Yli puolivälissä ollaan raskautta ja nyt olisikin kiva lukea muiden kokemuksia synnytyksestä. Ja nimen omaan kaksosten synnytyksestä. Minua kiinnostaa mm. että miltä tuntui, kun lääkäri ilmeisesti pitää toista lasta kiinni, kun toista "punnataan" ulos? Entä olivatko molemmat oikein päin ja jos toinen oli perätilassa, niin miten se sujui? Saitko muuten olla normaalisti suihkussa, altaassa ja saunassa? Jäikö isosta vatsasta paljon ylimääräistä roikkuvaa (palautuuko vatsanahka tyyliin koskaan) ja miten oli raskausarpien kanssa? Myös sektiokokemukset ja palautuminen kiinnostaa, koska en vielä tiedä kummalla tavalla omat vaavit syntyvät :o.
Hei kaksosten äidit!
Tammikuu_08
21
6115
Vastaukset
- Tia72
Moikka! Mulla on kaksoset tyttö ja poika 1v 2kk vanhoja. He syntyivät tähän maailmaan kiireellisellä sektiolla rv 35 4, koska minulla oli paha raskausmyrkytys. Synnytystä yritettiin ensin käynnistää lääkkeillä, koska a-vauva oli hienosti raivotarjonnassa, b-vauva oli poikittain. Mitään ei kuitenkaan lähtenyt tapahtumaan, koska viikot niin aikaiset ja mulla kohdun suun tilanne oli hyvä, ei ollut lähtenyt avautumaan eikä kohdunkaula lyhentymään. Sektio päätettiin sitten tehdä, koska minulle tuli kouristuksia ja verenpaine nousi huippulukemiin. Vauvoilla ei onneksi ollut mitään hätää. Sektiosta minulle jäi ihan positiivinen mieli. Henkilökunta oli leikkaussalissa ystävällistä ja tosi ammattitaitoista. Heti tuli tunne, että oli osaavissa käsissä ja oma mieli rauhoittui. Spinaalipuudutus kun laitettiin, niin se ei sattunut yhtään. Hassu tunne vaan tuli, kun ei tuntenut rinnoista alaspäin mitään. Minulle tehtiin pieni poikkiviilto ihan alavatsaan. Henkilökunta vitsaili, että hyvin voi käyttää bikiinejä vielä kesäaikaan, kun viilto niin alhaalla, piilossa. Ensin sieltä nostettiin a-vauva ja minä sain nähdä hänet pikaisesti ja 1 minuutti sen jälkeen b-vauva näki päivän valon. Sain nähdä myös hänet. Aviomieheni oli tietenkin paikalla koko ajan ja sitten kun lapset olivat syntyneet, hän lähti lasten matkaan. Sektiosta seuraavan päivänä sain jo nousta ylös ja varovaisesti käveleskellä. Sairaalassa oli mahdollisuus saada kipulääkettä aina kun kivut yltyivät. Muistan, että 1 - 2 viikkoa sängystä ylösnouseminen ja kyykistyminen oli vaikeaa. Haava parani kuitenkin suhteellisen äkkiä. Voisi sanoa, että kuukauden verran kesti minulla toipuminen sektiosta suht normaali kuntoon. Meillä a-vauva joutui vierailla lapsipolilla, koska happisaturaatio laski, mutta seuraavana päivänä oli jo siskonsa seurana vastasyntyneiden teho-osastolla, jossa olivat 2 päivää. Se jälkeen pääsivät osastolle vierihoitoon, josta kotiutuivat minun kanssani 6 päivän ikäisenä. Sektio oli kyllä siinä mielessä rankkakin, koska en pystynyt hoitamaan lapsia heidän ensi päivinään ( siis käydä syöttämässä vastasyntyneiden teho-osastolla), koska oli niin heikossa kunnossa. Mieheni oli onneksi niin ihana ja hänellä oli loma, että hän kävi syöttämässä joka ikisen syötän ja vaipat vaihtamassa. Mä tunsinkin kyllä itseni sitten kun lapset sain luokseni ihan amatööriksi, kun mies niin ammattimaisin ottein hoiti lapsia:)Toivottavasti sait jotain selvyyttä tästä sekavasta selostuksesta. Kysy ihmeessä, jos haluat tietää enemmän
- Tammikuu_08
Kun jaksoit kirjoittaa noinkin pitkästi! Oli hyvä kuulla, että kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Kysymyksinä jäi oikeastaan mieleen, että huomasitko mitenkään sitä raskausmyrkytystä vai tuliko se "kuin salama kirkkaalta taivaalta" yhtäkkiä? Entä, mitä tapahtui sektion jälkeen? Meneekö ompeluun kauan aikaa ja nukuitko loppuillan/-ajan ennen seuraavaa päivää? Tuliko siinä tunne, että jää yksin, kun mies ja lapset lähtevät ja itse on vähän kuitenkin avuttomassa tilassa, kun ei tuntoakaan ole? Ja kuntoko oli sitten niin heikko, ettet päässyt syöttämään vauvoja vai oliko ongelmana enemmän maidon tulon puute tms. vai itse liikkuminen? Tiedätkö muuten, että saavatko kaksosperheet helpommin perhehuoneen vai menevätkö aina tulojärjestyksessä? Meillä on muuten myös tulossa tyttö ja poika (4D ultran mukaan). Oliko teillä millainen kokoero näiden kahden välillä? Meillä näyttäisi nyt tyttö olevan aika paljon pienempi kuin poika, mutta molemmat ovat kyllä "käyrillä". Oliko muuten teillä mies sitten kotona tuon kuukauden vai miten pärjäsit kotona lasten kanssa ns. puolikuntoisena?
- Tia72
Tammikuu_08 kirjoitti:
Kun jaksoit kirjoittaa noinkin pitkästi! Oli hyvä kuulla, että kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Kysymyksinä jäi oikeastaan mieleen, että huomasitko mitenkään sitä raskausmyrkytystä vai tuliko se "kuin salama kirkkaalta taivaalta" yhtäkkiä? Entä, mitä tapahtui sektion jälkeen? Meneekö ompeluun kauan aikaa ja nukuitko loppuillan/-ajan ennen seuraavaa päivää? Tuliko siinä tunne, että jää yksin, kun mies ja lapset lähtevät ja itse on vähän kuitenkin avuttomassa tilassa, kun ei tuntoakaan ole? Ja kuntoko oli sitten niin heikko, ettet päässyt syöttämään vauvoja vai oliko ongelmana enemmän maidon tulon puute tms. vai itse liikkuminen? Tiedätkö muuten, että saavatko kaksosperheet helpommin perhehuoneen vai menevätkö aina tulojärjestyksessä? Meillä on muuten myös tulossa tyttö ja poika (4D ultran mukaan). Oliko teillä millainen kokoero näiden kahden välillä? Meillä näyttäisi nyt tyttö olevan aika paljon pienempi kuin poika, mutta molemmat ovat kyllä "käyrillä". Oliko muuten teillä mies sitten kotona tuon kuukauden vai miten pärjäsit kotona lasten kanssa ns. puolikuntoisena?
