Cruisailua

Kyl tällaisella lullalla joka itsellänikin on niin ei voi muuta ajatellakaan kuin matelua ja cruisailua. Tietty välillä tulee painettua kaasupedaalia hiukan raskaammallakin kengällä mutta pääasiassa täyttä matelua. Kiireisemmät pääsevät kyllä ohi. Mikäs se on cruisaillessa kun kyyti on niin pehmeätä ja hiljaista, kuin laivalla matkustaisi.

Ei erikoisemmin kiinnosta "kuminpoltto", epämiellyttävää katseltavaakin.

Cruisailu on mieltä rauhoittavaa ja tuntee olevansa "itsensä herra", ei hermostuttavaa koneen huudatusta.

Hiljaista lipumista ja mukavaa musiikkia se on sitä sielun sinfoniaa ...

Täytyy hiukan nolona myöntää, että kun voimaa on koneeseen oikein kaksin käsin kammettu, niin toisinaan aikuinen mieskin päästää itsessään demonin irti, ja antaa takarenkaiden sauhuta oikein kunnolla... vaikka heti perään tuppaa aina kaduttamaankin...
Aina olen kuitenkin pyrkinyt valitsemaan ajan ja paikan, jossa ei muille tielläliikkujille aiheudu vaaraa esim. kivisateen tai hallitsemattoman kulkusuunnan muodossa.
Lompakossahan tuo tietysti ikävästi kirpaisee, kun nuo penteleen gummit ovat aika arvossaan, voimansiirron hajoamisriskistä puhumattakaan.

Ajan isokorisella vähintään muun liikenteen rytmin mukana, koska mulla on Mopar, joka on vähiten r.o.m.u. (kaikki ne ovat). Välillä aika reippaasti kiihdyttäen. Vältän ärsyttämästä muita autoilijoita tahallisella hidastamisella, mutta se ei aina auta.. Aina on kärpäsiä perseeessä vaikka kuinka repis. Mieluummin ajaisin klo 4.50 pimeänä arkiaamuna tyhjillä kaduilla. Kaikki ajamiset ovat tosi harvassa.

Kun autossa on äänieristeet ja muutenkin loistomukavuus, niin cruisailuksihan tuo menee.
Ei tarvitse pelätä, että putoaa paikat hampaista ja voi keskustella ilman huutamista, eikä tarvitse keskittyä "ajamiseen".
Ja onhan se tietenkin mukavaa seurata liikenteessä "Pikku-Iivanoiden" kateellisia katseita.