista.
Kirjoitit niin helvetin kauniisti menettämästäsi rakkaasta, että itkettää. Kuolema on paska juttu. Se, ettei kaikki jaksa kuitenkaan täällä, vaikka me miten yritettäs auttaa, niin sekin on yks paska juttu. Miksi elämä ei saa olla onnellista ja hyvää? Niin minä olisin sen halunnut olevan...
Olen itse menettänyt oman poikani itsemurhan kautta vähän yli 2v.sitten. Voin kuvitella, miten tieto on räjäyttänyt elämäsi palasiksi. Palasiksi, joita kokoilet nyt pikkuhiljaa, uudeksi elämäksi. Välillä on itkettänyt, välillä vituttanut, tehnyt kaikkea mahdollista, kun tällainen pamahtaa elämään ja sen kanssa sitten taistelee, että miten nyt eteenpäin...miksi näin...? Mutta Rakkaus, se jää. Me kaikki nähdään sit joskus siellä toisella puolen. Varmasti. Jaksele.
Elämä on todellakin epäreilua....
Jotenkin tuntuu että millään ei ole väliä enää tässä maailmassa...
Sitä pitää itsestään selvyytenä että rakkaat ovat lähellä itseään. Kuoleman kohdatessa huomaa ettei elämässä ole itsestään selvyyttä...
Kadun suuresti sitä että en kertaakaan sanalla sanout kuinka paljon hänestä pidän ja kuinka rakas hän minulle on. En edes miettinyt koko asiaa mitä Topi minulle merkitsi kaiken kaikkiaan ennekuin menetin hänet. Tuntuu että olen pettänyt hänet.
Oman lapsen kohdalla tuska on varmaan suurempi, en voi edes arvailla mitä ole joutunut kestämään.....mutta toivon että sitä tuskan määrää on ollut joku helpottamassa.
Eikö tässä vitun maailmassa voida puhua asioista ja ongelmista että ne päätyvät itsemurhaan. Liian moni hauras elämä päättyy täysin turhaan ja liian aikaisin...
Rakkaus ja muistot jäävät, ne tulevat elämään mielissämme aina...
Kiitos sinulle, toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi sekä sitä pientä suojelus enkeliä tuomaan turvaa sinulle tänne kylmään maailmaan...
-Osku-
Sinullakin on suojelusenkeli kanssasi. Joka askeleella. Sinun rakkaalla läheiselläsikin oli, vaikkei se ehkä siltä nyt tunnu. Minä uskon, että suojelusenkelin tehtävä on sekin, että on rinnalla, kun joku kuolee, vie eteenpäin kuoleman kohdatessa, vie kotiin, pitää tiukasti kädestä kiinni, eikä taatusti jätä yksin. Vie sinne kaikkien rakkaiden luokse. Sinä voit vaikka kirjoittaa kirjeen ystävällesi, ja kertoa mitä koet jättäneesi sanomatta, ja lukea sen siellä haudalla joskus vaikka yksin. Kaivaa sen sinne maahan. Ja se ois siellä ikuisesti. Ystäväsi kuulee kyllä. Olit hänelle tärkeä, ja olet yhä vieläkin.
ystäväsi poismenon johdosta.Oma poikani kuoli keväällä 24-vuotiaana,ei tosin oman käden kautta mutta suru ja kauhea ikävä meillä kaikilla surevilla on silti sama.Kirjoitan tähän poikani kuolinilmoitukseen laittamani muistosanat(En nyt muista runon tekijää) jos ne toisivat sinulle edes vähän lohtua.
Tein kaarnalaivaan purjeen,kirjeistä rakkauden.
Puhalsin sielullain tuulen,tähän rantaan hiljaiseen.
Ja kun hiljaa erkanemme,minä ja venhoni pien,
mietin,
kohtaammeko kerran,näemmekö toisemme viel.
Vie kaarnalaiva,viethän,
nämä terveiset hänelle,
ken toiselta rannalta rakastaa,
eikä tulla voi lähelle.
Olen hyvin pahoillani poikasi kuoleman johdosta. Nuoren ihmisen kuolema tuntuu aina niin epäoikeuden mukaiselle. Omalla kohdalla suututaa niin hirveästi että koskaan en kerennyt sanoa hänelle kuinka rakas hän oli minulle.
Runo on todella kaunis, itkin sitä lukiessa ja tulen itkemään vielä tästä eteenpäinkin aika kun luen sitä...
Mielessäni on pyörinyt Kaija Koon kappaleen magneettimies sanat..
" Sinä olet se magneettimies
Joka unelmissani liitelee
Olet aivan sama kuin se
joka leikekirjoissa kiiltelee
Sä olet se magneettinen mies
Joita koulutytöt kiiltelee
Ja puuhun sydäntä viiltelee
Taivaalla loistaa orion
Sä kerroit siellä sun koti on
Kun loppu on
Super voimat sun pariston
Mitä helvettiä mä sitten teen
Aloin juuri päästä sun eteisees
mitä teen
Älä jätä mua tänne kylmyyteen
Ilman sua en tiedä minne meen
Hei pliis magneettimies,
Älä lähde täältä tähdeltä
Juuri kuin aloin ymmärtää
Mikä sinussa puoleensa vetää
Hei siis magneettinen mies
Vierelläsi viivähdän vielä loppuelämän
Sä oot magneettimies..."
Onneksi itkeminen helpotta tuskaa, mutta silti se ei vie sitä pois...
-Osku-
Olen pahoillani puolestasi. Sinulla on oikeus tunteisiisi myös vihaan. Voisithan ottaa siihen tyttöön joka oli laittanut viestin muutama päivä aiemmin ja jätti e-mail osoitteensa myös hän on menettänyt paljon.
Kiitos viestistäsi, etsin hänen osoitteen.
hänen viestinsä oli tuossa ylimpänä, päivätty 30.8 ja nimensä taisi olla Meeku ja e-mail osoitehan sisältyi hänen viestiinsä.
No,kiitos kun minusta oli apua.
Minä löysin osoitteen, kiitos avustasi.
-Osku-