Moikka!
Yritän vastailla kysymyksiisi:) Joiltakin osin muistot ovat jo hieman hiipuneet. Elikkäs menin Naistenklinikalle ihan normaalia ultraa varten rv 35 2. Onneksi siskoni oli kanssani, koska mieheni oli työmatkalla. Valittelin lääkärille massiivista turvotusta, jota minulla oli koko kropassa, erityisesti nilkat ja jalkaterät olivat kuin limput. Muistan, että minua huolestutti, koska oli jaloissa sellainen tunne, kuin veri ei olisi kiertänyt kunnolla. Lääkäri laittoi minut laskimoultraan, jossa kaikki ok. Verenpaine oli minulla tuona päivänä 120/ 190 elikkäs tosi korkea. Siitä lääkäri huolestui ja päätti ottaa minut sisälle sairaalaan osastoseurantaan. Yleensähän jos raskausmyrkytys on niin virtsaan erittyy proteiinia. Minulla ei kuitenkaan näin ollut, joten en osannut epäillä raskausmyrkytystä. Illalla osastolla hoitja alkoi ihmettelemään, että jalkani tärisivät maatessani. Itse en ollut tuota huomannut. Lääkäri totesi illalla saman ja minut kiidätettiin magnesiumtippaan synnärille. Seuraavana päivänä tosiaan synnytystä yritettiin käynnistää ja kun ei onnistunut, niin sitten tehtiin leikkauspäätös. Leikkauksen jälkeinen olotila oli melkolailla tokkurainen ja heräämössäkin meni varmaan tovi. Mies juoksi heräämössä aina välillä katsomassa minua ja kertoi miten lapsemme voivat. Mielestäni haavan ompelu ei kestänyt kauan. Jotenkin itselle jäi sektiosta mileen, että se oli nopea ja kivuton. En muista milloin tunto palasi jalkoihin, kuitenkin jo samana iltana kun oli leikkaus. Lapsia en pystynyt hoitamaan, koska minulla oli niin heikko olo, kipeä ja tokkurainen sekä liikkuminen oli vaikeaa. Minä en saanut aluksi imettää lapsia, koska he olivat niin pieniä ( 2275g, 2370g) etteivät jaksaneet imeä. Joten pumppailin sitten lapsille maitoa kaksi kuukautta, sitten maidon tulo ehtyi ja sen jälkeen olivat korvikkeella. Me ei saatu perhehuonetta. Olin sellaisessa pienemmässä kahden hengen huoneessa. Meillä lapset kasvoivat aikalailla samankokoisina läpi raskauden. Esim. rv. 24 1 a-vauva 767g ja b-vauva 655g, rv. 26 1 a 1100g ja b 970g. Meillä oli ihana tilanne lasten syntymän jälkeen, koska mieheni pystyi olla kotona 2kk. Se helpotti kyllä tosi paljon vauvojen hoitamista. En olisi kyllä varmaan yksin pärjännyt. Muuten ensimmäinen vuosi meni yllättävän hyvin. Sen voin sanoa, että ensimmäinen vuosi on rankka, mutta antoisa näin jälkikäteen ajateltuna. Tule aina välillä kertoilemaan miten raskautesi sujuu. Mukava on käydä lukemassa ja muistelemassa omia raskausajan tuntemuksia ja kokemuksia. Hyvää vointia sinulle ja masuasukeille.
- Johanna-84
Joo eli mulla on nyt 7 kk:n ikäiset kaksospojat, jotka syntyivät ihan normisti alateitse rv 39 3. Raskaus meni tosi hienosti ja kotona sain olla rv 39 asti ja sit osastolle "loppuraskaudenseurantaan"!;)
Molemmat pojat olivat raivotarjonnassa. En päässyt kokeilemaan allasta, saunaa tai mitään muutakaan "helpotusta", kun jouduin olla koko ajan käyrillä. Supistusten aikana tuli toiselle vauvalle sydänäänilaskuja, joten tilannetta seurattiin koko ajan. Ponnistusvaihe meni tosi nopeasti, vaikka synnytys kokonaisuudessaan oli PIIIITKÄ!;) A-pojan synnyttyä kaksi lääkäriä otti kummaltakin puolelta vatsaa kiinni ja pitivät B-poikaa paikallaan, ettei pääse kääntymään perätilaan. Enpä sitä oikein mitenkään noteerannut, kun oli pieni hälinä synnytyssalissa, kun yhtäkkiä b-pojan sydänäänet laskivat. Lopulta kaikki meni hienosti ja olin NIIN ylpeä itsestäni!!:) Meidän pojat olivat 2720 g ja 47,5cm sekä 2750g ja 47 cm.
Raskausarpia mulle ilmestyi yhtäkkiä rv 35 tienoilla ihan mahdottomasti vatsaan. Ihan sellasia ohuita, lilanvärisiä viivoja tos navan ympärillä. Poikien synnyttyä tuo osa mahasta missä niitä arpia on, tuli ihan ryppyiseksi. Kyllä ne haalistuneet on paljonki, mutta saa nähdä katoaako koskaan kokonaan.. ja mahaa on aina vaan, johon kyllä ehkä auttais pieni vatsalihasten treenaaminen!;)
Sulle mukavaa syksyä ja vauvojen odottelua!:)
Toivottavasti nyt edes vähän ymmärsit tosta mun kirjotuksesta.. oli niin sekavaa!!
Olis kiva, jos vaikka joskus kirjoittelisit raskauden etenemisestä ja muutenkin vauvakuulumisia tänne! Semmosia on vaan niin kiva lueskella!:) - Tammikuu_08
Kiitos Tiia72 ja Johanna-84 teille kirjoituksistanne! Mulla tuo kaikki on vielä edessä, joten oli tosi kiva lukea nämä vähän erilaiset synnytyskertomukset. Nyt kyllä tuntuu, että ei ole väliä, että kummallako tavalla vauvat tulevat. Vaikka enhän siihen luultavasti voi edes vaikuttaa ; ). Sektiossa ainut huono puoli on tuo leikkauskohdan kipeytyminen ja se ettei voi välttämättä nostella mitään pitkään aikaan. Mies aikoo kyllä jäädä kotiin heti synnytyksen jälkeen, mutta tuo aika ei ole kuitenkaan kuin kolme viikkoa (tosin lomaa on säästetty myös vähän tähän, eli ehkä noin kuukauden voisi olla heti alkuun kotona).
Nyt meillä kävikin yhtäkkiä niin, että minulla ovat verenpaineet nousseet aikalailla (normaalisti alhainen), joten kirjoittavat muutaman viikon sairasloman. Sain nyt ensi alkuun neuvolasta päivän ja lääkäri kirjoittaa sitä lisää ensi viikolla. Kahteen kertaan mitattiin paineet ja kahtena eri päivänä.. Muuten voin kyllä hyvin. Ja eihän tuota verenpaineen nousua ainakaan näillä lukemilla itse huomaa. Nyt vaan pitää yrittää ottaa rennosti. Eilen (rv21 1) A-vauva liikkui ensimmäistä kertaa ihan hurjasti illalla. Vielä ei kuitenkaan oikein osaa sanoa, että tuntuvatko potkut ulospäin. Kovasti mies on niitä kyllä yrittänyt tunnustella : ). Ja eilen yritti kuunnella paljaalla korvalla sydänääniä, mutta ei niitä nyt vielä kuulunut. Mutta ei varmaan mene enää kauaa, kun alkavat potkut tuntua ja jopa näkyä! Hei, sitä olen myös miettinyt, että minkä verran minun pitäisi varata pieniä, 50 ja 56 kokoisia, vaatteita? Ja nämähän tulevat olemaan talvivauvoja, joten vaatetta ainakin tarvitaan jos ulos mennään. Nyt minulla on molemmille sellaiset toppapussit, ns. karhuhaalarit (semmoiset pehmoiset ja aika paksut), noin neljät ala- ja yläosat, pipoja (kevyempiä), sukkia jne. Sitten on molemmille yhdet Reiman tuulta ja varmaan hieman kosteuttakin pitävät haalarit. Pitäisikö noita bodeja ostaa vielä? Äitiyspakkaukset puvut ovat ilmeisesti kovin isoja?
Kyllä se jotenkin vielä tuntuu niin uskomattomalta, että meille tulee vauva ja vielä kaksi! Jotenkin kun asiaa ajattelee, niin ei malttaisi millään enää odottaa. Samalla sitä välillä pelkää, että osaako olla riittävän hyvä äiti, tasapuolinen ja jaksaako tarpeeksi. Olemme kyllä molemmat aika aktiivisia ja jo nyt rakastuneita näihin pikkuisiin.. Haluaisin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa lasten kanssa, mutta en ole ollut kotona moniin vuosiin kuin kesälomat jos niitäkään. Pelottaa vähän sekin, että jos yksinäisyys iskee.. No, näitä asioitahan ei vielä tiedä ja ne näkee sitten. Onneksi nykypäivänä on tämä netti keksitty ja siten saa keskusteluseuraa ainakin sähköisesti : ).
Tuli muuten noista synnytysasioista vielä mieleen, että minulle yksi kätilö sanoi, että sinulle laitetaan sitten tippa. Mitä se tarkoittaa? Estääkö se kävelemisen tai esim. altaaseen menon? Toivoisin kovasti, että pääsisin suihkuun tai altaaseen, jos synnytän alakautta. Ainakin koviin menkkakipuihin tuo lämmin vesi auttaa aivan ihanasti!
Nyt alan järjestelemään täällä töissä vähän asioita, jotta voin jäädä sitten hyvillä mielin kotiin. Meillä ei ole uuteen taloon hankittu edes vielä nettiyhteyttä!! Se pitää nyt tilata ensi tilassa!- Johanna-84
Ajattelin nyt heti vastailla sulle, kun vihdoinkin ehdin koneelle! Mulle on tehty sektio, kun esikoinen syntyi ja toivuin siitä tosi nopeesti. Seuraavana päivänä leikkauksesta olin jo jalkeilla melkein koko ajan.. Mulle kyllä sanottiin, että olis hyvä levätä välillä, mutta en malttanut mennä makuulle muutakuin vauvaa syöttämään, kun se ylösnouseminen otti niin kipeetä. 3 päivää leikkauksen jälkeen kokeilin olla jo ilman särkylääkkeitä, kun olin vähän niinku varmuuden vuoksi niitä siellä syönyt. Kotiin pääsin 4 pv leikkauksen jälkeen eikä kotona tarvinnut enää mitään lääkkeitä ottaa. Toisaalta tuntui, että vähän liiankin nopeasti toivuin, kun sitten tahtoi unohtua se, ettei tosiaan saanut nostaa mitää vauvaa painavampaa! Sektio oli tavallaan helpompi kuin alatiesynnytys, mutta siitä puuttui se jokin.. Jos vielä lapsia saisin niin todella toivoisin alatiesynnytystä! siitä jäi tosi hienot muistot, vaikka rankkaa oli ja sit siinä niitä ongelmiakin tuli vauvojen kanssa..
Voi kun ihana lukea noista ensimmäisistä potkuista ja muusta.. tuntuu, että siitä on jo niin pitkä aika! Mä paljon mietin raskausaikana, että rakastanko mä sit molempia vauvoja yhtä paljon ym. Ja kyllä se on uskomatonta, miten rajatonta äidinrakkaus voi olla! Tosi nopeasti menny tämä 7 kuukautta. Hyvin oon pärjäilly lasten kans yksikseni (miehellä kolmivuorotyö) ja meillä kans mies oli vain sen 3 viikkoa isyyslomalla. Paljon pojat viihtyy keskenään lattialla leikkimässä, joten saa kotihommiakin tehtyä!:)
Mulla oli tippa muistaakseni melkein synnytyksen alusta asti. En osaa sanoa, että vaikuttaako se altaaseen pääsyyn. Mä jouduin koko ajan olla kylkimakuulla siinä synnytyspöydällä (vähä oli paikat puuduksis ;)!!), ku olin käyrillä. Tipan kans en päässyt enää edes vessaan käymään. Mulla oli tippa ainaki sen takia, kun en ollu saanu syödä, muutaku edellisenä päivänä viimeksi (oli leikkausvalmius koko ajan, jos pojan sydänäänet katoaa kokonaan) ja sit mulle laitettiin tipan kautta sellasta ainetta, joka voimistaa supistuksia.. en nyt just muista sen nimeä..
Ai niin ja sit niistä vaatteista.. Mä olin hommannu tosi paljon just pieniä (50,56cm) vaatteita, ku ajattelin, että vauvat tulee olemaan tosi pieniä. No pojat oli kumpiki yli 2700g ja alkoivat heti kasvaa hurjaa vauhtia. Että kyllä ne sit aika nopeesti jäi pieniksi. Onhan se kiva, että muutama vaate on niitä pieniä, ettei aivan mahdottoman suuriin tartte puettaa! Vastasyntyneet on kuitenkin niin lilliputteja!;) Äitiyspakkaukses on muistaakseni vain 60 ja 70 cm vaatteita. Mä oon ottanu vain vuonna 2005 pakkauksen, ja siinä suurin osa oli just 70 cm. Meillä ainaki bodeja on tarvittu aina tosi paljon, ku niitä pitää vaihtaa niin usein. Jos esim. puklailee..
Toivotaan, että sulla menee kaikki hyvin. Muistat nyt vaan ottaa iisisti!:) Hyvää yötä! - Johanna-84
Johanna-84 kirjoitti:
Ajattelin nyt heti vastailla sulle, kun vihdoinkin ehdin koneelle! Mulle on tehty sektio, kun esikoinen syntyi ja toivuin siitä tosi nopeesti. Seuraavana päivänä leikkauksesta olin jo jalkeilla melkein koko ajan.. Mulle kyllä sanottiin, että olis hyvä levätä välillä, mutta en malttanut mennä makuulle muutakuin vauvaa syöttämään, kun se ylösnouseminen otti niin kipeetä. 3 päivää leikkauksen jälkeen kokeilin olla jo ilman särkylääkkeitä, kun olin vähän niinku varmuuden vuoksi niitä siellä syönyt. Kotiin pääsin 4 pv leikkauksen jälkeen eikä kotona tarvinnut enää mitään lääkkeitä ottaa. Toisaalta tuntui, että vähän liiankin nopeasti toivuin, kun sitten tahtoi unohtua se, ettei tosiaan saanut nostaa mitää vauvaa painavampaa! Sektio oli tavallaan helpompi kuin alatiesynnytys, mutta siitä puuttui se jokin.. Jos vielä lapsia saisin niin todella toivoisin alatiesynnytystä! siitä jäi tosi hienot muistot, vaikka rankkaa oli ja sit siinä niitä ongelmiakin tuli vauvojen kanssa..
Voi kun ihana lukea noista ensimmäisistä potkuista ja muusta.. tuntuu, että siitä on jo niin pitkä aika! Mä paljon mietin raskausaikana, että rakastanko mä sit molempia vauvoja yhtä paljon ym. Ja kyllä se on uskomatonta, miten rajatonta äidinrakkaus voi olla! Tosi nopeasti menny tämä 7 kuukautta. Hyvin oon pärjäilly lasten kans yksikseni (miehellä kolmivuorotyö) ja meillä kans mies oli vain sen 3 viikkoa isyyslomalla. Paljon pojat viihtyy keskenään lattialla leikkimässä, joten saa kotihommiakin tehtyä!:)
Mulla oli tippa muistaakseni melkein synnytyksen alusta asti. En osaa sanoa, että vaikuttaako se altaaseen pääsyyn. Mä jouduin koko ajan olla kylkimakuulla siinä synnytyspöydällä (vähä oli paikat puuduksis ;)!!), ku olin käyrillä. Tipan kans en päässyt enää edes vessaan käymään. Mulla oli tippa ainaki sen takia, kun en ollu saanu syödä, muutaku edellisenä päivänä viimeksi (oli leikkausvalmius koko ajan, jos pojan sydänäänet katoaa kokonaan) ja sit mulle laitettiin tipan kautta sellasta ainetta, joka voimistaa supistuksia.. en nyt just muista sen nimeä..
Ai niin ja sit niistä vaatteista.. Mä olin hommannu tosi paljon just pieniä (50,56cm) vaatteita, ku ajattelin, että vauvat tulee olemaan tosi pieniä. No pojat oli kumpiki yli 2700g ja alkoivat heti kasvaa hurjaa vauhtia. Että kyllä ne sit aika nopeesti jäi pieniksi. Onhan se kiva, että muutama vaate on niitä pieniä, ettei aivan mahdottoman suuriin tartte puettaa! Vastasyntyneet on kuitenkin niin lilliputteja!;) Äitiyspakkaukses on muistaakseni vain 60 ja 70 cm vaatteita. Mä oon ottanu vain vuonna 2005 pakkauksen, ja siinä suurin osa oli just 70 cm. Meillä ainaki bodeja on tarvittu aina tosi paljon, ku niitä pitää vaihtaa niin usein. Jos esim. puklailee..
Toivotaan, että sulla menee kaikki hyvin. Muistat nyt vaan ottaa iisisti!:) Hyvää yötä!Unohdin viimeksi laittaa siitä perhehuonehommasta, ku huomasin, että olit siitä kysellyt jossain viestis.. Eli mä sain synnytyksen jälkeen olla sellases yhden hengen huoneessa. Hoitaja sanoi, että tulee kahden hengen huonees liian ahdasta vauvankärryjen kans, joten siellä on tapana, että kaikki kaksosten synnyttäjät pääsee yhden hengen huoneeseen. Synnytin Seinäjoen keskussairaalas. Kyllä oli luksusta, kun sai olla aivan omas rauhas siellä, eikä tarvinnu murehtia, että onko häiriöksi huonekaverille!:)
- Tammikuu_08
Johanna-84 kirjoitti:
Unohdin viimeksi laittaa siitä perhehuonehommasta, ku huomasin, että olit siitä kysellyt jossain viestis.. Eli mä sain synnytyksen jälkeen olla sellases yhden hengen huoneessa. Hoitaja sanoi, että tulee kahden hengen huonees liian ahdasta vauvankärryjen kans, joten siellä on tapana, että kaikki kaksosten synnyttäjät pääsee yhden hengen huoneeseen. Synnytin Seinäjoen keskussairaalas. Kyllä oli luksusta, kun sai olla aivan omas rauhas siellä, eikä tarvinnu murehtia, että onko häiriöksi huonekaverille!:)
Kun jaksoit vastata! Luin jo aiemmin pikaisesti vastauksesi, mutta en ehtinyt silloin vastata mitään. Tässä siis kiitokset :).
PS.Toivottavasti Vaasan keskussairaalassa olisi sama malli käytössä ja saataisiin mulle yhden hengen huone! - Mamutskaja
Tammikuu_08 kirjoitti:
Kun jaksoit vastata! Luin jo aiemmin pikaisesti vastauksesi, mutta en ehtinyt silloin vastata mitään. Tässä siis kiitokset :).
PS.Toivottavasti Vaasan keskussairaalassa olisi sama malli käytössä ja saataisiin mulle yhden hengen huone!Heip!
Synnytys käynistettiin puhkaisemalla kalvot, nappeja ei onneksi tarvittu.Synnytys kesti 3 tuntia. Epiduraali ei onnistunut, ilokaasulla yritettuin selvitä, mikä ei pahemmin kipuja lievittänyt, hengittämiseen siit oli apua. Kaksosten synnytys vain yhes asenossa, koska koko ajan seurataan sitä toistakin. Porukkaa on paljon mukana ja mieskin siellä jossakin. Ultrataan lasten välissä.
Yhenhengen huoneeseen pääsee, jos vain on tilaa, meillä ei niin hyvä tuuri käynyt, mutta onneksi oli kiva naapuri. Ikkunn puolella oltiin,jotta mahuttiin. Perhehuoneeseen ei päässyt, koska seuranta on tiheää.
Käy kurkkaamassa synnytyskertomuksia MONIKKO-ONNEA sivuilta löytyy paljon!
Onnea synnytykseen! - Mamutskaja
Mamutskaja kirjoitti:
Heip!
Synnytys käynistettiin puhkaisemalla kalvot, nappeja ei onneksi tarvittu.Synnytys kesti 3 tuntia. Epiduraali ei onnistunut, ilokaasulla yritettuin selvitä, mikä ei pahemmin kipuja lievittänyt, hengittämiseen siit oli apua. Kaksosten synnytys vain yhes asenossa, koska koko ajan seurataan sitä toistakin. Porukkaa on paljon mukana ja mieskin siellä jossakin. Ultrataan lasten välissä.
Yhenhengen huoneeseen pääsee, jos vain on tilaa, meillä ei niin hyvä tuuri käynyt, mutta onneksi oli kiva naapuri. Ikkunn puolella oltiin,jotta mahuttiin. Perhehuoneeseen ei päässyt, koska seuranta on tiheää.
Käy kurkkaamassa synnytyskertomuksia MONIKKO-ONNEA sivuilta löytyy paljon!
Onnea synnytykseen!Joo kyllä niitä arpia tuli, kiva karttahan tuossa masussa on, mulla maha kun osui johonkin, tunsi että taas repeää nahka:(
- tuplien ja parin muun äiti
Omat kaksoseni syntyivät rv 36, raskaus alkoi spontaanisti kun A:n lapsivedet menivät. Ehdimme sairaalaan (ambulanssikyydillä) juuri ja juuri, saivat minut juuri synnytyspöydälle kun pieni herra A sieltä tulla putkahti (mies oli juuri lähdössä ulos tupakalle kun muisteli esikoisen pitkän pitkää synnytystä) vauhdilla maailman, en ehtinyt mitään kivunlievitystä saamaan. Vauva oli 2 kg, joten helposti sieltä tuli eikä edes kovin kipeää tehnyt.Poika vietiin saman tien pois (isälleen) ja B:tä alettiin auttaa maailmaan. B oli poikkitilassa ja kun häntä yritettiin kääntää, sydänäänet romahtivat ja siitä sitten äkkiä leikkaussaliin hätäsektioon. B syntyi tunti A:n jälkeen ja oli veltto ja elottoman oloinen, mutta saatiin elvytettyä elävien kirjoihin. Itse näin vauvat vasta seuraavana päivänä, silloinkin pyörätuolista käsin, kun pääsin heitä vauvojen tehovalvontaan katsomaan. Kaikkiaan olimme sairaalassa 10 päivää (sain kuumeisen bakteeritulehduksen, jouduin tiputukseen ja sain hemohessiä pussillisen) ja sitten pääsimme kotiin. Oma toipuminen vei kaikkiaan noin puolisen vuotta, ennen kuin pystyin kävelemään normaalisti. Vatsanaka kyllä palautui, raskausarpia ei tullut jostain syystä lainkaan.
Onnea vaan matkaan itsellesi, kaikki menee varmasti hyvin omalla kohdallasi.- ...
ja muistelen lähes kolmen vuoden takaisia aikoja.. Mulla käynnistettiin synnytys suuren painoeroepäilyn takia rv 36 5 kalvojen puhkaisulla ja tipalla. Synnytys eteni ihan kivasti ja sain ensin ilokaasua ja tarpeeksi avauduttuani epiduraalin. Epiduraalin laiton jälkeen odottelin lupaa liikkua, kun oli olevinaan kovakin pissahätä, pyynnön kuitenkin epäsi kätilö toteamalla että nyt synnytetään. Olinkin avautunut loput tosi haipakkaa. No ei muuta kuin ponnistamaan.. Aika nopeasti ponnistellessa napanuora luiskahti ulos ja siitä sitten kiireen vilkkaa leikkuriin kätilön yrittäessä tunkea sitä takaisin.. Leikkurissa hätäsektio, josta vauvat keskolaan ja minä osastolle. Vauvat näin seuraavana päivänä vasta kun isä minut sinne pyörätuolilla kärräsi. Olisin tosin itse halunnut kävellä, mutteivät antaneet. Epäilivätkö minun tuupertuvan johonkin tms.??Pari viikkoa meni sairaalassa kun tyttö ei tahtonut oikein syödä, olisi nukkunut vaan. Tästä syystä nenämahaletku. Pojan sain osastolle viereeni neljäntenä päivänä synnytyksestä ja häntä sitten imettelin. Tytölle lypsin keskolaan rintamaitoa. Niin ja mullakin siis oli yhden hengen huone. Raskausarpia mulle ei pahemmin tullut, tosin eipä ne enää missään olisi tuntuneetkaan tämän napaan asti ulottuvan pystyviillon vieressä.. =)Itse leikkaushaava parani tosi nopeesti, eikä enää kotona haitannut juuri mitenkään. Niin ja se hurja kokoero, jonka vuoksi synnytystä lähdettiin käynnistämään, oli: poika 2110g/45,5cm ja tyttö 2250g/44cm.. =)
- Tuplatytöt
... kirjoitti:
ja muistelen lähes kolmen vuoden takaisia aikoja.. Mulla käynnistettiin synnytys suuren painoeroepäilyn takia rv 36 5 kalvojen puhkaisulla ja tipalla. Synnytys eteni ihan kivasti ja sain ensin ilokaasua ja tarpeeksi avauduttuani epiduraalin. Epiduraalin laiton jälkeen odottelin lupaa liikkua, kun oli olevinaan kovakin pissahätä, pyynnön kuitenkin epäsi kätilö toteamalla että nyt synnytetään. Olinkin avautunut loput tosi haipakkaa. No ei muuta kuin ponnistamaan.. Aika nopeasti ponnistellessa napanuora luiskahti ulos ja siitä sitten kiireen vilkkaa leikkuriin kätilön yrittäessä tunkea sitä takaisin.. Leikkurissa hätäsektio, josta vauvat keskolaan ja minä osastolle. Vauvat näin seuraavana päivänä vasta kun isä minut sinne pyörätuolilla kärräsi. Olisin tosin itse halunnut kävellä, mutteivät antaneet. Epäilivätkö minun tuupertuvan johonkin tms.??Pari viikkoa meni sairaalassa kun tyttö ei tahtonut oikein syödä, olisi nukkunut vaan. Tästä syystä nenämahaletku. Pojan sain osastolle viereeni neljäntenä päivänä synnytyksestä ja häntä sitten imettelin. Tytölle lypsin keskolaan rintamaitoa. Niin ja mullakin siis oli yhden hengen huone. Raskausarpia mulle ei pahemmin tullut, tosin eipä ne enää missään olisi tuntuneetkaan tämän napaan asti ulottuvan pystyviillon vieressä.. =)Itse leikkaushaava parani tosi nopeesti, eikä enää kotona haitannut juuri mitenkään. Niin ja se hurja kokoero, jonka vuoksi synnytystä lähdettiin käynnistämään, oli: poika 2110g/45,5cm ja tyttö 2250g/44cm.. =)
Hei! meillä syntyi -07 kaksostytöt, normaalisti alakautta. RV 37 tasan.
Synnytys lähti käyntiin aamu viideltä lapsiveden menolla. Lähdettiin melko pian synnytys vastaan ottoon. siellä jouduin samantien käyrään noin tunniksi. Samalla maatessani sydänkäyrässä alkoivat miedot supistelut. sitten lääkäri tutki ja taas olin hieman aikaa käyrässä, täytettiin siinä kätilön kanssa papereita, hän kyseli kaikkea jne... Noin klo 9.30 lääkäri käski siirtämään minut synnytysaliin.
Sain aamupalaa, mutta en saanut juotua kuin hieman mehua. Olo oli jo aika tukala. Miehen kanssa siinä kulutettiin sitten vaan aikaa, kiikuttelin keinustuolissa, yritin lueskella ja kuunnella musiikkia. Välillä tutkittiin tilannetta, mutta aikapaljon olimme kahden miehen kanssa ensimmäiset tunnit.
Sain lounasta ja mies meni syömään kanttiiniin, mutta taaskaan en saanut palaakaan alas...alkoi jo jännittääkin :) Iltapäivällä aloin ottamaan ilokaasua supistusten tahdissa ja mies hieroskeli selkää ja jalkoja. Siinä vaiheessa oli jo pakko siirtyä sänkyyn, en vain enää jaksanut olla jalkeilla. Samaten sydänkäyrää mitattiin koko ajan eikä ne kuminauhat tahtoneet pysyä paikoillaan pinkeän masun päällä, koko ajan jompi kumpi kaksosista "katosi". Siksikin sanottiin, että ole mahdollisimman paikoillaan.
Supistukset eivät tuottaneet kamalasti tulosta, aloin saada tippaa joka vaan lisäsi kipuja, mutta ei avautumista. Illalla klo 19.00 lääkäri lisäsi tippaa maksimiin ja sain todella rajuja supistuksia, tuntui että kuolen! Sain epiduraalin, mutta sen tuomasta helpotuksesta en ehtinyt nauttia kuin puoli tuntia, kunnes aloin täristä kuin horkassa. Kuumeeni nousi yhtäkkiä 39 asteeseen. Sain antibiootia suoneen, mutta Lääkäri alkoi olla huolissaan, koska myös vauvojen sydänäänet nousivat koko ajan. Leikkaussalia alettiin varata, mutta ihme tapahtui!
Tunsin niin voimakasta ponnistamisen halua että kätilö tutki tilanteen...tämähän on ihan auki! Sinä alat nyt synnyttää!
Yhtäkkiä huone oli täynnä ihmisiä...Minä en kaikkea rekisteröinyt, aloin vaan ponnistaa. Ensimmäinen tyttö syntyi melko helposti. Mutta toinen ei meinannut tulla millään...tunnin kuluttua olin jo tajunnan menettämisen partaalla, kova kuume ja lisäksi vuosin koko ajan verta. Lääkäri sanoi, että nyt viimeinen keino käyttöön ennen leikkausta. Imukuppi...
Lääkäri veti imukupilla, kätilöt painoivat masuani, joku piteli jalkojani, mieheni huomasin olevan kalpeana kauhusta ensimmäinen tyttö sylissään etäämmällä...Kaikki kannustivat, huusivat, komensivat, minä tein työtä viimeisillä voimillani. Supistuksia ei enää ollut, lääkäri lorotti tippaa järkyttävällä nopeudella, mutta supistuksia ei tullut enää...Minä punnersin ja ponnistin...lääkäri veti, oi uutta ja utta imukuppia, kun ei toiminut. Huoneeseen tuli lisää porukkaa, kuulin kun leikkuriin soitettiin...Ja tyttö pieni sininen pirpana tuli ulos viimeisellä hetkellä!
Hänet vietiin heti pois, piti antaa happea, hän ei hengittänyt...Näin hänet vasta seuraavana päivänä :(
Minua kursittiin kokoon,lääkäri oli huolissaan verenvuodosta, mutta joka onneksi saatiin hallintaan. menetin noin 2litraa verta.
Kello oli puolen yön tietämillä. Kaikki ohi. Tytöt olivat terveitä, 49cm ja 2,5kg ja 49cm 2,8kg. Molemmat joutuivat teholle noin viikoksi, koska kumpikin sai kuumeen ja lisäksi joutuivat valohoitoon. Mutta muuten täysin terveitä ihania tyttöjä!
Itse makasin sairaalan toisella puolella, sain verensiirtoja, jotta hemoglobiinini nousisi, se oli vain noin 55 alimmillaan. Pääsin vavoja katsomaan vain pyörätuolilla aluksi enkä saanut oikein tehdä mitään. Imettämistäkin kokeiltiin vasta 3. päivänä...Olin aika huonossa kunnossa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Kotiin päästiin ja eteenpäin on vain menty! Elämä on ihanaa!
- vedu
Ihana lukea erilaisia kertomuksia. Minä synnytin oulussa viime joulukuussa tytön ja pojan. Menin normaalille käynnille rv 39 5. Lääkäri tuumasi et lähdetään synnyttämään. Vauvat olivat jo oikean kokoisia ja vatsa "isohko". Käynnistystä yritettiin ensin perjantai-iltana. Mitään ei tapahtunut ja pääsin kotiin vielä yöksi. Lauantai aamuna uusi yritys ja tippaan. Kahdelta puhkastiin kalvot ja siitä kaikki lähti rullaamaan.. puol viideltä epiduraali lievittämään supistuksia. Tosin lievitti, mutta iskias rupes vaivaamaan puudutuksen jälkeen. Mieheni joutui vaan tositoimiin, koska joutui painamaan iskias hermoon joka supistuksen aikana niin paljon ku jaksoi, siitä iltapäivä viidestä seuraavaan aamu puol seitsemään kun tyttö (2830/47)näki päivänvalon. Poika (2590/47) syntyi puolituntia prinsessan jälkeen. Supistukset loppuivat neitokaisen synnyttyä ja pojan teko vaatikin tahdonvoimaa tosi paljon.. Äiti tais olla melko repaleinen ja siirrettiin leikkuriin parsittavaksi. Lapset jäivät tutustumaan isään. Olin synnytyspäivän ns.pois pelistä, mutta sitten rupes maailma näyttämään ihanalta! Olimme viisi päivää lasten kanssa sairaalassa ja meille tehtiin perhehuone yhden hengen huoneesta, sillä kaikki huoneet oli varattu. Minusta oli ihana, että isä oli sairaalassa mukana. Kahden lapsen hoitoa opetellessa työtä riittää molemmille. Nyt muksut 9kk ja kävelevät puuta vasten. aika menee niin nopeasti kahta pyörittäen. Elämäni ihaninta aikaa ja vauvakuumetta havaittavissa...
- kaksoset08
Heippa!
Olen nyt 12 viikkoa vanhojen kaksosten äiti. Minulla on myös 1v8kk vanha poika, joten tekemistä riittää:) Minun kaksoseni syntyivat viikolla 37 6 alateitse. Molemmat olivat pää alaspäin tulossa.Synnytykseni oli erittäin nopea.heräsin aamulla ja minulla oli hieman outo olo.lapsivettä alkoi tihkuttaa aamu kuudelta. päätin että lähden käymään sairaalassa. Olinkin Tyksissä klo 6.30.tuossa vaiheessa oli jo pieniä supistuksia. ne vain yltyivät eikä aikaakaan kun Neiti a syntyi klo 7.17 (3470g,49cm) , toista ei tarvinnut kauaa odotella kun neiti b syntyi 7.25 (3650g,51cm). Lasten isä ei ehtinyt synnytykseen mukaan, mutta synnytyssalissa oli kyllä tarpeeksi väkeä .Sairaalassa olimme 10 päivää kun tytö tulivat ensin keltasiksi ja sen jälkeen oli painojen nousussa ongelmia. Raskausarpia tuli ja paljon...johtunee tyttöjen koosta. - Tammikuu_08
Mutta onko niin, että kaksossynnytyksissä on enemmän kaikenlaista ongelmaa vai tuntuuko noita lukiessa nyt vaan siltä? Jotenkin itellä on ollut sellainen käsitys, että pienemmän vauvan synnyttäminen olisi jotenkin helpompaa. Näissä kuitenkin moni on vuotanut verta, revennyt tms. Kysyittekö mistä johtuu vai onko käsitykseni vaan väärä? Lisäksi aika usein tuntuisi näistä päätellen olevan hätäsektio loppuvaiheen ratkaisuna. Te, jotka olette synnyttäneet myös yksösiä, niin koitteko kaksossynnytyksen jotenkin kovinkin erilaisena? Siis, toki vauvoja täytyy ponnistaa ulos kaksin kappalein, mikä ei ilmiselvästikään ole ihan helppo juttu. Nyt vaan alkoi vähän jännittämään (lähinnä vauvojen puolesta), että olisiko sitten syytä toivoa suosista sektiota? Ja onko kovinkin yleistä saada kuume (te, joilla se oli ennen tai jälkeen synnytyksen)? Perhana, kun en oikein haluaisi sektiota sen vaatiman toimisajan vuoksi. Mutta en myöskään halua, että polttojen aikana tarvii täysillä jännittää, että jaksaako loppuun asti vai ei jne :-o
- tuplien mutsi
että kaikki menee parhain päin, turha sitä on etukäteen miettiä ja kuvitella, asiat menee niin kuin ne menee.
Mulla on myös yksössynnytyksestä pari kokemusta, ja esikoisen kohdalla synnytys oli ehkä kaikkein "kamalin" kokemus, sillä se oli pitkä, kesti 17 tuntia. eli sain kärvistellä aika kauan ennen kuin vauva syntyi. Kaksoset olivat parikiloisia, ja synnytys kesti yhteensä 2 tuntia, joten helpolla pääsin siinä mielessä (paitsi se B:n hätäsektiosta toipuminen, kirjoittelin tuolla aikaisemmin samassa ketjussa). Kuopuksen synnytin 38-vuotiaana, synnytys kesti 3 h 45 min ja oli kaikin puolin kuin suoraan oppikirjasta, kätilökin sanoi että "kaunis synnytys", kivunlievitys osui kohdilleen ja jaksoin itse kävellä synnytyssalista osastolle, silti itse raskaus oli rankempi kuin kaksosia odottaessani muutama vuosi aikaisemmin.
Kaksosraskaus ja -synnytys on aina riskaabelia hommaa (niin kuin sen puolesta synnytys muutenkin on) mutta onneksi lääketiede pystyy lähes kaikkeen. Onnea vaan odotukseen ja synnytykseen, kyllä se siitä sujuu. Ja sitten ne pulmat vasta alkaa... :-) - Maija_05
Kaikkien synnytys on aina erilainen, ja kaksosraskuas on aina ns. riskiraskaus, mutta ei se tarkoita että jotain menee vikaan. Minulla tuli loppu vaiheessa raskausmyrkytys, mutta oikealla hoidolla sekin hoitui, ja sitten pystyin normaalisti pojat synnyttämään. pojat olivat A=2540g ja B=1630g rv.35 4 A pääsi kotiin viikossa ja B pääsi kotiin 2 viikon kuluttua syntymästä, raskausarpia ei tullut, ja olin itse heti aivan normaalissa kunnossa, ei se raskaus tai synnytys ole kuitenkaan mikään sairaus, niin ei kannata liikaa miettiä että olisi kipeä, kun sitten ainakin tulee kipeäksi. Liikaa jos lukee kaikkia tälläisiä palstoja ennen synnytystä sitä vaan pelkää kaikkea mitä voi tulla kun kuulee mitä muilla on ollut, siksi en itse lukenut mitään ja en kuunnellut mitään kauhujuttuja.. kaikilla erilaista. ja se että millaisia lapset on myöhemmin on paljon kasvatuksesta kiinni, ei siitä että onko niitä kaksi vai yksi vai kuinka monta, maillä ainakin ollut paljon helpompaa kun monella kellä on ollut vaan yksi lapsi.
synnytyksessä A:n ja B:n väliä 6 minuuttia..
- Tuplatus
Moi, voin minäkin jakaa oman kokemukseni, joka siis on tältä vuodelta. Uudet tulokkaat ovat perheemme esikoiset, joten ensimmäinen kerta oli minullakin. Raskaus meni minulla hyvin ja näytti siltä, että selviäisin ilman arpia. Olin varautunut siihen, että jokunen tulee...kun iho nuoruutaan oli vielä kovin kireä (24v). No joo tuli sitten kanssa, mutta vasta joskus viikolla 34! Synnytyksen jälkeen tilanne vastasi täysin Johanna-84:n kuvausta, mutta nopeasti toipuminen on alkanut ja kyllä tästä vielä hyvä tulee ;).
Itse synnytys meni niin, että paikat olivat olleet auki jo 2 viikkoa mut supistuksia ei vaan kuulunut! Lääkäri päätti rutiini lääkärikäynnillä (36 1), että nyt laitetaan supistukset käyntiin ja synnytys alkuun. Tämä tapahtui aamulla ennen kymmentä. Minulle siis laitetiin käynnistystippa sekä nestetippa, jotta sain ravinteita, näin ylläpidettiin sektiovalmiutta. Tippa ei estä liikkumista! No sitten minulle laitettiin sydänäänien seurantalaitteet masun päälle, ja niiden kanssa en todellakaan enää päässyt sängystä liikkeelle. Sain epiduraalin joskus 12 aikoihin ja lääkärit kävivät aika ajoin minua tarkkailemassa. Yhdessä vaiheessa A-vauvalle laitettiin päähän anturi, jolla hänen sykettään ruettiin seuraamaan. Lepäilin ja nukuin ponnistusvaiheeseen, joka alkoi 17 aikaan...pienokaiset syntyivät 8 minuutin ikäerolla ennen puolta kuutta! Synnytystä autettiin imukupeilla, sillä B-vauvan tilasta ei ollut varmuutta ja hänet haluttiin nopeasti ulos. Eikä se tuntunut miltään, kun kätilöt pitivät B:tä kiinni, jotta hän pysyi suorassa. Minulle jäi varsin hyvä maku koko hommasta, vaikka olin suunnitellut olevani suihkussa ja ammeessa tuntitolkulla. No olisihan se pitänyt tajuta, ettei semmoinen voi onnistua, kun pitää niitä sykkeitä niin tarkasti seurata. Aiheuttaahan se synnytys lapsellekin kovasti stressiä :). - merenaalto
moi meillä on parikuiset kaksoset. synnytys oli erikoinen verrattuna aikaisempiin.käynnistämällä lähdettiin tekemään v.37. en enää jaksanut painon tunnetta. eli siis aamulla sain ensimmäisen tabun ja toisen neljän tunnin kuluttua. vielä meni muutama tunti ja sitten oli näytön paikka. saliin mentiin ja porukkaa pyöri ympärillä paljon. pyysin heti kipuun lääkettä sillä käynnistys supistukset ovat raakoja kuin omat mitkä luonnostaan tulisivat, sekä siihen sekaan ilokaasua millä minä pärjäsin. olin juttelivani tämän meidän neidin kanssa kuin mun pitää hengittää et me selvitään, synnytin nää alakautta.1,5h syntyi tyttö 1810 pää edellä ja poika 2060 perätilassa 10 min. myöhemmin oli tosi loppu mut palautui muutamas minuutis. kokemus jota en vaihtais. nyt tääl räpiköidään yhtään samanlaista päivää ei oo mut poju 5kg. ja typy 4 kg.tsemppiä sulle. ai niin meil on myös 14kk. vanha isosisko. syysterveisin talo jossa ei tuijoteta kelloa.
- oto
Meille syntyi 2 pientä poikaa 2005,sektiolla koska vauva A joka määrää synnytys tvan oli perätilassa eikä suostunut kääntymään.Sektiohaava tulee pystyy navasta alas päin koska kaksois syntymästä kysymys ja toinen vauva saatava nopeasti ulos massusta kohdun voimakkaan supistelun takia.Itselleni sektio tehtii selkäydin (siis suunniteltu sektio kyseessä)puudutuksessa joten olin tietoinen kaikesta tapahtumasta.Kipu toki oli aikamoinen seuraavien päivien aikaan mutta lähdin itse liikkeelle jo samana iltana jotta ei jumisi sänkyyn.Särkyä kesti n.2,5kk ajan ennen kuin voi sanoa oloa vähä normaaliksi.Varoa piti nostoja sekä kyykkyyn meno oli mahdotonta.opin mestariksi nostamaan lattialta varpaillani pudonneet tavarat :)Olen kuullut myös parätilasynnytyksiä olleen mutta itselläni kyseessä ensimmäiset lapset joten vauvojen sewkä äidin turvallisuuden kannalta päätyivät sektioon synnytystavasta.Tsemppiä synnytykseen ja tohinaan vauvojen kanssa,tekemistä piisaa ja vauvat kasvavat nopeasti!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 932464
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012163- 821818
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441611- 781576
- 111545
- 331498
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?541360Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.891309Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411244